Haaviston meriitit ulkopolitiikassa ovat kiistattomasti vakuuttavat.
Haaviston osaamista arsotetaan YK:ssa, EU:ssa ja myös ulkopoliltiikan tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden piirissä.
Ulkopolitiikka-lehti pyysi viime vuoden maaliskuun lopulla neljääkymmentä suomalaista asiantuntijaa nimeämään ja listaamaan 10–20 tärkeintä suomalaista kansainvälistä vaikuttajaa politiikassa ja talouselämässä.
Heillä tuli olla työnsä tai verkostojensa kautta poikkeuksellista vaikutusvaltaa maailmalla.
Pekka Haavisto sijoittui tässä vertailussa sijalle 5, korkeammalle kuin istuva tasavallan presidentti.
Sauli Niinistö ei 26 enemmän kuin yhden maininnan keränneen vaikuttajan joukkoon mahtunut lainkaan.
Listan ykkönen, presidentti Martti Ahtisaari on nimennyt Pekka Haaviston ”seuraajakseen” ja kertonut mm., että YK:n pääsihteeri Ban-Ki Moon pyysi häntä esittelemään Haaviston tälle. (http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/66195-han-on-ahtisaaren-valinta-”seuraajakseen”)
Haaviston kokemus kansainvälisistä tehtävistä onkin omaa luokkaansa: hän johti YK:n ympäristöohjelman UNEP:n tutkimusryhmiä mm. Kosovossa, Afganistanissa, Irakissa, Liberiassa, Palestiinassa ja Sudanissa, vastasi YK:n köyhdytettyä uraania koskevista kenttätutkimuksista Kosovossa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertzegovinassa, toimi UNEP:n edustajana selvittämässä Romaniassa Baia Maren kaivosonnettomuutta, Euroopan unionin erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa 2005–2007, YK:n erityisasiantuntijana Darfurin rauhanprosessissa 2007 ja ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä 2009 lähtien edelleen.
Näihin tehtäviin hänet on nimetty ensisijaisesti asiantuntemuksensa, ei poliittisen taustansa vuoksi. Vihreät on pienpuolue, jolla ei ole poliittista muskelia nimittää ihmisiä kansainvälisiin palkkiovirkoihin.
Niinistön kansainvälinen kokemus painottuu vahvasti pankkipuolelle: Hän on toiminut Euroopan investointipankin varapääjohtajana ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja itse pankin puheenjohtajana, sekä Kansainvälisen valuuttarahaston valuutta- ja rahoituskomitean jäsenenä. Yhtään väheksymättä tämän merkitystä, presidentin kansainväliset tehtävät ovat pääosin muualla kuin rahoitusmarkkinoiden toiminnan piirissä.
Haaviston osaamista arsotetaan YK:ssa, EU:ssa ja myös ulkopoliltiikan tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden piirissä.
Ulkopolitiikka-lehti pyysi viime vuoden maaliskuun lopulla neljääkymmentä suomalaista asiantuntijaa nimeämään ja listaamaan 10–20 tärkeintä suomalaista kansainvälistä vaikuttajaa politiikassa ja talouselämässä.
Heillä tuli olla työnsä tai verkostojensa kautta poikkeuksellista vaikutusvaltaa maailmalla.
Pekka Haavisto sijoittui tässä vertailussa sijalle 5, korkeammalle kuin istuva tasavallan presidentti.
Sauli Niinistö ei 26 enemmän kuin yhden maininnan keränneen vaikuttajan joukkoon mahtunut lainkaan.
Listan ykkönen, presidentti Martti Ahtisaari on nimennyt Pekka Haaviston ”seuraajakseen” ja kertonut mm., että YK:n pääsihteeri Ban-Ki Moon pyysi häntä esittelemään Haaviston tälle. (http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/66195-han-on-ahtisaaren-valinta-”seuraajakseen”)
Haaviston kokemus kansainvälisistä tehtävistä onkin omaa luokkaansa: hän johti YK:n ympäristöohjelman UNEP:n tutkimusryhmiä mm. Kosovossa, Afganistanissa, Irakissa, Liberiassa, Palestiinassa ja Sudanissa, vastasi YK:n köyhdytettyä uraania koskevista kenttätutkimuksista Kosovossa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertzegovinassa, toimi UNEP:n edustajana selvittämässä Romaniassa Baia Maren kaivosonnettomuutta, Euroopan unionin erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa 2005–2007, YK:n erityisasiantuntijana Darfurin rauhanprosessissa 2007 ja ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä 2009 lähtien edelleen.
