Iloksi muillekin

En osaa oikein sanoa tuosta jälleensyntymästä, koska pidän sitä itse varsin ristiriitaisena ja hieman turhanakin asiana, eräänlaisena uskonnollisena jäänteenä kaukaisuudesta, jota buddhan ydinoppi ei oikeastaan tarvitse muuhun kuin motivoimaan ihmisiä elämään kunnolla.

Jonkin lukemani teorian mukaan ihmisestä siirtyy seuraavaan elämään vain tietoisuus (so. ei muisti, ego tms. arjessa vaikuttavat ominaisuudet), mutta toisaalta karma vaikuttaa siihen, mihin elämänmuotoon tuo tietoisuus kiinnityy. Se, mihin nämä tiedot keräntyvät ja miten ne siirtyvät lienee yleisesti suht tuntematon asia.

Kun ihminen valaistuu, hän näkee ympäristönsä ja kokee arkiset tapahtumansa ilman niiden käsitteellistä tulkitsemista. Hän ei tukeudu havainnoissan muistikuviin ja kielellisiin ja/tai älyllisiin malleihin, vaan havannoi tapahtumat suoraan, sellaisena kun ne aistii ilman pienintäkän ajatusta niistä.

Aika ajoin kokemamme flow-tila lienee lähellä valaistunutta olotilaa.

Tässä on yksi tunnin mittainen oppitunti jossa Ajahn Brahm opettaa uudelleensyntymisestä:

http://www.youtube.com/watch?v=htQ12Z2MV0Q&list=UU6M_EhnSSdTG_SXUp6IAWmQ&index=107&feature=plcp

Iloa kaikille.

Gotama Buddha opetti ainoastaan kärsimystä ja sitä miten se saatetaan loppuun. Hän ei vastannut tiettyihin kysymyksiin koska nämä eivät ole tämän harjoituksen kannalta oleellisia vaan enemmänkin haitallisia. Näitä kysymyksiä miettiessään harjoittaja ei vapaudu kärsimyksestä vaan sotkeutuu teoreettiseen spekulaatioihin jotka eivät johda mihinkään. Näitä ovat esimerkiksi "mikä minä olen", "minä minä olin", "mikä minä tulen olemaan". Yksi on että missä arahat on kuolemansa jälkeen. Harjoittaja korvaa ne neljän jalon totuuden mukaisella tarkastelulla siitä mikä on: eli tunnistaa kärsimyksen, sen syyn ja miten voi lopettaa tässä hetkessä.

En nyt ihan äkkiseltään jaksa uskoa että nuo aika teoreettiset kysymykset ovat niitä ihan päällimmäisiä sinunkaan elämässäsi. Tietyssä mielessä on ihan järkevää vaatia uskonnolliselta järjestelmältä tiettyä kaikenkattavuutta ja ristiriitaisuutta, mutta Buddha Dharma ei ole tässä mielessä uskonnollinen järjestelmä vaan tie pois halun ajamasta kärsimyksestä.

yks zeniläinen kirjoitti:

En osaa oikein sanoa tuosta jälleensyntymästä, koska pidän sitä itse varsin ristiriitaisena ja hieman turhanakin asiana, eräänlaisena uskonnollisena jäänteenä kaukaisuudesta, jota buddhan ydinoppi ei oikeastaan tarvitse muuhun kuin motivoimaan ihmisiä elämään kunnolla.

Jonkin lukemani teorian mukaan ihmisestä siirtyy seuraavaan elämään vain tietoisuus (so. ei muisti, ego tms. arjessa vaikuttavat ominaisuudet), mutta toisaalta karma vaikuttaa siihen, mihin elämänmuotoon tuo tietoisuus kiinnityy. Se, mihin nämä tiedot keräntyvät ja miten ne siirtyvät lienee yleisesti suht tuntematon asia.

Kun ihminen valaistuu, hän näkee ympäristönsä ja kokee arkiset tapahtumansa ilman niiden käsitteellistä tulkitsemista. Hän ei tukeudu havainnoissan muistikuviin ja kielellisiin ja/tai älyllisiin malleihin, vaan havannoi tapahtumat suoraan, sellaisena kun ne aistii ilman pienintäkän ajatusta niistä.

