Olin pari viikkoa sitten suojaamattomassa yhdynnässä (ulkomaalaisen kanssa, tämä lisää vaan pelkoa), ja nyt pelkään hiviä niin paljon että ei mitään järkeä. En saa nukuttua, itkeskelen, saan paniikkikohtauksia. Joka ikisen pienenkin "ensitautioireen" ilmaantuessa alka uusi paniikki. Esimerkiksi eilen kaula tuntui hieman aralta, jonka tuloksena painelin sen aivan kipeäksi ja jumiin etsiessäni turvonnutta imusolmuketta. Muutama päivä sitten ranne ja kyynärtaive olivat yhtä aikaa kipeänä, joten totesin että noniin, nyt se nivelkipu sitten alkoi. Jokainen paleleva hetki on osoitus tulevasta kuumepiikistä. Hivin lisäksi pelkään myös raskaaksi tulemista ja muita sukupuolitauteja, joten kehon stressitaso on aika helvetin korkealla ja sydän hakkaa jatkuvasti ylikierroksilla. Voiko pelko aiheuttaa psykosomaattisia oireita? Miten tämän kanssa eletään seuraavat lähes kolme kuukautta, ennenkuin testeihin kannattaa mennä?
Hiv- pelko vie järjen
paniikissakissa
202061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Voiko pelko aiheuttaa psykosomaattisia oireita?
Kyllä voi.. itse taistelin aikoinaan samasta asiasta ja stressi ja ahdistus toi kuumeilua, nivelkipuja, paikat jumissa, päätä särki jatkuvasti ja korvat vinku jne... mutta turhaan oli tuokin stressaaminen... voin kertoa että hiv on huonosti tarttuva tauti ja ei kaikki ulkomaalaiset sitä kanna.
Tiedän että tuurin pitäisi olla aika huono että sieltä jotain, tai nimenomaan HIV tulisi, mutta olen vain niin paniikissa, etenkin nyt kun näitä oireita on alkanut ilmestyä. Tällä hetkellä toinen kyynärtaipeeni on sisäpinnaltaan turvonnut, kaulaa aristaa, päätä särkee ja kuumettakin tuntuu olevan. Minulla on kyllä meneillään myös korvatulehdus, mutta se on pysynyt oireettomana tähän asti ja antibioottikuuri on menossa, joten pelkään että nämä oireet eivät liity siihenkään. Ystäväni ovat jo kyllästyneet vakuuttelemaan että "ei sinulla mitään ole" ja perheelleni en uskalla kertoa kun hävettää niin paljon. Siispä kuulostelen itsekseni kroppaani ylilyönneiksi asti ja panikoin...
Muista testauttaa _kaikki_ sp-taudit
Tietty. :) Tai siis kaikki mitä annetaan, olen vähän kuullut että ilman oireita eivät mielellään lähde aina testauttamaan, mikä on siis ihan perseestä...
Etkö ole puheyhteydessä seksikumppaniisi? Minua ainakin rauhottaisi, että kysyisi, että olitko btw puhdas. :) Voihan toinen aina valehdella, mutta ehkä juttelu toisi jonkinlaista mielenrauhaa kuitenkin.
Mun pelko hivistä ei meinaa laantua millään, vaikka testeissä kävin. Ajattelin vielä ehkä mennä ilmaiseen testiin HIV-tukikeskukseen ihan varmuuden vuoksi. Pakko saada vielä mielenrauha asiasta. ENKÄ ENÄÄN IKINÄ LUOTA KENEENKÄÄN JA PIDÄN HUOLEN ETTEI MINUA SATUTETA!
Sulla on HIV.Ei voi mtn.Ensioireina just toi tunne että on HIV.hajoa siihen!
Ei muuten ollut kävin 3kertaa ja negaa näytti. Et haista P*ska!!!!!!!
Tilanteelle ei tällä hetkellä ole mitään tehtävissä, joten turha paniikki pois. 3 viikon jälkeen tapahtuneesta voit käydä ottamassa muut testit tk:ssa. Jos eivät meinaa ottaa niin yksinkertaisesti valehtelet, että kuulit jälkeenpäin kyseisen henkilön kantavan tautia. Omalla kohdalla valehtelin syyksi panoloman Thaimaassa (olen mies). Eivät nikotelleet yhtään sen jälkeen. Mitä Hiv:iin tulee, niin puhun kokemuksesta, että tuossa pelkotilassa alat nähdä ja "tuntea" niitä oireita vaikka kuinka. Tosiasia kuitenkin on, että HIV on erittäin vaikeasti tarttuva. Toki jos omalle kohdalle osuu niin todennäköisyydet eivät lohduta. Esim. iltalehdessä oli juttu tartuttajasta, joka oli 4 tai 5 naisen kanssa ilman suojausta...kukaan naisista ei saanut tautia. Tässä tapauksessa mies oli varmasti hiv-positiivinen....omasta kumppanistasi et edes tiedä onko hänellä tautia. Eli ensin testauttamaan muut taudit ja jos/kun sieltä tulee hyviä uutisia, niin se myös helpottaa oloa. Ja sitten 3 kuukauden jälkeen hiv-tukikeskukseen ilmaiseen pikatestiin. En voi sanoa, ettei sulla sitä ole, mutta sen voin sanoa, että todennäköisyydet negatiiviseen tulokseen on paljon suuremmat. Joten pelko pois ja 3 kuukauden jälkeen testiin.
