Olisisko kellään sitä täällä joskus ollutta listaa isien sanomista naurettavuuksista synnytyksessä? ajattelin piristää vaimoa niillä, kun menemme laitokselle lähiaikoina.
Synnytyksessä sanottua
Putti
125341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Erittäin hyvä piristyskeino! Toivottavasti se mahtuu tähän......´Hyvää Synnytystä teille!!!
Miesten möläytyksiä synnytyksissä
Äiti oli ollut sairaalassa yön ja isä oli ollut kotona. Kätilö oli sitten aamulla soittanut miehelle, että synnytys on käynnistynyt, että käy rauhassa suihkussa ja aja vaikka parta ja tulet
sitten hissukseen tänne. No, mies oli tullut synnytyssaliin ja vaimonsa oli ihmeissään katsonut miestään ja sanonut: "Mitä sä oot
menny tekemään itelles?" Mies rukka oli mennyt ajamaan hädissään´partansa, kun kerta kätilö oli käskenyt, vaimo ei ollut koskaan
aiemmin nähnyt miestään ilman partaa.
Meillä isukki oli esikoista tehdessä niin hermostunut, ettei pystynyt
olemaan hetkeäkään hiljaa. Siinä sitten kuulin tärkeätä tietoa tietokoneitten ohjelmoinnista kilpikonnien hoitoon ja kun herralta
omat jutut loppu hän rupesi lukemaan ääneen synnytyssalista löytämäänsä Masi-sarjakuvakirjaa. Kesken ponnistuksen, joka kesti 11
minuuttia hän kerkesi kommentoimaan, että mun napa tököttää ihan kummallisesti ja juuri
kun kätilö kannustaa tosissaan ponnistamaan mies kiljasee mulle: "Hei sä
oot ihan sininen!" ja rupesi huolestuksissaan reppana hösäämään sen asian kanssa. Synnytyksen jälkeen kuulin vielä, että napanuora näyttää
ihan puhelinjohdolta.
Kysyin, missä miehen eväät, tämä voi kestää kauan, kun kerran käynnistellään. Oltiin ostettu valmiiksi limsaa ja pakkaseen mikropitsoja.
Mies tajus, että hei nehän jäi kotiin, mutta muisti hän kuitenkin ottaa paperinkeräykseen menevät lehdet ja palautuspullot autoon mukaan
>;-)
Supistukset alkoivat laskettuna aamuna kylläkin aika vaimeina (jota en
silloin tajunnut, luulin kivuliaiksi...), mutta säännöllisinä. Minä olin jo oven suulla lähdössä sairaalaan kun mieheni tuskaili mitä
laittaisi päälle ja silitti farkkujaan! Hän valitti ettei ollut mitään kunnon verkkareita, valmennuksessahan oli isien käsketty laittaa
päälle jotain rentoa ja mukavaa kuten verkkarit, synnytyshän saattaisi kestää pitkään. No eihän synnyttämään sitten juuri silitetyissä
farkuissa voinut´mennä....
niinpä minä jouduin istumaan Hyvinkään Intersportin edessä autossa
kun isäntä kävi hakemassa verkkarit!
Tyttö oli pesty ja kapaloitu sun muuta ja makoili sitten sängyssään,kun me joimme sairaalan tarjoamat siiderit. Jäimme kolmistaan saliin ja
mies vilkuili vauvaa ja kuiskas sitten mulle, että saakohan ton ottaa syliin...
Mä vaan totesin sille naurua pidätellen, että omashan se on ja saat
oikeesti tehä sen kanssa ihan mitä tykkäät!
Ei tainnu huomata että mua vähän sattuu kun ei ollenkaan kysässy että
miten menee, vaan ite surkeen näkösenä sääliä kai odotellen (mutta siis ihan tosissaan) sano: "Sä et tajuu kun mua sattuu, leikkasin
vahingossa kotona veitsellä haavan peukaloon". Teki mieli sanoo että:
"Joo, mulla sujuu tosi hyvin kun roikkuu 2-kuukautisen kokonen vauva
puoliks jalkovälissä"
Kätilö oli antanut miehelle jalkaan laitettavat muoviset
kenkäsuojat,semmoiset pussit siis. Mies tuli synnytyssaliin ja oli laittanut
kenkäsuojat päähänsä, vielä nokkelasti ristikkäin päälletysten, kaksi kapeata "suikkaa" kun oli kyseessä. Kätilö pokkana ojentamaan toiset
suojukset: no niin, ja pane nämä jalkoihisi sitten.
