Vetoan kaikkiin suruihin kielirauhan aikaansaamiseksi:
Kahden kansanosan välistä suhdetta rasittaa selvästi pakkoruotsitus. Surut olisivat demokraattisen maailman parhaassa asemassa oleva vähemmistö, vaikka heillä olisi normaali ja vaikkapa etuoikeutettu vähemmistöasema.
Eikö rauha ja ikuinen sopu kansanosiemme välillä ole tuon pienen uhrauksen arvoinen?
Kahden kansanosan välistä suhdetta rasittaa selvästi pakkoruotsitus. Surut olisivat demokraattisen maailman parhaassa asemassa oleva vähemmistö, vaikka heillä olisi normaali ja vaikkapa etuoikeutettu vähemmistöasema.
Eikö rauha ja ikuinen sopu kansanosiemme välillä ole tuon pienen uhrauksen arvoinen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jokainen järkevä ja kohtuullinen ihminen liittyy tähän vetoomukseen.
Kuului sitten mihinkä kansanosaan tahansa.
Lyödään veljenkättä ja lopetetaan turha kiistely.
Nooh se nähdään sitten kuka on kenenkin veli jos Venäjä tulee taas kyläilemään Kaukasiasta päästyään.
Svekoille kielirauha on sitä, että suomenkielisiä alistetaan ruotsilla ja suomenkieliset kiltisti tottelevat - jos eivät tottele, ovat suomenkieliset lietsomassa vihaa. "Emme tarvitse enää kielitaisteluja, joten olkaa hiljaa ja opetelkaa kiltisti ruotsia, koska surut ovat maailman tärkein väestöryhmä, jota pitää hemmotella, eikä kustannuksia lasketa."
Olet oikeassa, että tähän asti noin on ollut asian laita.
Mutta eikö se voisi muuttua?
Ainakin surut voivat muuttua, vaikka svekot ei!
Ja se ratkaisee.
Ruotsi on Suomen pääkieli!
Ainoa koko maassa virallinen kieli on ruotsi. Ahvenamaa on yksikielinen ruotsin kielellä.
Suomi on ruotsinkieliselle ruotsin kielellä yksikielinen, koska hän voi toimia koko maassa yksikielisesti ruotsin kielellä. Suomenkielisen on oltava kaksikielinen ja osattava ruotsia Ahvenanamaalla voidakseen toimia koko maassa.
Ainoa koko maassa virallinen kieli on ruotsi. Suomi virallisesti vasta toinen kieli, kun ainoa valtakieli on ruotsi. Ahvenamaalla on suomen kieli monessa paikassa kielletty, mm. sairaaloissa.
Ruotsia saa puhua kaikkialla, suomea taas ei saa puhua ruotsinkielisessä tilassa. Näihin tiloihin kuuluvat ruotsinkieliset koulut, ruotsinkieliset siirtolapuutarhat, Ahvenanmaa, ruotsinkieliset nuorisotalot.
Ruotsinkielinen saa mennä suomen kieliseen nuorisotaloon Turussa, mutta suomenkielinen ei saa mennä ruotsin kieliseen nuorisotaloon jos ei puhu ruotsia. Kaarinassa ruotsinkieliset vaativat että jos suomen- ja ruotsinkieliset koulut ovat samassa rakennuksessa, niin pitää olla eri sisäänkäynnit ja välitunnit eri aikaan ruotsinkielisillä ja suomenkielisillä.
Suomenkielisten asema kotimaassaan, mm. Ahvenanmaalla on syrjitty. Lastentarhassa Ahvenanmaalla oli laulettu säännöllisesti puoli tuntia viikossa suomalaisia lastenlauluja, koska osa lapsista oli suomenkielisiä. Paikallinen Landsting (paikallinen kansanedustuslaitos) nimenomaisesti teki päätöksen jolla se kiellettiin. Lasten identiteettiin kajottiin kun kiellettiin suomenkielisten laulujen laulaminen.
Ahvenanmaalle ei voi perustaa edes yksityistä suomenkielistä koulua puhumattakaan että annettaisiin äidinkielen opetusta suomenkielellä. Sairaanhoitajat Maarianhaminan sairaalassa ei saa puhua suomea edes kahvipöytäkeskusteluissa kahvitunnilla. Mitä jos ei osaa ruotsia? Pitääkö olla mykkänä? Millä kielellä saavat muun maalaiset esim. englantilaiset tai somalialaiset työntekijät puhua jos eivät osaa ruotsia?
Kielivapaus on ainoa kohtuullinen ratkaisu ja sillä on kiire. Toivon, että ne joiden nimissä RKP, Folktinget ja ruotsinkieliset säätiöt pakkoa ylläpitävät ja vaativat laajennettavaksi sanovat näille edustajilleen tiukasti: Ei enää, nyt suomenkielisten ja uussuomalaisten lasten kieltenopetus ei kuulu meille, se kuuluu vain suomenkielisille ja uussuomalaisille itselleen, hoidetaan me omiemme koulutusta.