MTV3 ja Iltalehti kertovat, että poliisi tutkii presidenttiehdokas Pekka Haavistoon kohdistuneita tappouhkauksia. Pimeät voimat ovat nyt asialla!
Suomalainen demokratia on uhattuna. Tässä tilanteessa kaikki tuenilmaukset Pekka Haavistolle ovat elintärkeitä suomalaisen demokraattisen yhteiskunnan turvaamiseksi.
http://www.mtv3.fi/uutiset/presidentinvaalit2012/index.shtml/arkistot/kotimaa/2012/01/1484430/il-haavisto-turvautui-poliisin-apuun-tappouhkauksia-kampanjan-aikana
Suomalainen demokratia on uhattuna. Tässä tilanteessa kaikki tuenilmaukset Pekka Haavistolle ovat elintärkeitä suomalaisen demokraattisen yhteiskunnan turvaamiseksi.
http://www.mtv3.fi/uutiset/presidentinvaalit2012/index.shtml/arkistot/kotimaa/2012/01/1484430/il-haavisto-turvautui-poliisin-apuun-tappouhkauksia-kampanjan-aikana
Vastaukset 68
Vanhimmat
Käsittämätöntä... :(
Vankka tuen ilmaus sitoutumattoman kansalaisvaltuuskunnan ehdokkaalle Pekka Haavistolle. Me emme koskaan tule Suomessa kulkemaan massamurhaaja Breivikin tietä hänen ihailemiensa "mestarien" hommissa.
Hieman hirtehistä... vanha sanonta kertoo; "Mikä pahan tappais ?"
Haaviston suhde alkoi poikasen kanssa... kasvaako poikasesta Suomen Presidentin edustuspuoliso... pitäisi, mutta aniharva uskoo.
Ihan tavalliset suomalaiset päättävät, että maatamme jatkossa edustaa miehen ja naisen pari.
Kirjoitatko ihan tosissasi jotain tuollaista tällaiseen keskustelunaiheeseen? Luoja.
Presidentti Halonen toivoi pari viikkoa sitten, että presidenttiehdokkaat esiintyisivät mahdollisimman rehellisesti. Halonen peräsi ehdokkailta kansalaisten kuluttajansuojan kunnioittamista. Äänestäjillä pitäisi olla mahdollisuus valita aito tuote. Nyt olisi perinteisellä medialla paikka näyttää ammattitaitonsa ja huolehtia äänestäjien kuluttajansuojasta.
Väkivallalla aletaan uhkailla, kun äly ei riitä enää muuhunkaan. Säälittävää tuollainen.
Tämän siitä saa kun aletaan veljeillä halla-aholaisten kanssa!! Ääriaineksia rohkaistaan eduskunnasta ja jotkut sairaimmat ottavat suuret puheet todesta ja tekevät omat järjettömät päätelmänsä. Niinistön kampanja on huomaamatta käyttänyt hyväkseen ääriaineksia eikä ole omalta osaltaan riittävällä jämäkkyydellä irtisanoutunut "homottelijoista" ja "mamuttelijoista". Kaikki tuki näyttää kelpaavan.
Oli miten oli. Tämä on nyt poliisiasia. Me luotamme suomalaiseen demokratiaan!
Vakava surullinen asia :/
Ajattelemisen aihetta.
Tyypillistä eteenkin demareille. Siis tuo argumenttien loppuminen. Tappouhkauksia olen kuullut niiden huudelleen vain toisilleen.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Tämä voi päteä laajemminkin ja huoli painetunkin sanan toimittajien “puolueellisuudesta” ei ole polttava.
Vertaaminen USA:n vaalitaisteluun ei ole kovin relevantti, siellä valitaan nyt ehdokasta saman puolueen sisältä, ja koko traditio on erilainen kuin meillä.
Ensimmäinen viikko ei ole tuottanut juuri mitään olennaista uutta ehdokkaista, kampanjoista eikä gallupeista, mutta riippuu ilmeisesti hieman siitä, mitä medioita seuraa, missä porukoissa liikkuu ja millaisia vahvistuksia tai vasta-argumentteja hakee omille kannoilleen.
Kaksi fiksua ehdokasta, joista Niinistö on ollut pitkään ja monen odottama voittajasuosikki. Haavisto sensijaan on tullut komeettana toiselle kierrokselle ja mielestäni hän on ennen kaikkea poliittisen kulttuurin muutoksen airut. Yllätys on monille ollut se, miten paljon suomalaisissa löytyy vastaanottavuutta Haaviston edustamille arvoille ja työskentelytyylille.
Ensimmäinen viikko ei ole tuottanut juuri mitään olennaista uutta ehdokkaista, kampanjoista eikä gallupeista, mutta riippuu ilmeisesti hieman siitä, mitä medioita seuraa, missä porukoissa liikkuu ja millaisia vahvistuksia tai vasta-argumentteja hakee omille kannoilleen.