Kultani soitti äidilleen synnytyshuoneesta, kun muksu oli syntynyt.
Keskustelu meni kuta kuinkin näin:
- Hei, mitäs sulle?
- Eipä mitään, katoin just Selviytyjien viimeisen osan.
- Ihan totta, se jäi meiltä näkemättä! Kumpi voitti?
- Brian.
- Ei voi olla totta!! Se oli ihan hirvee tyyppi.
- Niin mustakin. (Sitten puhuivat hetken Brianista.)
- Me saatiin muuten tyttö
Synnytysvalmennuksessa oli pariskunta, jotka oli, no, vähän höpsöjä.
He kyselivät aina kaikkea hassua ja kerrankin pariskunnasta mies kysyi
aivan tosissaan, että pitääkö synnyttämään mennä aina ambulanssilla vai
voiko mennä ratikalla...vaimo puolestaan kysyi kun näytettiin kuvaa
istukasta, että tuoko sitten pitää syödä...
Supistukset olivat alkaneet harventua ja heiketä. Kätilö sanoi, että
pitää´kohta alkaa vauhdittaa supistuksia tipalla, jos ei luomukeinot auta.
Kätilöopiskelija sitten sanoi, että nänniärsytyksellä voisi saada
supistuksiin vauhtia eli siis nännejä hieromalla. Synnytyksessä oleva tuleva isä sitten kysäisi, että: "Kenen nännejä?". Ei kuulemma
kuitenkaan yrittänyt käydä kätilöopiskelijan tisseihin kiinni!
Makoilin siinä lavitsalla ja pääsi ihan rehellinen paukku kaiken muun
ähinän ohella. Mies katsoi hölmistyneenä "Kuka se oli?? Pieraisitko sinä??" Mua vaan nauratti aivan sairaasti siinä tuskien keskellä...oli
meinaa äijä ihmeissään että kuinka tuo vaimo nyt kehtaa täällä´paukutella??
Terveydenhoitajani kertoi minulle omasta kokemuksestaan: Tämä tapahtui
siis n.13 vuotta sitten: he menivät sairaalaan kun supistukset alkoivat, kätilö ohjasi äidin pukeutusmishuoneeseen riisumaan omat
vaatteensa pikkuhousuja myöten ja laittamaan sairaalapaidan päälle joka oli silloin jostain syystä ns. leikkauspaita jossa on siis
nauhakiinnitys selässä. Äiti tuli pukeutumishuoneesta sairaalapaita päällä. Sitten kätilö opasti miehen isien pukeutumishuoneeseen, isi meni sinne ja tuli kohta pois. Terkkarini meinasi kuulemma pyörtyä ja
kuolla" häpeästä kun mies tuli huoneesta: mies tuli huoneesta myös leikkauspaita päällä ja pakarat vilkkuen! Oli sitten löytänyt tuolilta
samanlaisen paidan ja hädissään ajattelematta esikoisen synnytykseen tullessa toimi kuten äitiä oli neuvottu! Siinä oli kuulemma ollut
kätilölläkin naurussa pitelemistä.
Äitiysvalmennuksesta kerrottiin seuraava juttu: pari oli mennyt
synnyttämään esikoista. Mies oli ohjattu isien pukuhuoneeseen ja käsketty
vaihtamaan vaatteet ja laittamaan sairaalan tohvelit jalkaan. Isä tuli
sitten takaisin synnytyssaliin hiihtäen omituisesti pitkin käytävää.
Vaatteet olivat menneet oikein päälle mutta jalkoihin mies olilaittanut ne pahviset kaarimaljat kun kätilö ja äiti olivat
naurultaan saaneet huomautetuksi asiasta mies oli ollut tosi helpottunut ja vastannut: "No jo mä ihmettelinkin, että on aika huonot tossut..."
Äitiysvalmennuksessa kätilö kertoi oman miehensä tulleen hakemaan´vauvaa ja äitiä sairaalasta TYHJÄN äitiyspakkauslaatikon kanssa! En
yhtäkkiä uskoisi kenenkään sentään niin toope olevan, mutta tuskin tuo kätsy valehtelikaan... Iskä ajatteli kai, että onhan se tosi kätevää
laittaa vauva laatikkoon ja kansi kiinni !?
