Matka unelmaan!

Mietin tota kulttuurishokkia otsikoks, mutta se on jotenkin sellainen sana etten tykkää.
Varsinkin kun on alkanut sen kokemisen vasta lähellä viittäkymppiä niin aika ei taatusti riitä.
Mutta jäähän jotain sitten myös "seuraavaan elämään" :))

tulisilla kirjoitti:

Mietin tota kulttuurishokkia otsikoks, mutta se on jotenkin sellainen sana etten tykkää.
Varsinkin kun on alkanut sen kokemisen vasta lähellä viittäkymppiä niin aika ei taatusti riitä.
Mutta jäähän jotain sitten myös "seuraavaan elämään" :))

Lue lisää

Nyt on aikas ihme, portaali konttaa kaikenaikaa, mikään vastauksist ei tule perille.

Parempi sana tuolle kulttuurishokille on sopeutumattomuus.
Se että tajuaa että on maassa jossa asiat ei toimi niinkuin kotona.
Se aiheuttaa jonkinlaisen paniikkihäiriön ja ihminen saattaa mennä todella pois tolaltaan.
Monesti olen matkoillani tän nähnyt.

Karmein esimerkki oli Thaikuissa muuan kuuluisan purjehtian avokki joka meni todella paniikkiin.
Onneks hällä oli lähtö kotiin muutaman päivän sisällä.

Sen voi laukaista mikä tahansa pikkunen asia, et taksikuski huijaa, että kauppias huijjaa...joku ihan mitätön, muutaman euron menetys ja tieto, ettei tajua miten pitäsi toimia...
Tunne ettei pärjää.

Kun pitäis omaksua uus tapa toimia.
Mut sen siedätykseen on parhaita maita arabit, Intia ja thaikut, Vietnamkin ;)
Pitää osata....sopeutua

anjaniina_ kirjoitti:

Nyt on aikas ihme, portaali konttaa kaikenaikaa, mikään vastauksist ei tule perille.

Parempi sana tuolle kulttuurishokille on sopeutumattomuus.
Se että tajuaa että on maassa jossa asiat ei toimi niinkuin kotona.
Se aiheuttaa jonkinlaisen paniikkihäiriön ja ihminen saattaa mennä todella pois tolaltaan.
Monesti olen matkoillani tän nähnyt.

Karmein esimerkki oli Thaikuissa muuan kuuluisan purjehtian avokki joka meni todella paniikkiin.
Onneks hällä oli lähtö kotiin muutaman päivän sisällä.

Sen voi laukaista mikä tahansa pikkunen asia, et taksikuski huijaa, että kauppias huijjaa...joku ihan mitätön, muutaman euron menetys ja tieto, ettei tajua miten pitäsi toimia...
Tunne ettei pärjää.

Kun pitäis omaksua uus tapa toimia.
Mut sen siedätykseen on parhaita maita arabit, Intia ja thaikut, Vietnamkin ;)
Pitää osata....sopeutua

Lue lisää

Voi kamalaa mikä kultuurishokki onkaan huomenna edessä.
Pitäis alkaa työt, kuinkahan siihen sitten taas sopeutuukaan.
ÖÖÖ ja nyt tuli mieleen yks juttu mikä pitää mennä tarkistamaan.

Kiitos! Kotona on ihanaa olla, paras paikka maailmassa.
Ja nyt täällä on jo ihan talvikin.
Kun läksin niin silloin vielä tuli vettä taivaan täydeltä.

Meillä on molemmilla uutta elämässä, ja se on kivaa :)))

Kiitos, pakkaset huomattavasti mukavampi kun se jatkuva sade. Jääkukkaset on tosi kauniita ikkunassa, kohta alkaa aurinko lämmittää ja tämäkin aika on mennyttä ja tulee kesä.

Seuraava kerta ja seuraava maakin odottavat jossain vähän tuonnempana.
Nyt odottelen sitten Suomen suvea ja niitä paikkoja joihin täällä pääsen.
Josko nyt taas onnistuis systerin kanssa tehtävä kesämatka. Se on parina viime kesänä jäänyt aina jostain syystä jolloin ei ole kohdanneet meidän vapaat ja rahat toisiaan.

Kiitos paljon!
Itse olin Hurghadassa.
Siellä en nähnyt tuliaseita mutta kyllä kauppiaiden tai taksien keskinäisen välienselvittelyn keskellä tietä.
Siellä käytettiin tosi kovaa ääntä ja nyrkkejä.
Olin sen verran kaukana että eivät osuneet minuun.