Kaksi fiksua ehdokasta, joista Niinistö on ollut pitkään ja monen odottama voittajasuosikki. Haavisto sensijaan on tullut komeettana toiselle kierrokselle ja mielestäni hän on ennen kaikkea poliittisen kulttuurin muutoksen airut. Yllätys on monille ollut se, miten paljon suomalaisissa löytyy vastaanottavuutta Haaviston edustamille arvoille ja työskentelytyylille.
Muita ”itsestäänselvyyksiä” oli, ettei Paavo Väyrysestä olisi mihinkään, kun ei Keskustan johto häneen tikullakaan olisi koskenut, mutta Väyrynen teki kampanjassaan komean ja kunnioitettavan työn.
Paavo Lipponen puolestaan vaikutti kuin ei olisi (mielessään) päässyt valtiomies-roolistaan ja toivotusta presidenttiydestä koskaan ehdokkaan asemaan ja joukkoon, eikä SDP:kään vaikuttanut kampanjoivan tosissaan. Ja nyt, totta kai äänestämättä jättäminen on vaihtoehto, mutta kun sen sanoo Lipponen, niin samalla hän suomalaisessa demokratiassa, komean uransa jälkeen, allekirjoittaa sopimattomuutensa presidentin tehtävään.
Soini kaikkine taitavuuksineen ja ansioineen ei pysynytkään aallonharjalla, mihin ”itsestäänselvyyteen” ek-vaaleissa yllätetyt kansalaiset ehtivät jo henkisesti varautua. Nyt Soini näyttäytyy joidenkin kommenttaattorien mukaan takinkääntäjänä – olisiko hän presidenttinä ollut käyttäytymiseltään arvaamaton?
Enää ei ole myöskään itsestäänselvää, että nuoret eivät äänestä. Tulevaisuus ja pallo on nuorten; mitä tapahtuukaan, kun voimme Suomessa siirtyä sähköiseen äänestämiseen?
Presidentinvaalin asetelma kahden ehdokkaan välillä näyttää lisäävän kansalaisten äänestysaktiivisuutta.
Vaikka toisen kierroksen ennakkoäänestys jatkui lauantaina kipakassa pakkasessa melko vaisuna, se ylitti aiemmat tulokset.
Lauantaina neljäntenä ennakkoäänestyspäivänä uurnilla oli käynyt lähes miljoona kansalaista. Se on hieman enemmän kuin kaksissa edellisissä vaaleissa.
Kun nyt äänestämässä on käynyt kansalaista noin 23 prosenttia, kuusi vuotta sitten vastaavana päivänä luku oli alle 20 prosenttia.
Tuolloin vastakkain olivat nykyinen presidentti Tarja Halonen ja kokoomuksen ehdokas Sauli Niinistö.
Satuin kuulemaan menneellä viikolla Helsingissä kaksi kansalaiskeskustelua: 60-70 vuotiaat rouvat bussissa ja keski-ikäiset duunarimiehet lounasravintolassa. Rouvat kehuivat molempia ehdokkaita, mutta äänestävät Niinistöä vaimon vuoksi. Rakennusmiehet voimakkain sanakääntein vastustivat Haavistoa, syytä en tässä mainitse.
Eilisen MTV3:n vaalitentin jätin väliin. Ensikierroksen mainoskatkot jo häiritsivät tunnelmaa tarpeeksi. Muutenkin toisen kierroksen tentit ovat varsin latteita, kun ei sitä todellista haastetta kummallakaan ole. Aivan oikeasti eksyy itsellekin välillä mieleen, jotta mitä tässä todella äänestää: presidenttiä, tämän seksuaalista suuntautumista vai tämän puolisoa.
Sosiaalisessa mediassa (kuten asia hienosti ilmaistaan) keskustelu on ollut varsin kovaa ja sen tavallaan ymmärtää, sillä nyt punnitaan sitä todellista suvaitsevaisuutta, eikä vain sitä, kuinka voimakkaalla nenännyrpistyksellä suhtaudutaan ”hakkaraismielipiteisiin”. Muistan edellisissä vaaleissa Halostakin haukutun vähän sillä ja tällä. Niin kovaa oli silloinkin meno, että taivaaseen pääsystäkin jo huolta kannettiin. Nimittäin sellainen luulo oli, että punatukkaiset ei sinne pääse ja näin hän ei voi olla pätevä presidentiksi. Omin silmin silloin nähty aiheeseen liittyvä mielipidekirjoitus eräässä viljelijäammattiin läheisesti kuuluvassa sanomalehdessä.
Ennakkoäänestys on ollut toisella kierroksellakin kohtuullisen vilkasta. Mistään kaupunkilaisten vaalista ei siis ole kyllä kyse. Ehdokkaat eivät tietenkään edes teoriassa pysty nyt kahdessa viikossa jakaantumaan joka paikkaan – siinä ei tässä ajassa onnistuisi edes Väyrysen Paavo. Hän kyllä saattaisi yrittää. Siksi heidän kiertueensa on joissain kaupungeissa käyntejä sisältävä nyt toisella kierroksella. Mutta kyllä kampanjointiakin on myös maaseudulla.
Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto suostuttelisi kuntia liitoksiin kannustusrahan avulla. Haavisto kannattaa kannustusrahaa siinäkin tapauksessa, että sen maksaminen tarkoittaisi määrärahaleikkauksia muualla.
Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö katsoo puolestaan, että liitokset voivat perustua vain kuntien vapaaehtoisuuteen.
Presidenttiehdokkaiden näkemykset ovat Helsingin Sanomien vaalikoneelta, jota sunnuntaina päivitettiin kolmella uudella kysymyksellä.
Kuntaliitosnäkemystään Haavisto täsmentää muun muassa sillä, että hänen mielestään kuntien väliseen kasvavaan eriarvoisuuteen tulee puuttua.
Kuntaliitosnäkemystään Haavisto täsmentää muun muassa sillä, että hänen mielestään kuntien väliseen kasvavaan eriarvoisuuteen tulee puuttua.
"Joillakin kaupunkiseuduilla toiset kunnat vastaavat sosiaalisesta asuntotuotannosta, toiset 'kuorivat kerman' hankkimalla hyvätuloisia veronmaksajia", hän vastaa.
Myös Niinistö on valmis turvautumaan perusnäkemyksensä vastaisesti pakkoon tietyissä tilanteissa:
"Ellei jokin kunta kykene takaamaan kuntalaisilleen keskeisiä peruspalveluita, joudutaan pakkotoimiin", hän vastaa.
Höpöhöpö. Ehdokkaista nimenomaan Sauli kannattaa kuntien pakkoliitosta, Haavisto ei:
http://www.mtv3.fi/uutiset/presidentinvaalit2012/index.shtml/arkistot/kotimaa/2012/01/1470230/katso-kannattaako-presidenttiehdokkaasi-kuntien-pakkoliitoksia
Niinistö myös lisäsi, että kuntia voidaan tarvittaessa liittää pakkokeinoin. Ei tätä oikein muuksi voi muuttaa. Tosin on nyt maltillisempi kannassaan, kun kalastelee lisää ääniä.
Soinin havainto, ettei hän pärjäisi vaaleissa – oivallus Pekka Haaviston ulottuvilla olevasta finaalipaikasta – idea Haaviston suosimisesta arkkivihollinen Keskustan kustannuksella – kauniit puheet Haaviston sopuisuudesta jopa Hakkaraisen suhteen – ja lopulta kesken kakkoskierroksen: matto Haaviston alta ja ääni Niinistölle.
Minusta rakennelma on täysin uskottava, vaikka Miika Kurtakko (klo 14.00) tunsikin siinä miedon harhaisuuden tuoksun. Huomaathan, Miika: Soini pyörsi vaalisalaisuuspuheensa ja ilmoittautui niinistöläiseksi kesken äänestyksen, koska tuki Kokoomukselle tässä vaiheessa tullaan muistamaan hyvällä sekä Mäntyniemessä että Kesärannassa. Perussuomalaiset ovat todellakin valinneet päävastustajakseen Suomen Keskustan, joka Väyrysen paluun myötä on muuttunut jälleen vaaralliseksi.
kaiken kruununa on presidenttiehdokas Pekka Haaviston kommentti ”Kun Antonio kävi eduskuntavaalien jälkeen tapaamassa sukulaisiaan Belgiassa, häneltä kysyttiin, miten hän voi elää Suomessa, jossa vedetään ulkomaalaisia turpaan”. Monia suomalaisia tämän tyyppiset kommentit varmasti loukkaavat ja tulee mieleen, että nehän tulevat kuin tilauksesta Soinille ja hänen joukoilleen. Kun Haavisto samaan kirjoittaa sivuillaan siitä kuinka Suomesta voisi tulla rauhanturvan ykkösmaa ja kuinka ”Tasa-arvoinen ihmiskäsityksemme on luontainen vahvuutemme”, niin ei tiedä mitä pitäisi uskoa ja ajatella. Kirjoitin jo aiemmin Haaviston viestinnän olevan sekavaa ja se tuntuu jatkuvan.
Raporteissa eri mailla on erilaisia intressejä, mutta olen erittäin tyytyväinen töistä, mitä olen tehnyt. En ole Suomen ulkopuolella kuullut massiivista kritiikkiä keneltäkään.
- Darfurissa loppusuoralla oli 2006 kolme kapinallisryhmää, joista yksi allekirjoitti sopimuksen, vaikka EU teki kaikkensa saadakseen kaikki mukaan, Haavisto toteaa.
Haavisto korostaa kesän 2007 tuloksia. Sudanin Darfurin alueen sissiryhmät istuutuivat tuolloin Arushassa Tansaniassa samaan neuvottelupöytään ensimmäistä kertaa vuoteen. Suurimman sissiryhmän Sudanin vapautusliikkeen SLM:n perustaja jätti tosin tapaamisen väliin.
