Sinä, joka otat sen serotonninin takaisinestolääkkeen joka päivä ja joka ilta ja sinä odotat ja odotat ja sinä odotat ja odotat...
onko yksinäisyyteen lääkettä?
Minea oikeasti
22217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Yritä pienin askelin suuntautua muiden seuraan.
Älä odota, odota, odota, yritä itsekin.
Ei se ole helppoa, mutta yritä siltikin.
Sinua toivoisin osaavani auttaa, muttei se ole helppoa,
täältä kaukaa.
Vain ajatusten voimalla yritän sinua avittaa, ei ole elämä
helppoa, kellekään.
Jos sinulla on vaikkapa toimivat jalat, olet onnekas.
Toimivat kädet, niistäkin voit itseäsi onnitella.
Aivosikin ovat ajattelevat, kiitä niistäkin.
Kovin on paljon aihetta onneen! ♥
Niin, piti vielä kysyä, oletko ehta Minea, rekattu, jonka kissan silmät säihkyivät?
No seura on paras lääke yksinäisyyteen.
En ole aikoihin itse etsinyt mutta luulen että sitä löytää kun ei liikoja yritä.
Hyvä lääke yksinäisyyteen on kunnon ystävä.
Aikoinaan söin niitä masennukseen. Mutta ne ei paranna, ne vaan hoitaa oireet. Se itse sairaus on jossain syvemmällä, ja jos haluat hoitaa sen, sun pitää kaivaa se esille. Ei se helppoa ole, koska masentuneena ei olisi puhtia yhtään mihinkään. Mutta lopussa se kiitos seisoo... käytä ystäviä.. tekemistä.
Piristä itseäsi kaikenmaailman jutuilla, laita vaaleanpunaiset rillit päähän ja opi uudestaan näkemään kaikki elämän kauniit asiat. Kimeltelevä hanki, kissa, uusi tee, jalkakylpy... jne! Ja kun se yksinäisyys hiipii, kurista se ennenkuin se valtaa sut. Hae taas joku kaunis asia ja työnnä se takapiru syrjään. Ei se alkuun ole helppoa, mutta ennenkuin huomaatkaan, olet mestari.
Sinä olet itse aivojesi Master. Sinä päätät mitkä ajatukset siellä asuu.
Odotus luo pettymysten kehän ja ihminen eristäytyy, vetäytyy kuin erakkorapu yksinäisyden saarien rantaan ja kun on aika vaihtaa ravunkuori uuteen tulee hetkiä, jolloin odottaa kenties jotain, mutta ei oikein tiedä mitä. Kun kaikki ympärillä on autiota ja tyhjää on hetki alkaa etsiä elämää samalla kun uusi kuori kasvaa ympärille. Kun huomaa kaiken pienen ja antaa innostuksen kipinän valaista hetkeä ja kenties kyynelteen kasvattaa helminauhaa tai muuttua pieneksi puroksi; useammaksi puroksi, niin alkaa tehdä huomioita. Huomioita omasta itsestä, ympäristöstä ja kun antaa itselle luvan nauttia mielentasolla asioista, pienistäkin, niin jokainen valonsäde tätä kautta avaa ovea syrämen komeroihin ja eletyn elämän kuivahtaneiden siemenien joukosta löytyy niitäkin, jotka alkavat itämään ja kukkimaankin, kun niitä keskittyy hellimään. Jonain päivänä sydämen kukkaniitty alkaa keräämään pörriäisiä ja yksinäisyys vetäytyy tarpeettomana pois; elämänlangat löytyvät uudelleen. Jokaisesta aikuien iän saavuttaneesta löytyy hoivatuksi ja rakastetutuksi tulemisen ja olemisen muistoja; ei vauvana olo ajasta ja taaperoiästä muuten olisi selvinnyt hengissä.
Jos serotoniinin puutteeseen joutuu syömään korvausentsyymejä niin se on sitten niin ja tasapaino kannattaa pitää jos niistä saa avun, jos ei apua saa ovat syyt muualla; silloin väärät peilit kannattaa rikkoa ja antaa ammattiavun paljastaa projektiot yksitellen ja rakkaudelle ei kannata koskaan kääntää selkäänsä vaan hymyillä takaisin ilman vaatimuksia tai säntäilyä läpi. Elämässä kaikki on suhteellista, siksi onnellisimmillaan on lähellä oman polun väyliä, niin ettei uudelleen tai koskaan eksy pois omasta itsestään.
Paras lääke yksinäisyyteen on mukillinen kahvia. Tarvittaessa. Ilman reseptiä.
Menee muuten alas yksinkin, maidolla, kermalla, mustana.....
Olen yksin mutta en yksinäinen. Äsken join päiväkahvin, en kuitenkaan lääkkeeksi.
Sain parisuhteesta tarpeeksi 30:ssä vuodessa.
kyllä siinä jo ehtii nähdä minne se kultainen keskitie mutkittelee, oikenematta.