Ihmettelen kyllä tuota että missä kaupungissa pitää vakuutella ja valehdella testeihin päästäkseen. Nämä testithän ovat ihan arkipäivää terveysasemilla ja sukupuolitautien poliklinikoilla.
Asun itse isossa kaupungissa ja pari kertaa olen käynyt testeissä, ihan varmuuden vuoksi kun on tullut harrastettua suojamaatonta seksiä ns. tuntemattoman kanssa. Jurrissa tai ei.
Ensimmäisen kerran menin sp-poliklinikalle, täytin lapun, annoin sen hoitajalle ja istuin odottamaan vuoroani. Näytteet otettiin ilman ylimääräisiä kyselyja, mahdollisista oireista tietty puhuttiin. Hiivahan siellä oli. Onneksi ei muuta ja tulokset viikon päästä neg. Hiv uudestaan 3 kk päästä.
Toisen kerran soitin suoraan terv.aseman hoitajalle ja pyysin laittamaan lähetteen koneelle suoraan, hän vastasi tottakai ja vielä neuvoi labran missä sitten kävin. Ihan helppoa. Taas neg. Eikä minun tarvinnut mitään meriselitystä antaa, sanoin vaan niinkuin asia on. Että näin on käynyt.
Ei testeihin menoa tarvitse mitenkään anteeksipyydellen "anoa". Ja turha moralisointi pois. Mikä on tapahtunut on tapahtunut. Kyllä terveydenhuollon ihmiset ovat siellä töissä sitä varten että auttavat ihmisiä. Ei siellä mietitä turhia. Jatkotoimenpiteet sitten jos aihetta on, ja sitten keskustelut.
Juuri tällainen, en mä kehtaa ja mitähän nekin siellä ajattelee, täysin turhaa!!
Jo epäilys riittää ja jos ei muita oireita ole, niin psykosomaattiset oireen ovat täysin riittävä syy mennä testeihin. Pitääkin mennä.
Sehän tekee elämästä täyttä h....ä jos sellaisia pitää panikoida päivästä toiseen. Ja niinhän se menee jos ei saa asiaan täyttä selvyyttä. Epätietoisuus on pahinta.
Itselläni kävi klassinen,aamulla ei tarkkaan muistanut käytettiinkö ehkäisyä yhdenillan jutussa(olen nainen). Pelkäsin niin he**etisti pahinta. En nukkunut,enkä syönyt pariin viikkoon. Kaikki oireet tuli mm paha sammas suussa, ihottumaa,outo flunssa,lihasnykimistä. Jatkuvaa itsensä tutkiskelua ja peilaamista. Kaulan painelin kipeäksi imusolmukkeiden paisumisen pelossa. Nyt on yli kolme kuukautta tapahtuneesta ( se on vaan pakko kestää muuten testi ei ole luotettava) sain negatiivisen. Nyt olen oppini saanut asiassa. Piti elää 30 vuotiaaksi ennen kuin oppi meni perille. Tosiasia on se että tuo tauti tarttuu hyvin huonosti mutta aina on riski jos kontakti on suojaamaton,myös suuseksi. Virushan tarttuu herkimmin alkuvaiheessa jolloin sitä on eniten. Lääkitys laskee virustasoa huomattavasti joten jos positiivisella henkilöllä on lääkintä, tarttumisen mahdollisuus pienenee edelleen.
Nyt kannattaa vaan ajatella mukavia asioita ja mennä testiin kun 3 kk on kulunut viimeisimmästä kontaktista. Kaikki taudit kannattaa testauttaa,koska saattavat olla oireettomia. Suurimmassa kaupungeissa on maksuttomia paikkoja joissa voi kaikki ottaa. Minulta ei ainakaan kyselty sen kummemmin asiasta kun kävin. Toki jouduin käymään myös kriisikeskuksessa puhumassa koska paniikki oli niin mieletön ja en voinut tutuille asiasta puhua.
Käyttäkää ihmiset kortsua!
Itse pelkäsin viisi vuotta... Petin exääni yhden kerran ja mimmi paljastui aikmoiseksi jakorasiaksi sittemmin.
Olin varma että sain hivin. Vapisin, palelin, tärisin, silmäni tulehtuivat ja suuhuni tuli sammasta. Olin voimaton ja väsynyt.