Kesän 2007 jälkeen rauhanprosessi on kääntynyt Haaviston mukaan huonompaan suuntaan.
- Tilanne on auki, ryhmät eivät halua tulla keskenään samaan pöytään. Monet rauhanprosessit ovat hyviä yrityksiä ilman lopullisia ratkaisuja, Haavisto tiivistää.
Haavisto itse muotoili Ylen Ajankohtaiselle kakkoselle äskettäin, että hänellä oli "hyvä alku" valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
- Tulin sellaisen taistolaisvaiheen loppuaaltoihin. Tilastotieteen luennolla muistaakseni Paavo Joensuu -niminen henkilö piti vallankumouksen tilannekatsauksen. Alkoi tuntua, että olenkohan ihan oikeassa paikassa, Haavisto kertasi tuntemuksiaan Ylelle.
Yliopiston äärivasemmistolaista ilmapiiriä vieroksunut Haavisto siirtyi tekemään vaihtoehtolehtiä ja kehittämään nousevaa ympäristöliikettä.
- Minusta tuli pienyrittäjä, Haavisto summasi Ylelle.
Arvostukseni Haavistoa kohtaan on noussut aivan uudelle tasolle. Jos hän ei presidenttivaaleissa tule valituksi, kyllä häntä pitäisi kaikin keinoin tukea johtaviin kansainvälisiin
tehtäviin. Ei Suomestakaan kovin usein nouse henkilöitä, joilla selkeästi olisi annettavaa maailmalle. En tiedä olenko ainoa, mutta on alkanut tuntua siltä, että hänen lahjansa menisivät hukkaan Suomen keulakuvana. Suomi on nyt mikä on, eikä kuva ole kovin ruusuinen. Turha on myöskään odottaa kovin nopeata muutosta siihen riippumatta siitä kuka on presidentti.
Sekä demarien vasen että oikea laita päättivät kertoa presidenttisuosikkinsa.
Haavisto vaaleanvihreänä on lähempänä vasemmistoa kuin patamusta porvariehdokas.
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145309_pd.shtml
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145214_pd.shtml
Sanoohan sen järkikin: 2=1.
”Herraonni”-käsitteen käyttäminen edustaa jonkinlaista kohtalonuskoa siihen, että suomalaiset valitsevat itselleen kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivat johtajat. Nyt pitäisi vain valinnan pohjaksi arvioida se tilanne, joka kuuden vuoden ajan vallitsee. Vetää sanattomaksi.
Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston välillä vallitsee mielestäni jonkinlainen tasoero. Se ei tällä kertaa ole laadullista paremmuutta tai huonommuutta, vaan liittyy työskentelytapoihin ja näkökulmiin. Niinistö on helppo kuvitella valtiovieraaksi kristallien alle ja kunniakomppaniaa tervehtimään, ja Haavisto puolestaan aistimaan ja tulkitsemaan ns. heikkoja signaaleja yhteiskuntien pohjavirroista ja kokonaisista kehityssuunnista.
Onko Suomessa johtajia, siis arvovaltaisia poliittisia johtajia? Joskus tuntuu, että Suomessa vietetään ikuista väärän kuninkaan päivää, kun poliitikot esiintyvät yhtä usein niin politiikan- kuin viihdeuutisissakin. Ilmeisesti Paavo Väyrynen olisi ainoa, jonka äänestäjäkunta kuuntelisi äänestyssuositusta ja tämäkin sen takia, että Väyrynen alkaa olla omiensa joukossa kulttihahmo.
Puoluejohtajien sana varmaan painaisi, tai ainakin saisi huomiota, jos johtaja äänestäisi vastoin odotuksia. Esimerkiksi jos Räsänen äänestäisikin Haavistoa, moni kristillisdemokraatti voisi ihmetellä, että missä mennään.
HS:n gallupin luvut ovat tylyt tai yllättävät riippuen näkökulmasta. Elokuussa Haaviston kannatus oli viiden prosentin luokkaa. Nyt hän olisi saamassa ainakin miljoona ääntä. Mitä tehdä vaalin kakkoskierroksen hävinneellä ehdokkaalla, jolla on takanaan miljoonan kansalaisen kannatus. Mikä tehtävä täyttäisi kannatuksen mitat?
Puoluejohtajien sana on osa kampanjaa tulevia vaaleja varten .Ensimmäiselle kierrokselle piti olla ehdokas, jotta puolue olisi esillä eikä häviäisi äänestäjien mielestä.
Toiselle kierrokselle puolueille on tärkeämpää asemien hakeminen kuin presidentin nimi.
Jos emme tue Niinistöä, niin joudummeko paitsioon kun kokoomus näyttää olevan suurin puolue ja tulevia hallituksia muodostetaan.