Aika ajoin kokemamme flow-tila lienee lähellä valaistunutta olotilaa.

Lue lisää

Sitä en kiellä etteikö puhe jälleensyntymästä useinmiten menisi uskonnolliseksi hihhuloinniksi. Tämä lienee buddhan opetuksista pahiten väärinymmärretty näkökulma karman toimintaan. Haluaisin kuitenkin kysyä mikä on niin ristiriitaista, turhaa ja ydinopetukseen liittymätöntä Gautaman opetuksessa jälleensyntymästä?

Eikö buddhan opetuksien pohjalta lähtökohdan jälleensyntymisen merkityksen pohdinnalle tulisi olla Anatta, not-self? Jos millään ei ole mitään todellista minuutta, niin miksi koko buddhalainen maailma hämmästelee "osaa minussa, joka siirtyy seuraavaan elämään"? Gautamahan teki erittäin selväksi, ettei mitään sellaista ole olemassakaan, joka sopisi tähän (brahmaaneilta perittyyn) käsitykseen jälleensyntymän luonteesta.

Koko jälleensyntymän luonnetta on pohdittava uudestaan. Mitä buddha lopulta tarkoittikaan jälleensyntymällä? Mitä puheet jälleensyntymästä voivat kuvata buddhan muiden oppien valossa? Jos kaikenlainen minuus on Gautaman mukaan epätodellista illuusiota, joka ei kuoltuamme siirry uuteen vastasyntyneeseen olentoon, niin pitäisikö puheita jälleensyntymästä tulkita pikemmin niitä asioita silmällä pitäen, jotka muodostavat tämän illuusion minuudesta ja miten tämä oikein tapahtuu?

Karma ja sitä seuraava jälleensyntymä ovat hyvin monitahoisia asioita. Minuus syntyy ja kuolee hetki hetkeltä uudelleen. Toisessa ääripäässä harhaiset ajatustottumukset välittyvät perisyntinä sukupolvelta toisille. Tällä hetkellä subjektiiviseen kokemukseesi osaltaan vaikuttava asia saattaa välittyä huomenna minun tietoisuuteeni. Jne.

..... kirjoitti:

Sitä en kiellä etteikö puhe jälleensyntymästä useinmiten menisi uskonnolliseksi hihhuloinniksi. Tämä lienee buddhan opetuksista pahiten väärinymmärretty näkökulma karman toimintaan. Haluaisin kuitenkin kysyä mikä on niin ristiriitaista, turhaa ja ydinopetukseen liittymätöntä Gautaman opetuksessa jälleensyntymästä?

Eikö buddhan opetuksien pohjalta lähtökohdan jälleensyntymisen merkityksen pohdinnalle tulisi olla Anatta, not-self? Jos millään ei ole mitään todellista minuutta, niin miksi koko buddhalainen maailma hämmästelee "osaa minussa, joka siirtyy seuraavaan elämään"? Gautamahan teki erittäin selväksi, ettei mitään sellaista ole olemassakaan, joka sopisi tähän (brahmaaneilta perittyyn) käsitykseen jälleensyntymän luonteesta.

Koko jälleensyntymän luonnetta on pohdittava uudestaan. Mitä buddha lopulta tarkoittikaan jälleensyntymällä? Mitä puheet jälleensyntymästä voivat kuvata buddhan muiden oppien valossa? Jos kaikenlainen minuus on Gautaman mukaan epätodellista illuusiota, joka ei kuoltuamme siirry uuteen vastasyntyneeseen olentoon, niin pitäisikö puheita jälleensyntymästä tulkita pikemmin niitä asioita silmällä pitäen, jotka muodostavat tämän illuusion minuudesta ja miten tämä oikein tapahtuu?

Karma ja sitä seuraava jälleensyntymä ovat hyvin monitahoisia asioita. Minuus syntyy ja kuolee hetki hetkeltä uudelleen. Toisessa ääripäässä harhaiset ajatustottumukset välittyvät perisyntinä sukupolvelta toisille. Tällä hetkellä subjektiiviseen kokemukseesi osaltaan vaikuttava asia saattaa välittyä huomenna minun tietoisuuteeni. Jne.