Vasta ensimmäisen lapsen saannin yhteydessä tehty tarkastus poisti lopullisesti pelkoni.
Minä ainakin kuvittelin kaikki mahdolliset oireet... Enpä kaipaa sitä mielentilaa.
Hmm... en tiedä miten tästä 3kk päähän, mutta:
HIV ei todellakaan ole mikään kuolemantuomio nykyään ja käsittääkseni estolääkityksellä voidaan estää HIVin tarttuminen jälkikasvuun, korjatkaa jos olen väärässä.
Vaikka sairastaisi HIViä niin voi ihan yhtä lailla elää pitkään ja terveenä, lääkkeet vaan maksavat pirusti.
Joo ja Tamperelainen biokemia firma uhos, että heillä on niin pitkälle kehitetty rokote, että 5v sisään saatetaan saada hiv-lääkkeiden ja rokotteen yhteisvaikutuksella poistettua viirus kehosta kokonaan. 10v päähän menee ennalta ehkäisevä rokote, joten toivoa on teillä jotka olette positiivisia.
Kävin tänää 3:tta kertaa testissä ensimmäisen kerran tk, kautta, toisen kerran yksityisellä(maksoin 160e) ja vielä 3:nen kerran hiv-keskuksessa pikatestissä ja kaikissa negat, joten voin vihdoin lopettaa itseni pelottelun tartunnasta. Jouduin hyväksikäytön uhriksi josta jäi pahat pelot, mutta nyt on pakko pystyä rauhoittumaan.
Lääkekulut eivät ole ongelma. Ne korvataan 100%! Jotuu maksamaan vain ns. toimituskulut (ehkä muutaman euron/pakkaus).
Joo, nykyäänhän tuolla lääkityksellä pystytään estämään ettei se etene AIDS vaiheeseen mutta kaikki tietenkin yksilöllistä. Sosiaaliseen elämään se vaikuttaa ja lääkkeitten säännöllinen napsiminenkin kaiketi vaikuttaa arkirutiineihin. Mutta ei ole mikään kuoleman tuomio. Krooninen sairaus se on kuten astmakin ym.
EI kannata panna tuntemattomia ilman kortonkia,vielä vähemmän jos on ulkolainen.En ole rasisti mutta luulen että etelän-miehillä sitä on suhteessa enemmän kuin suomalaisilla.No lohdutukseksi voin sanoo että tuskin sulla mitään hiviä oo,huonolla tuurilla tarttuu normaalissa yhdynnässä.Homo seksissä tartunta vaara on paljon isompi ja tietysti verestä tarttuu helposti.
Mulla oli kanssa 7v sitten vastaava tilanne..se odottelu vei melkein järjen. Tuli oltua humalassa aika paljon tuona 3kk aikana ja yli vuoden olin ylivarovainen seksissä tuon jälkeen. mutta kyllä se siitä helpottuu, kun/jos saa puhtaat paperit aikanaan.
Itse kanssa elin jatkuvan hiv-pelon kanssa. Ei siitä ketään muuta voi syyttää kuin itseä.
Nuorempana - ja tyhmempänä - sitä meni, joi, ja nai. Yksinkertaisesti. Ja tietenkin se oli tyhmää. Miehiä oli vaikka minkälaisia, -ikäisiä ja -elämäntilanteista. Mutta kun hormonit hyrräsi niin ne hyrräsi, ja humalassa kun oltiin niin ei järki päätä paljon painanut. Ilman kumiakin naitiin joissain tilanteissa, jos kummallakaan sellaista ei ollut mukana.
Ensimmäisessä seurustelu suhteessakin petin, jolloin pelko oli vieläkin pahempi. Mies oli hyvä, ja erään suojaamattoman pettämisen jälkeen omatunto kolkutti aivan helvetisti.
25 vuotiaaksi ehdin elää ennen kuin järki sanoi "STOP! Tämä on jo saatanan tyhmää!" Vähitellen aloin elämään ihmisiksi, ja sitten kävin testeissä - muutamaankin otteeseen, ennen kuin tieto negatiivisesta tuloksesta kaikista taudeista todella iskostui päähän.
Olen nyt lähes kolmikymppinen sinkku, en juo enää (tosin juhlissa saatan viinilasin juoda), enkä edes ole ollut sängyssä kenenkään kanssa pitkään aikaan (n. vuoteen). Olen selkeästi tyytyväisempi näin. Jos jotain juttua alkaa jonkun kanssa muodostumaan, sallin itselleni seksin ihanuuden - ja senkin VARMASTI SUOJATTUNA - vaikka täyttä 100% varmuutta parisuhteesta ei vielä olekaan. Mutta yhdenillanjutut ja muut siihen rinnastettavat systeemit olen jättänyt täysin pois. Samoin juopottelun sen vuoksi, että se muutti minua melkoisesti, ja seksiä tuli silloin harrastettua melko varmasti joka kerran.
once you go black you get HIV