riitelyä joutunut aika paljon sietämään lapsesta asti että en minäkään siitä kyllä oikein pidä : /
Kyllä kuule minäkin
olen sitä
13170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mikset? Pöljä olet.
haluaisi ollenkaan riidellä. Asiat PITÄÄ selvittää asiallisesti keskustellen, eikä riidellen ja tapellen!
Sellaisen naisen kun löytäisi, niin paratiisissa varmaankin luulisin eläväni...!
mulle että älä sit huuda sun miehelle jos joskus sulla sellainen on ;)
Ei semmoista oo. Minulla on kokemusta. Yksi nainen löi kerran nokan poskelle. Ei mitään voinut..
Aika viisas neuvo isiltäsi. Tosin ei naisenkaan tarvitse sietää miehen huutoa, eikä huonoa kohtelua. Miehen pitää pitää naistaan hellästi kuin kukkaa kämmenellä, koska lähes aina nainen on se herkempi ja hennompi osapuoli !
Ei kai riitelystä kukaan pidä. Itse olen kodista jossa oli todella riitaisaa ja jossa uskalsi hädin tuskin hengittää. Enkä oikein nuorena osannut riidellä tai pitää puoliani. Mutta mun mielestä on kuitenkin tärkeää että kumpikin voi tuoda myös sen huonon tuulensa esille ja riidellä. Kunhan se on sellaista riitelyä että riidellään siitä asiasta mikä riitaa aiheuttaa. Jos taustalla on muuta puhutaan. Ei olla ilkeitä, ei riidellä toistelle silloin kun on muita niin että nolaltaan toinen. Ja ennenkaikkea sovitaan. Jatkuva riitely on huono asia. Mutta on hyvä suuttua silloin kun siihen on aihetta. Ei asioita saa ja pidä padota sisälle. On myös mun mielestä tärkeää olla toisen puolella ei toista vastaan. Riidellessä on tärkeää muistaa ettei toista saa vahingoitta henkisesti tai fyysisesti.
Eikö sitten asiallinen keskustelu erimielisyyksistä riitä siihen, ettei niitä asioita patoonnu sisälle? Minä en vaan halua riidellä, vaikka joskus saatan vähän ääntäni korottaakin.
Se on itsestään selvää, ettei toista saa vahingoittaa enempää henkisesti kuin fyysisestikään!
Voi se riittääkkin. Miksei. Tuo on totta. Ja onhan tuo äänenkorottaminenkin jo ihan hyvä tapa purkaa itseään.
Vielä lisäys että musta olisi kauheaa jos aiheuttaisin huomaamattani toiselle käytökselläni mielipahaa eikä hän kertoisi sitä mulle. Koska itsekkin olen pohjimmiltani hyväntahtoinen ihminen ja varsinkin silloin kun välitän toisesta paljon.
Eikse tuu ihan spöntaanisti? Joutuu vatvomaan ilmeisesti?
Hyvä sitten, jos nainen ei käytä sitä tietämystään miestä vastaan. Siis jos mies kertoo, mikä hänen mieltään pahoitti.
Ainakin minun kotonani äiti teki niin isääni vastaan, mikä tuntui kyllä sivusta seuratenkin hyvin pahalta. Ja itsekin edellisessä suhteessa sain samasta kärsiä, mikä kyllä masensi!
Lopulta isä ei sitten sanonutkaan äidille juuri mitään tärkeää; kuunteli vaan tyynesti äidin purkauksia ja lopulta poistui paikalta kun mitta tuli täyteen.
Ehkä sen takia pelkäät riitelyä. Mutta oikeasti ei kauhean moni henno pahoittaa toisen mieltä hänen heikkouksillaan. Onhan niitä meillä kaikilla. Itse olen tempperamenttinen ja herkkä mutta en halua olla ilkeä enkä satuttaa. Kaipa me kaikki kannamme noita lapsuudenkodin traumoja mukana mutta se on jo jotain että ne tunnistaa. Itse en halua olla hallitseva. Haluan että toinen uskaltaa kertoa mielipiteensä ja tunteensa.
Juuri niin, lapsuudenkodin jutut kulkee mukanamme varmaan hyvinkin pitkään.
Perusluonnehan on ihmisellä se miksi se on muovautunut, mutta sinä vaikutat kyllä hyvin fiksulta naiselta mielipiteinesi.
Nyt on kuitenkin mentävä nukkumaan, joten hyvää yötä sinulle!