Mitä jos kaikkeutta ei olisi?

Pohtiiko muut tätä koskaan?
Olenko sairastumassa vai miksi minua vaivaa koko ajan tunne siitä, että kaikki tämä elämä missä elämme on jostain tyhjyydestä tullut tähän kaikkeuteen?
en saa ajatusta pois ja tunnen pakokauhua sisälläni.

Asia liittyy jotenkin eksistentialismiin?
Voisiko kyse olla että huomaan että todellisuudentajuni heittää tms.?

ne salakuuntelee sua,irroita kaikki hampaasi niissä on lähettimiä

Ei mulla ole harhoja
kaikkihan tajuaa ajatuksen että missä olisimme ilman maailmankaikkeutta

Tämä se onkin kysymysten kysymys. Yleensä ihmisillä on kai jonkinlainen suojamekanismi juuri tähän ahdistukseen. Pitää vain hyväksyä että on asioita joita ei voi tietää ja elää elämä sellaisena kuin se on annettu. Yksinkertaista ! /?

Niin se on yksinkertaista ja se ihmetyttääkin miksi asia vasta nyt 30 vuotisen elämäni aikana herää esiin. Tunne ikäänkuin on sama kuin tajunta olisi jotenkin selvempi ja olisi "herännyt" todellisuuteen mitä nyt elää, kun ei aiemmin ajatellut asiaa eikä se tuntunut näin vaikuttavalta.
Nyt fiilis on sellainen, että elän niinkun liian tietoisena koko ajan siitä että elän universumissa ja kaikkeus on ympärilläni, Siksi tuntuu siltä, että missä muualla voisin olla tai missä olen ollut tai minne olen menossa...

tunne on niin voimakas kun miettii että " tämä on tätä kaikkeutta mitä on olemassa " ja mitä "jos ei olisi".

se ikäänkuin kumoaa koko ajatusmaailmani ja sitä joutuu ihmettelemään koko päivän eikä se häivy mielestä vaikka tekee jotain askareita.
En oikein enää pysty sulautumaan siihen normaali arkeen kuten ennen vaan tunnen kaiken ahdistavana. ehkä unohdan tämän ja tämä menee ohi.
Nyt vaan tuntuu koko ajan että "mitä kaikki on".

inhottavin fiilis koko elämäni aikana, tuntuu että tästä ei enää selviä koska ikäänkuin olisin lähellä elämän tarkoitusta ja en niinkun löydä sitä tietenkään koska sitä on vaikea selittää.

Ainoa apu olisi unohtaa koko asia, mutta mitenkäs unohdat asiat jotka ovat olemassa? :) Olen tässä hämmästellyt itseäni muutaman viikon, en ole vetänyt mitään huumeita, mutta täytyy sanoa että ne ketkä on vetäneet tietää mitä tarkoitan.
Kyse on ns. valaistumisesta mikä on mielestäni hölynpölyä, mutta onko sitä samaa sitten tietoisuuden laajentuminen, onko selllainen mahdollista?
Eli tavallaan ongelmani on se että elin aiemmin kuten tekin ajattelematta mitään, olin vaan ja menin kuten lapsenakin. Nyt olen oivaltanut todellisuuden ja sen merkityksettömyyden.
Sitä tunnetta ei kai saa pois kuin syömällä psykiatrien määräämiä mömmöjä.

Ja näitäkö sitten kutsutaan aistiharhoiksi? Toisaalta en kuule ääniä, en koe mitään yliluonnollista, en näe harhoja mutta koen todella ahdistavana fiiliksen maailman olemassaolosta.

On sanottu että jonkinlaisella meditaatiolla saisi saman tunteen aikaan ja se vie kuulema jalat alta.

Ei tätä valaistumiseksikaan voi sanoa,siitähän on toki monta eri käsitystä.

Mutta mitä kaikkeus on, tämä kaikki ? Mistä se on tullut, mistä me olemme tulleet? Kun kuolen niin tietoisuus joka luo tämän tässä, häviää. Onko tietoisuus sittenkin "sielu" koska eihän maailman merkityksettömyys sitäkään mahdollisuutta poista.

Kaikenlaiset uskonnot ovat kuulema ihmisten pakokeinoja kieltää todellisuuden oivaltaminen ja täten kuvitellaan että jumala olisi sitten se kaikkeuden luoja..

kouvostoliittolaisten ei kannata ajatella tämmösiä homojuttujen päälle. katsokaas kouvostoliittolainen ei pääse naapuripitäjää pitemmälle, niin ihan turha huolehtia avaruuksistakaan.