Kävelin tuossa Pitkääsiltaa kohti Lipposen Paavo Komission Puheenjohtajuus juhliin Hakaniemeen.
Eläimellinen karjunta Kaisaniemen suunnalta häiritsi hiljaisuutta, kun naiset olivat oppineet odottamaan aina siihen asti että housut ovat nilkoissa, jolloin kolmessa promillessa edes saavutettu etunoja ei anna varaslähtöasetelmia pienen pieneen kirmailuun puistikon siimeksessä mahdollisena palkintona kullillekin tukahdutettujen tarpeiden mukaan saaminen keneltä tahansa sukupuoleen katsomatta, vaikka väkisin..
Onneksi menetelmästä oli sana kiertänyt ja puistohuohottajasta jaettu varoittavia julisteita lyhtypylväisiin, joten fiksut ja vähemmänkin kauniit naiset säästyivät ainoan kalleutensa yllättävältä väkivaltaiselta uusjaolta vastoin tahtoaan vasten puiston idyllistä vanhaa lehmusta.
Tosin, kaikki eivät olleet saaneet liikkumisen lahjaa ja lupaa poistua, vaan suorastaan pakoitettuja heille määrätyssä asemapaikassaan suorittamaan ikuista vahtivuoroaan eläkepäiviin, keliin ja säähän katsomatta.
Katsellessani tätä irvokasta, suorastaan rivoa suoristusta, millä tavoin jousitettua keinuhevosta kohdeltiin mitä saastaisimpien fantasioiden tyydyttämiseksi, ihmettelin mahtavatko puiston työntekijät aamuisin edes pestä näitä onnettomia lasten , eikä aikuisten -leikkeihin tarkoitettuja rakennelmia, vai jääkö ainoaksi epävarmaksi esteeksi sukupuolitautibakteerien nuorisoa vaarantavalle olopaikalle kuola suusta valuen hekuman onnesta huohottavan epämääräisen olion rintataskun avoinaisesta pullosta valuva punertava neste...
Kas, naisseuraan on näköjään varauduttu etukäteen valitsemalla piknikretken juomatäydennyksi LadyLasolia, tuota kuplivan ihanatuoksuista ruusunpunertavaa, ellei peräti sukupuolisesta epävarmuudesta kertovaa pinkin väristä janojuomaa.
Hakaniemen juhlahumun voimistuessa onnensa kukkuloille ratsastanut ratsumestari uuvahti uhrinsa päälle. Vieno sade alkoi valua alas taivaalta saaden aikaan kevyitä tussahduksia osuessaan tulipunaisena hehkuvaan ratsun kierrejouseen.. Hiljalleen jo ratsastajanposkilla oleva tummanruusunpunainen väri alkoi palautua niin ratsun jouseen.. Edes helvetin esikartanon kuumuus ei näytä poistavan kierrettä sen paremmin jousesta kuin ratsastajan suorastaan arveluttavalta harrastussaralta...
Jaaha ehkä etunoja uhrin yllä näkyi taas saavutetun suorastaan työehtojen mukaisesti..
Juhlahumua kohti suunnistettaessa hiukan epäilytti oliko elintarvikeviraston esittelijät jo paikalla näytteineen, mutta se taisikin olla kuumalla jouselle valahtanut mestarin tahtipuikko...
joo kyllä parkaisusta päätellen taisi ainakin osalle kallistakin kalliimmasta työkalusta käydä kuin kielelle rautakahvassa pakkasella...
No, sehän helpottaa vain liittymistä Mooseksen aatteen ydinjoukkoon, kun saksii ne roippeet pois, mitä jousessa oleva punahehkuine helvetin esikartanon ja -nahkan epäonninen kosketus ehtinyt polttaa..
Äänen kestosta ja korkeudesta päätellen kyllä taisi kyseisen elintarvikkeen tuhkaaminenkin olla todella lähellä. Toivottavasti metallimiesten tulityövakuutus korvaa vapaa-ajan harrastuksissa sattuneet palovahingot...
