Olen 25-vuotias "tyttönen" ja ujous on vaikuttanut pahiten minulla ihmissuhteiden muodostumiseen. Kavereita on pari, mutta uusien kaverisuhteiden luominen on hankalaa, jos ei tule luonnollista tilannetta esim. koulun kautta olen saanut kavereita. Nykyisin en enää opiskele. Töissä on ollut mukavia puhekavereita, mutta vapaa-ajalla kaikilla on omat juttunsa kun eri ikäisiä on.
Mutta kaikista pahin ujouteni on suhteessa miehiin. Minulla ei ole ollut vielä kunnollista rakkaussuhdetta mieheen, vaikka en täysin kokematon ole. Ihastun HARVOIN ja silloin se tunne valtaa oman sisimmän niin kokonaisvaltaisesti kun olla voi. Olen sisimmiltäni todella herkkä ja sitä tunnetta on vaikea sanoin kuvailla. En ole kuitenkaan tähän ikään mennessä saanut tehtyä aloitetta kun olen ollut ihastunut ja soimaan itseäni siitä kaikista pahiten, koska minulla on ollut tunne että vastapuoleltakin on ollut kiinnostusta minua kohtaan.. Ulospäin olen ollut liian "tunteettoman" oloinen ja hiljainen, vaikka ihastumiseni on näkynyt punastumisena ja tahattomana katseina. Kaikista pahin on että jään vuosiksi haikailemaan näiden ihastusten perään ja sitten saan tietää että he seurustelevat ja asuvat yhdessä kumppaninsa kanssa. Olen siis hukannut vuosia elämöstäni "olemattoman" haikailuun :(
Haluasin teiltä vinkkejä tulevaisuutta koskien. Toivottavasti vielä ihastun ja haluan todellakin päästä silloin tekemään itseäni tykö, jotta mies voisi huomata minut ja kiinnostukseni. Pidän itseäni mukavana tyyppinä mutta en osaa luontevasti lähestyä miestä johon ihastun. Toki tervehdin ja hymyilen sekä kattelen silmiin mutta ei näytä miehet tajuavan näitä merkkejä mitä ujo voi antaa kiinnostuksesta. Vastapuolikin on vaikuttanut ujostelevalta seurassani. Olen niin kyllästynyt tähän asiaan että muutos on tultava :( En aio olla koko loppuelämääni ilman rakkautta ja hellyyttä ujouteni takia.
Tulipas purettua tuntoja..mutta tuli edes vähän parempi olo, jos muilla on samoja kokemuksia ja kuinka olette päässeet tilanteessa eteenpäin niin kuulisin mielelläni. Miehet kommentoikaa myös. En todellakaan kaipaa sääliä vaan kokemusten vaihtoa ja uusia näkökulmia. Epäasialliset kommentit voi jättää kirjoittamatta.
Miten ujous teillä vaikuttanut ihmissuhteisiin?
13
661
Vastaukset
- poikanen12
No miehet ilmeisesti ovat lähestyneet kuitenkin. Oletko kieltäytynyt sitten heidän yrityksistä/kyselyistä? Kieltäytyminenhän on merkki että toisen ei kannata enempää kuvitella...
- "tyttönen"
Onhan näitä joitakin lähestymisiä ollut vuosia sitten mutta en meinaa enää muistaa ;) no yleisesti ottaen miehiä ei mun ympärillä parveile, mutta haluaisin olla helposti lähestyttävämpi. Baarissa on joskus kakskymppisenä pyydetty tanssimaan ja kahville ja jotain pientä juttua/tutustumista ollut, näistä ei ole mitään syntynyt. On kuitenkin laskettavissa yhden käden sormilla. Lähinnä tarkoitan sitä kun itse ihastun niin miten pystyisin kertomaan siitä ja pääsemään eteenpäin? Ja voi olla että olen ihastunut myös tälläsiin ujompiin kavereihin tunneasioissa niin kumpikaan ei saa aloitetta aikaiseksi ja joku toinen rohkea nainen vie miehen mennessään kun aikaa kuluu..