Jos tuemme Haavistoa, haluammeko nostaa sillä omaa profiilia sekä hakea asemia ja ystäviä jotta tämä ryhmittymä pääsisi vallan kahvaan.
Siispä puoluejohtajat eivät välitä presidentin nimestä vaan omasta ja puolueen asemasta.
Mediatori on nähtävästi siirtynyt jollekin eksoplaneetalle kahden viikon takaiseen arvottomaan näytelmään verrattuna. Sauli Niinistö totesi mainoskatkolla, että paras osa meni ohi lähetyksen. Tuolla katkolla puhuttiin kasvusta, tulonjaosta ja julkisesta sektorista. Näistä asioista ei oikein syntynyt ehdokkaiden välille eroa, vaikka Haavisto sitä yritti väittää.
eilisessä tentissä huomio kiintyi ehdokkaiden temperamenttien eroihin, jotka väsymyksen ja asetelman selkiytymisen myötä alkoivat väkisinkin tulla esiin. Voitonvarma Niinistö saattoi jo vapautuneesti virnuilla ja piikitellä vastaehdokkaalleen. Sen hän osaa. Niinistön pitäisi kuitenkin olla käytöksessään erittäin varovainen vielä neljä – viisi päivää. Sillä vaikka hän on jo varma voittaja, on mielikuvilla uuden presidentin viran hoidon onnistumisen kannalta suuri merkitys. On parempi olla kunnioitettu ja rakastettu kuin pelätty ja vihattu.
Toisaalla Haavisto vetää oikealta ohi. Viime viikolla Seiskan haastattelussa Haavisto arvioi, että ”(…) nyt joudutaan tämän vuoden aikana noin viisi miljardia lisää säästöjä tekemään”.
Haaviston leikkausinto on kaksinkertainen vaikkapa Sailakseen verrattuna: hallitusohjelmaan on kirjattu, että mahdollinen lisäsopeutus jakautuu tasan veronkorotusten ja menosäästöjen kesken. Viiden miljardin leikkauksia ensi vuonna ei kai ole Haaviston lisäksi esittänyt kukaan muu kuin Kokoomusnuoret.
Ainakaan minuun ei puoluejohtajien tai muidenkaan johtavien poliitikkojen sanat voi vaikuttaa, koska päätin jo vuoden 2006 presidentinvaalien aikana ja jälkeen, että Niinistöä en koskaan äänestä.
Tähän vaikutti sekä Niinistön oma hyvin läpinäkyvä luonteen itsekeskeisyys ja – jos saa sanoa – v-mäisyys, myös hänen taustajoukkojensa erittäin ruma törkykampanja Halosta vastaan, jota osa toimittajista ”kiitettävällä” aktiivisuudella jatkoi koko Halosen toisen virkakauden ajan. (Mielenkiintoista on muuten nähdä, miten media suhtautuu Niinistöön, jos tämä tulee valituksi; onko luvassa 6 vuotta silkkaa ylistystä Pohjois-Korean tyyliin…)
Siis: olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat todenneet tämän olevan korostetusti henkilövaali; juuri sen vuoksi äänestän Niinistöä v a s t a a n !
Enemmistö kristillisdemokraattien, kokoomuksen, keskustan, perussuomalaisten ja rkp:n kannattajista tukee Niinistöä, Yle kertoo. Haavisto on vihreiden, vasemmistoliiton ja Sdp:n äänestäjien suosikki.
Taloustutkimus haastatteli tutkimukseensa yhteensä 1 492 henkilöä. Haastattelut tehtiin 25.1.–1.2.2012, ja mittauksen virhemarginaali on noin 2,5 prosenttiyksikköä.
Ehdokkaiden kannatusosuudet ovat olleet hyvin samankaltaisia viimeksi julkaistuissa mielipidemittauksissa. MTV3:n keskiviikkona julkaiseman mittauksen mukaan Niinistö saisi 63 prosenttia äänistä ja Haavisto 37 prosenttia. Tiistaina julkaistussa Helsingin Sanomien gallupissa Niinistöä kannatti 64 prosenttia ja Haavistoa 36 prosenttia vastaajista.
Vaalikeskustelut on pian taputeltu, kuten urheilutoimittaja Antero Mertaranta tapaa sanoa. Siksi lintsasin ja urheilutoimittaja Petteri Sihvosen esiintyminen meni ohi korvien, silmien¨. Vahinko sillä jääkiekkokiihkoilija Petteri on aivan ainutlaatuinen ilmiö. Häneen pitää tottua ensin.
Haavisto on parempi ihmisen puolustajana, Niinistö ymmärtää
paremmin talouden realiteetit. Tämä asetelma on säilynyt koko ajan. Päälle 40, selvästi, tulee olemaan Haaviston prosenntti.
Ulkomailla käytti äänioikeuttaan presidentinvaalin toisella kierroksella ennätykselliset yli 50 000 äänestäjää.
