Ylen tv-tentti osoitti erityisesti nojatuoliosuudessa, kuinka ärhäkkä ja epävarma ehdokas Niinistö on omaan persoonaansa kohdistuvista pienistäkin kysymyksistä.
Niinistön johtamistaitoja ja hänen parisuhteensa laatua koskevat kysymykset olivat hyvin "kilttejhä", mutta siitä huolimatta Niinistön kasvot olivat kuin pakastekaapista aina tuolloin tällöin ja hänellä oli vaikeuksia säilyttää äänensävuyää sen kiristymättä.
Pekka Haaviston osuus oli tältä osin värittömämpi, myös diplomaattisempi. Hän on selvästikin tottunut "kovaankin" kielenkäyttöön ja osaa suhtautua huumorilla vaikeisiinkin henkilökohtaisiin kysymyksiin.
Niinistön johtamistaitoja ja hänen parisuhteensa laatua koskevat kysymykset olivat hyvin "kilttejhä", mutta siitä huolimatta Niinistön kasvot olivat kuin pakastekaapista aina tuolloin tällöin ja hänellä oli vaikeuksia säilyttää äänensävuyää sen kiristymättä.
Pekka Haaviston osuus oli tältä osin värittömämpi, myös diplomaattisempi. Hän on selvästikin tottunut "kovaankin" kielenkäyttöön ja osaa suhtautua huumorilla vaikeisiinkin henkilökohtaisiin kysymyksiin.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Niinistö on hermostunut äkäpussi, totesi Pentti Oinonenkin.
Haavistosta tulee mieleen supliikki pölyimurikauppias. Saat kyllä ostettua pölynimurin, kalliilla ja perävalotakuulla. Haavisto piti kyllä suojauksensa hyvin. Mitä nyt meinasi homoliittoasiaassa ja Sudanin potkuista puhuessa hermostua.
Minulle tuli Haavistoatta mieleen pappi äänensävyä myöten. Vässykkäpappi.
Mietin itse mielluummin ehdokkaiden historiaa ja sidosryhmiä.
Sitten kurkkaan pankkitiliäni, lasken optiot ja arvopaperit.
Mietin vielä hetken eettiselta ja moraaliselta kannalta onko oikein, että johtajien palkat nousi 2000-luvulla 70%, sijoittajat lihoi ja tehtaat siirtyy halvemman työvoiman toivossa kehitysmaihin...
Sitten onkin helppo tehdä valinta.
Se on kaksi.
Pekka Haavisto on tunteeton homo ja siksi hän on kovanaama. Oinasmiehenä on agressiivinen ja kilpailunhaluinen. Pyrkii voittamaan hinnalla millä hyvänsä ja on keinoja kaihtamaton.
Niinistö on fiksu ja poliittisesti näyttänyt osaamisensa. Haavisto ei vedä vertoja Niinistölle missään mielessä.
Saulin kaltainen hermoheikko reppana ei osaa kuin hymyillä tyhmännäköisenä ja sitten kun ei enää jaksa niin suuttuu :D :D
Puhenopeutta voisi hiukan yrittää säätää. Tuli ihan Lipponen mieleen. No ainakin on vaaraton Haavistolle, koska ei ehdi sanoa mitään säädetyssä ajassa :D :D
Jaa - ja kukas sen ajan säätää? Haavisto sai kylä puhua minuuttitolkulla, mutta Niinistö keskeytettiin pariin otteeseen kesken lauseen. Lähinnä tuota tapahtui väittelyn alussa. Muutoin ehdokkaat saivat kohtuullisen tasapuolista kohtelua.
Molemmat olivat hermostuneita. Haavistolla se ilmeni kasvojen nykimisenä ja puheeturbona. Samasta syystä Niinistö mietti välillä vähän liian harkiten omat sanansa.
Vaihda silmälasit. Tai jäsenkirja. Et varmaan näkisi Salen edes olevan 64??
Molempia keskeytettiin kesken lauseen, mutta Niinistöä tosin vähän enemmän. Johtui ehkä siitä, että Niinistöllä kesti kauemmin päästä itse asiaan, ja aikaa oli rajallisesti?
Niinistöllä paloi pinna herkästi. Tämä on kyllä tuttua niille jotka ovat tehneet töitä hänen alaisenaan.