Ekaks tulee mieleen että se on niin erilainen kulttuuri, että vaikka osasinkin siihen varautua niin en kuitenkaan osannut ja paljon tuli yllätyksiä.

Hauska tilanne tuli eteen heti ensimmäisenä iltana kun olin palaamassa hotellille toiselta hotellilta jossa oli tälläinen tervetuloa tilaisuus.
Kävelin kaikessa rauhassa kun yhtäkkiä kulman takaa lönkyttää kameli jonka selässä on kaksi miestä.
Siellä on ihan hirveä liikenne, ja säännöt jos niitä on ovat rikkomista varten.
Eli omalla vastuulla lähtee ylittämään tietä.
No eikös nämä miehet sillä kamelilla mene sinne autojen keskelle. Kaistojen välissä koroke, ei mikään leveä. Siihen se pysähtyi odottamaan että pääsee toiselle puolelle.
Se oli tosin metkan näköinen siinä seistessään ja kun lähti lönkyttämään yli niin en voinut kun nauraa.
Meteli on hirveä ja tiet tosi tukkoisia.
Jos ei kaistojen välissä olis sitä "jalkakäytävää" niin en olis koskaan mennyt tien yli.

Olin uimassa, vesi oli lämmintä mutta kun nousi ylös niin alkoi hyrisyttämään. Siellä tuuli lähes joka päivä.
Illat oli kylmiä piti olla pitkähihaista että ei palellut

Pikkasen sain väriäkin, mutta kun mieluummin palan kun rusketun niin olin tarkkana sen auringössa olon kanssa ja sitten oli pilvisiä päiviä muutama jolloin ei aurinkoa näkynyt.

Luxorissa käytiin siellä on monta paikkaa Kuolleiden laaksossa, siellä ei saanut kuvata.
Karnakiksen temppeleillä ja Hatsetsupin temppelillä.
Siellä ei ollut aikaa enempään matkaan edes takaisin meni koko päivä.
Lähdettiin klo 5.30 ja takaisin oltiin 22.30.

Sitten kävin sellaisella puolisukellus veneellä katsomassa koralleja ja kaloja..
Snorklaamaan en mennyt kun silloin sairastuin flunssaan kun piti mennä ja ilma oli muutenkin kylmä. Mutta siitä flunssasta selvisin parissa päivässä paikallisten lääkkeiden avulla.
Vatsatautia en saanut.

Muuten voin sanoa että varsinaista seikkailua oli koko matka.
Itselleni ostin sellaisen papuryksen johon on kuvattu skarapee eli pyhä pillerin pyörittäjä, ja sitten sellaisen pitkaän hameen jossa on kuvattuna kaikkia faaraoita ja muita siniselle pohjalle.

Tinkiminen alkoi loppuvaiheessa jo kiehuttamaan. Siellä on turisteja paljon vähemmän kuin vuosi sitten. Joidenkin mukaan 30 prosenttia vähemmän ja toiset taas sanoo että jopa 80 prosenttia vähemmän joten se kauppaaminen on tosi rankkaa ja kun yksin liikuskelin niin herrrrrrrmo meinas mennä ja kun pääsin takas hotellille niin henkäilin pitkään että sain taas rauhan itseeni.

Eli kaikkeaa siellä sai kokea ihanaa, hauskaa ja myöskin ärsyttävää.

tulisilla kirjoitti:

Ekaks tulee mieleen että se on niin erilainen kulttuuri, että vaikka osasinkin siihen varautua niin en kuitenkaan osannut ja paljon tuli yllätyksiä.

Hauska tilanne tuli eteen heti ensimmäisenä iltana kun olin palaamassa hotellille toiselta hotellilta jossa oli tälläinen tervetuloa tilaisuus.
Kävelin kaikessa rauhassa kun yhtäkkiä kulman takaa lönkyttää kameli jonka selässä on kaksi miestä.
Siellä on ihan hirveä liikenne, ja säännöt jos niitä on ovat rikkomista varten.
Eli omalla vastuulla lähtee ylittämään tietä.
No eikös nämä miehet sillä kamelilla mene sinne autojen keskelle. Kaistojen välissä koroke, ei mikään leveä. Siihen se pysähtyi odottamaan että pääsee toiselle puolelle.
Se oli tosin metkan näköinen siinä seistessään ja kun lähti lönkyttämään yli niin en voinut kun nauraa.
Meteli on hirveä ja tiet tosi tukkoisia.
Jos ei kaistojen välissä olis sitä "jalkakäytävää" niin en olis koskaan mennyt tien yli.