Äänestäjämäärä ylittää lähes kuudella prosentilla ensimmäisen kierroksen äänestäneiden määrän noin 48 000, joka oli aiempi kaikkien aikojen ennätys.
Ulkomailla vakinaisesti asuvia äänioikeutettuja oli tänä vuonna yli 230 000, mutta äänestäjien joukossa oli myös matkailijoita.
Eniten äänestäjiä eli 11 949 oli jälleen Ruotsissa. Toiseksi eniten äänestäjiä oli Espanjassa, 8 308.
Seuraavaksi vilkkaimmin äänestettiin Yhdysvalloissa, 3 568 äänestäjää, Britanniassa, 3 239 äänestäjää, Saksassa, 3 096 äänestäjää, Thaimaassa, 2 676 ja Belgiassa, 1 536 äänestäjää.
Mielestäni on kuitenkin ristiriitasta, että toisaalta ostamme tuotteita Kiinasta koska voimme kuluttaa enemmän ja halvemmalla, mutta toistaalta kannamme huolta Suomen ja Euroopan hyvinvoinnista – eritoten kun emme ole valmiita luopumaan viikonlopuista, lomista, eläkkeistä, puhtaista järvistä, ja lähettämään lapsiamme töihin. Toisaalta alempien tuotantokriteerien hyväksyntä rapauttaa meidän töypaikojamme, ja toisaalta (kun velkaantumisestakin on puhuttu) negatiivinen kauppatase on rahoitettava – Kiinallahan varoja riittää millä sitten ostaa Euroopan velkaa ja varallisuutta. Samalla myös siiräämme innovaatioita ja teknolgogiaa, kun voimme kilpailla vain laadulla tai tietotaidolla. Saabin tilanne on tässä suhteessa hyvä muistaa. Mielestäni nämä laatukriteerit eivät ole tyhmää puhetta: työntekijöiden tai ympäristön riistolla hankittu kilpailuetu ei ole pidemmän päälle hyvä asia meillekään.
Tässä kaksivaiheisessa kansanvaalissa on se ominaispiirre, että on pakko ylittää keskiviiva, piirretään se minkä asian suhteen tahansa. Tämän tietävät molemmat ehdokkaat ja ovatkin hyvin kotiläksynsä tehneet. Ainakin tähän asti molempien voi katsoa onnistuneen. Mutta miten onnistuu kolmas kierros, joka koitui aikanaan Esko Aholle kohtalokkaaksi?
Jos kampanja olisi jatkunut vielä viikon, olisivat ehdokkaat olleetkin kaikista asioista ilmeisesti samaa mieltä tai peräti vaihtaneet paikkaa. Mutta kannattajat pitävät omansa puolta, tapahtui mitä tapahtui. Kun Niinistö kertoi antavansa rahaa romanikerjäläiselle aina sellaisen tavatessaan, mutta Haavisto ei, keksittiin ainakin somen keskustelussa se, että Haavisto on tehnyt hyviä asuntokauppoja niin, että hän onkin parivaljakosta se ahne miljonääri eikä Niinistö, joka hyvyyttään antaa pyytäjälle vähästäänkin. Jälleen kerran mielikuvat heittivät kuperkeikkaa.
Ehdokkaat ovatkin kuin herkkulautasia, joista jokainen äänestäjä ottaa sen oman namupalansa ja korostaa sen maukkuutta samalla kun karvastellaan kilpailevan lautasen tarjontaa. Lopullisen äänestyspäätöksen saattaakin ratkaista se paljon puhuttu pullan rusina.
hän astuisi huomenna lauantaina julkisuuteen vaimonsa kanssa, kehoittaisi keskustalaisia äänestämään ja kertoisi itse päätyneensä äänestämään Pekka Haavistoa. Sanoisi selväsanaisesti, että on eri asia olla Nato-johtoisissa rauhanturvatehtävissä YK-mandaatilla kuin hivuttaa Suomea Naton täysjäseneksi sotimaan USA:n sotia ja puolustamaan USA:n intressejä.
Sehän ehdokkaiden ero Nato-kannoissa on?
Väyrynen voisi myös kertoa, että myös maaseudun "asuttuna pitäminen" tuli Haaviston suusta, vaikka Niinistö sitä heti lähtikin myötäilemään. Kokoomuslainen sanelupolitiikka, maaseudun unohtaminen ja kuntien pakkoliitokset painavat kuitenkin vaa´assa karulla tavalla.
Jos Paavo Väyrynen haluaisi historiaan tuhoamalla Sauli Niinistön kuningastien ja Kokoomuksen tulevan elvistelyn ja ylimielisyyden alkuunsa, hän astuisi esiin ja vielä kerran komentaisi joukkonsa yhteen. Se olisi myös palvelus puolueelle, joka loistavasta kampanjasta huolimatta ei aio käyttää miestä vaan siirtää kunniapuheenjohtajaksi muistojen alhoon. Onnistuessaan manööveri olisi Paavolta nerokas.
