huono kunto ja synnytyspelko sen vuoksi

Lisäys vielä äsköiseen: joka hemmetin oppaassa lukee että liikuntaa pitää harrastaa raskauden aikana, miten harrastat jos pahoinvointi ja muut raskausongelmat estävät sen.. tunnen itseni laiskaksi :( Haluaisin mutten pysty!

Itse en juurikaan liikkunut kun odotin ensimmäistäni -09.Pieniä lenkkejä tein mut en oikeen pitkiä ku mun vauhtikin oli mitä oli loppu raskaudes ja synnytys meni kaikenkaikkiaan hyvin 12h ja ponnistus n.tunti.Ja nyt ootan toista ja voin sanoa etten oo liikkunut kun töissä ainoastaan ja itseänikin huolestuttaa se et kuinkahan jaksan synnyttää tän pihalle ku en oo liikkunut juuri ollenkaa ja kun jäin äitiyslomalle niin kunto on ihan romahtanu hengästyn jopa portaissa :D Enkä oo mikään ylipainoinen edes,, Tsemppiä kyl se sieltä ulos tulee :))

Kiitos kannustuksesta! :) Näin minäkin uskon mutta ensikertalaisena tulee ihan kummia ajatuksia mieleen.. sitäkin olen miettinyt kärsiikö vauveliini siitä etten liiku tarpeeksi.. tosin joutuvathan jotkut ihan vuodelepoon muutamaksi kuukaudeksi ennen synnytystä ja silti terveen lapsen saaneet. Jotenkin sitä vain ajattelee kaiken (tunteella ajateltuna, järki sanoo toista ;) mahdollisen tekemisen tai tekemättä jättämisen aiheuttavan jotain vaaraa vauvalle. Osaispa vain ottaa maalaisjärjen käyttöön :D Onneksi sentään olen kaikesta huolesta huolimatta osannut nauttia täysin rinnoin tästä raskaudesta, on tämä vain niin ihmeellistä! Sä pääset jo pian "hengästymään" oikein kunnolla "rv38 2! Onnea koitokseen ja omaa odotellessa...

Minulla oli aikalailla sama tilanne kuin sinulla: liikunta oli raskausvaivojen vuoksi lähes mahdotonta. Olin hirvittävän huonossa kunnossa, loiva ylämäkikin teki tiukkaa, portaista puhumattakaan.

Silti synnytys meni hyvin. Jaksoin ennen ponnistusvaihetta seisoa vauvan laskeutumista auttaakseni, vaikka kätilö pelkäsi, etten pääse jaloilleni lainkaan. Ponnistukseenkin löytyi voimaa, vaikka ponnistusvaihe pitkittyi. Synnytyksen jälkeen olin kyllä aivan puhkipoikki, mutta niin ovat varmaan kaikki.

Vauva on terve, vahva ja vilkas. Maito maistuu ja paino nousee.

Odotas kuinka ihanalta tuntuu ensimmäisen kerran kävellä raikkaassa talvi-ilmassa ilman valtavaa painoa, pyörrytystä, kipua ja supistelua! Sille vetää vertoja vain ensimmäinen kevätaurinkoinen päivä. Niin ihanaa se on :)

Valitsemani nimimerkki kertookin kaiken.

En ole ikinä jaksanut liikuntaa harrastaa, satunnaisesti käyn uimassa, ja aina joskus tanssimassa, mutta ei mitään säännöllistä.
Töissä tulee lähihoitajana jonkin verran liikuttua, mutta siihen se sitten jääkin.

Selkä oli kovilla raskausaikana, joten enpä silloinkaan liikkunut.

Synnytys meni kuitenkin hienosti, ponnistusvaihe 4min, ei repeämiä, ja toivuin todella nopeasti.
Poika on terve ja vilkas=)

Hyvin tulet sinäkin pärjäämään.

Voi että! Nämä kommentit kyllä piristivät sunnuntai aamuani :) huoli on ollut kova kun olen miettinyt tätä rapakuntoani.. ;) Odotan kyllä kovasti noita aurinkoisia ulkoilupäiviä! Mutta on tämä sen arvoista, pieni ihana elämä (joka viimekin yönä kyllä jumppasi masussa!) hyvä että edes joku jumppaa :D pieni ihana elämä on varmasti tämän "laiskottelun" arvoista. Ehtii sitä kuntoa sitten myöhemmin kohottaa. Ja nyt uskon että selviän synnytyksestä, kiitos teille kaikille ihanille, jotka jaksoittte vastata ja kertoa kokemuksistanne!!!

moi..

mullaki on tosi huono kunto, portaatki hengästyttää :D ja en raskaus aikana liikkunu sen enempää ku tähänkää asti.. toisaalta ennen harrastin liikuntaa toosi paljon, mut se on noin 5 vuotta sitte jääny johonki :D mut synnytys meni tosi hyvin ensimmäistä ootin, synnytys kesti 7 tuntia ja ponnistus 25min.. aika nopeasti meni vaikka aiva rapakunto oliki.. :) ei sitä tarvi pelätä kyllä se hyvin menee :) nyt meidän neiti huomenna 3 kuukautta terve, kasvaa hyvin ja ei ole muutenkaa mitään sillä vaikka en oikee liikkunutkaan..

Hieno kuulla pikku neiti että hyvin mennyt vaikka "sohvaperunoita" ollaankin :) Tuntuu todella oudolta kun tuntuu että nyt olisi hyvä olo lähteä pienelle lenkille ja sitten ihan samantien hyvä olo häipyy ja kävely tuntuukin todella tukalalta ja vaikealta (kuin olisi laitettu monen kilon puntit nilkkoihin) meinaa itku tulla ku ihmetyttää mikä vialla.. kunnes taas tajuaa että "ai niin, mä oon raskaana" :D Sitä aina niin helposti kuvittelee esikoista odottaessa, että kaikki tekemiseni vaikuttaa vauvaan, tietysti moni asia vaikuttaakin, mutta ei sentään kaikki ja varsinkaan huonolla tavalla. Lääkärissä käynti helpotti huomattavasti oloa kun kaikki näytti olevan kunnossa (oli siis ihan normi lääkärin tarkastus). Ihania hetkiä pikku neiti pienesi kanssa, kiitos kannustavasta vastauksesta.