Tällainen kuuma-kalle on sopimaton presidentin tehtävään, jossa vaaditaan että harkintakyky säilyy vaikeissakin paikoissa.
Ennen vanhaan tv-väittelyissä poliitikon annettiin jaaritella ja puhua puuta heinää. Nykyään ei enää, mutta Niinistö toimii yhä kuin poliitikot ennen vanhaan.
Nyt ei pidä enää katsella taa vaan tarvitaan uuden ajan presidentti.
Ylen vaalitentti alkoi kysymyksillä ehdokkaiden puolisoista ja niistä käydystä julkisesta keskustelusta. Pekka Haaviston (vihr) mielestä on tärkeää, että ihmiset tottuvat mahdolliseen presidenttipariin jo ennakolta.
Hän uskoo, että samaa sukupuolta oleva presidenttipari on monelle suomalaiselle uusi asia.
- Hyvä, että sitä käsitellään, hän sanoi.
Haavisto kuitenkin uskoo, että mielenkiinto ei lopulta keskity puolisoihin.
- Enemmän ollaan kiinnostuneita siitä mitä presidentti tekee, puoliso tulee kaupan päälle. Häntä ei voi valita.
Sauli Niinistö (kok) oli samaa mieltä. Häntä keskustelu puolisoista hämmentää.
- Minun kannaltani se on erityisen hämmentävää, kun 6 vuotta sitten ne eivät olleet esillä, kun minulla ei ollut puolisoa, Niinistö sanoi.
Väitteeseen, että Niinistö olisi päässyt helpommalla puolisoasiassa hän ei uskonut.
- Kyllä sitä annosta on tullut ikäerosta reippaan puoleisesti minullekin. Ei nyt, mutta aikaisemmin. Ihmiset ovat nykyään aika herkkiä reagoimaan.
Oli hämmästyttävää että Niinistö ei pystynyt pitämään itseään kurissa vaan paljasti ärtyneisyytensä, vaikak siihen ei ollut erityistä syytä. Kyllä presidentin pitää kestää paineita.
Niinistöllä on jonkinlainen itsetunto-ongelma. Se johtaa ylimieliseen asenteeseen muita kohtaan.
Alle kouluikäinen lapsikin mistä tahansa ympäri maailman pystyy heti pelkän valokuvan perusteella sanomaan kumpi ehdokkaista edustaa pehmeitä idealistisia arvoja ja kumpi ajaa kovaa hyöty- ja reaalipolitikointia.
Olen tuumannut, että henkilökohtaisella tasolla parhaiten tulee toimeen sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat älykkäitä, huumorintajuisia ja rauhallisia. Yksittäin tai kaksittain nuo ominaisuudet eivät riitä, mutta kun ihannetapauksessa omaa kaikki kolme, niin sellaisen ihmisen kanssa asiat hoituvat aina. Olipa kyse kapakkareissusta, parisuhteesta, liikenneonnettomuudesta tai mistä tilanteesta tahansa. Sama pätee mielestäni myös poliitikkoihin.
Toimittajat voittivat eka erän! Toimittajat muistuttivat keskustelijoita ongelmien ratkaisemista, niiden kuvaillun sijaan. Hyvä huomio.
Varmanpäälle peesaaminen hieman latisti keskustelua. Niinistön perusteellisesti peilinedessä harjoitellut lauseet pyörivät niin kuin Teflonpannussa makkarat.
Haavisto on rauhallinen, mutta asiantunteva. Kotiläksyt on tehty huolella. Haaviston sitkeys tuotti lievän voiton ensi erässä!
Haavisto oli ehkä hivenen vakuuttavampi, mutta loppua kohden Niinistö paransi tentissä koko ajan. Kolme keskustelua on jäljellä ja jos suuntaus jatkuu, niin näemme mielenkiintoisia keskusteluja. Ja kun MTV on haastanut perinteisesti kärjikkäämmin ehdokkaita, niin mielenkiintoista nähdä, mitä ovat ehdokkaiden kielen kantojen irrottamiseksi löytäneet tälle illalle.