Olin uimassa, vesi oli lämmintä mutta kun nousi ylös niin alkoi hyrisyttämään. Siellä tuuli lähes joka päivä.
Illat oli kylmiä piti olla pitkähihaista että ei palellut

Pikkasen sain väriäkin, mutta kun mieluummin palan kun rusketun niin olin tarkkana sen auringössa olon kanssa ja sitten oli pilvisiä päiviä muutama jolloin ei aurinkoa näkynyt.

Luxorissa käytiin siellä on monta paikkaa Kuolleiden laaksossa, siellä ei saanut kuvata.
Karnakiksen temppeleillä ja Hatsetsupin temppelillä.
Siellä ei ollut aikaa enempään matkaan edes takaisin meni koko päivä.
Lähdettiin klo 5.30 ja takaisin oltiin 22.30.

Sitten kävin sellaisella puolisukellus veneellä katsomassa koralleja ja kaloja..
Snorklaamaan en mennyt kun silloin sairastuin flunssaan kun piti mennä ja ilma oli muutenkin kylmä. Mutta siitä flunssasta selvisin parissa päivässä paikallisten lääkkeiden avulla.
Vatsatautia en saanut.

Muuten voin sanoa että varsinaista seikkailua oli koko matka.
Itselleni ostin sellaisen papuryksen johon on kuvattu skarapee eli pyhä pillerin pyörittäjä, ja sitten sellaisen pitkaän hameen jossa on kuvattuna kaikkia faaraoita ja muita siniselle pohjalle.

Tinkiminen alkoi loppuvaiheessa jo kiehuttamaan. Siellä on turisteja paljon vähemmän kuin vuosi sitten. Joidenkin mukaan 30 prosenttia vähemmän ja toiset taas sanoo että jopa 80 prosenttia vähemmän joten se kauppaaminen on tosi rankkaa ja kun yksin liikuskelin niin herrrrrrrmo meinas mennä ja kun pääsin takas hotellille niin henkäilin pitkään että sain taas rauhan itseeni.

Eli kaikkeaa siellä sai kokea ihanaa, hauskaa ja myöskin ärsyttävää.

Lue lisää

Voi että, kun oli kiva lukea. Kiiiiitos sulle.
Voin kuvitella, että silmäs levis talterikiksi, kun ekana iltana nurkan takaa tuli kameli:)

Tinkiminen on munkin mielestä To-del-la tympeetä ja hermostuttavaa. Ja se, kun myyjät väen väkisin kauppaa jos jotakin. Turkissa myyjät oli niin hyökkääväisiä, että niitä ihan pelekäs.

Sulla on pitkäksi aikaa muistelemista ja kun rupee muisti pätkimään(heh), niin sitte lähdet uudelle reissulle ja alat sitte sitä muistelemaan:)

Matkoille on kiva lähteä mutta onneksi myös kotiin on kiva tulla.
Itsellä ollut aika ajoin mielessä Islanti. Se on paikka jonka haluaisin nähdä.
ja onhan niitä vaikka kuinka paljon. Peruunkin olis kiva joskus päästä.

On mulla sitten sellaisiakin unelmia jotka tuskin koskaan toteutuu mutta eihän sitä tiedä.
Ihmeitä maailmassa tapahtuu.
On minullekin taphtunut monta ihmettä tämän elämän aikana.

Mulle sanottiin että hullu oot kun yksin lähdet.
Ehkä olinkin mutta ei löytynyt mistään myöskään ihmisiä jotka olis sanoneet että lähtevät mukaan.
Ennen en lähtenyt kun pelkäsin, milloin mitäkin.
Toisaalta myös tuo raha juttu on aina ollut yks syy.

Tiedän ihmisiä joilla on niin kova vietti matkustamiseen että keräävät pulloja ja milloin mitäkin pientä.
Itse laitan toiselle tilille pienen summan joka tilistä, en yhdellä sivuun laitetulla pääse edes helsinkiin asti mutta kun niitä sinne pikkuhiljaa kertyy niin jossain vaiheessa alan matkaa katsomaan.
Ja elän taas kotona ollessa tosi pienellä budjetilla.

