Haavisto sanoi että ei pidä valita täältä käsin yhtä tiettyä henkilöä, jonka "puolelle" Suomi asettuisi, vaan kannattaa valita ne periaatteet joita tuetaan Venäjällä.
Haavisto sanoi että ne periaatteet olisivat demokratiakehitys Venäjälllä, ja ihmisoikeudet. Samalla Suomen presidentin tulee tulla toimeen Venäjän presidentin kanssa kaikissa olosuhteissa.
Eritätoin fiksua ja analyyttista ajattelua haavistolsta. Niinistön ote Venäjän kysymykseen on huomatavan pinnallinen ja yksiulotteinen.
Haavisto sanoi että ne periaatteet olisivat demokratiakehitys Venäjälllä, ja ihmisoikeudet. Samalla Suomen presidentin tulee tulla toimeen Venäjän presidentin kanssa kaikissa olosuhteissa.
Eritätoin fiksua ja analyyttista ajattelua haavistolsta. Niinistön ote Venäjän kysymykseen on huomatavan pinnallinen ja yksiulotteinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Haavisto korosti että ei ulkomaiden kanssa pidä keskustella oppimestarimaisesti, mutta Suomen ei pidä kadottaa omia arvojaan silloin kun käydään keskustelua Venäjän ja Kiinan kanssa. Hyvät suomalaiset arvot ovat pidettävä avoimesti näkyvillä, mutta ei tökeröllä tyylillä.
Mutta onko Haavistolla arvovaltaa keskustella Venäjällä omilla homoseksuaaalisilla arvoillaan??
http://www.hs.fi/ulkomaat/Pietarin kuvernööri ei sakottaisi Pekka Haavistoa/a1305554478114
Poltavtšenko aloitti työnsä kuvernöörinä viime syyskuussa. Hän saapuu Suomeen työvierailulle tiistaina. Helsingin Sanomat haastatteli häntä vierailua edellä ainoana länsimediana.
Entäpä jos Pekka Haavisto valittaisiin Suomen presidentiksi ja hän tulisi puolisonsa Antonio Floresin kanssa tapaamaan kuvernööriä. Ottaisiko Poltavtšenko hänet vastaan?
"Herra antoi kaikille vapauden valita. Eri asia on, että siellä toisessa paikassa hän tulee tuomitsemaan teot."
Poltavtšenko on harras ortodoksi ja pitää ranteessaan mustaa rukousnauhaa.
"Tulkoon, en minä kieltäydy tapaamisesta. Enkä aio sakottaa häntä."
Itse en haluaisi että me valittaisiin Suomessa sama suunta kuin venäjällä. Siksi en benchmarkkaisi Venäjään pin yhtään!
Haluatko sinä että meillä olisi samanlaista kuin Venäjällä?
...Niinistöä paremman vaikutelman.
Toimittajat voittivat eka erän! Toimittajat muistuttivat keskustelijoita ongelmien ratkaisemista, niiden kuvaillun sijaan. Hyvä huomio.
Varmanpäälle peesaaminen hieman latisti keskustelua. Niinistön perusteellisesti peilinedessä harjoitellut lauseet pyörivät niin kuin Teflonpannussa makkarat.
Haavisto on rauhallinen, mutta asiantunteva. Kotiläksyt on tehty huolella. Haaviston sitkeys tuotti lievän voiton ensi erässä!
Ultra Bra esiintyy alkuperäisessä kokoonpanossaan paluukeikalla presidenttiehdokas Pekka Haaviston (vihr) tukikonsertissa maanantaina.
"Kaikki ovat mukana, myös Anna Tulusto", kertoo tapahtuman järjestäjän Fullsteamin promoottori Juha Kyyrö.
Tulusto on kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen (vas) erityisavustaja.
Yhtye esiintyi viimeksi vuonna 2001. Maanantaina se esiintyy Helsingin jäähallissa järjestettävän tukikonsertin loppupuolella.
"He soittavat vähintään puoli tuntia", Kyyrö kertoo.
Mielestäni ilta ei tuonut mitään uutta tai erikoista esille. Kumpikaan ei loistanut, mutta väittäisin, että Niinistö vei ensimmäisen mittelön. Haaviston ongelmana on se, että hänen olisi haastajana hyökättävä ja haastettava Niiinistö. Se ei vain ole hänen luonteessa. Kun hän sitten haastamista hieman yrittää ja Niinistö antaa takaisin, niin Haavisto diplomaattina alkaa jo saman tien myötäilemään. Toinen Haaviston ongelma on se, että vaikka hän onnistuisi jatkossa olemaan hyökkäävämpi, niin Niinistön perusominaisuus on ollut vuosien varrella nähdyissä keskusteluissa se, että hän vain lämpenee lisää tiukoissa paikossa ja on entistä parempi.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Tämä voi päteä laajemminkin ja huoli painetunkin sanan toimittajien “puolueellisuudesta” ei ole polttava.
