Välillä vähän vaikuttaa siltä, että moni tänne kirjoittava näyttää nauttivan yksinolostaan sen verran paljon, ettei oikeasti ystävää edes halua.
Nautitko yksin-
olosta?
12199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joo osittain mutta välillä taas on semmosia päiviä jolloin oikeasti vituttaa ihan rankasti olla yksin... Mutta on siinä hyväkin puolensa, saa elää ihan niinkun itse haluaa, eikä tarvitse kysellä toisten tuloja ja menoja..... Mutta enpä sitten niistä muista hyvistä puolista tiedä...
Tuo, että saa olla ihan niinkuin itse haluaa, on ollut jo pitkään itsestäänselvyys. Sitä kaipailee seuraa välillä kovastikin, mutta on sitä tullut kumminkin mietiskeltyä, että miten se oikeastaan toimisikaan, jos yhtäkkiä olisi muitakin ihmisiä elämässä? Olen kumminkin jo tottunut siihen, että kukaan ei tule "hätyyttelemään", joten voin tehdä ihan mitä vain, milloin vain, vaikka hetken päähänpistosta. En tiedä, kuinka osaisin olla, jos tuo vapaus menisi? Mitä enemmän ajattelen, että pitäisi elää, ikäänkuin muiden menojen mukaan, sitä vaikeammalta tuntuu kuvitella itseään tuommoiseen elämään. Se ei kumminkaan poista sitä, ajoittain tukahduttavaakin, yksinäisyyden tunnetta ja kaipuuta yhdeksi muista. Taidan olla umpikujassa.
Niinpä, itse en ole koskaan asunut yksin.
Ensin lapsuudenkodissa ja sitten tyttökavein kanssa samaan kämppään ja siitä sitten etiäppäin kuen yhteiskunta meiltä sopuleilta odottaa.
Hassua tässä on se että olen aina ollut luonteeltani yksinäinen susi, olosuhteiden ja tilanteiden pakosta joutunut asumaan muitten kanssa.
Arvostan suuresti aikaa jolloin voin tehdä mitä haluan ja kuten sanoit, kukaan ei hätyytä.
Mutta koskaan ei nuo onnenlahjat näytä menevän tasan. Kait ihminen perusluonteeltaan on sellainen että ei voi koskaan olla seesteisen tyytväinen olotilaansa.
En mä ainakaan nauti. Mitä häävi elämää se on olla yksin joka päivät vuodet ympäri.?
oikeasti todella vaikeaa löytää- ja saada ystäviä, koska moni haluaa vain tavalla tai toisella hyötyä toisesta. Ilman hyötyä ei ystävyyttä myöskään ole syytä jatkaa.
Kokemusta asiasta on yllin kyllin. Pelkkää ystävyyttä ilman hyöty näkökulmaa on oikeasti todella harvoin.
No mun mielestä ihmiset tekee kaiken pohjimmiltaan täysin itsekkäistä syistä. Ihmiset osaa olla kohteliaita ja kivoja toisilleen, mutta (tiedostamattomana) taka-ajatuksena siinä on saada itselle jotain hyötyä kyseisistä ihmisistä. Virikkeitä tylsiin hetkiin, taloudellista hyötyä, apua kyseisten ihmisten erikoistaidoista ym.
Kai tää on jokin ihmiseen syvälle sisälle rakennettu mekanismi. Jotkut sit pärjää ja jotkut ei, heikot putoaa ja vahvat pärjää. Ja miksipä ei näin, lopulta mekin ollaan luonnonlakien mukaan toimivia eläimiä. Usein vain tekopyhinä nostamme itsemme korkealle jalustalle.
Jep, tuossapa se "ystävyyden" perusolemus tulikin hyvin ilmi.
Mieleen pukkii nuo verkostofirmat joitten liikeideana on ja oli juuri ystävyys-suhteiden kaupallistaminen. En tiedä mitn ko firmoilla nykyisin pyyhkii, mutta aiemmin meni lujaa.
Todellisia ystäviä joitten kanssa elo ja olo on pyyteetöntä on tosi harvassa, lapsuudesta muistan muutaman hyvän kaverin jotka olivat kuin veljiä.