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012012715133003_pd.shtml
Nyt kun täällä kysellään Haaviston Darfur-meriiteistä, haluaisin tietää, mitkä ovat ne Sauli Niinistön meriitit, jotka hän on saavuttanut vuosina 2003-2007 vice presidentina EIB:ssa ja vuodesta 2008 eteenpäin Viisaiden ryhmässä? Mihin suuntaan hän on pyrkinyt omalla toiminnallaan ohjaamaan investointipankin toimintaa? Onko EIB mahdollisesti omalla toiminnallaan ollut myötävaikuttamassa nykyisen talouskriisin muodostumiseen? Niinistön omat lausunnot eivät nyt riitä, vaan vaadin faktoja pöytään.
Sudan ja varsinkin sen öljyrikas ja eri heimojen kun pohjoisen asuttama etelä on lähes koko itsenäisyytensä (1956 ->) ollut enemmän täi vähemmän taistelutanner. Ensimmäinen varsinainen sisällissota alkoi jo 1955 ja jatkui aina vuoteen 1972, pohjoisessa jopa 1980 -luvulle saakka.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Tämä voi päteä laajemminkin ja huoli painetunkin sanan toimittajien “puolueellisuudesta” ei ole polttava.
Vertaaminen USA:n vaalitaisteluun ei ole kovin relevantti, siellä valitaan nyt ehdokasta saman puolueen sisältä, ja koko traditio on erilainen kuin meillä.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Tämä voi päteä laajemminkin ja huoli painetunkin sanan toimittajien “puolueellisuudesta” ei ole polttava.
Vertaaminen USA:n vaalitaisteluun ei ole kovin relevantti, siellä valitaan nyt ehdokasta saman puolueen sisältä, ja koko traditio on erilainen kuin meillä.
Ensimmäinen viikko ei ole tuottanut juuri mitään olennaista uutta ehdokkaista, kampanjoista eikä gallupeista, mutta riippuu ilmeisesti hieman siitä, mitä medioita seuraa, missä porukoissa liikkuu ja millaisia vahvistuksia tai vasta-argumentteja hakee omille kannoilleen.
Kaksi fiksua ehdokasta, joista Niinistö on ollut pitkään ja monen odottama voittajasuosikki. Haavisto sensijaan on tullut komeettana toiselle kierrokselle ja mielestäni hän on ennen kaikkea poliittisen kulttuurin muutoksen airut. Yllätys on monille ollut se, miten paljon suomalaisissa löytyy vastaanottavuutta Haaviston edustamille arvoille ja työskentelytyylille.
Muita ”itsestäänselvyyksiä” oli, ettei Paavo Väyrysestä olisi mihinkään, kun ei Keskustan johto häneen tikullakaan olisi koskenut, mutta Väyrynen teki kampanjassaan komean ja kunnioitettavan työn.
Paavo Lipponen puolestaan vaikutti kuin ei olisi (mielessään) päässyt valtiomies-roolistaan ja toivotusta presidenttiydestä koskaan ehdokkaan asemaan ja joukkoon, eikä SDP:kään vaikuttanut kampanjoivan tosissaan. Ja nyt, totta kai äänestämättä jättäminen on vaihtoehto, mutta kun sen sanoo Lipponen, niin samalla hän suomalaisessa demokratiassa, komean uransa jälkeen, allekirjoittaa sopimattomuutensa presidentin tehtävään.
Soini kaikkine taitavuuksineen ja ansioineen ei pysynytkään aallonharjalla, mihin ”itsestäänselvyyteen” ek-vaaleissa yllätetyt kansalaiset ehtivät jo henkisesti varautua. Nyt Soini näyttäytyy joidenkin kommenttaattorien mukaan takinkääntäjänä – olisiko hän presidenttinä ollut käyttäytymiseltään arvaamaton?
Enää ei ole myöskään itsestäänselvää, että nuoret eivät äänestä. Tulevaisuus ja pallo on nuorten; mitä tapahtuukaan, kun voimme Suomessa siirtyä sähköiseen äänestämiseen?
Presidentinvaalin asetelma kahden ehdokkaan välillä näyttää lisäävän kansalaisten äänestysaktiivisuutta.
Vaikka toisen kierroksen ennakkoäänestys jatkui lauantaina kipakassa pakkasessa melko vaisuna, se ylitti aiemmat tulokset.
