Masennuksesta voi parantua. Ja parantuu.
Kunpa joku olisi sen kertonut minulle silloin, kun olin ottaa henkeni epätoivossani.
Joten kerron sitä viestiä nyt itse eteenpäin. Masennus on vaihe ja siitä voi oppia ja löytää entistä paremman elämän.
Tiedän, koska niin kävi minulle. Ja monelle tutulleni.
http://katjalemberg.blogspot.com/2010/04/vastuu.html
Kunpa joku olisi sen kertonut minulle silloin, kun olin ottaa henkeni epätoivossani.
Joten kerron sitä viestiä nyt itse eteenpäin. Masennus on vaihe ja siitä voi oppia ja löytää entistä paremman elämän.
Tiedän, koska niin kävi minulle. Ja monelle tutulleni.
http://katjalemberg.blogspot.com/2010/04/vastuu.html
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitos Katja että kerrot tarinasi rohkaisuksi monelle. Tällaisia palstalla kaivataan.
Olen sairastanut kroonista masennusta 35 vuotta. Terapioista ja lääkityksistä huolimatta en ole parantunut.
Kliininen masennus eli depressio on sairaus, jonka oireita voi yrittää helpottaa kuten kaikkien muidenkin sairauksien, mutta josta ei koskaan kokonaan parane.
Alakuloisuuteen, johon usein jokaisen elämään liittyvien kriisien yhteydessä sairastutaan ja jota usein virheellisesti masennukseksi kutsutaan, sen sijaan voi parantua.
alakuloisuuteen=alakuloisuudesta
Täytyykö masennuslääkkeitä syödä loppu ikä.Itselläni on toistuvia masennuksia.
Jotka pararevat,mutta tulevat aina näköjään uudestaan.Tällä hetkellä syön taas lääkkeitä.
No on mullakin ollut "masennusta". Tunteita ei oikein voi lääkitsemällä muuttaa ja varsinkin kun monet masennuslääkkeet on pikemminkin elimistölle haitallisia. Tunne elämä voi mennä vinksalleen monesta syystä, niitä pitää vaan aktiivisesti oppia ymmärtämään. Ei voi liikaa älyllistääkään koska ihminen ei täysin mekaaninen kuitenkaan ole. Me ollaan psykofyysissosiaalisia eläimiä jotka toimii pitkälti viettien, vastojen ja tunteiden pohjalta. Jonkin verran osataan laskelmoida tulevaisuutta ja suunnitella elämää eteenpäin. Sekin on evoluution aikaansaama ominaisuus.
Ei tästä paskasta voi parantua. Ehkä joku muu saattaa onnistua, mutta minä en.
Elämä on pelkkää loputonta, raskasta ylämäkeä ja tuntuu, etten jaksa enää edes yrittää kävellä. Hyviä hetkiä on aina silloin tällöin mutta loppujenlopuksi palaan aina takaisin siihen samaan vanhaan tilanteeseen, entistä pettyneempänä ja väsyneempänä elämään.