Näihin tehtäviin hänet on nimetty ensisijaisesti asiantuntemuksensa, ei poliittisen taustansa vuoksi. Vihreät on pienpuolue, jolla ei ole poliittista muskelia nimittää ihmisiä kansainvälisiin palkkiovirkoihin.
Niinistön kansainvälinen kokemus painottuu vahvasti pankkipuolelle: Hän on toiminut Euroopan investointipankin varapääjohtajana ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja itse pankin puheenjohtajana, sekä Kansainvälisen valuuttarahaston valuutta- ja rahoituskomitean jäsenenä. Yhtään väheksymättä tämän merkitystä, presidentin kansainväliset tehtävät ovat pääosin muualla kuin rahoitusmarkkinoiden toiminnan piirissä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Osa 2
jatkan vielä tässä vertailulla Niinistöön.
Pekka Haavisto on toki siviilipalvelusmies, kun Sauli Niinistö on sotilasarvoltaan reservin kapteeni. Mutta siinä missä Niinistö on tavallinen reserviläinen, Haavistolle on kuitenkin myönnetty sotilasansiomitali hänen työstään kriisialueilla. Hän on lisäksi toiminut vierailevana luennoitsijana Nato-koulutuskeskuksessa. Haaviston kansainvälisen turvallisuuspoliikan tuntemus on huomattavasti laajempaa, kuin mitä pelkän RUK:n käymällä saa.
Jotain kertonee sekin, että Haavisto on eduskunnassa sekä ulkoasiainvaliokunnan että puolustusvaliokunnan jäsen, kun taas Niinistö on ollut ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä vain yhden viikon vuonna 1995.
Sauli Niinistön kokemus kotimaisen politiikan huipulla on toki Haavistoa laajempi. Hän on toiminut niin oikeusministerinä (vajaan vuoden) kuin kaksi kautta valtiovarainministerinä, sekä yhden kauden eduskunnan puhemiehenä.
Haavisto puolestaan on toiminut yhden kauden ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä. Tulee muistaa, että Haavisto on Niinistöä 10 vuotta nuorempi ja pienemmän puolueen edustaja, joten potentiaalisia ministerinpaikkoja on ollut vähemmän tarjolla. Kunnallispolitiikassa ehdokkaiden kokemus lienee suunnilleen samaa luokaa. Haavisto on myös mukana ollut perustamassa kokonaan uutta puoluetta.
Mitä sitten tulee ehdokkaiden kirjalliseen tuotantoon, Pekka on julkaissut 6 kirjaa, paljon puhuttujen Interrail-oppaiden lisäksi kokemuksistaan Balkanilla, Afrikassa ja muilla kriisialueilla. Sauli Niinistöllä julkaistuja kirjoja on kaksi, molemat omaelämäkerrallisia.
Sauli Niinistöllä on takanaan komea ura niin juristina kuin kotimaan politiikassakin, mutta Pekka Haaviston ulko- ja turvallisuuspoliittiset näytöt ovat aivan eri kaliiperia.
Talouselämästä haetulla analogialla: presidentti ei ole Suomen toimitusjohtaja, vaan pikemminkin viestintäpäällikkö, myyntimies (tai -nainen) ja bisnesguru joka lietsoo innostusta ja tuo uusia ajattelutapoja taloon. Näiden tehtävien hoidon kannalta on samantekevää, onko presidentti varatuomari vai ylioppilas, reservin kapteeni vai siviilipalvelusmies. Osaaminen ratkaisee, eivät tittelit.
Ei pidä perusteettomasti kehua, mutta kyllä Haavistolla on asiallisin perustein ajatellen paljon enemmän valmiuksia presidentiksi kuin Niinistöllä.
Haaviston ulko- ja turvallisuuspolitiikan tuntemus ja perehtyneisyys kansainvälisiin asioihin on laaja-alaista.
Niinistöllä on oma pankkialan tuntemuksensa mutta se on kapea-alainen alue - eikä talouspolitiikka edes kuulu presidentin tehtäviin. Niinistö on enemmän sellainen kirjanpitäjä-tyyppi.
Mikä on edelläsanomasi perusteella Haloskan panos ollut sitten?
12 vuotta ärrävikaista kiukuttelijaa, joka huononsi länsisuhteita..
Nyt ei tarvita velttoa (ja latteuksia kaikesta laukovaa) reppanaa, vaan valtiomies NIINISTÖ edustamaan suomea ARVOKKAASTI.