- 1500malas
"tyttönen" kirjoitti:
Onhan näitä joitakin lähestymisiä ollut vuosia sitten mutta en meinaa enää muistaa ;) no yleisesti ottaen miehiä ei mun ympärillä parveile, mutta haluaisin olla helposti lähestyttävämpi. Baarissa on joskus kakskymppisenä pyydetty tanssimaan ja kahville ja jotain pientä juttua/tutustumista ollut, näistä ei ole mitään syntynyt. On kuitenkin laskettavissa yhden käden sormilla. Lähinnä tarkoitan sitä kun itse ihastun niin miten pystyisin kertomaan siitä ja pääsemään eteenpäin? Ja voi olla että olen ihastunut myös tälläsiin ujompiin kavereihin tunneasioissa niin kumpikaan ei saa aloitetta aikaiseksi ja joku toinen rohkea nainen vie miehen mennessään kun aikaa kuluu..
Mikähän se ongelma siinä sitten on 1) häpeät itseäsi 2) pelkäät pakkeja itse 3) pelkäät että siitä tulisikin jotain eli et halua edetäkään 4) jotain muuta
Vaikuttanut siten, etten ole koskaan ollut parisuhteessa tai käynyt edes treffeillä.
Muutamia kavereita on. Mutta näen heitä harvoin (n. 2 kk välein).
Tilanteeni on mennyt vain huonommaksi iän kertyessä.- 12+14
Sama vika tällaisena pari vuotta vanhempana 'pojusena'. Uusiin ihmisiin tutustuminen on helvetin hankalaa, kun pystyy olemaan sosiaalinen vain itsensä siihen pakottamalla. Koulujen ja töitten kautta sentään on onneksi tullut jonkun verran tuttuja, että ei sentään tarvi jatkuvasti olla yksin, mutta eipä niidenkään kanssa oikein mitään sen syvällisempää ystävyyssuhdetta synny.
Naisten suhteen olen jo tosin luovuttanut, se juna on omalla kohdalla auttamatta jo mennyt. Miehenä kun ei vaan ole varaa jättää aloittamista näin myöhäiseksi. - elämäonn
Siten, että läheisiä ihmissuhteita ei ole ollut koskaan. Muutama kaveri onneks ollut aina kouluaikana, ettei ole ihan yksin tarvinnut olla, luojan kiitos. Etäisiä nämä suhteetkin ovat kyllä olleet eli eivät mitään "syvällisiä" niin sanotusti, kuten toivoisin.
Nyt kuitenkin asun kumppanini luona eri paikkakunnalla josta en taas tunne ketään, olen eristäytynyt tähän kämppään, vanhoja kavereita en ole nähnyt aikoihin. Jopa kumppanin kanssa olen etäinen, ja sen takia tämä suhdekin on aika perseellään, etenkin kun hän on itsekin aika sulkeutunut. Tunnen itseni surkeaksi luuseriksi kun en pysty lähestymää ihmisiä paitsi jos nänä itse lähestyvät minua, jos tunnen itseni hyväksytyksi seurassa pystyn itsekin jonkin verran avautumaan ja saatan jopa saada kavereita. Mutta pitkäaikaisempia suhteita en ole onnistunut luomaan. - lalaaa
On vaikuttanut parisuhteisiin! En ole seurustellut 23 ikä vuoteen mennessä. Miehiä olen kyllä tapaillut paljon ja muutamia deittaillut pitempäänkin, mutta syvällisempää ei ole kehittynyt. Ja usein hävettääkin kertoa, jos joku kysyy seurustelutaustoista ja usein keksin hätävalheen.
Miehet ovat sanoneet, että saisin kenet vaan ulkonäölläni ja luonteeltani olen huumorintajunen ja ilonen, mutta vaikea päästää ihmisiä todella lähelle varsinki, jos on todella ihastunut ihmiseen. Tuntuu että luonteeni on ristiriitainen. Joskus olen todella avoin ja ylisosiaallinen ja joskus olen taaskin eristäytynyt ja todella ujo. Joskus en tiedä kuka olen. Itseäni kohtaan olen ankara ja soimaan itseäni. - 1500malas
Ongelmanne on passiivisuus ja estyneisyys kuten tästäkin ketjusta voi päätellä. Koittakaa jotakin hoitoa esim. lääke tai hypnoosi.
