Lyhyitä pätkätöitä pätkän perään

Teen keikkatöitä koulun ohella. Määrä ja tiheys riippuvat luennoista ja muusta opetuksesta, mutta keskimäärin 80 h/kk. Työ saattaa olla fyysisesti rankkaa, mutta päivän päätteeksi en ole tuntenut olevani yliväsynyt. On päiviä, jolloin on henkisesti koetuksella. Useimmiten töissä on kuitenkin mukavaa ja se auttaa jaksamaan muussa elämässä.

Lyhin varoitusaika tähän mennessä lienee ollut, että perjantai-iltana soitettiin tulisinko lauantain iltavuoroon - lukuun ottamatta niitä tapauksia, kun jäin aamuvuoron jälkeen iltavuoroon ja tein pitkän päivän klo 7-21.

Oma asenne ja suhtautuminen työhön merkitsevät paljon ;)

Oikeudessa oli jo ennakkopäätös tästä että: keikkatöitä tarjoavat firmat eivät saa tarjota väliaikaisia työpaikkoja, VAIN VAKITUISIA NÄMÄ FIRMAT.

Eli eivät saa laittaa toiselta "delegoituja" 2-viikon hommaa, vaan se tulkitaan vakituiseksi työsuhteeksi jos olet firman kautta tuollaisen ottanut.

Hei,
Oma tilanteeni on sellainen, etten ole minkään henkilöstövuokrafirman kautta työllistynyt vaain ihan sairaanhoitopiirin palkkaamana.

Min tein omasta tahdostani pätkää ja keikkaa suoraan firmalle, vain siis tälle yhdelle palvelutalolle, en siis minkään välitysfirman kautta. Ja kyllä tuli soittoja, että pääsetkö heti, tarve tuli justiinsa nyt. Toki, tiesivät, että yleensä tulen mielelläni nopeallakin aikataululla, niin olin varmaankin se ensimmäinen jota kysyttiin. Sinällään, toimeentulo oli hyvinkin turvattua, ja vapaus oli sanoa myös ei. Eli tämä oli joustava tapa. Sittemmin kyllä suostuin ottamaan pidempiäkin sijaisuuksia, kun se alkoi sopimaan elämäntilanteeseen. Jo vuorokauden varoitusaikakin oli harvinaisen pitkä silloin keikkaillessa. Mutta en siis tehnyt omasta halustani mitään muutamia päiviä pidempiä soppareita. Ja sitten kun itse niin halusin, niin sai niitä pitkiäkin ihan heti. Pitkissähän on se etu, että ne antavat mahdollisuuden elämän suunnitteluun. Mutta ne myös sitovat. Silloin kun halusin itse säännöstellä tekemääni työn määrää, oli keikat paras ratkaisu.

Hei, ite olen pätkää tehnyt n.7v. Lyhin pätkä 1 pv, pisin vuoden vuorotteluvapaan sijaisuus. Yhteensä olen ollut työssä 82 eri kertaa, aina eri henkilön sijaisena, vaikka tehnyt samaa, tai lähes samaa hommaa...
Lyhin varoitusaika on ollut aamulla klo 8.10 soitettu, että tuletko sairauslomaa tekemään ja siinä olen ollut työpaikalla klo 9.00.
Ketjuttaa ei saa, mutta eri henkilöiden sijaisuudet eivät ole ketjuttamista (?) minulle sanottiin.
Elämä on "pätkäelämää", mitään en voi suunnitella etukäteen, koska voi päästä töihin juuri silloin... Liiton päiväraha sovitellaan ja jos teen yli noin 11 pv/kk, tienaan sen verran, että en saa liitosta mitään, joten yritän olla sitten kaikki mahdolliset päivät töissä, että eläisin... Liiton päivät lasketaan uudelleen 36 viikon täyden "työjaksojen" jälkeen; raha pienenee, koska laskentaan käytetään sitä soviteltua kk-tuloa...
Henkisesti raskasta, fyysisesti ei niin.. Koko elämä on kiinni pätkistä.. vapaa-aika, viikonloput, ym., lomia ei ole, koska muiden kesä-, joulu ym-lomat sinä sijaistat.. Sanovat, että onhan sinulla lomaa aina, kun et ole töissä??!! Onko se todella lomaa, kun voit saada "työ"puhelun vaikka uimahallissa käynnin aikana... Jollet ota 1-päivän työtä vastaan, et saa pitempiä sijaisuuksiakaan...
Yritä saada jotain muuta työtä, kun pätkää; siihen juuttuu kiinni, koska työkkäri ei panosta sinuun, kun "sinullahan on jo kiva työpaikka". Jos et ota niitä pätkätöitä vastaan, työnantaja ilmoittaa työkkäriin työn vieroksuntasi ja SINÄ saat 8vk:n karenssin. Siis mitä tahansa muuta työtä, mikäli haluat saada tulevaisuudessa vakaan elämän, jossa saa suunnitellakin jotain....