Kuka kertoisi tämän Paavolle? Suomi tarvitsee Sinua vielä.
Suhtaudun suurella varauksella presidenttiehdokkaiden tyypittelyihin demokraatti/republikaaniksi tai liberaali/konservatiiviksi. Tiedän esimerkiksi, että kannattamani Sauli Niinistö on huomattavasti monipuolisempi ja moniarvoisempi kuin ”republikaani” tai ”konservatiivi”. Uskon saman koskevan myös Pekka Haavistoa. Ei hänkään ole vain ”demokraatti” tai ”liberaali”. Itsenäisesti ajattelevia ihmisiä on ylipäätään turha yrittää maalata nurkkiin, joihin he itse eivät halua tai luontevasti sovi.
TIPUTA NIINISTÖ, SIINÄ ON PROTESTIA.
EI ÄÄNESTÄMÄTTÄ JÄTTÄMISESSÄ TAI TYHJÄSSÄ LAPUSSA.
Ikävä todeta, mutta tuo ei ole edes yllättävää, kun miettii joitakin viestejä täälläkin. Suomalaisissa on surullisen paljon vihaa erilaisuutta kohtaan. Entistä kamalampaa, että Haaviston perhettäkin on uhattu. :(
Sauli Niinistö on vastuussa omista tukijoistaan. Hän ei ole sanallakaan tuominnut näiden huuteluja. Päinvastoin kampanjatoimistosta toitotettiin suureen ääneen mediatiedote, kuinka JUSSI HALLA-AHO TUKEE NIINISTÖÄ PRESIDENTIKSI.
Odotin vähän, että olisi eilisessä tentissä sanonut jotain. Ehkä tänään sitten? Toivoa sopii?
Oletko kuuro vai sokea.
http://www.niinisto.fi/kirjoitukset/2012/01/21/valikiitos/
Jos eilinen vaalitentti on tallennettuna, katso se uudellee lisäksi.
Totuushan on se, että molemmat herrat ovat pyöristäneet aikaisempia mielipiteit’ ja tarjoavat nyt omina kantoinaan suomalaisten enemmistön oletettuja kantoja. Näin se aina suorissa presidentinvaaleissa ennenkin on mennyt, ja menee nytkin. Siihen on hyvä syynsä: jotta saisi enemmistön taakseen, on pakko myötäillä sitä. Ei Suomessa ole (enää) ensimmäistäkään poliitikkoa ( eikä kyllä muitakaan auktoriteetteja, ei talouselämässä, mediasta nyt puhumattakaan), joka voisi kuvitella käännyttävänsä kansalaisten enemmistön mielipiteittensä taakse.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Tämä voi päteä laajemminkin ja huoli painetunkin sanan toimittajien “puolueellisuudesta” ei ole polttava.
Vertaaminen USA:n vaalitaisteluun ei ole kovin relevantti, siellä valitaan nyt ehdokasta saman puolueen sisältä, ja koko traditio on erilainen kuin meillä.
Täältä maaseudun kulmilta kun katsoo asioita, niin mittasuhteet näyttävät todella valtavilta. Vaaleistakaan ei tietäisi mitään, jos ei aukaisisi TV:tä tai nettiä. Kirkonkylälle kun kauppaan ajelee, on keskellä toria vain yksi mainosteline, jossa on ehdokkaiden kuvat. Itse vaalista puhutaan hyvin vähän. Ei edes ensikierroksella ollut suuria intohimoja ns. torikeskusteluissa. Pakko tunnustaa, että kaupunkilaisten vaalistahan tässä on kyse. Mutta voisiko nykyaikana presidentiksi enää edes nousta ei kaupunkilainen?
Haaviston kohdalla on puhuttu Obama-ilmiöstä. Mutta omassa kampanjassaan Obamalla oli tarjota äänestäjille muutakin kuin mukava mies: ajatuksia, joista osa oli amerikkalaisittain varsin radikaaleja.
Olen siis monen muun kanssa samaa mieltä siitä, että Haaviston aika on käymässä vähiin.
Lopuksi vielä riviäänestäjän hiljainen miete loppukirin lähestyessä. Olisipa kiinnostava nähdä väittely, jossa ehdokkaat pantaisiin väittelemään keskenään. Jos toimittajat vetäytyisivät taka-alalle, erot ehkä nousisivat vielä paremmin esiin.
