Välillä tuntuu siltä,että mun vieressäni krohisee vanha maamoottori,jossa on remmi löysällä ja laakeri on leikkaamaisillaan kiinni.
Kuorsaamisääniä on kyllä mukava seurata:
Joskus kuulostaa kuin seepralauma juoksisi Pendoliinon alle tai joku ihmeellinen syvyyksien mutukala päästelisi outoja mussutuksia ja maiskutuksia.Piippauksia,vihellystä,korinaa ja epämääräistä möykkäämistä...
Rauhallisena miehenä mä olen vain yrittänyt sopeutua näihin öisiin kliimakseihin.
Valoisat kesäyöt sentään kuluivat nopeasti,kun oli kivaa ajankulua:
Höyhenten lennätys oli rattoisaa touhua!Niitä mä sain hyvin nyhdettyä vaimon tyynystä.Kun asetti höyhenen suun päälle,niin välillä se liiteli melkein kattoon saakka.Ja joskus tuli leikeltyä paperista sellaisia ohuita suikaleita.Olikin aina mielenkiintoista arvata,että kummasta suupielestä se ilma ensimmäisenä ampaisee ulos!
Mä alennuin jopa siihen,että askartelin paperista pienen tuulimyllyn ja laitoin sen nenän päälle:Siivet pyörivät niin vinhasti,että hyvin olisi voinut vetää johdot kiinni ja keitellä sillä sähköllä vaikka ammukahvit...
Pitemmän päälle tällainen on kuitenkin jo stressaavaa.Eräänä päivänä mä huomasin lehdessä pienen ilmoituksen.Siinä mainostettiin uutta keksintöä kuorsauksen estoon!
Kuulemma auttaa,kun ompelee paidan selkämykseen tennispallon:
Silloin ei nukkuja voi maata selällään,vaan hän kääntyy kyljelleen,jolloin myös kuorsaus loppuu.
Mä mietinkin sitä juttua pitkään.Jotenkin se tennispallo alkoi tuntumaan turhan kesyltä hommalta.Ajattelin,että hoidetaan asia kerralla kuntoon:
Joten niin mä sitten otin vaimon yöpaidan,työnsin vanhan koripallon tyynyliinan sisälle ja ompelin koko hoidon paidan selkäpuolelle.
Tästä ei enää kuorsaus kevene!
Nyt ovat mun yöni taas rauhallisia ja unihäiriöt historiaa.
Aina kun vaimo asettuu nukkumaan ja yrittää kääntyä selälleen makaamaan,niin se koripallo kampeaa heti mummon kyljelleen.Ja vaimokin on tyytyväinen:
Hänellä on tapana lueskella sängyssä ennen kuin rupeaa nukkumaan.
Se ottaa tietysti niskan päälle,kun joutuu jännittämään päätänsä.
Mutta nyt on helppoa,kun koripallo tukee selkää ja niskaa.Ei tarvitse keskittyä muuhun kuin lukemiseen.Kyllä nyt kelpaa!
Joten ei se kuorsaaminen loppujen lopuksi olekaan niin paha ja hankala ongelma:Omasta asenteesta se vain on kiinni...
Kuorsaamisääniä on kyllä mukava seurata:
Joskus kuulostaa kuin seepralauma juoksisi Pendoliinon alle tai joku ihmeellinen syvyyksien mutukala päästelisi outoja mussutuksia ja maiskutuksia.Piippauksia,vihellystä,korinaa ja epämääräistä möykkäämistä...
Rauhallisena miehenä mä olen vain yrittänyt sopeutua näihin öisiin kliimakseihin.
Valoisat kesäyöt sentään kuluivat nopeasti,kun oli kivaa ajankulua:
Höyhenten lennätys oli rattoisaa touhua!Niitä mä sain hyvin nyhdettyä vaimon tyynystä.Kun asetti höyhenen suun päälle,niin välillä se liiteli melkein kattoon saakka.Ja joskus tuli leikeltyä paperista sellaisia ohuita suikaleita.Olikin aina mielenkiintoista arvata,että kummasta suupielestä se ilma ensimmäisenä ampaisee ulos!