Eivät SRRI lääkkeet ole lääkkeitä yksinäisyyteen vaan masennukseen. Minusta ne ovat aivan eri asioita. Onnekseni en ole koskaan sairastunut masennukseen ja ehkäisen sitä, ettei niin koskaan kävisikään, liikkumalla ulkosalla. Yksinäisyyttä se ei poista. Yksinäisyyteen tarvitaan hyviä ystäviä, aitoja ja oikeita sellaisia. Ihmisiä, joiden seurassa on helppo olla ja joiden kanssa voi olla aito oma itsensä kaikkinen vikoineen ja puutteineen. Jokaiselle on tärkeää tuntea olevansa jollekin hyväksytty omana itsenään. Sitä odotellessa...
Aikoinaan minäkin odottelin. Kaikenlaista.
Jonain keväänä mulle tarjottiin juuri tuota samaa serotoniinin takaisinestolääkettä. En halunut sitä, enkä muitakaan.
Opin hyväksymään että keväällä mun ei tartte mennä kovaa, voin hidastaa.
Mun elämässä on esim. kaikki läheisten kuolemat ja muu paha sattunut lapsesta lähtien tammikuu ja toukokuu välisenä aikana.
Kun tulee masentunut tunne hyväksyn sen enkä taistele vastaan.
Se menee ohi, aikanaan.
Nykyään muutenkin olen alkanut elämään odottelun sijaan.
Mikä on serotoniinin takaisinestolääke?
Masennuslääke?
Aivoissa tapahtuu jotain kaamosaikaan toisilla.
Se on masennuslääke, jota mulle tarjottiin just siksi kun mun elämä keväällä on niin vaikeeta.
Mutta sanottiin ettei välttämättä auta, kaikilla se ei tehoa.
Itsellenihän keväällä on myös vaikeeta kun aurinko nousee niin tää kirkkaus.
Ja uskon että kaikki menneet menetykset keväisin painaa myös päälle.
Aha oki.
Lohdutukseksi on sanottava, että kevään kirkkaus on liikaa monille kasveillekin, jotka on selviytyneet kaamoksesta jotenkin.
Niiden elinvoima vain lopahtaa.
Mun mielest ainoa konsti selvitä kaamoksesta on tehdä siitä miellyttävä itselle ;)
On kuin mustaan vilttiin kääriytyisi, Ottaa levon kannalta.
Tai sit lähtee vaiks viikoksi aurinkoon.
Nuorempana se oli ehdoton juttu, patterit piti käydä lataamassa...
Ei se kirkkaus yksin niitä kasveja nuuduta. Kun kasviparka on heräämässä auringon paisteessa uuteen kevääseen, niin huonostihan sille käy, kun on vielä routa maassa. Kasviakin pitää helliä lämpöisellä vedellä ja niin sulaa routa ja elinvoima palaa nuutuneeseen. Kukapa sitä varpaat jäässä jaksaisi kukoistaa, vaikka kuinka paistaisi.
Nii, kyl meil on lämpimän puolella täällä sisällä ;)
Mie luulin että tarkoitit ulkokasveja. Ikivihreät ulkokasvit heräävät usein liian aikaisin kevätauringon pauisteesta. Ehkä sun sisäkukilla on sitten ihan oikee kevätmasennus. ;)
Auttaskohan D-vitamiini, sillä keväällä siitä on jo puutetta varmasti.
Talvilesken lääkitys.
Jäädessäni torstaina muutamaksi päiväksi talvileskeksi ajattelin korkata perjantaina kaverikseni viskipullon.
Riippuu nauttimisnopeudesta miten pian kolkkous muuttuu lämmöksi.
Minä päätin lopettaa tupakoinnin ja samalla meni pullonkorkkikin kiini. Nyt on siis 33 pv siitä päätöksestä.
Olin jo ollutkin huolissani omasta eristäytymisestäni, mutta nythän tulikin positiivinen muutos, koska painoa piti tarkkailla, ruokailua säännöstellä, alkaa lenkkeilemään, mikä ei tietenkään heti onnistunut, koska oli suurinpiirtein makoillut parivuotta.
Ihmeellisesti olen piristynyt ja toivon kesään mennessä pääseväni eroon noista sokeri- ja kolesteroli lääkkeistä.
Aika hurjaa!!
Voi laiska-lasse-parka! Että moneksi päiväksi jäit oman itsesi ihanaan seuraan.
Luepa tarkemmin tämän ketjun idea...Täällä puhutaan OIKEASTI masennuksesta...
Typerästi vastasit hyvin vakavaan asiaan...
Saat anteeksi kun olen kuullut että olet ihan tollo.
Sen lisäksi että olet tollo, olet myös tyhmä, vesisusi.
Jos oman viinankäyttösi ei pysy hanskassa, älä tule muita moittimaan lopettamisesta.
Oletko huomannut kuinka paljon sinun kirjoittamia viestejä poistetaan, pösilö!