Vertaaminen USA:n vaalitaisteluun ei ole kovin relevantti, siellä valitaan nyt ehdokasta saman puolueen sisältä, ja koko traditio on erilainen kuin meillä.
Muita ”itsestäänselvyyksiä” oli, ettei Paavo Väyrysestä olisi mihinkään, kun ei Keskustan johto häneen tikullakaan olisi koskenut, mutta Väyrynen teki kampanjassaan komean ja kunnioitettavan työn.
Paavo Lipponen puolestaan vaikutti kuin ei olisi (mielessään) päässyt valtiomies-roolistaan ja toivotusta presidenttiydestä koskaan ehdokkaan asemaan ja joukkoon, eikä SDP:kään vaikuttanut kampanjoivan tosissaan. Ja nyt, totta kai äänestämättä jättäminen on vaihtoehto, mutta kun sen sanoo Lipponen, niin samalla hän suomalaisessa demokratiassa, komean uransa jälkeen, allekirjoittaa sopimattomuutensa presidentin tehtävään.
Soini kaikkine taitavuuksineen ja ansioineen ei pysynytkään aallonharjalla, mihin ”itsestäänselvyyteen” ek-vaaleissa yllätetyt kansalaiset ehtivät jo henkisesti varautua. Nyt Soini näyttäytyy joidenkin kommenttaattorien mukaan takinkääntäjänä – olisiko hän presidenttinä ollut käyttäytymiseltään arvaamaton?
Enää ei ole myöskään itsestäänselvää, että nuoret eivät äänestä. Tulevaisuus ja pallo on nuorten; mitä tapahtuukaan, kun voimme Suomessa siirtyä sähköiseen äänestämiseen?
Täältä maaseudun kulmilta kun katsoo asioita, niin mittasuhteet näyttävät todella valtavilta. Vaaleistakaan ei tietäisi mitään, jos ei aukaisisi TV:tä tai nettiä. Kirkonkylälle kun kauppaan ajelee, on keskellä toria vain yksi mainosteline, jossa on ehdokkaiden kuvat. Itse vaalista puhutaan hyvin vähän. Ei edes ensikierroksella ollut suuria intohimoja ns. torikeskusteluissa. Pakko tunnustaa, että kaupunkilaisten vaalistahan tässä on kyse. Mutta voisiko nykyaikana presidentiksi enää edes nousta ei kaupunkilainen?
Olen ymmärtänyt, että Haavisto/Niinistö asetelma on monille äänestäjille sukupolvikysymys. Haavisto on kannattajilleen raikas tuulahdus politiikan ummehtuneilla taistelukentillä. Vastaavasti Niinistö edustaa tälle porukalle establishmentia.
En ota tässä kantaa siihen, kuinka paljon tällä asetelmalla on katetta todellisuudessa. Puhun mielikuvista, joille
moni perustaa äänestymiskäyttäytymisensä.
Mutta jotta Haavisto voisi saada yli puolet äänistä, hänen pitäisi mennä askel pidemmälle. Vääntää rautalangasta, mikä on se konkreettinen muutos, mitä hän edustaa. ”Pidetään maaseutu asuttuna” tyyppisten sloganeiden esittäminen ei voi millään riittää maaliin asti. Kyllä Niinistökin nuo osaa.
Olen ymmärtänyt, että Haavisto/Niinistö asetelma on monille äänestäjille sukupolvikysymys. Haavisto on kannattajilleen raikas tuulahdus politiikan ummehtuneilla taistelukentillä. Vastaavasti Niinistö edustaa tälle porukalle establishmentia.
En ota tässä kantaa siihen, kuinka paljon tällä asetelmalla on katetta todellisuudessa. Puhun mielikuvista, joille
moni perustaa äänestymiskäyttäytymisensä.
Mutta jotta Haavisto voisi saada yli puolet äänistä, hänen pitäisi mennä askel pidemmälle. Vääntää rautalangasta, mikä on se konkreettinen muutos, mitä hän edustaa. ”Pidetään maaseutu asuttuna” tyyppisten sloganeiden esittäminen ei voi millään riittää maaliin asti. Kyllä Niinistökin nuo osaa.
Haaviston kohdalla on puhuttu Obama-ilmiöstä. Mutta omassa kampanjassaan Obamalla oli tarjota äänestäjille muutakin kuin mukava mies: ajatuksia, joista osa oli amerikkalaisittain varsin radikaaleja.