Noita matkatoimistoja käytän sitten taas juuri siksi kun yksin kuljen niin on joku turva ja tuki.
Voihan niidenkin matkoilla lähteä kuljeksimaan omaan nimeen ei ole pakko ottaa osaa matkatoimiston tekemiin matkoihin. Mutta mulle se on turva jos jotain tapahtuu.

tulisilla kirjoitti:

Mulle sanottiin että hullu oot kun yksin lähdet.
Ehkä olinkin mutta ei löytynyt mistään myöskään ihmisiä jotka olis sanoneet että lähtevät mukaan.
Ennen en lähtenyt kun pelkäsin, milloin mitäkin.
Toisaalta myös tuo raha juttu on aina ollut yks syy.

Tiedän ihmisiä joilla on niin kova vietti matkustamiseen että keräävät pulloja ja milloin mitäkin pientä.
Itse laitan toiselle tilille pienen summan joka tilistä, en yhdellä sivuun laitetulla pääse edes helsinkiin asti mutta kun niitä sinne pikkuhiljaa kertyy niin jossain vaiheessa alan matkaa katsomaan.
Ja elän taas kotona ollessa tosi pienellä budjetilla.

Noita matkatoimistoja käytän sitten taas juuri siksi kun yksin kuljen niin on joku turva ja tuki.
Voihan niidenkin matkoilla lähteä kuljeksimaan omaan nimeen ei ole pakko ottaa osaa matkatoimiston tekemiin matkoihin. Mutta mulle se on turva jos jotain tapahtuu.

Lue lisää

Juu, minulle sanottiin myös että olen hullu. Olin välinpitämätön siitä mitä minulle tapahtuu, halusin pois Suomesta ja olin sitä vuosia. Reissullani joka hieman venähti kävin 11 maassa. Tutustuin paikalliseen väestöön, en turistikohteisiin useinkaan mutta satunnaisesti kyllä.

Täytyy sanoa että kyllä se opetti kun näkee erinlaisia elämän ajatuksia, tyylejä elää ja olla, jopa rakastaa.

Nykyisin jopa mietin muuttamista kokonaan pois Suomesta.
Osittain ikävä niitä kokemuksia ja ihmisten välitöntä ystävällisyyttä. Tiivistä kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa.

qq kirjoitti:

Juu, minulle sanottiin myös että olen hullu. Olin välinpitämätön siitä mitä minulle tapahtuu, halusin pois Suomesta ja olin sitä vuosia. Reissullani joka hieman venähti kävin 11 maassa. Tutustuin paikalliseen väestöön, en turistikohteisiin useinkaan mutta satunnaisesti kyllä.

Täytyy sanoa että kyllä se opetti kun näkee erinlaisia elämän ajatuksia, tyylejä elää ja olla, jopa rakastaa.

Nykyisin jopa mietin muuttamista kokonaan pois Suomesta.
Osittain ikävä niitä kokemuksia ja ihmisten välitöntä ystävällisyyttä. Tiivistä kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa.

Lue lisää

Noh mulla ei oo sitä kokonaan suomesta pois halua.
Tykkään asua täällä ja tuntu tosi hyvältä taas nähdä tuttuja kasvoja.

Mulle noi reissut tulee täyttämään sitä tyhjiötä joka tulee siitä kun muuten elän hyvin pientä elämää.
Kaikki on ihan kävelymatkan päässä.
Joskus sitten hyppään bussiin ja lähden jonnekin vähän kauemmas.
Mutta suurimman osan aikaani kulutan pienessä ympyrässä.

Enkä koskaan ole oikeastaan tuntenut tunnetta että täällä ei olis hyvä asua.

Mutta hulluudesta mua on kyllä "syytetty" aina silloin tällöin kun teen jotain mitä haluan mutta jota muut ei kenties ymmärrä.
Kerran muutin ihan korpeen exäni kanssa siellä oli kannettavat vedet ja puilla lämmitettävä talo.
Mutta se oli meille silloin ihana ratkaisu.
Vähän pitää välillä omaakin maailmaa muuttaa tai pienesti järisyttää.

Niih, kyllä sitä luvattiin täällä että jotain suurta simpukkaa pitäis kuunnella mutta kun sitä ei ollut mailla ei halmeilla, vaikka kuinka kuikuilin.
Pieniä vaan ja ne kuiski niin hiljaa ettei mitään selvää saanut vaikka korvaan työnsin.
Yks rannalla kysyi että mikäs sun korvassas on kun sitä pitelet?
Vastasin noh simpukka tietty mutku se ei sano mitään.
Lähti sitten tuo ihminen vaan päätään puistellen pois, mietti varmaan että taas joku turistien kummajaisuus :))

Kiitti, kyllä se täytti ihan jopa ylikin.
Mutta oma koti paras koti.

tulisilla kirjoitti:

Niih, kyllä sitä luvattiin täällä että jotain suurta simpukkaa pitäis kuunnella mutta kun sitä ei ollut mailla ei halmeilla, vaikka kuinka kuikuilin.
Pieniä vaan ja ne kuiski niin hiljaa ettei mitään selvää saanut vaikka korvaan työnsin.
Yks rannalla kysyi että mikäs sun korvassas on kun sitä pitelet?
Vastasin noh simpukka tietty mutku se ei sano mitään.
Lähti sitten tuo ihminen vaan päätään puistellen pois, mietti varmaan että taas joku turistien kummajaisuus :))

Kiitti, kyllä se täytti ihan jopa ylikin.
Mutta oma koti paras koti.

Lue lisää

Heh =)
Meet ny sinne merimuseoon ja otat sieltä vitriinistä yhden... ei sitä ny toisellepuolen maapallo olis tarttenu mennä kuunteleen :O

Mut toisenkin kerran meet..?
Senkö rannallakyselijän kans..?

Mää mikää utelias oo =)

rygseck kirjoitti:

Heh =)
Meet ny sinne merimuseoon ja otat sieltä vitriinistä yhden... ei sitä ny toisellepuolen maapallo olis tarttenu mennä kuunteleen :O

Mut toisenkin kerran meet..?
Senkö rannallakyselijän kans..?

Mää mikää utelias oo =)

Lue lisää

No en sen rannallakyselijän kanssa.
Mutta joku joka on kiinnostunut Egyptistä samoin niin sellaisen kanssa, jolla on samantapainen ajatus kun minulla siihen maahan.

Yhden kanssa on jo sovittu että jos toinen saa lottovoiton niin silloin mennään yhdessä.
Kun pienellä eläkkeellä elävän on paha säästää sitä matkaa.

Kiitos, ihana ilma ja talvi on täällä nyt. Toisin kun silloin kun lähdin.

Luotinkin siihen että sielläkin löytyisi joku yksinäinen kulkija.
Aina ja kaikkialla minne ennen olen yksin mennyt on ollut muitakin yksinäisiä.
Nyt ei ollut edes yksinkulkevaa miestä, naisista puhumattakaan.
Pareja oli kaikki ja niin kiinni toisissaan etten viittinyt ripustautua remmiin.
Ehkä ihmisillä on jonkinlainen pelko Egyptiä kohtaan vielä, ja nuo lehtijutut jonka Henrji linkitti niin varmasti lisäävät sitä.
Olihan lentokone molempiin suuntiin menessä melko tyhjä. Mennessä oli tosi monta penkkiriviä ihan tyhjillään ja tullessakin tosi paljon tyhjää.
Ehkä sekin vallankumouksen vuosipäivä 25.1 oli yksi syyllinen.
Tosin nyt ei mitään ihmeellistä ollut sen tiimoilta.

Kiitos :)
Ilman ennakko odotuksia on kyllä viisainta lähteä maailmalle, varsinkin oudompiin kulttuureihin.

Mutta oli tämä sellainen kokemus että pois en antaisi.
Tosin enemmän olisi siitä saanut kun olisi toinen ihminen ollut kaverina.
Olisi ollut rohkeutta kulkea toisella tapaa.
Kun mikään itsemurha matka ei tämä ollut niin olin varovainen esim. siinä mihin aikaan kaupungille lähdin.
Ja se kauppojen käyminen olisi varmaan ollut helpompaa kun olisi kaveri mukana ollut.
Nyt oli paarhaassa tapauksessa kolme miestä perässäni yhtäaikaa ja samasta liikkeestä.

Kyllä sitten välillä tuntui olevan tulikivenkatkuisia heittoja kun en suostunut liikkeeseen menemään. Onneksi en ymmärtänyt mitä he huusivat. Niskakarvat vaan nousi pystyyn siihen malliin ettei varmaan mitään kaunista.

Toinen puoli sitten näissä ihmisissä oli huumorintaju.
Pieniä tilanteita pitkin matkaa joka suun erittäinkin hymyyn. Välillä sellaista tilannekomiikkaa.
Joskus tuli mieleen että kun egyptiläinen jotain sanoo on vastuu kuulijalla. Vähän sellaista totisella naamalla sanottua mutta sitten se ilme kertoo ettei se nyt taas ole ihan tosissaan.
Välillä sai jossain tilanteessa revetä nauruun, ei voinut mitään.

Sulla on varmaan noi tavoitteet niitä mun unelmia, Käytetään vaan eri sanaa.
Mutta kyllä unelman toteuttamiseen pitää tehdä ihan samoin työtä ja harkita asioita puolesta vastaan kun tavoitteiden kanssa.
En ole unelmaani koskaan päässyt tosta noin vaan, vaan paljonkin olen saanut tehdä asioita ennen kun ne toteutuu.

Minä olen käynyt Marokon Marrakechissa muutaman kerran omatoimilomalla. Sinne tahdon joskus vielä mennä. Se eri aikakausien yhteensulautuminen isossa kaupungissa, se oli upeaa. Maalaiset aasilla kulkien, toisaalta paljon nykyaikaisempaa kuin täällä koti-Suomessa.

Kiitti!
On todella hieno tunne kun joku kauan haaveiltu juttu toteutuu vihdoin.
Reissaaminen on välillä tosi mukavaa, sitten raas arvostaa omaa elämää ihan toisella tavalla.

Unelman toteutumiseen liittyy monta vaihetta, jo ennen kun se alkaa ja sitten vielä kun sen on tehnyt.
Jotkut unelmat voi olla sellaisiakin että niihin jää loppuelämäksi elämään, tämä tosin ei sellainen ollut. Mutta sellainen kyllä mitä voi jatkaa aina välillä.

Kunnolla en päässyt Egyptiläistä naista näkemään. heitä liikkui siellä aika vähän ja olivat hyvin vaatetettuja. Mutta parit hymyt kyllä sain silmistä päätellen kun vastaan käveli.
Egyptiläisissä miehissä kyllä löytyi erittäinkin komeita ja sitten taas vähemmän. Ihan niinkun täällä kotosuomessakin :)

Kiitos!
En nyt tuosta napakkuudesta tiedä, kun lapsesta asti siitä haaveilin ja pitää ylittää viidenkympin raja enenkuin uskaltaa toteuttaa.
Mulla vaan tuli sen viidenkympinkohdalla se tunne etten halua sitten kun on myöhäistä, sairauden tai muun syyn takia itkeä sitä etten tehnyt mitään.
Mulla on toi viidenkympin villitys ollut sellainen että olen alkanut miettiä mitä haluan vielä.
Ja kun nää välit saa elää tälläistä tavallista, onnellista, elämää niin mikäs tässä.
Tää onni tulee just siitä että näkee ja kokee just sen oman elämän oikeeks itelle, muillehan sen ei tarviikaan sitä olla.

tulisilla kirjoitti:

Kiitos!
En nyt tuosta napakkuudesta tiedä, kun lapsesta asti siitä haaveilin ja pitää ylittää viidenkympin raja enenkuin uskaltaa toteuttaa.
Mulla vaan tuli sen viidenkympinkohdalla se tunne etten halua sitten kun on myöhäistä, sairauden tai muun syyn takia itkeä sitä etten tehnyt mitään.
Mulla on toi viidenkympin villitys ollut sellainen että olen alkanut miettiä mitä haluan vielä.
Ja kun nää välit saa elää tälläistä tavallista, onnellista, elämää niin mikäs tässä.
Tää onni tulee just siitä että näkee ja kokee just sen oman elämän oikeeks itelle, muillehan sen ei tarviikaan sitä olla.

Lue lisää

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan:)
Onnellinen olo on just sitä mikä itestään tuntuu hyvälle ja oikealle. Vaihtelu elämässä syventää tuntemuksia ja avartaa näkemään ulkopuolista sekä sen mikä on tuttua ja turvallista.:)))

Niilille pääsin sen verran että ylitettiin se moottoriveneellä. Mutta voin sanoa että on Niilillä oltu.
Kairo ja pyramidit jäi vielä tällä reissulla kokematta mutta seuraavalla kerralla sitten joskus hamaassa tulevaisuudessa meinaan sinnekin mennä.
Egyptissä on niin mielettömän paljon näkemistä ja kokemista.

Kirjoittelin ihan kynällä vihkoon ajatuksia ja sitten kuvailin joka puolella paljon.

Toi unelmien toteutus tili on hyvä, ilman sitä en minäkään mihinkään menisi koska se määrä rahaa jonka tienaan menisi hyvin äkkiä muualle.
Mutta kun vähänkin aina säästää toiselle tilille niin ykskaks siellä onkin matkan verran.
Sitten se pitää laittaa matkaan tai muuten se on kohta mennyt jonnekin muualle. Kyllä niitä rahan reikiä aina jostain löytyy.
Eli valintaa, sitä tässä saa tehdä.

Murkkuikäiset talonmiehinä.

Penskamme olivat 12 ja 13 vanhoja jäädssään ensimmäisen kerran kolmesksi viikoksi talonmiehiksi.
Ainoana varotoimena kiersin lieden sulakkeen irti.
Pakasteessa valmiita kotiruoka-annoksia ja vaimon työmarkettiin sovittu päivittäistavaroiden ostamisesta tilille.

Koulun jälkeen tulivat kotiin anopin kautta.

Ei tullut yllätyksiä.

Tuota ennen olimme kuskanneet penskamme mukana Keski- ja Etelä-Euroopan vuosiitaisilla automatkoilla.

Jos penskat ovat oppineet vastuun ottamiseen ja arkisten askareiden tekemiseen niin melko nuorena ne hoitavat hommat luotettavasti.

laiska-lasse kirjoitti:

Murkkuikäiset talonmiehinä.

Penskamme olivat 12 ja 13 vanhoja jäädssään ensimmäisen kerran kolmesksi viikoksi talonmiehiksi.
Ainoana varotoimena kiersin lieden sulakkeen irti.
Pakasteessa valmiita kotiruoka-annoksia ja vaimon työmarkettiin sovittu päivittäistavaroiden ostamisesta tilille.

Koulun jälkeen tulivat kotiin anopin kautta.

Ei tullut yllätyksiä.

Tuota ennen olimme kuskanneet penskamme mukana Keski- ja Etelä-Euroopan vuosiitaisilla automatkoilla.

Jos penskat ovat oppineet vastuun ottamiseen ja arkisten askareiden tekemiseen niin melko nuorena ne hoitavat hommat luotettavasti.

Lue lisää

Ei ole aikuisia apuja lähellä, enkä ison siskon huoleksikaan viitsi jättää... Murkut ovat juuri siinä keksivässä iässä, ettei takuuseen uskalla mennä mistään. Jos eivät itse keksi, niin kaverit sitten...

Pojat tekevät ruokaa (joskus jopa minulle), leipovat, ulkoiluttavat koiran, siivoavat nurkkansa ja joskus jopa keittiöstä jälkensä, mutta silti... Kun 15 ja 16-vuotiaani lyövät kekseliäät päänsä yhteen, ei seurauksista ole takeita =))

Kyse ei ole luotettavuudesta, vaan hetken mielijohteista, joilla voi olla ikävät seuraukset!

zinnia.sp kirjoitti:

Ei ole aikuisia apuja lähellä, enkä ison siskon huoleksikaan viitsi jättää... Murkut ovat juuri siinä keksivässä iässä, ettei takuuseen uskalla mennä mistään. Jos eivät itse keksi, niin kaverit sitten...

Pojat tekevät ruokaa (joskus jopa minulle), leipovat, ulkoiluttavat koiran, siivoavat nurkkansa ja joskus jopa keittiöstä jälkensä, mutta silti... Kun 15 ja 16-vuotiaani lyövät kekseliäät päänsä yhteen, ei seurauksista ole takeita =))

Kyse ei ole luotettavuudesta, vaan hetken mielijohteista, joilla voi olla ikävät seuraukset!

Lue lisää

Samoilla linjoilla kanssasi. Oma jälki kasvu on jo päässyt murrosiän jälkeiseen elämään. Monenmoista tuli koettua omien ja vieraiden nuorten kanssa. Olin kai sellainen kylän "vara vanhempi" .Nuorisoa oli enempi ja vähempi nurkissa aika ajoin. Vanhemmat joskus soittelivat aamuyöstä tiedustellakseen onko tietoa missä mennään. Monenlaista käytiin läpi rajoja kokeiltiin oikein olan takaa. Kaikista on kuitenkin tullut kelpo kansalaisia ja onnen hetkiä saa kokea kun puhelin viestii tai soi. Mikä vuoro voidaanko tulla käymään:) Ja kun täytin pyöreitä joku aika sit nää samat nuoret halus ehdottomasti päästä kahville:)))Rajoja ja rakkautta rajattomasti sitä ne nuoruus vaatii.