..tuli ihan vedet silmiin, kun nauratti niin paljon..
Kiitos päivän piristyksestä.
... varmaan viikon noille tapahtumille!! kyllä miehet on "reppanoita"...
..aivan mielettömän hauska juttu..
..nii ne miehet..hmm
tulipa naurettuu iha kunnolla..
ukkokii tuli kattomaa mikä oli noin hauskaa..
mut ei se tainnu noita juttuja ymmärtää..
ne on vasta eessä päin..!!
Tuon kirjoituksen jälkeen en ihmettele miksi ennen naiset hoitivat synnytykset ja miehet pysyivät 50m päässä saunasta.
Hassuja juttuja hämmentyneistä miehistä.
Eivät nuo miehet kyllä aina ole tuollaisia. Minä olen synnyttänyt kolme lasta aikuisen miehen kanssa. Hänen tukensa on ollut arvokasta ja yhteinen synnyttämisen kokemus hieno. Hän on osannut todellakin olla minun tukenani ja siirtänyt omat tunteensa sivuun. Pitänyt kädestä kun on tarvinnut ja rauhoitellut, kun sen aika on ollut.
Lapsiinsa hänellä on läheinen suhde, joka on alkanut jo syntymän hetkestä. Hieno mies!
Pyysin nää jutut piristykseksi ja ajankuluksi itselle ja vaimolle. Saadaan nauraa muiden jutuille. Itse menen jo neljättä kertaa synnytykseen, joten luulisin selviäväni ilman suurempia kömmähdyksiä.
Kuorsasi. Saattaa kuulosta joidenkin korvaan pahalta, mutta minusta sinänsä hyvä homma, että isukki osaa ottaa rennosti. :) Kyllä se sitten jossain vaiheessa kummasti heräsi. Lopuksi totesi, että olen hänen sankarinsa. Ällöttävän romanttista, yök!
En voi olla kertomatta tässä yhteydessä, että minäkin nukuin synnyttäessäni nuorintani. Synnytys jouduttiin käynnistämään ja kesti melko kauan. Kun sitten sain epiduraalipuudutuksen ja olin väsynyt, niin sitten minä nukuin, kun ei kerran kipuja tuntunut. Tenavan päässä oli valvontapiuhat ja kätilö tarkkaili tilannetta, joten oli ihan turvallista nukkua. Hän tuli sitten herättelemään, että rouvan olisi aika alkaa ponnistamaan. Veikeä kokemus.
Oltiin eukon kanssa ensimmäistä työstämässä (tai hän siis lähinnä) ja sairaalassa sattui olemaan vanha kaveri lääkäriopintojaan suorittamassa.
Kaiffari puski huoneeseen sisään, nappasi ilokaasunaamarin ja näytti miten sitä käytetään ja siinä me kaikki kolme impattiin ilokaasua muutama minuutti ja räkätettiin kuin apinat kun hoitsu tuli paikalle. Emäntä sai ko. herkkua sittemmin lisää mutta minä en ... kannattaa kokeilla ! Ja menee parissa minuutissa ohi ilman krapulaa tms. ;D
PS. Ja sitä käytetään niin että vedetään se naamari ilmatiivisti pärstän ympäri ja vedetään niin syvään henkeä että meinaa haljeta. Tavallisella hengittämisellä ei homma toimi.
Itelläni ei niin kamalsti miehen kömmähyksiä mieleen tule, omiani kylläkin... Mutta kyllä olen mieheni kironnut ja hartaasti.
Synnytystä käynnistettäessä lääkäri määräsi peräruiskeen ja kun hoitaja tuli sitä antamaan mies katseli kiinnostuneena vieressä... Ilman mitään varoitusta mieheni tokaisi kylläpäs takamuksesi onkin levinnyt, huomenna sun pitää alottaa taas se salilla käynti.