Minua arveluttaa eniten se, että juuri kaikkein rikkaimmat rahapiirit ja vain omaa yksityistä etuaan ajavat optiomiljonäärit tukevat innolla Niinistön kampanjaa. Se on paha merkki.
Kyllä Pekka Haaviston osaaminen on ylivoimainen kun katseli taas kerran Niinsitön jankkaamista.
Niinistö osaa puhella ja jauhaa taloudesta loputtopmiin. Se vaan ei kuulu presidentille. Presidentin asema on isommilla areenoilla.
PEKASTA: Puhdasta kriisienhallintaspedeilyä, ja sitäkin lähinnä avustavina rutiinitehtävinä. Nuo ovat pestejä joihin kuka tahansa ex-ministeri pääsee ruinaamalla (Lillan Rehn pöhisi samanlaisissa tehtävissä ministerikautensa ja hävittyjen pressanvaalien jälkeen. Biaudet myös hyvin köykäisellä cv:llä (etten sanoisi Pekkamaisella) samantyyppisissä hommissa. PUHTAASTI POLIITTISIA NIMITYKSIÄ (vrt. ammattidiplomaatteihin kuten esim Ahtisaari).
SAULISTA: Oikeusministeri, valtiovarainministeri (2 hallituksessa), pääministerin sijainen, Suomen EU-puheenjohtajuuden aikana toiminta ECOFININ ja Euroryhmän puheenjohtajana jo itsessään on kovempi meriitti kuin koko Pekan cv sellaisenaan. EDUn puheenjohtajuus (johti puheenjohtana maltillisten porvaripuolueiden eu-parlamenttiryhmien yhdistymistä, osa eurooppalaista poliittista historiaa, hyvin merkittävä toimi - kyseessä on eu-parlamentin suurin eduskuntaryhmä.) Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallintoneuvoston jäsenyys, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallintoneuvoston puheenjohtajuus, Kansainvälisen valuuttarahaston valuutta- ja rahoituskomitean jäsen, Euroopan investointipankin varapääjohtaja (tärkeitä infrastruuktuurilainoja alueiden kehittämiseen). Lisäksi Sale, ennen poliittista uraansa, kouluttautui ammattiin (juristi) ja toimi työelämässä pitkään. Pitkäjänteisesti rakensi luontevasti poliittista uraansa (eikä kaikki tänne heti mentaliteeilla) ensin 10v paikallispolitiikassa ja sitten 2 kautta kansanedustajana, jonka jälkeen puolueen puheenjohtajuus ja minsteritehtävät odottivat. Ei siinä mitään kompostilehtiä toimitettu kaveripiirille ja interreilailtu yli-ikäisenä.
Pitkähkö lista Saulilla, mutta hyvin kapea-alainen, kaikki liittyvät raha- tai lakiasiohin. Niiden hallinta ei ole olennaista presidentin työssä.
Presidentiltä voi mielestäni edellyttää laajempaa osaamista ja kokemusta. Ja ennen kaikkea ideoita ja näkemyksellisyyttä, kykyä herättää keskustelua, innostaa ja inspiroida ihmisiä. Ei se riitä, että osaa pitää kukkaron nyörit tiukalla ja nysvätä lakipykälien kanssa.
Sauli ei myöskään ole sanonut juuri mitään näiden vaalien aikana. On kyse sitten vaalikeskusteiluista, haastatteluista tai vaalikonevastauksista, niin kovin niukkaa ja ympäripyöreää on. Minua kiinnostaisivat mahdollisen tulevan presidentin ajatukset ja visiot Suomen tulevaisuudesta paljon enemmän kuin hänen vanhat meriittinsä. Mutta Saulin kannattajia ei ilmeisesti kiinnosta?
" Sauli ei myöskään ole sanonut juuri mitään näiden vaalien aikana. On kyse sitten vaalikeskusteiluista, haastatteluista tai vaalikonevastauksista, niin kovin niukkaa ja ympäripyöreää on."
Sauli Niinistö ei ole sanonut mitään koska ilmiesesti hänellä ei ole mitään sanottavaa ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä. jos tuntee hyvin sen kentän, tietää mitkä ovat lähiajan olennaisia asioita ja tuntee niiden yksityiskohtia, ja silloin kykenee puhumaan niistä havainnollisesti ja konkreettisesti. Kuulija saa silloin paljon informaatiota.
Saulin puheista ei saa mitään irti, se on niin ympäripyöreää höpinää jolla vaan täytetään aikaa.
