Voi meitä vanhoja

Voi meitä kirjoitti:

Voi meitä vanhoja

Marketin nuori kassa kehotti vanhempaa naishenkilöä ottamaan seuraavalla
kerralla oman kauppakassin, koska kauppa on päättänyt olla enää
satsaamatta ympäristölle haitallisiin muovikasseihin.
Hämmentyneenä vanharouva selitti anteeksipyydellen, ettei hänen
nuoruusaikoinaan ollut tietoakaan Vihreästä Ajattelutavasta. Kassa
vastasi: "Sehän meidän ongelmamme juuri on, kun te ette aikanaan
välittäneet tarpeeksi ympäristöstä."
Oikeassahan hän oli - ei meidän aikanamme ollut vihreitä ajatuksia.
Siihen aikaan me palautimme maitopullot, juomapullot ja olutpullot
kauppaan, joka sitten lähetti ne meijeriin tai tehtaaseen pestäväksi ja
steriloitavaksi ja täytettäväksi, jotta samoja pulloja voitiin käyttää yhä
uudelleen. Niitä siis todella kierrätettiin.
Mutta ei meillä mitään vihreitä ajatuksia silloin ollut. Me kävelimme
kerroksiin kaupoissa ja virastoissakin, koska joka paikassa ei ollut
rullaportaita.
Ostoksillekin menimme kävellen emmekä hypänneet 300-hevosvoimaiseen
autoon aina kun piti mennä parin korttelin päässä olevaan lähikauppaan.
Mutta kassa oli ihan oikeassa, emme me mitään vihreitä ajatuksia miettineet.
Lastenvaipatkin siihen aikaan pestiin käsin, koska ei ollut näitä
kertakäyttöisiä.
Pyykki kuivattiin narulla eikä energiasyöpössä 220 voltin virtaa käyttävässä
vempaimessa - tuuli- ja aurinkovoima kuivasivat vaatteet ihan oikeasti.
Lapset saivat vanhempien sisarustensa pieniksi jääneet vaatteet, eivät aina
upouusia.
Mutta eihän meillä silloin tosiaankaan ollut mitään vihreitä ajatuksia.
Siihen aikaan meillä oli vain yksi televisio tai radio, ei vastaanotinta
joka huoneessa. Ja teeveeruutukin oli jokseenkin nenäliinan kokoinen, eikä
koko Pirkanmaan. Keittiössä tehtiin ruokaa ja hämmennettiin ja sekoiteltiin
käsin,
koska ei ollut sähkökoneita apuna joka käänteessä.
Kun pakkasimme jotain herkästi särkyvää postipakettiin, käytimme vanhoja
sanomalehtiä suojaamaan lähetystä, koska ei ollut styroksia tai kuplamuovia.
Emmekä me ruohoakaan leikanneet bensiiniä polttavalla koneella. Meillä oli
työnnettävä käsikäyttöinen ruohonleikkuri. Me pidimme lihaskuntoa yllä
työnteolla emmekä kuntosalin sähköisillä juoksumatoilla. Oikeassahan kassa
siis oli, ei meidän päässämme mitään vihreitä ajatuksia silloin ollut.
Me joimme lähteestä tai vesikraanasta kun janotti, sen sijaan että
olisimme joka kerta käyttäneet muovi- tai pahvimukeja. Täytimme täytekynät
musteella emmekä ostaneet heti uutta kynää kun muste loppui. Ja vaihdoimme
partahöylän terän heittämättä koko kapinetta roskiin kun terä tylstyi.
Siihen aikaan ihmiset käyttivät ratikkaa tai linja-autoa nmatkantekoon, ja
lapset menivät kouluun polkupyörillä tai jalan eikä äidin tarvinnut
hoidella heidän takiaan 24-tunnin taksipalvelua. Kotona oli yksi pistorasia
eikä
kokonaista rivistöä jos vaikka minkälaisille elektronisille laitteille. Eikä
tarvinnut
käyttää mitään tietokoneohjattua vempainta, joka on yhteydessä tuhansien
kilometrien päässä avaruudessa olevaan satelliittiin, jotta löytäisi
lähimmän
pitsapaikan. Mutta eikö olekin surullista, kun nykynuoriso valittaa, miten
tuhlaavaisia me olimme, kun meillä ei ennenvanhaan ollut näitä vihreitä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä