Mikä on mielestäsi Harrisonin paras biisi Beatlesin aikana?
Omasta mielestäni taitaa olla It's All Too Much. Siinä on jotain mikä iskee. Psykedeelinen ja samastuttava kappale.
Something on myös mainio.
George Harrison on mielestäni aika aliarvostettu.
Mutta mitäs te sanotte?
Omasta mielestäni taitaa olla It's All Too Much. Siinä on jotain mikä iskee. Psykedeelinen ja samastuttava kappale.
Something on myös mainio.
George Harrison on mielestäni aika aliarvostettu.
Mutta mitäs te sanotte?
Vastaukset 42
Vanhimmat
hiljaisen beatlen tarinointia kuunteli mielellään.
Oikeastaan yllätyin hänen tuotannostaan jälki-beatlesaikana. Oivallista tavaraa, ottaen huomioon rajoitukset laulajana. Ja hyviä muusikoita mukana.
Something koskettaa aina. Se tuo omia muistoja mieleeni. Tunnemyrskyn. Niin hyvä laulu ei enempää vaadi.
Ja tuota ei kukaan voi viedä pois
"Oikeastaan yllätyin hänen tuotannostaan jälki-beatlesaikana. Oivallista tavaraa, ottaen huomioon rajoitukset laulajana. Ja hyviä muusikoita mukana."
Samaa mieltä!
Ihmettelinkin kun olen kuullut ettei se Beatlesin jälkeisen ajan musiikki ole hyvää. Vaikka kyllähän se todella on.
Jos bändikaverina ovat Paul McCartney ja John Lennon, voi käydä niin ettei kaikkea saa julkaistua.
Toisaalta heidän kanssaan voi oppiakkin jotain.
Onhan Georgen jälki tärkeä esim. And I love her kitara on georgen - ilman sitä biisi ei olisi niin koukuttava. Toisaalta Taxmanin soolo onkin yllättäen Paulin, hmmn.
http://www.rytmi.com/the-beatles-klassikko-here-comes-the-sunin-kitarasoolo-loytyi-43-vuoden-jalkeen-12583/
Tämä - it's allright
Näin Harrisonin synt.pvänä on silti aika vaikea vastata,kun niitä hienoja piisejä on kovin monta,niin Beatlesajoilta,kuin soolona.Something hyvä ehdokas,mut on kymmeniä muitakin; riippuu hieman mielentilasta,mikä tuntuu just sillä hetkellä parhaalta.
ja tuota pointtia ei musiikkikriikko ymmärrä. Olkoonkin että hyvä musiikki myös luo mielialoja, kuten näiden herrojen musa.
Aivan upeita kavereita george keräsi. Tom PETTY sanoo dokumentilla hänen saaneen ympärilleen ihmisiä jotka ovat hyviä jossain. Musiikki tai elokuva. Ehkä hän olikin lopulta yhdistävä voima myös beatlesissa.
on monenlaisia: on rockmusiikki-kriitikoita ja musiikkikriitikoita.
Rock-lehdissä on kriitikon asemassa usein ihmisiä, jotka eivät osaa soittaa mitään soitinta tai muutenkaan ymmärrä musiikkia kuin mutupohjalta: millä eväillä he sitten ovat kriitikoita??
Näitten klovnien tekstejä lukee inspiroituneena ryhmä, joka on juuttunut iskelmäyhtyeitten tai vain yhden iskelmäyhtyeen musiikkiin eliniäksi.
Asia menee juuri nän, tähän ei ole lisättävää.
oli selvästi vaatimaton muusikko: jopa bändikaveri P. McCartney oli parempi.
Georgen paras biisi lienee jompi kumpi Abbey Roadin biiseistä, muutenhan sälli kahlaili pohjavesissä, ja toisaalta noissakin tuntuu olevan selvästi kavereittensa sointumallin vanki: Somethingin väliosa kuin helpin säkeistö..
Beatleseissa oli vain 1 lahjakas kaveri: Pauli. Hän oli pop-mittapuilla piristävän melodinen sälli.
muusikkona george harrison on myös aliarvostettu.
Lisäksi hänen panoksensa intialaisen musiikin vaikutteiden tuomisessa länsimaisen musiikin viitekehykseen ja sen tekemisessä suosituksi ja tunnetuksi on kiistaton.
Paul on tiettävästi täysin hetero.
"Somethingin väliosa kuin helpin säkeistö.."
Tuota en ole jostain syystä huomannut koskaan. Mutta tästä lähtien on mahdotonta kuunnella kappaletta samalla tavalla. "My Sweet Lord" ei siis ollut ensimmäinen kerta, kun Harrison plagioi suoraan muita.
Harrisonin eka Beatleslevyn piisi, Don"t Bother Me,on tosi hyvin kestänyt aikaa myös,muiden lisäksi.Se aivan eka George-piisi mikä levylle pääsi,oli kai tää yhdessä Lennonin kanssa tehty instrumentaali Cry For A Shadow.