Olen siis monen muun kanssa samaa mieltä siitä, että Haaviston aika on käymässä vähiin.
Lopuksi vielä riviäänestäjän hiljainen miete loppukirin lähestyessä. Olisipa kiinnostava nähdä väittely, jossa ehdokkaat pantaisiin väittelemään keskenään. Jos toimittajat vetäytyisivät taka-alalle, erot ehkä nousisivat vielä paremmin esiin.
En luonnollisestikaan väitä, että Niinistön kampanja olisi lokaamisen takana, vaan sekä ehdokas itse että hänen kampanjaveturinsa ovat yrittäneet hillitä negatiivista kampanjointia. Siitä Niinistölle ja kampanjatiimille pisteet ja hatunnosto.
Niinistö johtaa edelleen gallupeissa, mutta voittamisen kannalta tärkein asia tässä vaiheessa on usko. Jos ehdokas itse – kumpi tahansa – alkaa tosissaan uskoa omiin voitonmahdollisuuksiinsa, hän vie voiton. Tällä hetkellä Niinistö olettaa voittavansa mutta ei vielä usko voittoonsa. Haavisto puolestaan toivoo voittavansa muttei usko hänkään.
Täältä maaseudun kulmilta kun katsoo asioita, niin mittasuhteet näyttävät todella valtavilta. Vaaleistakaan ei tietäisi mitään, jos ei aukaisisi TV:tä tai nettiä. Kirkonkylälle kun kauppaan ajelee, on keskellä toria vain yksi mainosteline, jossa on ehdokkaiden kuvat. Itse vaalista puhutaan hyvin vähän. Ei edes ensikierroksella ollut suuria intohimoja ns. torikeskusteluissa. Pakko tunnustaa, että kaupunkilaisten vaalistahan tässä on kyse. Mutta voisiko nykyaikana presidentiksi enää edes nousta ei kaupunkilainen?
Ennakkoäänestys on ollut toisella kierroksellakin kohtuullisen vilkasta. Mistään kaupunkilaisten vaalista ei siis ole kyllä kyse. Ehdokkaat eivät tietenkään edes teoriassa pysty nyt kahdessa viikossa jakaantumaan joka paikkaan – siinä ei tässä ajassa onnistuisi edes Väyrysen Paavo. Hän kyllä saattaisi yrittää. Siksi heidän kiertueensa on joissain kaupungeissa käyntejä sisältävä nyt toisella kierroksella. Mutta kyllä kampanjointiakin on myös maaseudulla.
Olen keskustellut muutamien lähipiirin ihmisten kanssa ja seuraillut Facebookissa tapahtuvaa tuntemieni ihmisten pohdintaa. Nyt näyttää olevan muodissa julkistaa oma kantansa ja mikä tietysti ilahduttavaa, myös perustella sitä. Aina ei argumentit aukea, mutta eipä tuolla väliäkään.
Muutaman keskustapuolueen nuoremman polven paikallisen tason puolueaktiivin kohdalla saattaa tietysti tapahtua lähes isän/äidinmurhan kaltainen tragedia, kun alkiolaisista kristillis-isänmaallisista periaatteista poikkeamista pitää oikein julkisesti perustella.
Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto suostuttelisi kuntia liitoksiin kannustusrahan avulla. Haavisto kannattaa kannustusrahaa siinäkin tapauksessa, että sen maksaminen tarkoittaisi määrärahaleikkauksia muualla.
Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö katsoo puolestaan, että liitokset voivat perustua vain kuntien vapaaehtoisuuteen.
Presidenttiehdokkaiden näkemykset ovat Helsingin Sanomien vaalikoneelta, jota sunnuntaina päivitettiin kolmella uudella kysymyksellä.
Kuntaliitosnäkemystään Haavisto täsmentää muun muassa sillä, että hänen mielestään kuntien väliseen kasvavaan eriarvoisuuteen tulee puuttua.
Ensimmäisen murhehuoneessa vietetyn viikon aikana on vain lisääntynyt harmitus siitä, että media osaltaan esti parhaan pääsyn toiselle kierrokselle. Väyrysen pelko pani median rakentamaan valtaisan hypetyksen Haaviston puolesta. Väyrysestä kaiveltiin esiin ”nuoruuden syntejä”, samalla kun visusti varottiin kertomasta totuutta Niinistön ja Haaviston todellisista meriiteistä.
