Onnea Durão Barrosolle!
Pistäydynpä sittenkin saitilla tuolta pohjoisesta eilen palattuani ja nyt ulkomaanmatkaa varten hiljalleen pakkaillessani.
Ei se Paavo Lipponen sitten päässyt EU:n presidentiksi. Ei kai se ollut uskottava mahdollisuus muualla kuin poliittisten johtajiemme toiveissa – ja täällä esiintyvien kenttäkepulaisten peloissa! Hehän olisivat olleet valmiit vaikka myymään isoäitinsä pirulle estääkseen Lipposen pääsyn tehtävään. Tietenkin meni Suomen edun yli kostonhalu sille, joka tiputti Annelin kuin teeren oksalta (anteeksi teeret teitä loukkaava rinnastus). No, ei kepuloisten kiljunta kuulunut Irlantiin, mutta varmaan he nyt pitävät tapahtunutta omana ”ansionaan”!
Portugalin José Manuel Durão Barroson nimitys lienee varma. Hän on hyvä mies tehtävään. Hän on Paavo Lipposen tyylinen oikeistososialidemokraatti maasta, jossa EU:ia suorastaan rakastetaan, eikä syyttä. Portugalin sosialidemokraatit ovat EU:ssa konservatiiviryhmässä, kun maan toisen valtapuolueen sosialistien edustajat ovat sosialidemokraattien ryhmässä! Vuoden 1974 ”neilikkavallankumouksen” jälkeen maassa on enimmäkseen ollut sosialisti Mario Soaresin johtama hallitus. Nykyinen hallitus on siis tuon sosialidemokraatti Durão Barroson johtama. Portugali on kehittynyt valtavasti sosialistien ja sosialidemokraattien johdolla ja EU:n tuella.
Kävin ensimmäisen kerran Portugalissa 1970-luvun puolivälissä. Maa oli tuolloin hyvin köyhä, oli huonot tiet ja autot, rähjäiset kylät ja kaupungit ja – halvat hinnat. Sen jälkeen olen käynyt maassa monta kertaa, kaksi kertaa Madeiralla, muulloin Algarven rannikolla ja Lissabonissa, ja aina olen huomannut kehitystä tapahtuneen ja – hintojen nousseen! Viime vuoden toukokuussa olin koko maan läpi ulottuneella kiertomatkalla. Loistavat moottoritiet halkovat kaunista maata, sen hyvin hoidettuja viljelyksiä ja pohjoisessa Portugalissa myös laajoja istutusmetsiä. Kylät ja kaupungit ovat siistejä, lukuisat vanhat palatsit ja muut historialliset monumentit on kauniisti restauroitu, ja paljon uusia, komeita taloja on rakennettu. Porton kaupunki kulki vuosisatoja kolmen sillan kaupungin nimellä. Nyt mahtavan Douro-joen (esp. Duero) yli johtaa kuusi upeaa siltaa. Kaikki tuo kehitys on tapahtunut paljolti EU:n rahoituksella sen jälkeen, kun Portugali liittyi EU:n jäseneksi 1986.
Portugali kuuluu EU:n kaikkiin ytimiin ja Natoonkin. Durão Barroso tukee myös Yhdysvaltojen politiikkaa, joten hän varmasti vahvistaa EU:n transatlanttisia suhteita paremmin, mitä Paavo Lipponen olisi voinut tehdä. Durão Barroson johdolla EU tulee kehittymään oikeaan suuntaan. Hänen ei tarvitse oman maansa mielipiteen vuoksi kiemurrella, kun Portugalin hallitus ja kansa ovat avoimesti sitä, mitä Matti Vanhasen ja muiden ministeriemme täytyy olla peitetysti – puhua yhtä ja tarkoittaa toista. Siinä mielessä tämä demarijohtoiseksi väitetty hallitus on aidosti kepulainen.
Olisihan se kuitenkin ollut hienoa, jos tuo virka olisi tullut suomalaiselle. EU-presidentin merkitys maallemme olisi ollut suurempi kuin tavallisen rivikomissaarin ja kaikkien 14 europarlamentaarikkomme yhteensä. Ja Paavo Lipponen eurooppalaisena visionäärinä, maatammekin EU:n eturiviin ja ytimiin johdattamaan pyrkineenä tahtopoliitikkona olisi tuohon tehtävään hyvin sopinut. Mutta jäähän Paavo nyt kotimaiseen käyttöön mm. pääministerimme tärkeimmäksi neuvonantajaksi. Rivikomissaariksi hän tuskin halunnee. Minusta se on melko yhdentekevää, kuka sellaiseksi valitaan. Sauli Niinistö olisi tietysti pätevin, jos saisi talouskomissaarin vaikutusvaltaisen postin.
