Mulla on laskettu aika syyskuussa, ja mietin jo kaikkea..voihan se olla että menee suunnitelmat ihan toisin tms, mutta silti..
Olen aika pienikokoinen, mutta vauvelin pitäisi mahtua alateitse. Kummitätini on pusertanut kaksi lastaan jakkaralla, onko se hyvä keino? Haluaisin välttää tietysti repeytymiä, ja epparia en todellakaan halua ellei ole ihan pakko (ja mikä on pakko, kun tietää monien vanhempien kätilöiden tavat..) Eikö kyykyssä tai jakkaralla luonnon painovoima helpota ulos tuloa? Mutta tuleeko se vauva sitten liian nopeasti ulos ja tulee repeytymiä? Pelottaa...siskoni epparikohta kipuilee vielä puolen vuoden jälkeen ja sattuu seksissä...eikö repeytymät parane yleensä nopeammin? jos puhutaan 1-2 asteen repeytymistä?
Olen aika pienikokoinen, mutta vauvelin pitäisi mahtua alateitse. Kummitätini on pusertanut kaksi lastaan jakkaralla, onko se hyvä keino? Haluaisin välttää tietysti repeytymiä, ja epparia en todellakaan halua ellei ole ihan pakko (ja mikä on pakko, kun tietää monien vanhempien kätilöiden tavat..) Eikö kyykyssä tai jakkaralla luonnon painovoima helpota ulos tuloa? Mutta tuleeko se vauva sitten liian nopeasti ulos ja tulee repeytymiä? Pelottaa...siskoni epparikohta kipuilee vielä puolen vuoden jälkeen ja sattuu seksissä...eikö repeytymät parane yleensä nopeammin? jos puhutaan 1-2 asteen repeytymistä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
mitä pystymmässä synnyttää sitä nopeempi synnytys on, sitä kivuttomampi ja sitä vähemmän repeämiä!!! Istumassa,jakkaralla tai seisten parhaat. Kun on pystyssä...lapsi painaa alas lujempaa ja avaa tietään nopeasti eteenpäin toisin kuin maatessa jolloin lapsi joutuu puskemaan itsensä ylämäkeen.
Joo, vanhempi tapa on synnyttää painovoimaa hyväkskäyttäen. Toimii kuulemma paremmin..
Ja kuka muutti toimivan tavan? Mies. Joku kuningas se oli joka pamautti rakastajattarensa raskaaks ja halus tirkistellä synnytystä verhojen takaa! Siitä lähtien yleisty makuultaansynnytys..
Miehen keksimä kuulemma tuo makuutus. Ihan peffasta. Se vain helpottaa kätilön työtä EI äidin!
Älä turhaan suunnittele etukäteen asentoja. Tärkenintä on mennä synnytykseen avoimin mielein ja katsoa mitä tuleman pitää... Mustä esim. tiedät miten reagoit synnytyskipuun?
Yllättävän monet haluavat synnyttää sitten loppujen lopuksi makuasennossa, sillä harvan jalat kestävät tunnin kyykkimistä - siinä on eräs rajoittava realiteetti.
joita on kolme takana synnytystapa on kaikesta suunnittelusta huolimatta ollut perinteinen puoli-istuva....joka kerralla vaikka olisin muuta suunnitellut,synnytyksen alettua en ole halunnut nousta siitä lavitsalta yhtään mihinkään olen syystä tai toisesta sattunut siinä makoilemaan juuri silloin enkä tosiaan olis halunnu kykkiä esim. jollain jakkaralla...mutta tämäkinhän on hyvin yksilöllistä mitä pystyy/haluaa siinä tilanteessa tehdä....kannattaa ne vaihtoehdot käydä läpi,mutta se on ihan eriasia kuinka sitten käy eikä siitä toinna ottaa stressiä...onnea tulevalle!
Niin, asiaa puhut. Tuomita ei kannata mitään eikä ketään, mutta kyllä se siinä synnytyksen aikana selviää miltä tuntuu ja missä asennossa sitä haluaa työntää... Onnea ja reipasta mieltä!
Kaikissa kolmessa normaalisynnytyksessä olen ollut puoli-istuvassa asennossa. Se on ollut itselleni asento, jossa olen pystynyt rentoutumaan, ja siihen on ikään kuin luonto ajanut. Ensimmäisessä tehtiin eppari, kahdessa seuraavassa repesin vähän, mutta nopeasti haavat paranivat. Istumaan pystyin heti synnytyksen jälkeen. Eivätkä ponnistuksetkaan kauaa kestäneet: eka 20 min, toka 10 min. ja kolmas tuli kahdella ponnistuksella. Itse en mitenkään jaksaisi kyykkiä tai kontata tai roikkua missään ponnistuksen aikana.
Kolme kertaa synnytin puoli-istuvassa asennossa ja pidin sitä itselleni hyvänä. Jaloilla sai hyvin tukea ja voimaa ponnistusvaiheessa ja lepovaiheessa oli hyvä rentoutua taaksepäin nojautuen. Tärkeää oli sekin, että kätilön oli hyvä työskennellä, sillä hän teki töitä lapseni ja minun hyvinvoinnin eteen.