Lauantaina neljäntenä ennakkoäänestyspäivänä uurnilla oli käynyt lähes miljoona kansalaista. Se on hieman enemmän kuin kaksissa edellisissä vaaleissa.
Kun nyt äänestämässä on käynyt kansalaista noin 23 prosenttia, kuusi vuotta sitten vastaavana päivänä luku oli alle 20 prosenttia.
Tuolloin vastakkain olivat nykyinen presidentti Tarja Halonen ja kokoomuksen ehdokas Sauli Niinistö.
Haaviston toivo on saada työväen ja naisten äänet itselleen. Se ei onnistu edes Helsingissä. Kalliolaisten media-assistenttiopiskelijoiden äänet eivät voittoon riitä edes Helsingissä, koko maasta puhumattakaan..
Muuten olen sitä mieltä että demokratia ja itsenäisyys on jo menetetty ylikansallisille pankeille ja heidän EU-palvelijoilleen. Nämä vaalit luovat väärän illuusion kansalle molemmista, mutta totuus paljastuu jo loppuvuoden aikana.
Ennakkoäänestys on ollut toisella kierroksellakin kohtuullisen vilkasta. Mistään kaupunkilaisten vaalista ei siis ole kyllä kyse. Ehdokkaat eivät tietenkään edes teoriassa pysty nyt kahdessa viikossa jakaantumaan joka paikkaan – siinä ei tässä ajassa onnistuisi edes Väyrysen Paavo. Hän kyllä saattaisi yrittää. Siksi heidän kiertueensa on joissain kaupungeissa käyntejä sisältävä nyt toisella kierroksella. Mutta kyllä kampanjointiakin on myös maaseudulla.
Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto suostuttelisi kuntia liitoksiin kannustusrahan avulla. Haavisto kannattaa kannustusrahaa siinäkin tapauksessa, että sen maksaminen tarkoittaisi määrärahaleikkauksia muualla.
Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö katsoo puolestaan, että liitokset voivat perustua vain kuntien vapaaehtoisuuteen.
Presidenttiehdokkaiden näkemykset ovat Helsingin Sanomien vaalikoneelta, jota sunnuntaina päivitettiin kolmella uudella kysymyksellä.
Kuntaliitosnäkemystään Haavisto täsmentää muun muassa sillä, että hänen mielestään kuntien väliseen kasvavaan eriarvoisuuteen tulee puuttua.
Ensimmäisen murhehuoneessa vietetyn viikon aikana on vain lisääntynyt harmitus siitä, että media osaltaan esti parhaan pääsyn toiselle kierrokselle. Väyrysen pelko pani median rakentamaan valtaisan hypetyksen Haaviston puolesta. Väyrysestä kaiveltiin esiin ”nuoruuden syntejä”, samalla kun visusti varottiin kertomasta totuutta Niinistön ja Haaviston todellisista meriiteistä.
Nyt on siis kaksi samanhenkistä elitistä ”herrasmiestä”, joiden välillä olisi pystyttävä päättämään. Äänesti kumpaa tahansa, voi myöhemmin tulla tilanne, jolloin voi taas tuntea myötähäpeää presidentin puolesta. Siksi olen edelleen samaa mieltä monen muun kanssa, että kun ei kerran parhaasta ja pätevimmästä tule presidenttiä, on aivan sama, kuka epäpätevistä valitaan ja siksi en äänestä kumpaakaan.
kaiken kruununa on presidenttiehdokas Pekka Haaviston kommentti ”Kun Antonio kävi eduskuntavaalien jälkeen tapaamassa sukulaisiaan Belgiassa, häneltä kysyttiin, miten hän voi elää Suomessa, jossa vedetään ulkomaalaisia turpaan”. Monia suomalaisia tämän tyyppiset kommentit varmasti loukkaavat ja tulee mieleen, että nehän tulevat kuin tilauksesta Soinille ja hänen joukoilleen. Kun Haavisto samaan kirjoittaa sivuillaan siitä kuinka Suomesta voisi tulla rauhanturvan ykkösmaa ja kuinka ”Tasa-arvoinen ihmiskäsityksemme on luontainen vahvuutemme”, niin ei tiedä mitä pitäisi uskoa ja ajatella. Kirjoitin jo aiemmin Haaviston viestinnän olevan sekavaa ja se tuntuu jatkuvan.