Kiitos!
Hullukshan mua moni sanookin :)
Mutta kait mun elämääni on aina kuulunut eräänlainen hulluus.
Jossain vaiheessa rauhoituin paikoilleni mutta tuntuu että taas se nostaa päätään.
Ei elämässä tapahdu uusia asioita jos ei anna niille lupaa.
Ja tään matkan ansiosta mulla on tunne että jotain on tapahtumassa tänä vuonna. Jotain muutosta sellaista sisäistä, se vaan kutiaa jotenkin :))

No päiväkirjaa mun mielestä on kiva kirjoittaa kynällä.
Siinä kerkiää hyvin ajatella, ja jotenkin se kynä vaan sopii paremmin kun miettii elämäänsä.
En varmaan koskaan lakkaa kirjoittamasta kynällä, ja vihkoja pitää aina olla, mihin aloittaa vaikka jotain uutta. Jonkun uuden jutun tiimoilta.
Esim. yhdessä vaiheessa kirjoittelin aamuisin niitä asioita mitkä tuli päähän, se oli mielenkiintoista.
Sen opin Julia Cameronin kirjan kirjan kautta KULTASUONI: Matka luovuuden lähteille.
Siinä kirjassa on paljon mielenkiintoisia ehdotuksia ja ajatuksia.

tulisilla kirjoitti:

No päiväkirjaa mun mielestä on kiva kirjoittaa kynällä.
Siinä kerkiää hyvin ajatella, ja jotenkin se kynä vaan sopii paremmin kun miettii elämäänsä.
En varmaan koskaan lakkaa kirjoittamasta kynällä, ja vihkoja pitää aina olla, mihin aloittaa vaikka jotain uutta. Jonkun uuden jutun tiimoilta.
Esim. yhdessä vaiheessa kirjoittelin aamuisin niitä asioita mitkä tuli päähän, se oli mielenkiintoista.
Sen opin Julia Cameronin kirjan kirjan kautta KULTASUONI: Matka luovuuden lähteille.
Siinä kirjassa on paljon mielenkiintoisia ehdotuksia ja ajatuksia.

Lue lisää

Kiitti vinkistä, pitääpä lukea.

Multa luonnistuu nykyisin hyvin kirjoitusten aloittaminen vihkoon, mutta.... äitini luki päiväkirjani aikanaan ja kommentoi niistä aika ikävästi. Sen jälkeen en ole osannut päiväkirjaa kirjoittaa. Runovihot ovat tallessa vuodesta 1972 saakka. Museotavaraa...
Ja muutama matkapäiväkirjan tapainen on tullut tehtyä. Yhdistelmä matkan kokemuksista ja niiden herättämistä tunnoista.

Jossain oli juttua, että ihminen on luovimmillaan iltapäivästä ... väsyneet aivot yhdistelevät asioita erilailla kuin virkeät aivot.
_ _ _

Enpä sitten osannut kirjoitella tänne rekkautumatta.... jotenkin turvallisempi olo, kun ei tarvitse jälkikäteen muistella, kirjoitinko tuon itse vai en.

Kiitoksia.
Sullahan on jännät paikat edessä.
Uudelle paikkakunnalle on jännä mennä varsinkin jos ei tunne ketään.
Olen useinkin muuttanut silleen ja ei aikaakaan kun mut on löytäneet nää kylän tietotoimiston asukkaat, puheisiin vaan ja kauaa ei tartte ihmetellä yksin.
Mutta jos kääriytyy salaperäisyyden verhoon niin voi olla että ihan omineen saa jäädä.

Mulla on kesällä tiedossa venereissua ja saareen menen ja systerin kanssa puhuttiin viikonloppuna että tehdään taas joku siskosten välinen autolenkki, ihan ilman mitään määränpäätä. Eikä varata mitään majotuksia.
Aina kun kesäisin on näin tehty niin on ollut upeita maisemia ja hauskoja reissuja.

Sulle kans oikein mukavaa kevättä ja kiva päästä kevään korvalla uusia paikkoja tutkiman :))

Itse katselin Nepalin sivustoja, en niinkään etsi kuningattaria.
Vaikka ens kesänä olis suunnitelma mennä katsomaan työläisiä.
Meinaan yhdelle hunaja tilalle meinaan mennä käymään, mutta ei varmasti siellä sitä kuningatarta tapaa :))

Ylevää?? Mikä ??