Lue lisää

Mitä Buddha mielestäsi sitten tarkoitti jälleensyntymällä?

Olen jonkun verran suttia lukenut, mutta en ole koskaan nähnyt mainintaa minuuden syntymisestä hetki hetkeltä uudestaan, enkä myöskään sukupolvelta toiselle siirtyvistä perisynneistä. Toisaalta useassa paikassa on tullut vastaan jotakin tämän tapaista: "Kuoleman jälkeen, ruumiin hajottua, hän ilmestyy paikkaan X", missä X voi olla esim. eläinten tai devojen joukko.

Jonttu3710 kirjoitti:

Mitä Buddha mielestäsi sitten tarkoitti jälleensyntymällä?

Olen jonkun verran suttia lukenut, mutta en ole koskaan nähnyt mainintaa minuuden syntymisestä hetki hetkeltä uudestaan, enkä myöskään sukupolvelta toiselle siirtyvistä perisynneistä. Toisaalta useassa paikassa on tullut vastaan jotakin tämän tapaista: "Kuoleman jälkeen, ruumiin hajottua, hän ilmestyy paikkaan X", missä X voi olla esim. eläinten tai devojen joukko.

Lue lisää

Dependent co-arising tulkitaan usein koskemaan tapahtuvaksi sekä elämien tasolla että yksittäisten hetkien tasolla. Koko Buddhan opetuksen pointti on poistaa "bhavana" eli tuleminen joka on yksi osa tuossa ketjussa.

Tässä Bhikkhu Bodhin varhaisiin lähteisiin perustuva tulkinta opetuksen päämäärästä. En nyt oikein ole kykenevä arvioimaan miten hyvin tuo vastaa suttien opetusta.

http://video.google.com/videoplay?docid=4722670810243154488

Minusta tuo oleellisempaa on perus maallikolle se miten hän voi opetella elämään onnellisemmin, myötätuntoisemmin ja tasapainoisemmin. Nuo nibbanat, jälleensyntymiset jne ovat aika kaukaisia ja abstrakteja. Ne voivat muodostaa jonkinlaisen taustan sille perusharjoitukselle eli hyvään pyrkimiselle ja pahan välttämiseksi, mutta ei niihin nyt kannata jäädä kiinni. Ne avautuvat sitten ajan kanssa jos sikseen.

..... kirjoitti:

Sitä en kiellä etteikö puhe jälleensyntymästä useinmiten menisi uskonnolliseksi hihhuloinniksi. Tämä lienee buddhan opetuksista pahiten väärinymmärretty näkökulma karman toimintaan. Haluaisin kuitenkin kysyä mikä on niin ristiriitaista, turhaa ja ydinopetukseen liittymätöntä Gautaman opetuksessa jälleensyntymästä?

Eikö buddhan opetuksien pohjalta lähtökohdan jälleensyntymisen merkityksen pohdinnalle tulisi olla Anatta, not-self? Jos millään ei ole mitään todellista minuutta, niin miksi koko buddhalainen maailma hämmästelee "osaa minussa, joka siirtyy seuraavaan elämään"? Gautamahan teki erittäin selväksi, ettei mitään sellaista ole olemassakaan, joka sopisi tähän (brahmaaneilta perittyyn) käsitykseen jälleensyntymän luonteesta.

Koko jälleensyntymän luonnetta on pohdittava uudestaan. Mitä buddha lopulta tarkoittikaan jälleensyntymällä? Mitä puheet jälleensyntymästä voivat kuvata buddhan muiden oppien valossa? Jos kaikenlainen minuus on Gautaman mukaan epätodellista illuusiota, joka ei kuoltuamme siirry uuteen vastasyntyneeseen olentoon, niin pitäisikö puheita jälleensyntymästä tulkita pikemmin niitä asioita silmällä pitäen, jotka muodostavat tämän illuusion minuudesta ja miten tämä oikein tapahtuu?