Mä alennuin jopa siihen,että askartelin paperista pienen tuulimyllyn ja laitoin sen nenän päälle:Siivet pyörivät niin vinhasti,että hyvin olisi voinut vetää johdot kiinni ja keitellä sillä sähköllä vaikka ammukahvit...
Pitemmän päälle tällainen on kuitenkin jo stressaavaa.Eräänä päivänä mä huomasin lehdessä pienen ilmoituksen.Siinä mainostettiin uutta keksintöä kuorsauksen estoon!
Kuulemma auttaa,kun ompelee paidan selkämykseen tennispallon:
Silloin ei nukkuja voi maata selällään,vaan hän kääntyy kyljelleen,jolloin myös kuorsaus loppuu.
Mä mietinkin sitä juttua pitkään.Jotenkin se tennispallo alkoi tuntumaan turhan kesyltä hommalta.Ajattelin,että hoidetaan asia kerralla kuntoon:
Joten niin mä sitten otin vaimon yöpaidan,työnsin vanhan koripallon tyynyliinan sisälle ja ompelin koko hoidon paidan selkäpuolelle.
Tästä ei enää kuorsaus kevene!
Nyt ovat mun yöni taas rauhallisia ja unihäiriöt historiaa.
Aina kun vaimo asettuu nukkumaan ja yrittää kääntyä selälleen makaamaan,niin se koripallo kampeaa heti mummon kyljelleen.Ja vaimokin on tyytyväinen:
Hänellä on tapana lueskella sängyssä ennen kuin rupeaa nukkumaan.
Se ottaa tietysti niskan päälle,kun joutuu jännittämään päätänsä.
Mutta nyt on helppoa,kun koripallo tukee selkää ja niskaa.Ei tarvitse keskittyä muuhun kuin lukemiseen.Kyllä nyt kelpaa!
Joten ei se kuorsaaminen loppujen lopuksi olekaan niin paha ja hankala ongelma:Omasta asenteesta se vain on kiinni...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuorsaamisesta oli pitkä ketju viimevuoden puolella.
Siellä oli noita pallojakin ja kaikenmaailman tökkimistä.
Tässä iässä ovat useimmat puolisot aina jotenkin vastenmielisiä.
Nuorena sitä oli ihastuttavaa katsella, herättää ja kysyä: Haluaisitko tuhista ihan aiheestakin, minä lupaan sit hirnua?
Siksi on se vanhuspariskunnilla nykyään riidan ja inhon aihe.
Minulla vain koputtelevat seinään ja hymyilevät päivällä, kun rapsutan paskovaa Koiraansa.
Niin, siinä ketjussa on kirjoittamasi kaltaisia tarinoita paljon.
H.
Välittämättä hunksin kommentista kirjoitan, koska en muista tuota edellistä ketjua enkä usko että olen siihen kommenttejani kirjoittanut. Siis:
Meillä pelataan öisin lentopalloa, onneksi on oma nenä ja naama säästynyt, nipinnapin, sanoisin. Joskus juostaan satasta, joskus potkitaan susia sun muita eläviä kintuista. Jne. - eläväisiä ovat puoliskon unet.
Olenkin ajatellut että parisänky täytyisi muuttaa eri muotoon, jokin suojalauta asentaa väliin? Ainakin leveämpi sänky pitäisi hommata että voisin suojautua mahdollisimman kauas, puoliskolla on nimittäin pirun pitkät jalat ja kädet(kin).
Nyt kun on hiihtokausi alkanut niin olenpa onnellinen ettei se tuo suksisauvoja petiin. Se olisi menoa, erota varmasti pitäisi (ainakin yöajoiksi) että säilyisi naama edustuskelpoisena. Henkikin voisi olla vaarassa. Kohtuullinen kuorsaus - sitäkin välillä kuulee - ei minua suuremmin haittaa.
Voi Justus, kun minua nauratti. Tiedän, että kyseessä on vakava ongelma, en naurakaan sille, vaan sille, miten värikkäästi kuvasit tapahtumia.
Joskus tuollaiseen ongelmaan ovat ratkaisuna erilliset makuuhuoneet. Ei siinä mistään pesäerosta ole kysymys, vaan kummankin rauhallisista yöunista.