Olisikohan Paavo vielä käytettävissä pääministeriksi seuraavien eduskuntavaalien jälkeen? Ei taida olla, vaan Paavo halunnee jäädä nuoren vaimonsa ja pienten lastensa iloksi koti-isäksi. Se hänelle sallittakoon. Lienee siis kohta aika kiitellä Paavo maamme hyväksi tekemästään arvokkaasta työstänsä.
Mutta mitäpä spekuloida tulevilla, aika ne näyttää. On turhaa ja tyhmää ennustella asioita, joihin itse ei voi vaikuttaa kuin sen yhden äänen verran. Tyhmintä on etukäteen iloita tulevilla omilla voitoilla tai toisen tappioilla. Ennustaja-eukko saa helposti pitkän nenän. Tämän aamun gallup kertoo, että suurimman puolueemme sosialidemokraattien kannatus on noussut jo yli 25 %:n. Mutta odotetaan rauhassa vaaleja, sittenhän ne tulokset nähdään. Olisi hyödyllisempää puhua siitä, mitä puolueemme ja poliitikkomme tekevät nyt ja mitä niiden pitäisi tehdä, jotta asioita hoidettaisiin oikein. Ja jos tulevia vaalivoittoja toivotaan, niin kerrottakoon myös, mihin niillä voitoilla pyritään, miten ne aiotaan käyttää. Miten muuten keskusta on käyttänyt viime eduskuntavaalien voittonsa? Onko meillä siitä aihetta iloon? Millaista? Ei taida tulla esimerkkejä!
Tämä oli vain tällainen pikainen tervehdys lomilta. Nyt taas muut mielenkiintoiset seikkailut odottavat!
Ps. Näkyy tuolla keskustan saitilla joku suuri ihailijani pyrkivän esiintymään minuna. Paljastuu jo otsikossa väärennykseksi, kun ei edes osaa kirjoittaa oikein tätä hienoa ja harvinaista nimeäni!
Pistäydynpä sittenkin saitilla tuolta pohjoisesta eilen palattuani ja nyt ulkomaanmatkaa varten hiljalleen pakkaillessani.
Ei se Paavo Lipponen sitten päässyt EU:n presidentiksi. Ei kai se ollut uskottava mahdollisuus muualla kuin poliittisten johtajiemme toiveissa – ja täällä esiintyvien kenttäkepulaisten peloissa! Hehän olisivat olleet valmiit vaikka myymään isoäitinsä pirulle estääkseen Lipposen pääsyn tehtävään. Tietenkin meni Suomen edun yli kostonhalu sille, joka tiputti Annelin kuin teeren oksalta (anteeksi teeret teitä loukkaava rinnastus). No, ei kepuloisten kiljunta kuulunut Irlantiin, mutta varmaan he nyt pitävät tapahtunutta omana ”ansionaan”!
Portugalin José Manuel Durão Barroson nimitys lienee varma. Hän on hyvä mies tehtävään. Hän on Paavo Lipposen tyylinen oikeistososialidemokraatti maasta, jossa EU:ia suorastaan rakastetaan, eikä syyttä. Portugalin sosialidemokraatit ovat EU:ssa konservatiiviryhmässä, kun maan toisen valtapuolueen sosialistien edustajat ovat sosialidemokraattien ryhmässä! Vuoden 1974 ”neilikkavallankumouksen” jälkeen maassa on enimmäkseen ollut sosialisti Mario Soaresin johtama hallitus. Nykyinen hallitus on siis tuon sosialidemokraatti Durão Barroson johtama. Portugali on kehittynyt valtavasti sosialistien ja sosialidemokraattien johdolla ja EU:n tuella.