Olen kuullut kun vanhat sotaveteraanit muistelevat sota-aikaa niin hyvänä puolena hyvin monella on juuri tuo armeij-aikainen veljeyden tunne, mikä on kait juuri sitä pyyteetöntä ystävyyttä ilman puhdsta ja tarkoituksenomaista hyötyajatelua. Tokihan siinä hyötyä on sen verran mukana että kaverien kanssa on helpomapaa olla kovissa oloissa kuin yksin.
Kaikki hyvät tyypit pitää toistaseksi matalaa profiilia mutta eiköhän se tästä vielä iloksi muutu. Parempi katsoa kuin katua.
Ihmiset on berseestä. Viihdyn ihan hyvin itteni kanssa.
Varsinaisia ongelmia tulee silloin kun tarttis:
a) kantoapua, muuttaminen ja huonekaujen rehaus ylipäätään pitää joko jättää muuttofirmalle tai tehdä sitten hissukseen ja harkiten
b) remppa-apua, et joku pitäis tikkaista / tapetista / mittanauhasta / kipsilevystä kiinni
c) joku fiksumpi jolta kysyä, että mille pajalle mun kantsit toi autoni viedä korjattavaksi
tai jotain muuta vastaavaa...
Huomioitavaa on, että:
Yksinäisen täytyy tienata tai ainakin elää säästeliäästi koska rahaa on oltava. Jos tulee fudut ja tilit tyhjät niin ei oo ketään toista jeesaamassa pahimman yli.
Yksinäisen ei myöskän kannata ruveta harrastamaan (tai muutenkaan tekemään) mitään kovin riskaabelia; kuten kalliokiipeilyä tai maailmanympäripurjehdusta, ellei sitten kyseessä ole ns. hälläväliä-meininki. Kertalaakista jos lähtee henki niin ei se mitään, mutta jos vaelluksella tiput johonkin kuruun ja mätänet siellä jalkka poikki yksinäs (siä montussa ei välttämättä ole kenttää kännylle) niin se ei oo kivaa.
Terveyden kanssa on parempi olla tarkkana. Kukaan ei oo paapomassa ja tuomassa kuumaa mehua tai hakemassa apteekista droppia kun on keuhkoputkentulehdus tai jalka paketissa. Ite joutuu meneen kauppaan kipeenä pakkasessa ja klinkkaamaan bussiin jos ei pysty autoa ajamaan (eikä oo kuskia, taksin voi tietysti tilata). Eli ensiapukaappi kannattaa pitää ajan tasalla. Ja muutenkaan ei kannata koheltaa, sua ei kukaan välttämättä tuu ruuvaamaan pihalle autosta sieltä soramiehen mutkasta kun päätit yöllä leikkiä Vatasta.
Toisaalta:
Yksinäisen ei tartte tehdä kompromisseja. Jos siltä tuntuu niin sitä voi lähteä vuodeksi Italiaan eikä tartte keltään kysellä mielipiteitä että olisko kiva ja lähtisiks sää ja koska sulla on lomat...
Yksin elämisessä on tietty puolensakin:
Koko olkkarin voi pyhittää megalomaaniselle autoradalle ja sillä voi leikkiä vaikka koko viikonlopun alasti pizzaa syöden ja kebbanaa juoden ilman että kukaan tulee urputtamaan.
Tuo viimeinen kommentti oli hyvä :)
Tosin itse leikkisin viikonlopun alasti lattialla sellaisen muodokkaan blondin kanssa, nam.
Tekee häihyä kun ajtteleekin, hrrrrrrrr.
... mut sit sää et enää ois yksin ja se blondi rutkuttais siitä autoradasta.
Pidän todella paljon ihmisten seurassa olemisesta ja yleensä olen todella sosiaalinen, mutta osaan myös arvostaa todella paljon omassa rauhassa olemista ja se on ihana tunne kun voi vaan olla ja tietää et ei oo mitään kiirettä mihinkään ja voi vaan olla omissa oloissaan ja nauttia rauhasta. Välillä pitää päästä ihmisistä eroon ainakin vähäks aikaa :)