Nyt on siis kaksi samanhenkistä elitistä ”herrasmiestä”, joiden välillä olisi pystyttävä päättämään. Äänesti kumpaa tahansa, voi myöhemmin tulla tilanne, jolloin voi taas tuntea myötähäpeää presidentin puolesta. Siksi olen edelleen samaa mieltä monen muun kanssa, että kun ei kerran parhaasta ja pätevimmästä tule presidenttiä, on aivan sama, kuka epäpätevistä valitaan ja siksi en äänestä kumpaakaan.
kaiken kruununa on presidenttiehdokas Pekka Haaviston kommentti ”Kun Antonio kävi eduskuntavaalien jälkeen tapaamassa sukulaisiaan Belgiassa, häneltä kysyttiin, miten hän voi elää Suomessa, jossa vedetään ulkomaalaisia turpaan”. Monia suomalaisia tämän tyyppiset kommentit varmasti loukkaavat ja tulee mieleen, että nehän tulevat kuin tilauksesta Soinille ja hänen joukoilleen. Kun Haavisto samaan kirjoittaa sivuillaan siitä kuinka Suomesta voisi tulla rauhanturvan ykkösmaa ja kuinka ”Tasa-arvoinen ihmiskäsityksemme on luontainen vahvuutemme”, niin ei tiedä mitä pitäisi uskoa ja ajatella. Kirjoitin jo aiemmin Haaviston viestinnän olevan sekavaa ja se tuntuu jatkuvan.
Raporteissa eri mailla on erilaisia intressejä, mutta olen erittäin tyytyväinen töistä, mitä olen tehnyt. En ole Suomen ulkopuolella kuullut massiivista kritiikkiä keneltäkään.
- Darfurissa loppusuoralla oli 2006 kolme kapinallisryhmää, joista yksi allekirjoitti sopimuksen, vaikka EU teki kaikkensa saadakseen kaikki mukaan, Haavisto toteaa.
Haavisto korostaa kesän 2007 tuloksia. Sudanin Darfurin alueen sissiryhmät istuutuivat tuolloin Arushassa Tansaniassa samaan neuvottelupöytään ensimmäistä kertaa vuoteen. Suurimman sissiryhmän Sudanin vapautusliikkeen SLM:n perustaja jätti tosin tapaamisen väliin.
Kesän 2007 jälkeen rauhanprosessi on kääntynyt Haaviston mukaan huonompaan suuntaan.
- Tilanne on auki, ryhmät eivät halua tulla keskenään samaan pöytään. Monet rauhanprosessit ovat hyviä yrityksiä ilman lopullisia ratkaisuja, Haavisto tiivistää.
Lapin kannalta – ja sitä myöten EU:n – presidentin ulkopolitiikalla voi olla isoa merkitystä.
Kyseessä on 1) pohjoisen merialueen kulkutie (Koillisväylä, 9000 km:n oikotie Chindiaan), 2) energiavaranto (2-3 x Saudi-Arabian ”varat”) ja lähes loputon maan anti (kaivannaiset).
Näitä vastaan on sitten 3) saamelaisten kysymys, ILO 169, jota niin Ahtisaari kuin Halonenkin ovat ratkoneet. Asia on päätettävä sekä Venäjällä, Suomessa että Ruotsissa. Norjassa se on jo tehty.
Jos kaikki nuo kolme kysymystä saadaan ratkotuiksi presidentin johdolla – johon asema antaa sekä valtuutta että mahdollisuuksia – ollaan sillä jo maailmanhistoriassa alta sadan vuoden.
Sekä demarien vasen että oikea laita päättivät kertoa presidenttisuosikkinsa.
Haavisto vaaleanvihreänä on lähempänä vasemmistoa kuin patamusta porvariehdokas.
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145309_pd.shtml
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145214_pd.shtml
Sanoohan sen järkikin: 2=1.
Presidentti Halonen toivoi pari viikkoa sitten, että presidenttiehdokkaat esiintyisivät mahdollisimman rehellisesti. Halonen peräsi ehdokkailta kansalaisten kuluttajansuojan kunnioittamista. Äänestäjillä pitäisi olla mahdollisuus valita aito tuote. Nyt olisi perinteisellä medialla paikka näyttää ammattitaitonsa ja huolehtia äänestäjien kuluttajansuojasta.
Onko Suomessa johtajia, siis arvovaltaisia poliittisia johtajia? Joskus tuntuu, että Suomessa vietetään ikuista väärän kuninkaan päivää, kun poliitikot esiintyvät yhtä usein niin politiikan- kuin viihdeuutisissakin. Ilmeisesti Paavo Väyrynen olisi ainoa, jonka äänestäjäkunta kuuntelisi äänestyssuositusta ja tämäkin sen takia, että Väyrynen alkaa olla omiensa joukossa kulttihahmo.