PUTIN astuisi reppanan viherhihhulin Kremlin uumenissa..
Hyvä esimerkki, kun vertaa, miten ehdokkaat vastaavat kysymykseen, miten vaikuttaisivat Suomen vientiin. Salu puhuu vaan siitä, että paljon jalkatyötä tarvitaan, Pekalla on selkeä visio, mitä ja missä.
Haavisto:
Kiinnittäisin presidenttinä nykyistä suurempaa huomiota maailman nouseviin talouksiin Aasiassa, Afrikassa ja latinalaisessa Amerikassa, sekä yhteistyömahdollisuuksiimme Venäjällä ja arktisilla alueilla.
Nämä kaikki tarjoavat suuria vientimahdollisuuksia myös suomalaisyrityksille mm. ympäristöystävällisen teknologian, cleantechin kautta. Vihreä talous on kasvussa kaikkialla.
Presidenttinä toimisin myös globaalien pelisääntöjen vahvistamiseksi ympäristönsuojelussa ja työsuojelussa.
Työpaikkoja menetetään Suomesta myös sen vuoksi, että jossakin kilpaillaan heikommilla ympäristö- ja työelämän normeilla. Näihin asioihin Suomen on vaikutettava suoraan EU:n, WTO:n ja YK:n kautta.
Niinistö:
Presidentillä olisi oma roolinsa vienninedistäjänä. Se tarkoittaa jalkatyötä, neuvotteluja ja matkoja. Tässä on varmasti paikallaan toimia yhteistyössä hallituksen kanssa ja heidän apunaan. On myös mielenkiintoista huomata, kuinka muuttuvassa maailmassa ja kehittyvissä talouksissa maiden poliittiset päämiehet ovat avainasemassa viennin kannalta. Näissä neuvotteluissa presidentillä olisi hyvinkin painoarvoa.
Ottaisin myös strategiaa käyttöön. Esimerkiksi saman klusterin tai vaikka pk-yritysten suunnatut vienninedistämisiskut.
Kiitos jutruli tästä viestistä. :) Aivan loistavat esimerkit siitä, miten ehdokkaat puhuvat ja mitä he ja antavat itsestään. Niinistö puhuu ympäripyöreää jargonia ja esittää harvoin mitään konkreettista. Haavistolla on kaikesta selkeät mielipiteet ja visiot, mitä hän tekisi presidenttinä eri tilanteissa.
En oikein ymmärrä mihin nämä ajatukset Niinistön suuresta pätevyydestä ja kompetenssista oikein perustuvat.
Sauli tosiaan vaan täyttää aikaa tyhjillä sanoilla.
Niinistö sotkeentuu usein puhumaan jonkin asian toisarvoisista lillukanvarsista eikä ole perillä, mikä on kysymyksen varsinainen ydin.
Tämä näkyy erityisesti silloin kun puhutaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Haavisto kykenee nostamaan esiin selkeitä asiakokonaisuuksia jotka antavat kuulijalle havainnollisen ja konkreettisen kuvan mistä siinä todella on nyt kysymys, ja mitä on tapahtumassa eri puolilla maailmaa.
Niinistön jutut jää ympäripyöreäksi sanahelinäksi, josta ei ota selvää erkkikään, mitkä ovat Niinistön omat linjaukseet ulkopolitiikassa..
Sinulla luistaakin isopyörä!
Niinistön ULOSANTI on surkea. Valtiomiehen pitää kyetä sanomaan asiat selvästi. Kirjapitäjätyypit eivät yleensä näe suuria linjoja kun he tuijottaa vain numeroita.
Niinistöllä palaa pinna herkästi. Tämä on paljastunut jopa tv-väittelyissä. On kyllä tuttua niille jotka ovat tehneet töitä hänen alaisenaan.
Tällainen kuuma-kalle on varsin sopimaton presidentin tehtävään, jossa vaaditaan että harkintakyky säilyy vaikeissakin paikoissa.
Sauli Niinistön ainoa ulkopoliittinen "näyttö" on lyhyt muutaman kuukauden jakso, oman europuolueryhmänsä puheenjohtajuus. Tämän hän muistaa aina mainita, kun muita näyttöjä ei ole.
Olihan Haavistokoin samassa tehtävässä Vihreiden europuolueen pj:na mutta se luottamustehtävä kuuluu sijalle ynnä muut hänen kansainvälisten asiantuntija- ja luottamustehtäviensä rinnalla.