Synnytys ei ole elämysmatkailua ja riskitöntä. Minä koin turvallisena ammattihenkilökunnan mielipiteet ja näkemykset, sillä he pyrkivät minun ja vauvani etuun.
Olen nauttinut kaikista synnytyksistäni, vaikka kipua olen luonnollisesti kokenut. On ollut ihanaa saada vihdoinkin toivottaa tervetulleeksi tähän maailmaan se sillä hetkellä maailman tärkein ihminen!
Oletko menossa synnytysvalmennukseen?
Mulla laskettuun aikaan kuukausi ja valmennuksessa tuli käytyä. Tykkäsin tosi paljon! Sain tosi paljon hyviä vinkkejä liittyen mm. kipuun ja synnytysasentoihin.
Asennosta ajattelin että kokeilen kaikkea mahdollista, mikä sitten tuntuu hyvältä..
Valmennuksessa istuskeltiin jakkaralla ja se ei varsinaisesti kolahtanu, mutta testaan ennen tositilannetta uudestaan..
Kylkiasento on multa poislaskettu, kokeilin illalla kotona ja jalan nosto teki pelkästään liitoskipujen takia huonoa.
Makuuasentoa en ole ikinä harkinnut, jotenkin istuminen tuntuu hyvältä ratkasulta. Meijän sairaalalla on tarjota 3 erilaista jalkatukea puserrusvoimaks, ehkä löytyy sopiva mulle?
Joissain synnytyskirjoissa on vinkkejä miten voimistaa jalkoja synnytystä varten, kyykkyyn auttaa ihan vaan reeniksi se että kun kattelee telkkaria jalkoja reenataan olemalla kyykyssä niin kauan kun tuntuu hyvältä. Tarkoituksena on olla mahdollisimman kauan kyykyssä, sitten menee aika hyvin kun jaksaa kattella koko lempiohjelmansa kyykyssä vaihtamatta asentoa välillä..
Hain tänään apteekista lisää rasvaa raskausarpia vastaan ja täti suositteli Weleda -nimistä raskausajan hoitoöljyä. Otin sitä käyttämäni Wichyn tilalle.
Weledalla on välilihalle tarkotettua öljyä, joka valmistaa synnytykseen. Sen pitäis ehkäistä repeytymiä synnytyksen yhteydessä. Ajattelin ostaa sitä pullollisen -ei voi ainakaan olla haitaks..
Mää olen kuullut että nuoret on niitä pahimpia auttamassa synnytystä, leikkaavat helposti liian syvältä..
Omassa kunnassani järjestetty synnytysvalmennus oli todella surkea. Sääliksi käy niitä osallistujia joille tilaisuudet olivat ainoa tiedon lähde..
Mullakin toi kylkiasento tuntui tukalalta ennen synnytystä mutta kun itse tilanteeseen pääsin niin se toimi loistavasti. Makasin kyljellä ja pidin kiinni toisesta nilkasta, siten oli aika helppo kohdistaa ponnistus oikein.
En oikein hiffannut mitä tarkoitit "nuorilla synnytys avustajilla jotka leikkaavat liian syvältä". Synnytyksessäni oli mukana kerrassaan loistava harjoittelija joka oli kyllä viimeisen päälle mukana fiiliksessä ja tosi hellä ja herttainen. Mitää ei leikattu ja kosmeettisen repeämän ompeli em. harjoittelija (ja hyvin tikkas!).
Hyvä peruskunto on kyllä eduksi synnytyksessä mutta ei siihen sen kummempia treenejä välttämättä tarvi. Ne voimat joita ei normaalisti tule esille huomaat kyllä sitten kun kroppa pursuaa adrenaliinia.:)
Joo, varmaan valmennukset erilaisia, itte tykkäsin mielettömästi. Meitä oli 7 paria ja kaikilla oli kivaa ja kätilö vastaili kysymyksiin ja otti meijät rennosti vastaan.. :)
Voi olla että kylkiasento on toisille se oikea, kaverinikin tykkäs siitä ja synnytysvideossa täti halus jatkaa ponnistusvaiheeseen siinä. Meijän sairaalassa testataan oikea puristussuunta kylkiasennossa, mikä jännittää mua koska viiltäminen tuntuu pahalta..
Se harjoittelija kommentti oli vastakommentti keskustelun alottajalle koska olen kuullut että harjoittelija teki syvän viillon, eli ei vanha kätilö ole välttämättä huono! -en tarkoittanut että harjoittelijat on huonoja, mutta ei kannata pelätä etukäteen jos kätilöksi tulee vanhempi.. sillä saattaa olla pallo hallussa paremmin.. ;))
Joo, peruskunto riittää synnytykseen, hyvä rentoutumiskyky auttaa paljon ja synnytysvalmennuksessa sanoivat, että liika huuto ei auta, vaan heikentää rentoutumista ja voimat kuluu turhaan..
Mutta jos haaveilee kyykystä, niin miksei pieni reenaus olisi hyvästä?
Jalat tuppaa puutumaan nopeaan jos ei ole reenannut..
Mutta jokanen taplaa tyylillään, eihän sitä mitään oikeeta tyyliä olekaan, mutta suunnittelussa ja valmennuksessa ei menetäkään mitään.