Puoluejohtajien sana varmaan painaisi, tai ainakin saisi huomiota, jos johtaja äänestäisi vastoin odotuksia. Esimerkiksi jos Räsänen äänestäisikin Haavistoa, moni kristillisdemokraatti voisi ihmetellä, että missä mennään.
HS:n gallupin luvut ovat tylyt tai yllättävät riippuen näkökulmasta. Elokuussa Haaviston kannatus oli viiden prosentin luokkaa. Nyt hän olisi saamassa ainakin miljoona ääntä. Mitä tehdä vaalin kakkoskierroksen hävinneellä ehdokkaalla, jolla on takanaan miljoonan kansalaisen kannatus. Mikä tehtävä täyttäisi kannatuksen mitat?
Puoluejohtajien sana on osa kampanjaa tulevia vaaleja varten .Ensimmäiselle kierrokselle piti olla ehdokas, jotta puolue olisi esillä eikä häviäisi äänestäjien mielestä.
Toiselle kierrokselle puolueille on tärkeämpää asemien hakeminen kuin presidentin nimi.
Jos emme tue Niinistöä, niin joudummeko paitsioon kun kokoomus näyttää olevan suurin puolue ja tulevia hallituksia muodostetaan.
Jos tuemme Haavistoa, haluammeko nostaa sillä omaa profiilia sekä hakea asemia ja ystäviä jotta tämä ryhmittymä pääsisi vallan kahvaan.
Siispä puoluejohtajat eivät välitä presidentin nimestä vaan omasta ja puolueen asemasta.
Dalai Laman suhteen molemmat ehdokkaat sekoilivat kuin saksalaiset hipit aikanaan Katmandussa, joskin silminnähden eri syistä. Niinistön mukaan suomettuminen ei lisäänny Dalai Laman tapaamattomuuden myötä, koska sehän on Suomen valtiojohdon normaali olotila eikä mikään muutos. Esimerkiksi puoluetoveri Angela Merkel on tavannut Dalai Laman 2007. Haavisto olisi valmis tapaamaan Dalai Laman hengellisenä vaan ei poliittisena johtajana. Varmaan asianomainen itsekin, koska Dalai Lamahan luopui viime vuonna roolistaan tiibetiläisen pakolaisliikkeen poliittisena johtajana. Tiibetin pakolaishallituksen johtoon valittiin Harvardissa opiskellut juristi Lobsang Sangay.
Punavihreät/vihervasemmisto kohkaavat tohkeissaan Pekka Haaviston presidenttiyden tai edes kannatuksen tuomasta muutoksesta Suomelle ja sen kansainväliselle imagolle. Halloo! Tarja Halonen on ollu presidenttimme viimeiset kaksitoista (12) vuotta. Minkä parannuksen Haavisto toisi?
Minun ikäpolveni vanhemmille eli ns. sodan ja pulan sukupolville, oli tärkeää, että lapset saisivat paremman koulutuksen ja sitä kautta paremman elämän, kuin he itse olivat saaneet. Tämä koulutuksen puute on monen mielestä iso miinus Haavistossa, samoin kuin tietenkin ateismi ja aseista kieltäytyminen. On turha vedota, etteihän Halonenkaan ollut käynyt sotaväkeä, sillä siinä on erona, että hän on nainen, jolle se ei olisi edes ollut mahdollista.
Toisaalla Haavisto vetää oikealta ohi. Viime viikolla Seiskan haastattelussa Haavisto arvioi, että ”(…) nyt joudutaan tämän vuoden aikana noin viisi miljardia lisää säästöjä tekemään”.
Haaviston leikkausinto on kaksinkertainen vaikkapa Sailakseen verrattuna: hallitusohjelmaan on kirjattu, että mahdollinen lisäsopeutus jakautuu tasan veronkorotusten ja menosäästöjen kesken. Viiden miljardin leikkauksia ensi vuonna ei kai ole Haaviston lisäksi esittänyt kukaan muu kuin Kokoomusnuoret.
Haavisto on osoittanut arvioissaan että hän tuntee maailman kriisialueiden monimutkaiset ongelmat.
Hän puhui erittäin vakuuttavasti MTV3:n haastattelussa Lähi-idän mahdollisista ratkaisuvaihtoehdoista. Ei anna periksi kummankaan osapuolen kuuma.-kalleille. Tuli ihan Ahtisaari mieleen.
Niinistö harhauttaa pistämällä asian vierestä pitkän puheen, jolloin alkuperäinen kysymys unohtuu ja hän voin jättää vastaamatta kun toimittaja ei enää vaan yksinkertaisesti kerkee kuunteleen sitä vastausta.