Raporteissa eri mailla on erilaisia intressejä, mutta olen erittäin tyytyväinen töistä, mitä olen tehnyt. En ole Suomen ulkopuolella kuullut massiivista kritiikkiä keneltäkään.
- Darfurissa loppusuoralla oli 2006 kolme kapinallisryhmää, joista yksi allekirjoitti sopimuksen, vaikka EU teki kaikkensa saadakseen kaikki mukaan, Haavisto toteaa.
Haavisto korostaa kesän 2007 tuloksia. Sudanin Darfurin alueen sissiryhmät istuutuivat tuolloin Arushassa Tansaniassa samaan neuvottelupöytään ensimmäistä kertaa vuoteen. Suurimman sissiryhmän Sudanin vapautusliikkeen SLM:n perustaja jätti tosin tapaamisen väliin.
Kesän 2007 jälkeen rauhanprosessi on kääntynyt Haaviston mukaan huonompaan suuntaan.
- Tilanne on auki, ryhmät eivät halua tulla keskenään samaan pöytään. Monet rauhanprosessit ovat hyviä yrityksiä ilman lopullisia ratkaisuja, Haavisto tiivistää.
Raporteissa eri mailla on erilaisia intressejä, mutta olen erittäin tyytyväinen töistä, mitä olen tehnyt. En ole Suomen ulkopuolella kuullut massiivista kritiikkiä keneltäkään.
- Darfurissa loppusuoralla oli 2006 kolme kapinallisryhmää, joista yksi allekirjoitti sopimuksen, vaikka EU teki kaikkensa saadakseen kaikki mukaan, Haavisto toteaa.
Haavisto korostaa kesän 2007 tuloksia. Sudanin Darfurin alueen sissiryhmät istuutuivat tuolloin Arushassa Tansaniassa samaan neuvottelupöytään ensimmäistä kertaa vuoteen. Suurimman sissiryhmän Sudanin vapautusliikkeen SLM:n perustaja jätti tosin tapaamisen väliin.
Kesän 2007 jälkeen rauhanprosessi on kääntynyt Haaviston mukaan huonompaan suuntaan.
- Tilanne on auki, ryhmät eivät halua tulla keskenään samaan pöytään. Monet rauhanprosessit ovat hyviä yrityksiä ilman lopullisia ratkaisuja, Haavisto tiivistää.
Haavisto itse muotoili Ylen Ajankohtaiselle kakkoselle äskettäin, että hänellä oli "hyvä alku" valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
- Tulin sellaisen taistolaisvaiheen loppuaaltoihin. Tilastotieteen luennolla muistaakseni Paavo Joensuu -niminen henkilö piti vallankumouksen tilannekatsauksen. Alkoi tuntua, että olenkohan ihan oikeassa paikassa, Haavisto kertasi tuntemuksiaan Ylelle.
Yliopiston äärivasemmistolaista ilmapiiriä vieroksunut Haavisto siirtyi tekemään vaihtoehtolehtiä ja kehittämään nousevaa ympäristöliikettä.
- Minusta tuli pienyrittäjä, Haavisto summasi Ylelle.
Sekä demarien vasen että oikea laita päättivät kertoa presidenttisuosikkinsa.
Haavisto vaaleanvihreänä on lähempänä vasemmistoa kuin patamusta porvariehdokas.
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145309_pd.shtml
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145214_pd.shtml
Sanoohan sen järkikin: 2=1.
”Herraonni”-käsitteen käyttäminen edustaa jonkinlaista kohtalonuskoa siihen, että suomalaiset valitsevat itselleen kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivat johtajat. Nyt pitäisi vain valinnan pohjaksi arvioida se tilanne, joka kuuden vuoden ajan vallitsee. Vetää sanattomaksi.
Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston välillä vallitsee mielestäni jonkinlainen tasoero. Se ei tällä kertaa ole laadullista paremmuutta tai huonommuutta, vaan liittyy työskentelytapoihin ja näkökulmiin. Niinistö on helppo kuvitella valtiovieraaksi kristallien alle ja kunniakomppaniaa tervehtimään, ja Haavisto puolestaan aistimaan ja tulkitsemaan ns. heikkoja signaaleja yhteiskuntien pohjavirroista ja kokonaisista kehityssuunnista.