Nikit kdkdkdkdkd ja Grosse Freiheit ovat pihalla kuin lumiukot: George ei ole kuin rokkikitaristi, eli ei voi olla muusikkona aliarvostettu. Hänen sävellyksensä ovat järjestään kevyttä kamaa, mikä taas on huomautukseni tälle eksyneelle nostalgioijalle, johon erityisen hyviin sopii ikiponterolaisen määre.
Paul oli pop-mittapuulla hyvä, ja henkilön heterous tai epäheterous on silloin(kin) merkityksetöntä.
Enemmän tai vähemmän poppareitten ajatukset näissä keskusteluissa hakeutuvat kuitenkin aina jollain tavalla seksiin - seksuaaliseen suuntaumiseen jos ei muuten! Poikkeuksena auktoriteetti, joka ei kuitenkaan ole poppari, vaan brutaali antipoppari.
Ei ole poikkeuksia. Tällä ja muilla palstoilla sekoileva yksi ja sama klasari on suuntautunut alushousuihin ja pissaan. Hän muistaa lähes aina laittaa mukaan linkin, joilla on alushousuja ja pissaa.
uup-s.
Tässä lienee juuri se poppiystävä, joka on nyt suorittanut vertailevaa tarkkalua eri palstoilla. Vertailujen tuloksena hän toteaa - Beatlesfaneille täysin odotetusti - yhden ja saman klassisen puolustajan terrorisoivan ainakin yli puolellakymmenellä palstalla. Lopuksi hän luonnollisesti linjaa tuloksellisuuden klassisen laajemman noteeraamisen osalta jääneen torsoksi, jotain poppityyliin 1000 - 0 kuvattuna. Kiistattomat faktat, kuten poppi-ihmisten kroonisen alapääkiinnostuksen hän torjuu päättäväisesti.
Olemme ilmeisesti siis saaneet näille palstoille todellisen poppijankkaajan, joka ei kuitenkaan avuiltaan ole poikkeus täysin homogeenisessa popmasssassa.
Musiikillisia edellytyksiä ei ole, koulutuksesta ja todellisesta soittajakokemuksesta puhumattakaan. Mitään sisällöllisiä argumentteja ei löydy; kaikki kirjoittelu on pelkästään tyhjää kolistelua, ihan niinkuin rokissa kuuluukin olla. Tämä kaveri on ottanut päättäväisen linjan klassisen puolustajien vastustuksessaan. Lopputulokseen tällä suoraviivaisella asennoitumisella ei silläkään ole merkitystä: musiikki puhuu puolestaan ja henkilöiden vastakkainasettelu jää irrelevantiksi.
Uhoaminen ei tee rokista apinatasoa parempaa musiikkia, mutta se voi vaikuttaa asenteisiin yhä negatiivisemmin. Toisaalta sillä ei ole merkitystä: Beatlesfaneille riittää omien joukkojen hyväksyntä, mikä on ainoa merkittävä asia.
Rock on rajaton riemu!
Älykkyydessäsi täytyy olla pahoja puutteita, jos et huomaa eroja eri kirjoitustyylien välillä.
Kyse on samasta kuin sanoisi Beatles-fanien olevan kaikkien sama kirjoitta tällä palstalla - näkeehän tällä Beatles-ryhmässä monta eri idioottia, on huuhaan puhuja, ohi puhuja ja nolo nostalgisoija. Kaikki reppanoita, mutta ERI reppanoita.
Taidemusiikin harrastajana minä olen eri kuin alushousu-ulottuvuuden pop-keskusteluun tuonut "auktoriteetti"/"klasariopiskelija" ja eri kuin nimimerkkiin Klassikko jossain vaiheessa mieltynyt tyyppi.
Ette tunnista edes maltillisen klasarin ja aggressiviisen klasarin eroja. Kognitiovaje Beatles-fanilla on toki jokapäiväinen ilmiö - ainakin palstan perusteella - mutta en olettaisi että jok'ikienn Beatles-fani olisi välttämättä noinkin tyhmä!
Klassisen musiikin rikkaus perustuu musiikkiin: se on musiikkia, klassista musiikkia, taidemusiikkia, musiikkia. Populaarimusiikki on keksitty raha mielessä ja sen ilmaisukeinot ovat alkeellisia apinatason juttuja, ja heijastavat kaupallisia tavotteita.
Miksi kaikki Beatlesinkin musiikki on aina helposti omaksuttavaa ja melodisesti köyhää? Koska niin yleisö tahtoo, ISO yleisö! Ja miksi Beatles ei säveltänyt polyfoniaa? Koska se ei osannut sitä, eikä sillä ollut rahkeita säveltää sitä alkeellisimmassakaan määrin.