Niinistö on piirikunnalista tasoa, lähinnä Salon Osuuspankin luottamushenkilö, kaikella kunnioituksella.
Niin, on valitettavaa, että kansalaiset eivät ymmärrä, kuinka arvostettu Haavisto on jo nyt eri tahojen keskuudessa ja tulee varmasti vielä tulevaisuudessa olemaan sitä enemmän.
Muistakaa hyvät ihmiset, että presidentti ei puutu päivänpolitiikkaan ja sisäpoliittisiin asioihin. Hän ei myöskään hääräile EU:ssa talousasioiden parissa.
Eikä myöskään toimi yk-lähettiläiden apupoikina avustavissa tehtävissä eri paskastaneissa...
Haavistolla on selkeä visio, miten presidenttinä toteuttaa juuri ulkopolitiikkaa. Lisäksi hänen Yk-taustansa olisi suureksi avuksi, kun Suomi tavoittelee Suomi tavoittelee YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyttä. Hän olisi juuri presidenttinä mies paikallaan.
Homppeli ärsyttäisi noin sadan kehitysmaan johdon; jäisi turvaneuvoston paikka haaveeksi..
Komea työhistoria Pekka Haavistolla on rajojemme ulkopuolella touhuamisesta. Kyllä päihittää tullen mennen Sauli Niinistön pikkunäpertämisen Euroopan investointipankin varajohtajana. Sauli Niinistö tuli korvat luomussa kotisuomeen ja kirjoitteli yhden miehen yksinäisyydestä jopa kirjan. Eipäs tainnut hänelle kovin tuo kaveripiiri laajentua tuon Eurooppa keikan takia? Taisi tuo ytimiin pyrkiminekin jäädä laihanlaiseksi, kun kaverit eivät ole häntä pyytäneet taloushommiin Eurooppaan. Tuo Olli Rehn sai ensi kättelyssä EU:n varajohtajan vakanssin, kun muutaman viikon sähläsi EU:n pankkikriisin kimpussa.
Miksi Sauli Niinistö ei ole kevannut EU:n talousongelmien ratkojaksi, kun hänen pankkikomeustaan täällä Suomessa porvaripiirin niin hehkuttavat? Mistähän asia kiikastaa, koulumenestyksestä, vai mistä?
Puutteelliset neuvottelutaidot, helposti ärsyyntyvä kuuma-kalle, kärsimätön ja tyly. Ei niillä eväillä mennä neuvottelupöytään saamaan rakentavia ratkaisuja aikaan. Sauli Niinistön vieeraiden kielten taito on lisäksi yksi heikkous.
Haavisto on ollut eräässä asiassa selvästi epärehellinen. Hän on antanut julkisuuteen, todennäköisesti tahallaan, väärän kuvan koulutuksestaan ja mahdollisesti myös työkokemuksestaan. Virheitä voi toki tehdä, mutta tahallinen harhaanjohtaminen vie uskottavuuden. Viittaan ns. professori-kohuun.
Haavisto nimittäin esitteli vielä jokin aika sitten itseään "professorina" ehdokassivuillaan olevassa CV:ssä, ja nimitys on ollut esillä hänen nimensä perässä monissa yhteyksissä mm. EU:ssa. Tämän taustalla on se, että hän piti aikanaan yhden esitelmän viran puolesta Bristolin yliopistossa nimikkeellä Benjamin Meaker visiting professor 2002. Hän sai siitä muistoksi jonkinlaisen stipendin eli diplomin. Bristolin yliopisto on kuitenkin virallisesti ilmoittanut, että ”Herra Haavisto on pitänyt meille luentosarjan globaalista ympäristöpolitiikasta 2002. Häntä ei ollut nimitetty vierailevaksi professoriksi, vaikka hänen cv:nsä niin väittää”. Ongelma johtuu siitä, että nimitys "visiting professor" pitäisi kääntää "vieraileva luennoitsija", ei professoriksi.
Tämähän ei muuten olisi mikään iso juttu, mutta taustalla on koplaus Haaviston nimitykseen Sudan-suurlähettilääksi, epäpätevänä. Koska häneltä puuttui puuttui korkeakoulututkinto, joka virallisesti vaaditaan EUSR-Sudan -virkaan (A 16 kategoria), häntä ei periaatteessa olis pitänyt valita.