Niinistö taktiikka on läpinäkyvästi olla kertomatta suoraan mitään, kuten sitä että hänen mielestään ydinvoima on turvallista, mikä on hänen kanta.
Haavisto puhuu ymmärrettävästi ja selvästi, niiin että normaalit ihmiset myös ymmärtää ja hänellä on hyvä kielitaito ja hän on ammattimaisen neuvottelutaitonen. Se on oma ammttinsa tuo neuvottelijan taito. Haavisto saa kanssaihmiset lähellä ja neuvottleupöydässä puhumaan myös, eli hän osaa kuunnella toista.
Niinistö on Haavistoon verrattuna kylmä ja ylimielinen persoona.
Ainakaan minuun ei puoluejohtajien tai muidenkaan johtavien poliitikkojen sanat voi vaikuttaa, koska päätin jo vuoden 2006 presidentinvaalien aikana ja jälkeen, että Niinistöä en koskaan äänestä.
Tähän vaikutti sekä Niinistön oma hyvin läpinäkyvä luonteen itsekeskeisyys ja – jos saa sanoa – v-mäisyys, myös hänen taustajoukkojensa erittäin ruma törkykampanja Halosta vastaan, jota osa toimittajista ”kiitettävällä” aktiivisuudella jatkoi koko Halosen toisen virkakauden ajan. (Mielenkiintoista on muuten nähdä, miten media suhtautuu Niinistöön, jos tämä tulee valituksi; onko luvassa 6 vuotta silkkaa ylistystä Pohjois-Korean tyyliin…)
Siis: olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat todenneet tämän olevan korostetusti henkilövaali; juuri sen vuoksi äänestän Niinistöä v a s t a a n !
Olisiko Suomen tehtävä aloite, että YK:n turvallisuusneuvostossa voivat toimia pysyvinä jäseninä ainoastaan sellaiset maat, jotka noudattavat tinkimättä ihmisoikeusjulistusta omassa maassaan eivätkä myy aseita diktatuurimaihin?
Olisiko Suomen luettava antamaansa kehitysapuun suomalaisten yritysten köyhiin maihin tekemät investoinnit? Näillähän parannetaan oikeasti ihmisten elinoloja kohdemaassa. Esimerkiksi Nokian Intian kännykkätehtaan työntekijät saavat tiettävästi parempaa palkkaa, kuin opettajat tai poliisit.
Vaalikeskustelut on pian taputeltu, kuten urheilutoimittaja Antero Mertaranta tapaa sanoa. Siksi lintsasin ja urheilutoimittaja Petteri Sihvosen esiintyminen meni ohi korvien, silmien¨. Vahinko sillä jääkiekkokiihkoilija Petteri on aivan ainutlaatuinen ilmiö. Häneen pitää tottua ensin.
Haavisto on parempi ihmisen puolustajana, Niinistö ymmärtää
paremmin talouden realiteetit. Tämä asetelma on säilynyt koko ajan. Päälle 40, selvästi, tulee olemaan Haaviston prosenntti.
Tapasin Haaviston ensimmäisen kerran Turussa keväällä 2010 televisiohaastattelussa. Hän oli rento, rauhallinen, puhelias ja läsnä oleva ihminen. Hän on tutustunut jopa Somalian asioihin paremmin kuin minä. Tuntui kuin olisin tuntenut tämän henkilön jo kauankin eli häntä oli tosiaankin helppo lähestyä.
Ulkomailla käytti äänioikeuttaan presidentinvaalin toisella kierroksella ennätykselliset yli 50 000 äänestäjää.
Äänestäjämäärä ylittää lähes kuudella prosentilla ensimmäisen kierroksen äänestäneiden määrän noin 48 000, joka oli aiempi kaikkien aikojen ennätys.
Ulkomailla vakinaisesti asuvia äänioikeutettuja oli tänä vuonna yli 230 000, mutta äänestäjien joukossa oli myös matkailijoita.
Eniten äänestäjiä eli 11 949 oli jälleen Ruotsissa. Toiseksi eniten äänestäjiä oli Espanjassa, 8 308.
Seuraavaksi vilkkaimmin äänestettiin Yhdysvalloissa, 3 568 äänestäjää, Britanniassa, 3 239 äänestäjää, Saksassa, 3 096 äänestäjää, Thaimaassa, 2 676 ja Belgiassa, 1 536 äänestäjää.
