Me ollaan oltu yhdessä nyt reilu kolme vuotta, on lapsi, koti työ sekä mies aloitti juuri opiskelut. Olen todella avoin osoittamaan tunteitani ja, joskus aamiaisella yksin kettiössä mietin miten paljon miestäni rakastan, hiivin makkarriin ja annan suukon ja totean, että rakastan sua.
Jos hän tekee jotain mukavaa pojallemme, minulle tai vaikka tuntemattomalle, totean, että oletpa ihana, se oli tosi kivasti tehty.
Minä kosin ja se oli "ihan kiva juttu."
Minä halaan, ja ihan jokus vaan olisi mukava kuulla, spontaanisti,että hän rakastaa minua. Nykyisin, hän kääntää posken, kun yritän suudella ja halatessa alkaa aina keskustelu ruokakaupasta tai opiskelusta.
En ole typerä, enkä riipustausu mieheeni alinomaa. Ensihuuma katoaa joskus, mutta välillä on niin kurjaa olla itsestään selvyys. Vai olenko vain hölmö, enkä huomaa, että ollaan vaan tavan vuoksi kimpassa?
Vähän huonosti selostettu. Tarkoitukseni oli kysyä, että ensi huuman jälkeen pitääkö vain tottua olemaan yhdessä ihan tavasta, kun kipinä katoaa?
Jos hän tekee jotain mukavaa pojallemme, minulle tai vaikka tuntemattomalle, totean, että oletpa ihana, se oli tosi kivasti tehty.
Minä kosin ja se oli "ihan kiva juttu."
Minä halaan, ja ihan jokus vaan olisi mukava kuulla, spontaanisti,että hän rakastaa minua. Nykyisin, hän kääntää posken, kun yritän suudella ja halatessa alkaa aina keskustelu ruokakaupasta tai opiskelusta.
En ole typerä, enkä riipustausu mieheeni alinomaa. Ensihuuma katoaa joskus, mutta välillä on niin kurjaa olla itsestään selvyys. Vai olenko vain hölmö, enkä huomaa, että ollaan vaan tavan vuoksi kimpassa?
Vähän huonosti selostettu. Tarkoitukseni oli kysyä, että ensi huuman jälkeen pitääkö vain tottua olemaan yhdessä ihan tavasta, kun kipinä katoaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.