- xdgvdsfvdrfv
Itse olen paria lääkettä kokeillut esiintymisjännitykseen, eipä noista pahemmin apua ole ollut. Alkoholi hieman helpottanut baareissa käydessä, mutta eipä liian kännissä ole hyvä naisia yrittää.
- psykiatri
Haloperidolilla lähtee kaikki vaivat.
- eic¤^^
Parisuhteita ei ole minulle kertaakaan vielä syntynyt. En osaa/ uskalla olla miesten kanssa tekemisissä. Pelkään kokoajan, että annan vääriä viestejä tai väärinkäsityksiä toisille. Hermostuksessani saatan sanoa ja tehdä mitä sattuu ja jälkeenpäin en enään ihmettele jos ketään ei enään kiinnosta. Itselläni on myös sellainen jännä ongelma, että vaikka ihmiset kuinka olisivat ystävällisiä seison aina varpaillani odottaen jotain pahaa tapahtuvan. ( Voisiko tätä sanoa vainoharhaisuudeksi?)
Miesten kanssa olen jutellut ja on ollut yksi ihastuminenkin... mutta sekin meinasi edetä aivan liian nopeaa vauhtia, jolloin vedin stopin.En vielä ole päässyt miesten kanssa ystävystymiseen saati seurusteluun asti. Tosin koskaan ei ole liian myöhäsitä. Eikä kannata jäädä odottamaan vaan kaikki aikanaan. Töitä minulla ei vielä ole, joten odotan kunnes sen saan ja aloitan jonkun harrastuksen. Sen jälkeen voisin kulkea enemmän ihmisten piirissä jahka sitten jonain kauniina päivänä...""En osaa/ uskalla olla miesten kanssa tekemisissä. Pelkään kokoajan, että annan vääriä viestejä tai väärinkäsityksiä toisille. Hermostuksessani saatan sanoa ja tehdä mitä sattuu ja jälkeenpäin en enään ihmettele jos ketään ei enään kiinnosta. Itselläni on myös sellainen jännä ongelma, että vaikka ihmiset kuinka olisivat ystävällisiä seison aina varpaillani odottaen jotain pahaa tapahtuvan. ( Voisiko tätä sanoa vainoharhaisuudeksi?)""
Minulla on melko samanlainen tilanne, mutta uskon että se oma "pelkoni" naisia ja varsinkin sitä läheisyyttä kohtaan johtuu lähinnä siitä että vaikka muilla elämänosa-alueilla itsetuntoni on hyvä, niin naisten kanssa se on lähellä nollaa. Minun on hyvin vaikea uskoa sitä että joku nainen oikeasti olisi minusta kiinnostunut ja siksi usein oletankin jotain "pahaa tapahtuvan" tai että olen tulkinnut tilanteen väärin. Pystyn kyllä olemaan naisten kanssa tekemisissä, mutta se romanttisempi puoli kyllä kaatuu aina omaan mahdottomuuteensa, en vain osaa lähestyä naisia oikealla tavalla. Liian nopea eteneminen saa minut hermoilemaan ja liian hidas taas naisen katoamaan. :(
Olen jo pitkään siirtänyt tätä asiaa elämässäni, sillä aina on tuntunut että on jotain tärkeämpääkin asiaa elämässä, koulu, työ jne. Minä olen jo 27 ja vieläkin se naisten kanssa tekemisissä oleminen on minulle hankalaa. Joten sanon sinulle eic¤^^ että ei kyllä kannata tehdä niin kuin minä olen tehnyt, sillä ei se oma elämä koskaan ole tarpeeksi valmis.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102910- 1152155
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei431574- 2601398
- 711033
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47911Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77890- 55884
- 44795
Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä
Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to93736