Presidentti Halonen toivoi pari viikkoa sitten, että presidenttiehdokkaat esiintyisivät mahdollisimman rehellisesti. Halonen peräsi ehdokkailta kansalaisten kuluttajansuojan kunnioittamista. Äänestäjillä pitäisi olla mahdollisuus valita aito tuote. Nyt olisi perinteisellä medialla paikka näyttää ammattitaitonsa ja huolehtia äänestäjien kuluttajansuojasta.
Onko Suomessa johtajia, siis arvovaltaisia poliittisia johtajia? Joskus tuntuu, että Suomessa vietetään ikuista väärän kuninkaan päivää, kun poliitikot esiintyvät yhtä usein niin politiikan- kuin viihdeuutisissakin. Ilmeisesti Paavo Väyrynen olisi ainoa, jonka äänestäjäkunta kuuntelisi äänestyssuositusta ja tämäkin sen takia, että Väyrynen alkaa olla omiensa joukossa kulttihahmo.
Puoluejohtajien sana varmaan painaisi, tai ainakin saisi huomiota, jos johtaja äänestäisi vastoin odotuksia. Esimerkiksi jos Räsänen äänestäisikin Haavistoa, moni kristillisdemokraatti voisi ihmetellä, että missä mennään.
HS:n gallupin luvut ovat tylyt tai yllättävät riippuen näkökulmasta. Elokuussa Haaviston kannatus oli viiden prosentin luokkaa. Nyt hän olisi saamassa ainakin miljoona ääntä. Mitä tehdä vaalin kakkoskierroksen hävinneellä ehdokkaalla, jolla on takanaan miljoonan kansalaisen kannatus. Mikä tehtävä täyttäisi kannatuksen mitat?
Puoluejohtajien sana on osa kampanjaa tulevia vaaleja varten .Ensimmäiselle kierrokselle piti olla ehdokas, jotta puolue olisi esillä eikä häviäisi äänestäjien mielestä.
Toiselle kierrokselle puolueille on tärkeämpää asemien hakeminen kuin presidentin nimi.
Jos emme tue Niinistöä, niin joudummeko paitsioon kun kokoomus näyttää olevan suurin puolue ja tulevia hallituksia muodostetaan.
Jos tuemme Haavistoa, haluammeko nostaa sillä omaa profiilia sekä hakea asemia ja ystäviä jotta tämä ryhmittymä pääsisi vallan kahvaan.
Siispä puoluejohtajat eivät välitä presidentin nimestä vaan omasta ja puolueen asemasta.
Kovin jälkijättöiseltä vaikuttaa Lipposen ilmoitus Haaviston kannatuksesta, en tiedä mihin hän sillä pyrkii – mutta ei taida olla hänellä mitään menetettävää. Tosin muistan jo ennen joulua josain yhteydessä Lipposen kehuneen Haaviston fiksuutta.
Tuomioja on itsellinen ajattelija ja haluaa ehkä viestin Niinistön suuntaan, etenkin jos Niinistö voittaisi suurella enemmistöllä. Ei haluta, että kokoomus Niinistön myötä ”saa liian suuret silmät päähänsä”, kuten äitivainaa sanoisi.
Väyrynen panttaa vaaleissa keräämäänsä vaikutuspääomaa, ja varmasti sitä vielä käyttää jossain vaiheessa, mutta enempi että omaksi hyväkseen.
Suurien kannattajajoukkojen sijaan enemmän kuitenkin kiinnittyy huomio siihen, mitä voi lukea rivien välistä – eli heihin, jotka varovat visusti ilmoittamasta mitään. Antavat aallon mennä, katse ehkä jo kuntavaaleissa.
Luulen että johtajien sana painaa kunkin kohdalla siihen suuntaan, mihin äänestäjä on jo valmiiksi kallellaan.
Punavihreät/vihervasemmisto kohkaavat tohkeissaan Pekka Haaviston presidenttiyden tai edes kannatuksen tuomasta muutoksesta Suomelle ja sen kansainväliselle imagolle. Halloo! Tarja Halonen on ollu presidenttimme viimeiset kaksitoista (12) vuotta. Minkä parannuksen Haavisto toisi?