Ja onhan se aika hauskaa käydä ilta- ja aamukylässä rakkaan kumppaninsa luona.
Jatkona edelliseen.
Pari yötä sitten heräsin kun puoliskon oikea käsi (on oikeakätinen) heilui nenäni yläpuolella. Minä siitä kysymään että mitäs nyt. Keihästä kuulemma heitti. Voi herraisä näitä entisiä urheilijanuorukaisia. Onneksi on tottavie mahdollisuus muuttaa yöksi eri huoneeseen, jos rupeaa tulemaan päin näkyä...
En tietenkään ole sanan oikeassa merkityksessä hengenvaarassa. Enpä usko että jatkossakaan fysikaaliset yöliikunnat urheilun osalta kohdistuvat minuun...
Uniapnea yms. on ihan eri juttu. Sitä jäisi varmasti kuuntelemaan että hengittääköhän tuo vielä. Siinä ei ongelmia, hoikka poika ei uniapneasta yleensäkään kärsi, eikä sen puoliskokaan. Häggegyy. Liittimet ristiin.
asia niin että kävelin toiseen makkarin nukkumaan, silti tuli valituksia vaikka siinä meidän makuhuoneiden välissä on yksi iso välihuone ja WC.
Kyllä se on jopa tutkittu asia, kun suukottelu loppuu niin tällaiset asiat saavat tärkeämmän merkityksen parisuhteessa.
"Meillä ratkaistin"
Noh? Oliko kiva vastata itselleen, kun muut eivät vastanneet?
H.
"hunksz"
Äläs ny "poju", kyllä mä vastasin aivan toisen tekemään aloitukseen, joten pidä hyvänäsi !
Aloitukseen
Ei makaa. Kun herään, unikaveria ei enää ole.
Minun kaverini Istui sängyllä ja huuteli kauhealla äänellä, poliisi, poliisi.
Oli nähnyt varkaan jossain.
Kerran aamulla katseli kättänsä kun siinä oli mustelma, sitten muisti että oli itse puristanut, kun oli yöllä taistellut käärmeen kanssa.
Sitten, joskus seisoi kokovartalopeilin edessä nyrkit pystyssä ja uhksi vetää turpiin,
onneksi ehdin väliin, olisi voinut peili hajota.
Kolmesti on hyökännyt, pudonnut, sängystä ja lyönyt päänsä yöpöydän kulmaan.
Olut jossain kilpailussa.
Joskus huitonut milloin mitäkin ötökkää ja potkinut
Joskus työntänyt autoa ojasta, istualleen vuoteessa.
Minäkin ajattelin et pitäiskö laittaa seinä väliin, kun pelotti et huitasee minullekin mustan silmän mutta keksin pehmeämmän vaihtoehdon, laitan väliimme ison paksun makkaratyynyn. Onneksi on 180 cm. vuode.
"kintturi"
Minä rakastin häntä.
Mustelmineenkin.
En Poliisia soittanut, tiesi hän niistä, ei halunut niitä enää.
En halunut minäkään yhtään enää, peitin aikuisen lapseni sinne.
Taas kaljan avasin, en katsonut peiliin taaskaan.
Tuossa on lyhennettynä.
H.
Avaa edes vähän. Että tietäisin ymmärsinkö oikein. En ole tuolla nuoremmalla palstalla huuhaillut joten en todellakaan tiedä... Ystävyydellä :)
"väärinymmärretty?"
Älä ny, minä tunnistan sinut.
H.
kaikki entiset ja nykyiset naisystäväsikö tunnistat?
"hunksi"
Mä rakastan häntä. ( Huom. rakastan)
Mustelmineen ja kuhmuineen.
En polisia soittanut. Polisin kanssa hän ei oli ollut tekemisissä milloinkaan, paitsi veljenpoikansa kanssa, koska hän on polisi.
Kaljapulloa hän ei avannut, koska hän on absol.
Peiliin hän kyllä katselee silloin, kun on tarvis. Uhkaile ei ketään.
Peittelen hänet viereeni, suukonkin annan.
Tässä hieman pidenmpi kuin sinun ja lyhempin kuin tuo alkuperäinen.