Kävin ensimmäisen kerran Portugalissa 1970-luvun puolivälissä. Maa oli tuolloin hyvin köyhä, oli huonot tiet ja autot, rähjäiset kylät ja kaupungit ja – halvat hinnat. Sen jälkeen olen käynyt maassa monta kertaa, kaksi kertaa Madeiralla, muulloin Algarven rannikolla ja Lissabonissa, ja aina olen huomannut kehitystä tapahtuneen ja – hintojen nousseen! Viime vuoden toukokuussa olin koko maan läpi ulottuneella kiertomatkalla. Loistavat moottoritiet halkovat kaunista maata, sen hyvin hoidettuja viljelyksiä ja pohjoisessa Portugalissa myös laajoja istutusmetsiä. Kylät ja kaupungit ovat siistejä, lukuisat vanhat palatsit ja muut historialliset monumentit on kauniisti restauroitu, ja paljon uusia, komeita taloja on rakennettu. Porton kaupunki kulki vuosisatoja kolmen sillan kaupungin nimellä. Nyt mahtavan Douro-joen (esp. Duero) yli johtaa kuusi upeaa siltaa. Kaikki tuo kehitys on tapahtunut paljolti EU:n rahoituksella sen jälkeen, kun Portugali liittyi EU:n jäseneksi 1986.
Portugali kuuluu EU:n kaikkiin ytimiin ja Natoonkin. Durão Barroso tukee myös Yhdysvaltojen politiikkaa, joten hän varmasti vahvistaa EU:n transatlanttisia suhteita paremmin, mitä Paavo Lipponen olisi voinut tehdä. Durão Barroson johdolla EU tulee kehittymään oikeaan suuntaan. Hänen ei tarvitse oman maansa mielipiteen vuoksi kiemurrella, kun Portugalin hallitus ja kansa ovat avoimesti sitä, mitä Matti Vanhasen ja muiden ministeriemme täytyy olla peitetysti – puhua yhtä ja tarkoittaa toista. Siinä mielessä tämä demarijohtoiseksi väitetty hallitus on aidosti kepulainen.
Olisihan se kuitenkin ollut hienoa, jos tuo virka olisi tullut suomalaiselle. EU-presidentin merkitys maallemme olisi ollut suurempi kuin tavallisen rivikomissaarin ja kaikkien 14 europarlamentaarikkomme yhteensä. Ja Paavo Lipponen eurooppalaisena visionäärinä, maatammekin EU:n eturiviin ja ytimiin johdattamaan pyrkineenä tahtopoliitikkona olisi tuohon tehtävään hyvin sopinut. Mutta jäähän Paavo nyt kotimaiseen käyttöön mm. pääministerimme tärkeimmäksi neuvonantajaksi. Rivikomissaariksi hän tuskin halunnee. Minusta se on melko yhdentekevää, kuka sellaiseksi valitaan. Sauli Niinistö olisi tietysti pätevin, jos saisi talouskomissaarin vaikutusvaltaisen postin.
Olisikohan Paavo vielä käytettävissä pääministeriksi seuraavien eduskuntavaalien jälkeen? Ei taida olla, vaan Paavo halunnee jäädä nuoren vaimonsa ja pienten lastensa iloksi koti-isäksi. Se hänelle sallittakoon. Lienee siis kohta aika kiitellä Paavo maamme hyväksi tekemästään arvokkaasta työstänsä.
Mutta mitäpä spekuloida tulevilla, aika ne näyttää. On turhaa ja tyhmää ennustella asioita, joihin itse ei voi vaikuttaa kuin sen yhden äänen verran. Tyhmintä on etukäteen iloita tulevilla omilla voitoilla tai toisen tappioilla. Ennustaja-eukko saa helposti pitkän nenän. Tämän aamun gallup kertoo, että suurimman puolueemme sosialidemokraattien kannatus on noussut jo yli 25 %:n. Mutta odotetaan rauhassa vaaleja, sittenhän ne tulokset nähdään. Olisi hyödyllisempää puhua siitä, mitä puolueemme ja poliitikkomme tekevät nyt ja mitä niiden pitäisi tehdä, jotta asioita hoidettaisiin oikein. Ja jos tulevia vaalivoittoja toivotaan, niin kerrottakoon myös, mihin niillä voitoilla pyritään, miten ne aiotaan käyttää. Miten muuten keskusta on käyttänyt viime eduskuntavaalien voittonsa? Onko meillä siitä aihetta iloon? Millaista? Ei taida tulla esimerkkejä!
Tämä oli vain tällainen pikainen tervehdys lomilta. Nyt taas muut mielenkiintoiset seikkailut odottavat!
Ps. Näkyy tuolla keskustan saitilla joku suuri ihailijani pyrkivän esiintymään minuna. Paljastuu jo otsikossa väärennykseksi, kun ei edes osaa kirjoittaa oikein tätä hienoa ja harvinaista nimeäni!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pysy lomilla mielipiteinesi.