Samainen mies päätti saada vielä sen viimeisen kuvan isomahaisesta tyttöystävästä ennen kuin tämä menee vessaan peräruiskeen mukavasta sivuvaikutuksesta, juuri kun se ruiske alkaa vaikuttamaan. Yritä siinä tehdä miehelle mieliksi ja seistä suorassa kun p..ka on valmis valumaan pitkin sääriä. Hieman myöhemmin mies sitten huomauttaakin (kun tuleva äiti hyvin täpärän pelastautumis tilanteen suurelta mokalta tekee, syöksymällä vessaan ties monettako kertaa).. Mikä tuo ruskea vana tuossa ovella on? Hmmmm, olin myöhästynyt aavistuksen.
Eräällä toisella kertaa mies taas näki että purin tyynyäni kun supisti. Otti tyynyn suustani ja pisti kätensä tilalle, sanoi pure vaan se helpottaa. Itse en paljoa tilanteesta tajunnut, mutta havahduin supistuksen laantuessa siihen, että mieheni valitti kun olin purrut niin kovaa. Kuka piru sen käden siihen suuhun oli käskeny työntää...
Loppuvaiheessa lääkäri käski makaamaan sängyllä ja jos hätä tulee pitää miehen asettaa astia pyllyn alle tai kutsua hoitaja se tekemään. Joku älypää oli ennen synnytystä miehelleni varoitellut, että kun lapsi syntyy se tuntuu kuin p..kaa pukkaisi, joten kun minä sitten aloin hokemaan että kakattaa, kakattaa... Niin mies juoksee tukka putkella käytävään ja huutaa "apua, lääkärii, kätilöö, kuka taahaansaa, se vauva syntyy nyt... apuaa"
Koko synnytys porukka tulikin sitten todistamaan äidin mahtavaa pukkausta, mutta siitä väärästä reiästä :) nolotti
Kivunlievitykseksi käytimme ilokaasua, sillä pelkäsin piikkejä. Mietin olisiko laite turvallinen ja muuta, kun isä päätti testata laitetta ihan syntyvän vauvan turvallisuuden vuoksi. Kävikin niin että isä tippui suorilta jaloilta maahan makaamaan (oli jotain vikaa ollut laitteessa) ja sillä välin kun äiti yritti ponnistaa, toinen ryhmä yritti elvyttää isukkia. Eräällä toisella synnytys kerralla sitten äiti vetikin hieman liikaa päässä pyöri, tuli huono olo ja äiti sammui kesken leikin siihen synnytyspöydälle.
Toisella kertaa taas äiti ei tuntunut saavan tarpeeksi happea ja ventiloi (vai mikäse nimitys olikaan). Hoitaja nakkas pussin ja käski hengittämään siihen ettei taju mene kesken kaiken. Isä nappasi pussin kysyi miten siihen hengitetään. Kätilö neuvoi katsellen tarkasti äidin jalkoväliin samalla, sillä synnytyksessä ohjattiin tulevia kätilöitä. Isä kuunteli ohjeet ja rupesi hengittämään. Äiti jo melkein tajuttomana, kun kätilö oli tajunnut isän hengittävän paperiseen pussiin joka oli tarkoitettu äidille.
Kun lapsi oli viimein syntynyt ja julistettu tytöksi, ei isä halunnut päästää sitä silmistään vaan lähti mukaan pesuun ja punnitukseen. takaisin tullessaan hän kysyi voisiko panna tytön takaisin sinne mistä se tuli ja saada pojan tilalle. Hän oli niin odottanut potkupallokaveria... Äiti oli huutaa kurkku suorana, kunnes mies tokaisi älä nyt en minä tosissani. Ajattelin avin, että kun pääset täältä niin aletaan samantien tehdä sitä poikaa, sillä eihän tää synnytys ole yhtää niin kivuliasta kuin ne väittää!
Ja sattuipa kerran moka kätilöharjoittelijallekki. Kuten jo monet synnyttäneet tietää se todellakin voi tuntua samalta kuin kakkaa työntäessä, niin äiti oli synnytys salissa ensimmäistä kertaa eläissään... Tuli hätä ja sanoi harjoittelijalle, että nyt ois hätä. Harjoittelija pyysi kätilön paikalle, kätilö tutki äidin kysyi harjoittelijalta, oletko varma. Johon harjoittelija olen. Kätilö käski sitten ottamaan lapsen vastaan kun se tulisi ja auttamaan tarvittaessa. Oli harjoittelijan ilme hyvä kun sai syliinsä ruskean pökäleen. Tästä ensimmäisestä kerrasta viisastuneena, äiti otti aina peräruiskeen ennen synnytystä.