Tunne ikäänkuin on sama kuin tajunta olisi jotenkin selvempi ja olisi "herännyt" todellisuuteen mitä nyt elää, kun ei aiemmin ajatellut asiaa eikä se tuntunut näin vaikuttavalta.
Nyt fiilis on sellainen, että elän niinkun liian tietoisena koko ajan siitä että elän universumissa ja kaikkeus on ympärilläni, Siksi tuntuu siltä, että missä muualla voisin olla tai missä olen ollut tai minne olen menossa...
tunne on niin voimakas kun miettii että " tämä on tätä kaikkeutta mitä on olemassa " ja mitä "jos ei olisi".
se ikäänkuin kumoaa koko ajatusmaailmani ja sitä joutuu ihmettelemään koko päivän eikä se häivy mielestä vaikka tekee jotain askareita.
En oikein enää pysty sulautumaan siihen normaali arkeen kuten ennen vaan tunnen kaiken ahdistavana. ehkä unohdan tämän ja tämä menee ohi.
Nyt vaan tuntuu koko ajan että "mitä kaikki on".
inhottavin fiilis koko elämäni aikana, tuntuu että tästä ei enää selviä koska ikäänkuin olisin lähellä elämän tarkoitusta ja en niinkun löydä sitä tietenkään koska sitä on vaikea selittää.
Nyt fiilis on sellainen, että elän niinkun liian tietoisena koko ajan siitä että elän universumissa ja kaikkeus on ympärilläni, Siksi tuntuu siltä, että missä muualla voisin olla tai missä olen ollut tai minne olen menossa...
tunne on niin voimakas kun miettii että " tämä on tätä kaikkeutta mitä on olemassa " ja mitä "jos ei olisi".
se ikäänkuin kumoaa koko ajatusmaailmani ja sitä joutuu ihmettelemään koko päivän eikä se häivy mielestä vaikka tekee jotain askareita.
En oikein enää pysty sulautumaan siihen normaali arkeen kuten ennen vaan tunnen kaiken ahdistavana. ehkä unohdan tämän ja tämä menee ohi.
Nyt vaan tuntuu koko ajan että "mitä kaikki on".
inhottavin fiilis koko elämäni aikana, tuntuu että tästä ei enää selviä koska ikäänkuin olisin lähellä elämän tarkoitusta ja en niinkun löydä sitä tietenkään koska sitä on vaikea selittää.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuota kuvaa lisäksi tunne että "on putkahtanut tänne maailmankaikkeuteen" eikä osaa siihen suhtautua kuten kaikki muut suhtautuu jotka "eivät tiedosta niin voimakkaana tätä universumia ".
Ja koska tuohan on tietenkin normaalia että tuon asian hoksaa kukin niin miten sen sitten enää voi unohtaa että eläisi kutenennenkin tuttuna itsenään tutussa maailmassa?
Nyt kun se maailma ei ole enää tuttu :(
Kylläpä putosin kärryiltä aivan täysin mä....
Kutsuuko sinua nyt Jumala Kaikkivaltias yhteyteensä. Tuntemuskensi ei ainkaan negatiiviselta vaikuta.
Ei mitään sellaista.
Tiedän kai ton tunteen. Liittyy kaiketi ihan normaaliin kasvuun jne. Kamalaa kun johonkin asti elämää eli ikään kun jonkinlaisena "junttina"/kuplassa ja yhtäkkiä alko tajuu kaikkea laajemmin ja sit kun kertoo ajatuksia joillekin kavereille niin kauhistelee että herääppäs tähän maan pinnalle taas :D
Taisit oivaltaa ihan saman mitä tarkoitin.
Ja mua inhottaa just se kun monet tuntuu elävän niin ettei edes mieti sillein niin laajasti.. Hankalinta just toi kun ite ajattelen nykyään aina ja kaikissa asioissa kauheen laajasti, jonka oon huomannu olevan myös aika stressaavaa (=huono asia). Enkä haluais säikytellä ketään mun ahdistavilla ajatuksilla.. mut sitten taas hankalaa jos ei saa jakaa ajatuksiaan niin ne kerääntyy liikaa päähän ja on kahta kauheempi ja yksinäisempi olo :(
Onko se fiilis sellainen, että tajuaa ,että onkin ikuisesti olemassa ja se ahdistaa ajatuksena. Sitten seuraavaksi miettii, että mitä tällä elämällä tekisi ja mikä se elämän tarkoitus on. Silloin kun sen tajuaa, niin ihmiset ympärillä saattavat tuntua pinnallisilta ja materialistisilta ja ahdistaa, kun he eivät ole samalla tasolla henkisesti typerine pinnallisine juttuineen.
