Mietin tässä tänään, että onko tässä mitään järkeä? Minun elämässäni? Suurin osa päivistäni muodostuu nukkumisesta? Ja nyt tiedän mitä ajattelette, miksi nukun, miksi et tee jotain, mene vaikka ulos tai harrasta jotain.. Asia kun olisikin noin yksinkertainen.. Olen kärsinyt keskivaikeasta masennuksesta 23-vuotiaasta saakka, nyt olen 38. Kaikenlaisia lääkkeitä on kokeiltu ja mistään ei ole mitään hyötyä, nyt viimeisin lääke kokeilussa nimeltään Voxra (jenkeissä hyvin yleisesti käytetty lääke), olen syönyt tuota lääketää 2-viikkoa, en koe minkaanlaista piristystä. Kun elämässä ei oikeastaan kiinnosta mikään muu, kuin nukkuminen, lukeminen ja tv:n (leffojen katselu). Olen yrittänyt pakottaa itseni ulos, että jokapäivä kävisin jossakin ihmisten ilmoilla, vaikka kauppaan pääsisin sekin tuntuisi jo elämältä, kuin vain olla neljän seinän sisällä ja miettiä että tähänkö tämä elämä menee..
Jos tämä kuullostaa tutulta ja sinulla on samankaltainen tilanne tai on ollut niin tietenkin otan mielelläni vinkkejä, miten olette päässeet tästä sisäisestä vankilasta ulos vapauteen.
Jos tämä kuullostaa tutulta ja sinulla on samankaltainen tilanne tai on ollut niin tietenkin otan mielelläni vinkkejä, miten olette päässeet tästä sisäisestä vankilasta ulos vapauteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elämähän on unta vaikka luulemme sitä todeksi. Voxra kyllä piristää eikä väsytä. En osaa sanoa muuta, kuin itse Voxraa kokeillessani päiväunet jäivät pois. Lääke ei vaan muuten sopinut eli allergiaa tuli. Kahden viikon käyttö ei vielä ole pitkä aika. Käytä kuukausi ja katso tuleeko olotilaasi muutosta.
Kellä tässä elämässä on kiire?
Hei siivetön.
Itselläni on myös keskivaikean masennuksen diagnoosi. Miten Voxran kanssa kävi ja mikä oli annostuksesi? Minulla on ristiriitaisia kokemuksia Voxrasta. Olisi hauska jakaa kokemuksia kanssasi!
MInulla on aika samanlainen tilanne.
Ei ole yksinkertaisesti voimaa mihinkään ja pienetkin rutiinit tuntuvat ylivoimaisilta suorituksilta. Luultavasti en nousisi sängystä ollenkaan tai vain vaihtaisin makkarista olohuoneeseen sohvalle lepäämään jos selkä ei vaivaisi.
Joskus otan kipulääkkeen ja jatkan unia.
Inhoan heräämistä olen jopa ajatellut pyytää lääkäriltä piristävää lääkettä.
Olen kokeillut kofeiinitabletteja, kahvia, ja teetä yhtäaikaa ja sen jälkeen mennyt nukkumaan, hassua vai mitä.
Silloin kun olen hereillä tulee kateltua tv:tä, lukea ja roikkua täällä netissä.
Olen rakentanut kodistani vankilan. Pikku hiljaa olen eristäytynyt yhä enemmän ja mietin mihin tämä päätyy. Muutanko lopuksi vessaan asumaan lukkojen taakse. Yksinkertaisesti inhoan kännykän ääntä en halua puhua kenenkään kanssa mutta vielä enemmän inhoan ovikellon ääntä. Ovikelloon suorastaan säpsähdän varsinkin jos ei ole ilmoitettu että joku käy.
Kerran viikossa vien roskat ja haen postin yleensä pimeällä.
Laskujen maksu käy näppärästi netissä ja ruokaa saan tilaamalla eräs sukulainen käy puolestani kaupassa.
Eri lääkäreiltä eri diagnoosit ja eri lääkkeet mihin tässä voi uskoa?
Tällä hetkellä en käytä mitään, tai no silloin kun on ihan pakko käydä jossain niin rauhoittavia. Lääkekaappi on täynnä kokeiltuja lääkkeitä joista ei ole ollut mitään hyötyä.
Voisin psykoottisesti ajatella että meidän juomavettämme myrkytetään jollain aineella. :-)
Joskus kun otan viiniä tai olutta niin olen aika sosiaalinen ja pelottavasti nautin niistä hetkistä kun otan alkoholia. Tuosta voi tulla ongelma pidemmän päälle.
Omituista olin aikoinaan niin sosiaalinen ja mikään ei pysäyttänyt minua.
Tietääkseni minusta pidettiin työpaikalla ja ystäviäkin riitti.
Ap:n sanoin: tähänkö tämä elämä menee..
seksisuhteella