Poopin takia intoileminen on varma merkki musiikillisen sivistyksen puutteesta - mutta muilla aloilla voitte olla sivistyneempiä, vaikka tottakai se on lähes naurettavaa luottamista teihin amispooppareihin.
Kaksi ylempää kirjoitusta on... no, kyllä te tarkkasilmäiset tiedätte :D
Skitsofreniaa?
George oli poika ja pojat tykkäävät tytöistä. Klasarilla on vaikeuksia sulattaa, että rokkarit saavat ja toiset eivät.
Edellinen kirjoitus...
...Beatlestyyli = alapäätyyli, no kyllähän te tarkkasilmäiset toki tiedättekin :D!
Edellinen kirjoitus...
...Beatlestyyli = alapäätyyli, no kyllähän te tarkkasilmäiset toki tiedättekin :D!
Beatles ei ole hyvää musiikkia, sen musiikilliset ideat ovat pieniä ja vaatimattomia, Beatles ei osaa, eikä puhuttele kuulijaa...
Minkäs sille voi! Onneksi OIKEAA musiikkia on myös!
Onneksi on myös klasareillekin sopivia naisten alushousuja. Hae lisää!
ei kosketa sinua, miljardia muuta kyllä. Minua.
Ja sinuakin viestien määrästä päätellen
Beatlesin aikana?....hmmmmmmmmm............
George täyttäis tänään 70...
-oli hieno jätkä,paljon hyvää musaa teki ja osallistui hyvin aktiivisesti jo fabfour-aikoina, ja myöhemminkin aivan upeita lauluja syntyi..jopa viimeisellä Brainwashed albumilla kuultavissa...tärkeä kaveri kaikinpuolin.
http://www.youtube.com/watch?v=RDaFECh5JlI
Here Comes the Sun
http://www.youtube.com/watch?v=b4ssMjOrd-E
-niin,ja perjantaina on jälleen historiallinen päivä, kun tulee tasan 50 vuotta Please Please Me albumin julkaisemisesta...ekasta lp:stä viimeiseen asti musiikin laatu on todella korkealla tasolla; itseasiassa kukaan artisti, tai mikään yhtye ei ole pystynyt samaan...Beatles on aivan omalla tasollaan.
Itse asiassa taso taisi olla heikkokin. Kun kuuntelee Beatlesin albumeita, törmää aniharvoin edes välttävään sävellystyöhön. Olen toki keskittynyt elämässäni selvästi korkeatasoisempaan musaan, joten ei ihme että Beatlesin kaltainen viihdepoppi kuulostaa laimealta. Sen tekijät ovat selvästi aika huonoja tekemään musiikkia, mutta muutama siedettävä pala löytyy. Esim. Yesterday. Niistäkin tulee kyllä mieleen, että vähän pidemmälle olisi voitu säveltää.
Revolution 9 on paljon parempi kuin Yesterday!
Ilman apua George Martinilta eivät L & M olisi päässeet läheskään siihen mihin lopulta pääsivät. GM oli Beatlesin lahjakkain jäsen. Näin se vain on.
George Martin ei ollut pelkästään Beatles-kappaleiden tuottaja vaan myös niiden sovittaja, oikeastaan jopa yksi säveltäjistä. Ilman Martinia Beatles olisi jäänyt alaviitteeksi 1960-luvun popin historiassa jonkin Gerry and the Pacemakersin, Dave Clark Fiven tai Monkeesin tavoin.
Onnea vaan Georgelle, ja muillekin!............. :)
Kyllä Georgien räpellyksistä saa kohtalaisen kokoelmalevyn.
Harrisonin taso romahti Living in the Material World -levyn myötä ja siitä eteenpäin. All Things Must Passilla oli vielä muutama hyvä biisi.
George teki hienoja lauluja myös jB:n, eli The Beatlesin jälkeen...monia,monia, kuuntele vaikkapa tänään sellainen harvemmin kuultu, tosi kaunis, niin sävellyksenä, kuin sanomaltaan: Love Comes To Everyone.
Monta surkeaakin löytyy,mutta Mossen tilutukset jäävät niillekin !
http://www.youtube.com/watch?v=anwy2MPT5RE
Ja laajennan keskustelua myös Georgen Beatlesin jälkeiseen musaan. :)
Sopii minulle tämmöinen musiikki, vaikka ei olisikaan mitenkään teknisesti taitavaa, tai mitä klasarifanit nyt kuuluttavatkaan. En ole kauheasti jaksanut seurata.
Mutta minusta musiikissa parasta on TUNNE, eikä se kuinka hyvin jokin kipale on sävelletty. Tämä pätee popmusiikkiin ja klassiseen, tunne on tärkeintä.
Tämä tehtiin Beatlesin aikana, ja on paras:
http://www.youtube.com/watch?v=pX26cpNDFSI
My sweet ford