Mielestäni on kuitenkin ristiriitasta, että toisaalta ostamme tuotteita Kiinasta koska voimme kuluttaa enemmän ja halvemmalla, mutta toistaalta kannamme huolta Suomen ja Euroopan hyvinvoinnista – eritoten kun emme ole valmiita luopumaan viikonlopuista, lomista, eläkkeistä, puhtaista järvistä, ja lähettämään lapsiamme töihin. Toisaalta alempien tuotantokriteerien hyväksyntä rapauttaa meidän töypaikojamme, ja toisaalta (kun velkaantumisestakin on puhuttu) negatiivinen kauppatase on rahoitettava – Kiinallahan varoja riittää millä sitten ostaa Euroopan velkaa ja varallisuutta. Samalla myös siiräämme innovaatioita ja teknolgogiaa, kun voimme kilpailla vain laadulla tai tietotaidolla. Saabin tilanne on tässä suhteessa hyvä muistaa. Mielestäni nämä laatukriteerit eivät ole tyhmää puhetta: työntekijöiden tai ympäristön riistolla hankittu kilpailuetu ei ole pidemmän päälle hyvä asia meillekään.
Tässä kaksivaiheisessa kansanvaalissa on se ominaispiirre, että on pakko ylittää keskiviiva, piirretään se minkä asian suhteen tahansa. Tämän tietävät molemmat ehdokkaat ja ovatkin hyvin kotiläksynsä tehneet. Ainakin tähän asti molempien voi katsoa onnistuneen. Mutta miten onnistuu kolmas kierros, joka koitui aikanaan Esko Aholle kohtalokkaaksi?
Jos kampanja olisi jatkunut vielä viikon, olisivat ehdokkaat olleetkin kaikista asioista ilmeisesti samaa mieltä tai peräti vaihtaneet paikkaa. Mutta kannattajat pitävät omansa puolta, tapahtui mitä tapahtui. Kun Niinistö kertoi antavansa rahaa romanikerjäläiselle aina sellaisen tavatessaan, mutta Haavisto ei, keksittiin ainakin somen keskustelussa se, että Haavisto on tehnyt hyviä asuntokauppoja niin, että hän onkin parivaljakosta se ahne miljonääri eikä Niinistö, joka hyvyyttään antaa pyytäjälle vähästäänkin. Jälleen kerran mielikuvat heittivät kuperkeikkaa.
Ehdokkaat ovatkin kuin herkkulautasia, joista jokainen äänestäjä ottaa sen oman namupalansa ja korostaa sen maukkuutta samalla kun karvastellaan kilpailevan lautasen tarjontaa. Lopullisen äänestyspäätöksen saattaakin ratkaista se paljon puhuttu pullan rusina.
Kun Ylen vaalitentissä kysyttiin, miten Suomen pitäisi toimia, kun maailmaan nousee Kiinan ja Brasilian kaltaisia uusia mahteja. Sauli Niinistö ehdotti lääkkeeksi EU:n ja Venäjän yhteistoimintaa.
- Meidän täytyy tarkoin seurata, miten maailma asettuu, ja reagoida siihen, Niinistö sanoi.
- EU on heikentynyt suhteessa muihin maihin. On pyrittävä siihen, että EU ja Venäjä ja löytävät tiiviimmän yhteistyön keinoja, sillä molemmat ovat jääneet sivuraiteille.
Pekka Haaviston mielestä Suomi voisi luoda suhteita enemmänkin ilman EU:ta.
- Olemmeko liian Eurooppa-uskovaisia?, hän kysyi ja viittasi Saksan harjoittamiin kahdenkeskisiin suhteisiin muun muassa Kiinan kanssa.
Haavisto haluaisikin Suomelle enemmän EU:n ulkopuolista toimintaa Kiinan ja Venäjän kanssa esimerkiksi ympäristöasioissa ja -tekniikassa.
Alle kouluikäinen lapsikin mistä tahansa ympäri maailman pystyy heti pelkän valokuvan perusteella sanomaan kumpi ehdokkaista edustaa pehmeitä idealistisia arvoja ja kumpi ajaa kovaa hyöty- ja reaalipolitikointia.
Olen tuumannut, että henkilökohtaisella tasolla parhaiten tulee toimeen sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat älykkäitä, huumorintajuisia ja rauhallisia. Yksittäin tai kaksittain nuo ominaisuudet eivät riitä, mutta kun ihannetapauksessa omaa kaikki kolme, niin sellaisen ihmisen kanssa asiat hoituvat aina. Olipa kyse kapakkareissusta, parisuhteesta, liikenneonnettomuudesta tai mistä tilanteesta tahansa. Sama pätee mielestäni myös poliitikkoihin.
Haaviston kohdalla on puhuttu Obama-ilmiöstä. Mutta omassa kampanjassaan Obamalla oli tarjota äänestäjille muutakin kuin mukava mies: ajatuksia, joista osa oli amerikkalaisittain varsin radikaaleja.