kuulostaa teidän tarinat todella tutuilta. itse teen myös pätkätöitä tai ei sitä voi todellakaan edes pätkäksi sanoa kun teen yleensä muutamien päivien sijaisuuksia. eli hyvin pientä silppu paska duunia. olen tehnyt tätä paskaduunia jo vuosikausia ja muut toitottavat että kyllä sinä vielä saat pitempiäkin pestejä/VAKITUISEN? haahaa sanon minä. pomot ne tietää niin hyvin että jos suostut lyhyisiin ei sua kannata pitempiin ottaa kun muuten huomaat miten kivaa se oliskin ja et ehkä enää suostuisikaa niiden vieterileluksi. ja se on kans ihme juttu kun muut sanoo että voi kyl mäki mieluummi tekisin tollasta ni sais ite aina päättää millon viettää lomaa ja saattaa olla pitkiäkin aikoja "lomaa". ei todellakaan ole noin ikinä et voi tietää koska tulee soitto ja mihin paikkaan ja miten lyhyt mahtaa olla tällä kertaa. jos satut jotain sitten suunnittelemaan kun ei töitä kuulu niin joko silloin sitten tuleekin ja joutuu jostain taas luopumaan. henkisesti todella kuormittavaa. ja aina saa täytellä niitä lappuja liittoon. nautitteko te muut "silpputyöntekijät"?

Nykyisin en tee keikkaa, mutta kokemusta siitä on pitkiä pätkiä useina vuosina.Raskainta on se, että vuoroon soitetaan vähän aiemmin tai jo vuoron alettua. Tai iltavuoroon soitetaan, juuri kun olet asennoitunut, että tänään ei tullut töitä ja alat miettiä muuta tekemistä.Tai raskaan päivän jälkeen tuleekin yövuoro, vaikka oletti ettei töitä enää tarjota. Riippuu elämäntilantteesta millä ajalla töihin lähtee. Jos on yksinelävä, eikä ole paljon suunnitelmia, niin se on helpompi.
Vapaita ei uskalla ajatellakaan. Jos kieltäydyn esim ma ja ti keikasta, niin voi olla että seuraavat kaksi päivää töitä tulee vasta viikonloppuna. Tällöin viikko jää vain kaksi päiväiseksi, kun joustamalla olisin saanut tehdä neljä. Vapaat pitäisi pitää silloin kun töitä ei tule, ja muutoin aina olla menemässä. Ennakkoon vapaiden suunnittelu voi lyhentää työviikkoja, jos ne työt on juuri silloin kun olet päättänyt olla vapaalla.
Työtilanteesta ja työn määrästä riippuu miten rajoittavaa ja raskasta se on. Eräässä kaupungissa ja paikassa oli niin paljon keikkoja, että sai valita ja varauksia ennakkoon tuli tasaiseen tahtiin. Silloin se homma mene ihan omalla painollaan ja pystyi miettimään vapaatkin etukäteen, koska työtä järjestyi aina kun halusi. Ei ole silloin ollenkaan raskasta, siinä on tietty mukava vapauskin.
Jos työtä on vähän, niin on raskasta, koska koskaan ei voi suunnitella mitään. Tällöin on on vain laajennettava keikkapaikkojen määrä, jotta työtarjouksia tulisi mahdollisimman paljon. Keikkatyön raskaus riippuu elämäntilanteesta ja tarjotun työn määrästä. Keikkailu on ihan mukavaa, silloin kun pystyy luottaan siihen että töitä on jatkuvasti.
Toimeentuloasiat menee siten, että ostetaan vain välttämätön ja loput säästöön. Hankinnat tehdään säästöillä. Noin vain ei voi hankkia mitä vain tai ostaa velaksi,jos varmuutta jatkosta ei ole.