Hakaniemen aukiolta paistoikin valot ja kansa oli riemuissaan rakentanut juhannuskokon keskelle toria. Kokon päällä näkyi pitävän joku puhetta niin tulisieluisesti, että kädet tekivät laajoja kaaria ja suorastaan taisteluliikkeitä tuulimyllyjä vastaan.. Hiukan ihmettelin naruja joilta tuo puhuja oli kiinnitetty kokon keskellä olevan lyhtypylvään ympärille. No ehkä se oli turvallisuuden takia, ettei puheeseensa eläytyvä kertoja tipahda liian korkealta.
Hiukan sivummalla näkyi olevan toinenkin kokko, jossa edellistä puhujaa pitempi ja kaljumpi henkilö piti aivan yhtä intesiivistä puhetta, jopa välillä vajoten polvilleen...
Väkijoukko hurrasi ympärillä ja rytmikkäät kannustushuudot kaikuivat Hakaniemeä ympäroivien talojen seinistä. Yksi taloista on juhlavalaistuksessa, ja huolimaton talonmies oli näköjään vielä kesken työn touhussa, kun oli jättänyt yhtiön mainosliput puolitankoon...
Kiertäessäni torin reunoja pitkin etsimään virvokkeita, omema- tai raparperimehua, tietenkin, kuulin kuinka innokas väkijoukko kannusti "Polta, polta" huudoin taputtaen rytmikkäästi samalla. Viimein kummastakin kokosta alkoi nousta savua ja ilmeisesti näitä juhannuksen jatkoksi vietettyjä juhlia Paavon Komission Puheenjohtajuuden kunniaksi olivatkin paikallaan, toivathan nuo kasvavat liekit vihdoinkin valoisamman vaihtoehdon kaltaista toivoa Euroopasta asti Suomen yöttömän yön kunniaksi..
Jatkaessani omena- tai raparperimehun etsintää, haistelin, että olikohan se puistikon haalaripukuinen haahuilija tullut paikalle vai oliko jossain lähellä elintarvikekioskin levittäen suloista parman kinkun ja suomalaisen grillimakkaran tuoksua ympärilleen..
Yritin kysellä, milloin itse juhlakalu tulee paikalle adjutanttinsa kanssa juhlistamaan suuren suomalaisen valintaa Euroopan Unionin komission puheenjohtajaksi, mutta kirkuvan väkijoukon seassa oli vaikea kuulla mitään, mutta ilmeisesti viittoilusta päätellen kokkojen suunnalla tapahtui jotain asiaan liittyvää..
No, kun en löytänyt sen paremmin raparperi kuin omenamehuakaan, enkä kaikesta huolimatta löytänyt minkaanlaista elintarviketta myyvää kioskia tahi virastoa, päätin pettyneenä lähteä pois juhlista, johon edes juhlakalu itse ei ollut viitsinyt tulla näytelmän päätähdeksi esiintymään...
Kävellessäni kohti Pitkääsiltaa huomasin muidenkin pettyneen. Juhlavalaistuksessa olevan suuren talon ikkunoista kuului huutoja ja innokkaimmat näkyivät heittelevän toimistokalusteita ja esitelehtisiä kadulle.. Joo tuossa leijui ohitse vuoden 56 suurlakosta kertova juliste, ja tuossa saman tapahtuman 40-vuotisjuhlasta kertova juliste..
Sietäähän sitä vähän juhliakin , harvoinpa Suomesta valitaan Komission puheenjohtajaa...
Kävellessäni Pitkälläsillalla toivoin, että innnokas juhlaväki muisti laskea ne innokkaat puhujat pois kokkojen päältä ennen sytyttämistä.
Eeeeei. Vaikka väkijoukko olikin tälläisen suuren juhlahumun vallassa, niin eihän täällä ole ennenkään ketään julkisesti elävältä syöty tahi poltettu...EIHÄN...