Olen siis monen muun kanssa samaa mieltä siitä, että Haaviston aika on käymässä vähiin.
Lopuksi vielä riviäänestäjän hiljainen miete loppukirin lähestyessä. Olisipa kiinnostava nähdä väittely, jossa ehdokkaat pantaisiin väittelemään keskenään. Jos toimittajat vetäytyisivät taka-alalle, erot ehkä nousisivat vielä paremmin esiin.
Mietin itse mielluummin ehdokkaiden historiaa ja sidosryhmiä.
Sitten kurkkaan pankkitiliäni, lasken optiot ja arvopaperit.
Mietin vielä hetken eettiselta ja moraaliselta kannalta onko oikein, että johtajien palkat nousi 2000-luvulla 70%, sijoittajat lihoi ja tehtaat siirtyy halvemman työvoiman toivossa kehitysmaihin...
Sitten onkin helppo tehdä valinta.
Se on kaksi.
Niinistön rahoittajat ovat huomattavaia sijoittajia joiden edut kaipaavat nyt vartijaansa. Minä en kuulu tuohon "sidosryhmään", olen rtavallinen pienipakkainen ihminen, työllä itseni elätän.
Haaviston arvot vastaavat pitkälle omiani. Itse tosin olen enemmän vasemmalla, haavistolla on myös sellaisia mielipiteitä joihin en yhdy. Mutta Haaviston osaaminen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on huikean vakuuttava, ja siihen luotan.
Harva osaa hakea EU-virkaa johon on korkeakoulututkinto vaatimuksena, valeproffan papereilla.
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/polkomfi/professori-haavisto-otaksun
Kaikki eivät puhu niin sujuvasti ******. Toisilla se näkyy olevan synnynnäistä, kuten Haavistolla, Guzeniinalla ja Biubaulla. Jokaisella leuat loksuu tauotta ja yhtään asiaa ei tule.
Totuushan on se, että molemmat herrat ovat pyöristäneet aikaisempia mielipiteit’ ja tarjoavat nyt omina kantoinaan suomalaisten enemmistön oletettuja kantoja. Näin se aina suorissa presidentinvaaleissa ennenkin on mennyt, ja menee nytkin. Siihen on hyvä syynsä: jotta saisi enemmistön taakseen, on pakko myötäillä sitä. Ei Suomessa ole (enää) ensimmäistäkään poliitikkoa ( eikä kyllä muitakaan auktoriteetteja, ei talouselämässä, mediasta nyt puhumattakaan), joka voisi kuvitella käännyttävänsä kansalaisten enemmistön mielipiteittensä taakse.
ajatteliJaa......voisit ajatella ihan uusia kommentteja, etkä jakaa aivan samaa tekstiä eri keskusteluihin. Vai onko ajatukset noin vähissä. Koita keksiä sinne ajatuksiin muutakin kuin kakkonen kakkonen, vai oliko se Kekkonen. Tässä sinulle uusi: Kuusi, Kuusi, Kuusi jne.
Haavistoa ei kukaan kutsu Venäjälle. Hänen puheita ei koskaan kukaan tule noteeraamaan.
Mitenköhän Haavisto onnistuisi Venäjän-johdon kanssa neuvotella. Venäjällä on vain 16% piti itseään ei-uskovana. muut ovat uskovaisia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4#Uskonnot
Joten Haaviston pitäisi olla aikamoinen hölösuu, jotta jotain saataisiin aikaiseksi.
Riski on että hän sanoo jotain sopimatonta voi olla suuri.
Onneksi Haavistoa on siunattu erinomaisilla puhelahjoilla ja harkintakyvyllä. Tästä voi vakuuttua jokainen joka seuraa hänen puheenvuorojaan.
Koskaan ei tarvi olla huolissaan että Haavistolta tulisi joku sammakko suusta.
Äänestän tavallisesti kokoomusta ja siksi harmittelen, että Niinistöstä ei valitettavasti voi sanoa samaa.
Niinistö on vastustanut raiskaus tuomioita ja vaatinut että rasikaajan pitäisi päästä anteeksipyynnöllä. Hän on vaatinut myös esim. kirjaston käyttöä kaikille maksulliseksi. Se on tökeröä ja näköalatonta!
Niinistö on talousmies mutta se on aivan liian kapea perspektiivi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Kumminkin Haavisto on puhunut että puuttuisi Venäjän sisäpolitiseen kenttään. Venäjän sisäpoliittinen kenttä on oppositio! Ja se voi olla liian vaarallista Suomen ja Venäjän suhteisiin.
Haavisto puhuttaa jo ulkomaillakin! http://www.faceplantstatus.com/faceplant-117-finnish-presidential-election-2012