Haaviston vierailevan luennoitsijan "Benjamin Meaker-professuuri" -titteli ei itsessään siis olisi mikään kovin vakava juttu, mutta sen käyttäminen CV:ssä viranhoitomerkintänä oli väärin ja tekee siitä tahallisen petoksen. Kyseessähän stipendi (award) eli käytännössä lähinnä matka-apuraha, mutta Haavisto on kai halunnut EU:n ulkoministereiden uskovan hänellä olleen korkeakoulututkinnon.
Hän on mitä ilmeisimmini halunnut hälventää "professuurillaan" epäilyjä, että hänellä ei olisi ollut Darfur-tehtävään soveltuvaa korkeakoulututkintoa. Nämä epäilythän olivat syntyneet, kun hän ei ollut virallisessa EU:n Consiliumin ansioluettelossaan ilmoittanut koulutustaan. Ja siihen lieenee syynsä.
Nimittäin jos hän olisi ilmoittanut, ettei hänellä ole korkeakoulu-tutkintoa, hänen hakemuksensa Darfur-tehtäviin olisi hylätty. Samoin olisi käynyt jos hän olisi ilmoittanut virallisessa Consiliumin ansioluettelossa olevansa professori. Se olisi nimittäin virallisesti tarkistettu, ja "matka-apuraha"-professuuria ei olisi tietenkään virallisesti hyväksytty tehtävään valittavalta vaadituksi korkeakoulu-tutkinnoksi.
Kaikesta huolimatta hänet siis nimitettiin, todellisuudessa muodollisesti epäpätevänä, EU:n lähettilääksi Sudaniin. Ja tämä neuvottelijana Darfurissa pyöriminen on sitten markkinoitu Suomessa jonkinlaisena "miniahtisaarena" toimimisena. Yleisesti Haaviston työtehtäviä EU:ssa on kuvattu "avustaviksi rutiinitehtäviksi". Siis tyyliin "reipas nuori mies linjalla".
Suomen presidentin virkaan ei ole muodollisia vaatimuksia. Haaviston korkeakoulutuksen puutteella ei ole näin nykytilanteessa mitään juridista merkitystä, ja ilmoitettakoon, etten minäkään pidä sitä varsinaisena esteenä Tasavallan presidentin viran hoitamiselle.
Sen sijaan, jos Haavisto huijasi itselleen EU-viran, se on mielestäni vähintään samaa luokaa oleva petos kuin takavuosien Jari Vilénin kopiokone-gradu. Ja on vähintäänkin syytä kysyä, voidaako presidentin virkaan valittavalta hyväksyä moinen kupru?
Tahallinen harhauttaminen ei ole oikein, ja on mielestäni kuvaavaa, että Haaviston innokkaimmat tukijat eivät näe asiassa mitään ongelmaa. Suora valehtelu ei ole asia, jota julkisessa virassa olevan tulisi tehdä.
Rauhanneuvottelut hoitaa nykyään NATO ja sen tietää Haavistokin. Yk:lla on ykyään pienempi rooli. Luettu Suomen Kuvalehdestä.
Kiima-Pekan duunit yk:n palveluksessa ovat olleet lähinnä avustavia tehtäviä.
On totta, että Haavisto on ollut YK:n ja EU:n palveluksessa useita vuosia, mutta mitä konkreettista hän on niissä tehtävissä saanut aikaan? Kaikilla niillä alueilla, joilla Haavisto on ollut, ongelmat jatkuvat entisenlaisina tai entistä pahempina. Hänen kansainvälistä tunnettuuttaan ja saavutuksiaan on kyllä suuresti liioiteltu. Missä ovat näytöt näistä kansaivälisistä tehtävistä?
Olisi toki hienoa, jos voisi sanoa, että Pekka on saanut jotain aikaan, mutta käytännössä Haavisto kuitenkin sai fudut Darfurista johdettuaan vaillinaisella ja virheellisesti täytetyllä CV:llään nimittäjiään harhaan ja loppujen lopuksi puuhasteli omiaan.
Jokaisessa keskustelussa Haavisto on tuonut esille erilaisia tomipaikkojaan, jotka kuulostavat tavalliselle tallaajalle hienolta, mutta jokainen asioista jotain tajuava ymmärtää, että Pekka ei käytännössä saanut mitään aikaan ja siksi päätyi pois niistä tehtävistä.
Juuri siksi annan ääneni Haavistolle, että hänellä olisi kunnon paikka kuudeksi vuodeksi. Voit tokikin, miten sen nyt sanoisin, ikään kuin, ehkä, kenties kiittää itseäsi jokaisesta Haavistolle menneestä äänestä.