Eläimellinen karjunta Kaisaniemen suunnalta häiritsi hiljaisuutta, kun naiset olivat oppineet odottamaan aina siihen asti että housut ovat nilkoissa, jolloin kolmessa promillessa edes saavutettu etunoja ei anna varaslähtöasetelmia pienen pieneen kirmailuun puistikon siimeksessä mahdollisena palkintona kullillekin tukahdutettujen tarpeiden mukaan saaminen keneltä tahansa sukupuoleen katsomatta, vaikka väkisin..
Onneksi menetelmästä oli sana kiertänyt ja puistohuohottajasta jaettu varoittavia julisteita lyhtypylväisiin, joten fiksut ja vähemmänkin kauniit naiset säästyivät ainoan kalleutensa yllättävältä väkivaltaiselta uusjaolta vastoin tahtoaan vasten puiston idyllistä vanhaa lehmusta.
Tosin, kaikki eivät olleet saaneet liikkumisen lahjaa ja lupaa poistua, vaan suorastaan pakoitettuja heille määrätyssä asemapaikassaan suorittamaan ikuista vahtivuoroaan eläkepäiviin, keliin ja säähän katsomatta.
Katsellessani tätä irvokasta, suorastaan rivoa suoristusta, millä tavoin jousitettua keinuhevosta kohdeltiin mitä saastaisimpien fantasioiden tyydyttämiseksi, ihmettelin mahtavatko puiston työntekijät aamuisin edes pestä näitä onnettomia lasten , eikä aikuisten -leikkeihin tarkoitettuja rakennelmia, vai jääkö ainoaksi epävarmaksi esteeksi sukupuolitautibakteerien nuorisoa vaarantavalle olopaikalle kuola suusta valuen hekuman onnesta huohottavan epämääräisen olion rintataskun avoinaisesta pullosta valuva punertava neste...
Kas, naisseuraan on näköjään varauduttu etukäteen valitsemalla piknikretken juomatäydennyksi LadyLasolia, tuota kuplivan ihanatuoksuista ruusunpunertavaa, ellei peräti sukupuolisesta epävarmuudesta kertovaa pinkin väristä janojuomaa.
Hakaniemen juhlahumun voimistuessa onnensa kukkuloille ratsastanut ratsumestari uuvahti uhrinsa päälle. Vieno sade alkoi valua alas taivaalta saaden aikaan kevyitä tussahduksia osuessaan tulipunaisena hehkuvaan ratsun kierrejouseen.. Hiljalleen jo ratsastajanposkilla oleva tummanruusunpunainen väri alkoi palautua niin ratsun jouseen.. Edes helvetin esikartanon kuumuus ei näytä poistavan kierrettä sen paremmin jousesta kuin ratsastajan suorastaan arveluttavalta harrastussaralta...
Jaaha ehkä etunoja uhrin yllä näkyi taas saavutetun suorastaan työehtojen mukaisesti..
Juhlahumua kohti suunnistettaessa hiukan epäilytti oliko elintarvikeviraston esittelijät jo paikalla näytteineen, mutta se taisikin olla kuumalla jouselle valahtanut mestarin tahtipuikko...
joo kyllä parkaisusta päätellen taisi ainakin osalle kallistakin kalliimmasta työkalusta käydä kuin kielelle rautakahvassa pakkasella...
No, sehän helpottaa vain liittymistä Mooseksen aatteen ydinjoukkoon, kun saksii ne roippeet pois, mitä jousessa oleva punahehkuine helvetin esikartanon ja -nahkan epäonninen kosketus ehtinyt polttaa..
Äänen kestosta ja korkeudesta päätellen kyllä taisi kyseisen elintarvikkeen tuhkaaminenkin olla todella lähellä. Toivottavasti metallimiesten tulityövakuutus korvaa vapaa-ajan harrastuksissa sattuneet palovahingot...