Minun ikäpolveni vanhemmille eli ns. sodan ja pulan sukupolville, oli tärkeää, että lapset saisivat paremman koulutuksen ja sitä kautta paremman elämän, kuin he itse olivat saaneet. Tämä koulutuksen puute on monen mielestä iso miinus Haavistossa, samoin kuin tietenkin ateismi ja aseista kieltäytyminen. On turha vedota, etteihän Halonenkaan ollut käynyt sotaväkeä, sillä siinä on erona, että hän on nainen, jolle se ei olisi edes ollut mahdollista.
Hienoa, Sauli Niinistö voittaa vaalit.
Numero kuusi.
Sauli Niinistö puhuu järkeä:
http://www.youtube.com/watch?v=vbuoQq2pq2E
Ootta te virheet nopeita. Huumorilla eteenpäin vaan .-)
Niinistöllä oli naama kuin puuseessä istuessa kun ummetus ei purkaannu ...
Pidin Pekka Haaviston tavasta puhua nopeasti asiaa. En pitänyt Sauli Niinistön tavasta puhua hitaasti ja olla sanomatta mitään. Toinen tunti vielä ja Niinistö alkaa saada säälipisteitä ...
Haaviston ote oli täysin suvereeni kaikissa vaiheissa. Hän ei provosoitunut edes hyvin henkilökohtaisista asioista. Mielenlujuus oli kuin antiikin draamasta, ja hän säilytti inhimillisen ja ihmisiä kunnioittavan otteensa silti koko ajan. Hän osoitti arvostusta myös Niinistölle, kohteli tätä herrasmiesmäisesti.
Harvinaista suomalaisten poliitikkojen joukossa. Hakematta tulee mieleen Paavo Lipponen ,joka ei jätä käyttämättä tilaisuutta nälviäkseen kilpakumppaniaan ilkeästi .
Haavisto on kansainvälisen diplomatian ja neuvottelutaidon koulima uuden sukupolven poliitikko ja valtiomies.
.
Niinistö on tässä suhteessa vain piirikunnallista pankinjohtaja - kirkonkyllän rotarypiirin tasoa. Ei huono mutta ei hallitse asioita eikä itseään isoissa kuvioissa.
Edustavuus.
Pekka Haavisto.
Samaa mieltä. Niinistön epävarmuus on täysin ymmärrettävää koska hän ei tosiaan ole kartalla turvallisuus- ja ulkopoliittisissa kysymyksissä.
Haavisto puhuu jostain darfurin rauhan neuvottelusta kuin pölyimuri kauppias. Siis missä on darfur ja mitä hemmettiä meille kuuluu joku darfur. Haavisto ei osaa sanoa Venäjän politiikasta yhtään mitään, se maa kun sattuu olemaan meille keskeisen tärkeä. Kun herra Putin taas tulee pressaksi voi olla ettei henkilökemiat toimi homopojan kanssa.
Niinistön puntti tutisi.
Ylen nettisivujen ykkösuutinen. Professori arvioi, että tv- väittelyt ratkaisevat. Ihmiset kääntyvätkin Haaviston puolelle, kun hän ei enää ole jotain pelottavaa ja samalla Niinistön asiantuntemattomuus ja hermojen huono hallinta paistavat läpi:
http://yle.fi/uutiset/teemat/presidentinvaalit/2012/01/professori_tv-esiintyminen_voi_ratkaista_vaalin_3208932.html
Niinistöllä on tapana naurahtaa hermostuneesti aina kun häneltä kysytään jotakin henkilökohtaista.
Eipä ihme!
Niinistö sotkeentuu usein puhumaan jonkin asian toisarvoisista lillukanvarsista eikä ole alkuunkaan perillä, mikä on kysymyksen varsinainen ydin.
Tämä näkyy erityisesti silloin kun puhutaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Haavisto kykenee nostamaan esiin selkeitä asiakokonaisuuksia jotka antavat kuulijalle havainnollisen ja konkreettisen kuvan mistä siinä todella on nyt kysymys, ja mitä on tapahtumassa eri puolilla maailmaa. Niinistön jutut jää ympäripyöreäksi sanahelinäksi, josta ei ota selvää erkkikään, mitkä ovat Niinistön omat linjaukset ulkopolitiikassa..
Mieti tätä ennenkuin äänestät
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=2454