Homoudesta voi eheytä ja siitä täytyy olla oikeus puhua. Siihen homoillakin on oikeus ja se kuuluu heidänkin oikeusturvaansa. Siis iloisia uutisia niille homoille, jotka haluavat olla heteroja ja oma tilanne vaivaa.
Homoilla on vastuu elämän tavastaan.
Ne, jotka vastustavat ajatusta pysyvästä homoudesta eivät ole homofobiikkoja,kuten ei pidä sekään paikkaansa, että venäjä- fobiaa kärsivä on salaryssä. Nuo ovat noita urbaaneja legendoja.
On vaan oikeus olla hyväksymättä kaikkia asioita sellaisena kuin ne tuodaan esille.
Jos homous on synnynnäistä (johon en usko), niin se on evoluution kannalta haitallinen geenivirhe.
Mutta jos homous on syntynyt ympäristön olosuhteista (niin kuin uskon), niin on asia saatettavissa myös ennalleen ympäristön vaikutuksesta eli asian terveellä käsittelyllä.
On tutkittu että homous on lähes aina seurausta henkilön puutteellisesta ISÄ-suhteesta. Kun isältä saatu miehen kuva ja tuki on puuttunut, niin homot ovat hakeneet tuota kadoksissa olevaa miehen/isän kuvaa ja tukea toisista miehistä ( isän kaipaus). Sitten on kontrolli (mielen hallinta) pettänyt ja on ajauduttu myös fyysis-seksuaaliseen kontaktiin.
Osa homoudesta on saanut alkunsa suoraan irstaudesta esim huumeidenkäytöstä ja seksibileistä--osa on alkanut pakottamisesta tai voimakkaasta painostuksesta (vrt homoklubit yms) ja hyväksikäytöstä.
Seksuaalissa synneissä, on kyse homoudesta tai heteroseksistä on vastuu ihmisellä itsellään ainakin sen verran, että HALUAAKO hän luopua synnistään ja hakea apua ja voimia irtautumiseen Jumalalta. Kuten ovat tehneet useat ihmiset esim. alkoholismissaan.
Haaviston puolison tapaus on hyvin tavanomainen. Hän menetti isänsä jo hyvin nuorena, mikä oli hänen mukaan hyvin traaaginen tapahtuma hänen elämässään. Hän olisi tarvinnut henkistä tukea ja ohjausta elämäänsä eikä sitä että 20 vuotta vanhempi suomalainen Haaviston setä ottaa hänet ”suojatikseen”. Haavisto ei toiminut vastuullisella tavalla.
Homous ei ole mikään kiveenkaiverrettu ominaisuus. Siitä voi eheytyä, mistä on myös näyttöä.
Homoilla on vastuu elämän tavastaan.
Ne, jotka vastustavat ajatusta pysyvästä homoudesta eivät ole homofobiikkoja,kuten ei pidä sekään paikkaansa, että venäjä- fobiaa kärsivä on salaryssä. Nuo ovat noita urbaaneja legendoja.
On vaan oikeus olla hyväksymättä kaikkia asioita sellaisena kuin ne tuodaan esille.
Jos homous on synnynnäistä (johon en usko), niin se on evoluution kannalta haitallinen geenivirhe.
Mutta jos homous on syntynyt ympäristön olosuhteista (niin kuin uskon), niin on asia saatettavissa myös ennalleen ympäristön vaikutuksesta eli asian terveellä käsittelyllä.
On tutkittu että homous on lähes aina seurausta henkilön puutteellisesta ISÄ-suhteesta. Kun isältä saatu miehen kuva ja tuki on puuttunut, niin homot ovat hakeneet tuota kadoksissa olevaa miehen/isän kuvaa ja tukea toisista miehistä ( isän kaipaus). Sitten on kontrolli (mielen hallinta) pettänyt ja on ajauduttu myös fyysis-seksuaaliseen kontaktiin.
Osa homoudesta on saanut alkunsa suoraan irstaudesta esim huumeidenkäytöstä ja seksibileistä--osa on alkanut pakottamisesta tai voimakkaasta painostuksesta (vrt homoklubit yms) ja hyväksikäytöstä.
Seksuaalissa synneissä, on kyse homoudesta tai heteroseksistä on vastuu ihmisellä itsellään ainakin sen verran, että HALUAAKO hän luopua synnistään ja hakea apua ja voimia irtautumiseen Jumalalta. Kuten ovat tehneet useat ihmiset esim. alkoholismissaan.
Haaviston puolison tapaus on hyvin tavanomainen. Hän menetti isänsä jo hyvin nuorena, mikä oli hänen mukaan hyvin traaaginen tapahtuma hänen elämässään. Hän olisi tarvinnut henkistä tukea ja ohjausta elämäänsä eikä sitä että 20 vuotta vanhempi suomalainen Haaviston setä ottaa hänet ”suojatikseen”. Haavisto ei toiminut vastuullisella tavalla.
Homous ei ole mikään kiveenkaiverrettu ominaisuus. Siitä voi eheytyä, mistä on myös näyttöä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siis kuusivuotista seksityöläistäkö tässä äänestetään, vai miten honous liittyy presidenttiyteen mielestäsi?
Hän elää tietoisesti Jumalan tahdon vastaisessa liitossa eikä haluakaan siitä luopua ja tämä ei tuo siunausta Suomelle. Joten ei ole sopiva valinta Suomen presidentiksi. Elämässä on hengelliset syyn ja seurauksen lait, jotka joko tuovat siunauksen tai sitten eivät. Kansa saa sellaisen presidentin, jonka haluaa ja joutuu vastaamaan seurauksista.
Siis ratkaisevaa on Haaviston tahto: haluaako etsiä Jumalan tahtoa asiassa vai elää tahallisesti Jumalan tahdon vastaisesti.
Monilla on heikkouksia, mutta toiset myöntävät ne rehellisesti ja haluavat eroon niistä ja toiset eivät. Siinä ero. Asenteissa.
No miten ihmeessä me on pärjätty viimeset vuodet, kun on presidenttinä ollut nainen, jolla on avioton lapsi? Ja herranjumala, joskus oli Mannerheimilläkin asumusero - oliko vastuullista presidenttiyttä?
Me ei äänestetä tässä seuraavaa Jeesusta, vaan presidenttiä. Pitäisi se tajuta.
Uskovaisuudestakin voi parantua.