Itse tajusin elämän olevankin jotain suurempaa murrosiässä ja se ahdisti ja masensi jonkin aikaa ja oli aika ikävä tajuta se, olisi ollut kiva vaan olla niin kuin ennenkin, mutta kait se herätti ajattelemaan, että elämälle pitäisi tehdä jotain, kait se masennus ja ahdistus on viesti jostain käsittelemättömästä ongelmasta.
On juuri tuota. No, ehkä tämä on ohimenevää ja mielikuvitus vaan liian pinnalla ja kohta tuntuu taas normaalilta.
Minulle ahdistavin kuvitelma tuossa on se, että tuntee ikäänkuin "joutuu olemaan olemassa tässä olevaisuudessa ikuisesti ja että kaikkeus on olevaisuus ja käsitän sen niinkuin yhtenä maailmana mistä ei pääse pois. Tai sitten haluan vain pois tästä kuvitelmasta kun enhän minä ennen näin nähnyt tätä maailmaa.
Ehkä sen voi silti olettaa olevan jonkinlainen mielenhäiriö koska jos olettaa että se ahdistaa ja estää hyvää oloa, niin ei se silloin normaaliakaan ole.
Sitä ikäänkuin "Muistelee mennyttä elämäänsä" kun on nyt tässä tilassa.
Noin ajattelee terve.
Musta tuntuu kans tuolta, en tiiä johtuuko masennuksesta vai mistä... Ihan niinku ois heränny vasta ja tajuaa kaiken ihan erilailla, ja kaikki tuntuu ihan hirveen tyhmältä ja pahalta ja ahistavalta. Tuntuu siltä että mua ei oo tehty tähän maailmaan enkä halua tehä mittään. Ja just tuo mitä joku sano:
"Silloin kun sen tajuaa, niin ihmiset ympärillä saattavat tuntua pinnallisilta ja materialistisilta ja ahdistaa, kun he eivät ole samalla tasolla henkisesti typerine pinnallisine juttuineen." kuulostaa niin tutulta..
Havahtuminen unesta on juuri tuota mitä aloittaja kuvailee. Se "uni" on tämä elämä jossa kuljemme laput silmillä.
Uni on sitä kun nukut ja olet unessa. Ei mitään muuta, sorry.
"untahan" se havahtuminenkin on :) samaa elämää.
Sitten taas kaikki tuntuu normaalilta jonkin ajan kuluttua.
Kannattaa lukea Eckhart Tollen Läsnäolon Voima. Kuulostaa siltä kuin olisit kokenut heräämisen. Saatan olla väärässä mutta voisit katsastaa juuri tuon kirjan tai muuta materiaalia heräämisestä. Itselläni nuo kokemukset ovat ollee toivottuja kun niitä on tullut mutta minulle tuo ei ole vieläkään pysyvä tuo olotila. En halua hirveästi käyttää spiritualistisia termejä, kun en itse ole mitenkään uskonnolinen enkä yritä kaupata kenellekään mitään hengellistä. Ajattelin vain että vaikka juuri tuo kirja voisi resonoida sulle ja huomaat ettei olossasi ole mitään pelättävää :).
Oletko miettinyt että olet muuten vain sekaisin ja tarvitsisit hoitoa?
Ehkä on parempi luottaa ammattilaisten sanaan eli psykiatreihin...
liittyy varmaankin paniikkiin ja ahdistuneisuuteen nuo kokemukset mutta ainahan voi turvautua leikkimään jeesustelijaa jos vaikka jumala parantaisi?
kai jokainen teistä tajuaa että samanlaisia kokemuksia on kannabiksen käyttäjillä ja nyt ilmeisesti huumeet olisi sitten portti päästä uskoon ja tajuamaan että maailma on olemassa?
Ettehän te yhtään idiootteja ole ?
toki voitte jatkaa keskustelua, sillä varmasti pää selkenee lisää.