Hakaniemen aukiolta paistoikin valot ja kansa oli riemuissaan rakentanut juhannuskokon keskelle toria. Kokon päällä näkyi pitävän joku puhetta niin tulisieluisesti, että kädet tekivät laajoja kaaria ja suorastaan taisteluliikkeitä tuulimyllyjä vastaan.. Hiukan ihmettelin naruja joilta tuo puhuja oli kiinnitetty kokon keskellä olevan lyhtypylvään ympärille. No ehkä se oli turvallisuuden takia, ettei puheeseensa eläytyvä kertoja tipahda liian korkealta.
Hiukan sivummalla näkyi olevan toinenkin kokko, jossa edellistä puhujaa pitempi ja kaljumpi henkilö piti aivan yhtä intesiivistä puhetta, jopa välillä vajoten polvilleen...
Väkijoukko hurrasi ympärillä ja rytmikkäät kannustushuudot kaikuivat Hakaniemeä ympäroivien talojen seinistä. Yksi taloista on juhlavalaistuksessa, ja huolimaton talonmies oli näköjään vielä kesken työn touhussa, kun oli jättänyt yhtiön mainosliput puolitankoon...
Kiertäessäni torin reunoja pitkin etsimään virvokkeita, omema- tai raparperimehua, tietenkin, kuulin kuinka innokas väkijoukko kannusti "Polta, polta" huudoin taputtaen rytmikkäästi samalla. Viimein kummastakin kokosta alkoi nousta savua ja ilmeisesti näitä juhannuksen jatkoksi vietettyjä juhlia Paavon Komission Puheenjohtajuuden kunniaksi olivatkin paikallaan, toivathan nuo kasvavat liekit vihdoinkin valoisamman vaihtoehdon kaltaista toivoa Euroopasta asti Suomen yöttömän yön kunniaksi..
Jatkaessani omena- tai raparperimehun etsintää, haistelin, että olikohan se puistikon haalaripukuinen haahuilija tullut paikalle vai oliko jossain lähellä elintarvikekioskin levittäen suloista parman kinkun ja suomalaisen grillimakkaran tuoksua ympärilleen..
Yritin kysellä, milloin itse juhlakalu tulee paikalle adjutanttinsa kanssa juhlistamaan suuren suomalaisen valintaa Euroopan Unionin komission puheenjohtajaksi, mutta kirkuvan väkijoukon seassa oli vaikea kuulla mitään, mutta ilmeisesti viittoilusta päätellen kokkojen suunnalla tapahtui jotain asiaan liittyvää..
No, kun en löytänyt sen paremmin raparperi kuin omenamehuakaan, enkä kaikesta huolimatta löytänyt minkaanlaista elintarviketta myyvää kioskia tahi virastoa, päätin pettyneenä lähteä pois juhlista, johon edes juhlakalu itse ei ollut viitsinyt tulla näytelmän päätähdeksi esiintymään...
Kävellessäni kohti Pitkääsiltaa huomasin muidenkin pettyneen. Juhlavalaistuksessa olevan suuren talon ikkunoista kuului huutoja ja innokkaimmat näkyivät heittelevän toimistokalusteita ja esitelehtisiä kadulle.. Joo tuossa leijui ohitse vuoden 56 suurlakosta kertova juliste, ja tuossa saman tapahtuman 40-vuotisjuhlasta kertova juliste..
Sietäähän sitä vähän juhliakin , harvoinpa Suomesta valitaan Komission puheenjohtajaa...
Kävellessäni Pitkälläsillalla toivoin, että innnokas juhlaväki muisti laskea ne innokkaat puhujat pois kokkojen päältä ennen sytyttämistä.
Eeeeei. Vaikka väkijoukko olikin tälläisen suuren juhlahumun vallassa, niin eihän täällä ole ennenkään ketään julkisesti elävältä syöty tahi poltettu...EIHÄN...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.