Eilisessä tentissä haastattelija keskeytti Haaviston puheen jatkuvasti, mutta Niinistö sai puhua pitkät pätkät aivan rauhassa. Tähän kiinnitti ensimmäisenä huomiota kylässä ollut ystäväni, joka ei ole aiemmin juurikaan seurannut vaalien etenemistä tai vaaleista käytyä keskustelua. Ymmärrän kyllä keskeyttämisen tarpeellisuuden silloin, kun haastateltava uhkaa eksyä aiheesta tai kun puheenvuoro venyy kohtuuttoman pitkäksi, mutta tästä ei mielestäni ollut Haaviston kohdalla kyse. Väittäisin, että erot ehdokkaiden rauhallisuudessa johtuivat osittain haastattelijan käytöksestä, sillä kai kuka tahansa saattaa hieman hermostua tai joutua puolustuskannalle, jos tulee jatkuvasti keskeytetyksi – se on vain inhimillistä. Haavisto osoitti mielestäni jämäkkyyttä vaatiessaan haastattelijalta oikeutta puhua loppuun saakka, ja kaiken kaikkiaan hän vaikutti hallitummalta ja tiukemmalta kuin Ylen tentissä.
Todella ikävä juttu tuollaiseksi.Jos olisi ystäväni tai kaverini rupeaisi tappouhkaukseen mukana niin pistän varmasti välit poikki hänen kanssa,koska en hyväksynyt tälläiset juttuja.Ihan hölmö jos uhkaukset homouden takia joten ilmeisti hänellä suurin pelko ettei ymmärtäisi koko asian tai liian ennakkoluuloa siihen.Nyt lopettaa uhkaukset tekemään ja toivottavasti saamme jo rauhaa.Ei se mikään auta jos tappouhkausta näin koska mitä sille auttaa..On turhaan aloittamaan "syntyy sotaa" enkä halua.Kannatan kyllä haavistoa vaikka jotka ihmiset saattaa eri mieltä niin saa elää ongelmien kanssa itse.Olemme ihmisiä vaikka erilaisia vaan kuinka..
Rauhantekijät ovat aina suurimmassa kuolemanvaarassa.
Jaah.
Mutta kyllähän se Haavisto on SILTI homo.
Ja sinun pitäisi oppia laajentamaan sanavarastoasi.
Loistavaa kommentointia. Suomen älymystö taas vauhdissa ja aivot hukassa.
Ei uutta maan päällä. Kaikki johtavat poliitikot näitä saavat. Niinistölle näitä riitti eteenkin valtionvarainministeriaikana.
Ilta-Sanomat kirjoittaa asiasta nyt nettisivuillaan:
http://www.iltasanomat.fi/presidentinvaalit/haaviston-kampanjapaallikko-vakavin-tappouhkaus-tuli-puhelimitse/art-1288445151592.html?ref=rss
Joku raja!
Kun raha puhuu, niin inhimillisyys saa väistyä.
Kun raha puhuu, niin inhimillisyys jää kakkoseksi.
"Suomalainen demokratia on uhattuna".
Hah!
Vai "suomalainen" ! Käsittääkseni esim. länsinaapurista voi löytyä Haaviston sielunkumppaneita, mikäli vanhat väitteet kutinsa pitää.
Ainoa pimeä voima on Haaviston päässä, kun hän johtaa esimerkillään väestöä piehtaroimaan luonnottomuuksiin.
Mitä tappouhkauksiin tulee, niin ei ihme, että kunnon kansalaiset haluavat poistaa pahan, ainakin suusanallisesti. Varmaan tuo poliitikko "kuolee", hellanlettas, jos häntä arvostellaan! Mitäs läksi tappelemaan presidenttiydestä. Nuo ehdokkaat liioittelevat ja ovat muka aina tappajien käsissä, mutta silti kerjäävät paskapuheillaan jopa heikkoälyisten ääniä, keinoja kaihtamatta. Suureksi osaksi heistä ei ole mihinkään, muuta kuin puvut päällä kuvauttelemaan itseään ja muka erikoisuuksiaan, joilla tavoittelevat julkisuutta. Keinoja kaihtamatta.
Voi raukka- parka- haavisto, että ihan polliisisedän apua tarvitsi! Sillä aikaa kun poliisi auttaa pikku haavisto setää, hakataan muuan oikea ihminen kuoliaaksi, mutta mitäpäs siitä; hehän ovat vain ihmisiä...
Palkatkoon Haavisto gorillat liepeitään kannattelemaan, niin poliisikin saa keskittyä tärkeämpiin asioihin, kuin Haaviston itsensä aiheuttamaan skandaalinkitkuun, joka haiskahtaa mädälle.
Tappouhkaus ei nyt ole ihan sama asia kuin "arvostelu".
Muuhun osaan älyttömästä kirjoituksestasi en edes ota kantaa, oli niin rimanalittavaa.
Kerropas, mistä tuo vihasi erilaisuutta kohtaan johtuu. Veikö joku ruotsinkielinen tikkarisi, kun olit lapsi?
jäljet johtavat sylttytehtaalle, musliimit eivät tiettävästi hyväksy homoja,
homot hirtetään niiden kotimaissa?
Vanha kikka väittää, että on tullut uhkauksia; se on säälipisteicen kerjuuta Haavistolle! Hyi homot sentään.
onnetonta kun pitää olla otsikoissa tuollaisellakin aiheella