Jos henkilö ahdistuu pohdiskelemalla todellisuutta että "mistä kaikki maailmankaikkeus ja olemassaolo on syntynyt " tai että " missä olisimme jos ei olisi kaikkeutta ja maailmaa "?
Henkilö on tästä ahdistunut ja menettänyt nyt muutaman päivän ajan otteen normaaliin elämään, on alakuloinen ja pelkää että ymmärtää todellisuuden ja olemassaolon liian selvästi.
Normaalia ? Henkilö pelkää ettei unohda tuota pohdiskeluaan ja tuohon liittyy myös tavallaan kuolemanpelko siitä että mitä on kuoleman jälkeen kun tietoisuus lakkaa.
kaikki nämä asiat saavat hänen olonsa sekavaksi ja hämmentyneeksi.
voiko alkoholi laukaista tällaista ? hän oli ottanut kännit ennen tätä. toistunut nyt 2 kertaa mutta sanoi nyt viimein ettei enää ikinä ota jos tästä vielä selviää.
Henkilö on tästä ahdistunut ja menettänyt nyt muutaman päivän ajan otteen normaaliin elämään, on alakuloinen ja pelkää että ymmärtää todellisuuden ja olemassaolon liian selvästi.
Normaalia ? Henkilö pelkää ettei unohda tuota pohdiskeluaan ja tuohon liittyy myös tavallaan kuolemanpelko siitä että mitä on kuoleman jälkeen kun tietoisuus lakkaa.
kaikki nämä asiat saavat hänen olonsa sekavaksi ja hämmentyneeksi.
voiko alkoholi laukaista tällaista ? hän oli ottanut kännit ennen tätä. toistunut nyt 2 kertaa mutta sanoi nyt viimein ettei enää ikinä ota jos tästä vielä selviää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nuo hänen ongelmansa liittyvät samaan mitä eräs kirjailija on sanonut:
"Olemassaolon arvoitusta ja tarkoitusta ei voida ratkaista tai osoittaa tai tuhota selittämällä: se on haava, jota on yksinkertaisesti pakko kantaa."
"Epätietoisuus asioiden perimmäisestä merkityksestä tai merkityksettömyydestä on vaikeaa ja tuskallista. Ja siksi on täysin ymmärrettävää, että käsitteellistämme jatkuvasti asioita ja luomme itsellemme fiktiivisen todellisuuden, jonka avulla pääsemme pakoon epävarmuutta."
Tommy Hellsteniltä kuulosti, olenko oikeassa?
löysin googlesta mutta ei ollut hellsten.