Karma ja sitä seuraava jälleensyntymä ovat hyvin monitahoisia asioita. Minuus syntyy ja kuolee hetki hetkeltä uudelleen. Toisessa ääripäässä harhaiset ajatustottumukset välittyvät perisyntinä sukupolvelta toisille. Tällä hetkellä subjektiiviseen kokemukseesi osaltaan vaikuttava asia saattaa välittyä huomenna minun tietoisuuteeni. Jne.

Lue lisää

"Haluaisin kuitenkin kysyä mikä on niin ristiriitaista, turhaa ja ydinopetukseen liittymätöntä Gautaman opetuksessa jälleensyntymästä?"

Tarkoitin tuolla ristiriitaisudella ristiriitaa normaalin arkijärjen kanssa. Muuten buddhan opetukset ovat varsin pragmaattisia, loogisia ja järkeviä, niin on melko omituista, että niissä on mukana näin epämääräinen ja huonosti selitetty asia.

Turhaa se on siitä vinkkelistä, ettei buddhalaisuuden harjoittaminen tarvitse vastausta tuohon kysymykseen. Se on ikään kuin irrelevantti ja liittyy lähinnä asian teoreettiseen pohdiskeluun.

Itse suhtaudun ateistina hyvin skeptisesti kaikkeen uskonnollisuteen. Ja eritoten pyhiin kirjoituksiin tuhansien vuosien takaa. Niissä on aina enemmän tai vähemmän mukana tulkintoja, ylöskirjoittajien virheitä, mielipiteitä, sen ajan yleisiä käsityksiä, käännösvirheitä, sanojen merkitysten muuttumisia, jne. joten pilkuntarkka tulkintayritys on lopulta aika turhaa puuhaa.

Mutta sen sijaan pidän erittain arvokkaana sitä loogista ajatusten kokonaisuutta, jonka uskon buddhan oivaltaneen ja eläessään opettaneen. Nämä "neljä jaloa totuutta" ja "jalo kahdenksanosainen polku" ovat sen opin kova ydin, joka tuossa on tutkimisen ja oppimisen arvoista. Se ei edellytä kaiken, aikojen saatossa sen ympärille krumeloituneen uskonnolisuuden hyväksymistä tai edes pohtimista.

Kysymys sielunvaelluksesta on siten vain älylinen leikki, epäolennainen asia budhhan opetuksen olennaisen sisällön kannalta. Siinä mielessä se on jopa ristiriitainen, että muu buddhan opetus korostaa omakohtaista kokemista ja pitää älyllistä pohdintaa "tietämättömyytenä".

..... kirjoitti:

Sitä en kiellä etteikö puhe jälleensyntymästä useinmiten menisi uskonnolliseksi hihhuloinniksi. Tämä lienee buddhan opetuksista pahiten väärinymmärretty näkökulma karman toimintaan. Haluaisin kuitenkin kysyä mikä on niin ristiriitaista, turhaa ja ydinopetukseen liittymätöntä Gautaman opetuksessa jälleensyntymästä?

Eikö buddhan opetuksien pohjalta lähtökohdan jälleensyntymisen merkityksen pohdinnalle tulisi olla Anatta, not-self? Jos millään ei ole mitään todellista minuutta, niin miksi koko buddhalainen maailma hämmästelee "osaa minussa, joka siirtyy seuraavaan elämään"? Gautamahan teki erittäin selväksi, ettei mitään sellaista ole olemassakaan, joka sopisi tähän (brahmaaneilta perittyyn) käsitykseen jälleensyntymän luonteesta.

Koko jälleensyntymän luonnetta on pohdittava uudestaan. Mitä buddha lopulta tarkoittikaan jälleensyntymällä? Mitä puheet jälleensyntymästä voivat kuvata buddhan muiden oppien valossa? Jos kaikenlainen minuus on Gautaman mukaan epätodellista illuusiota, joka ei kuoltuamme siirry uuteen vastasyntyneeseen olentoon, niin pitäisikö puheita jälleensyntymästä tulkita pikemmin niitä asioita silmällä pitäen, jotka muodostavat tämän illuusion minuudesta ja miten tämä oikein tapahtuu?

Karma ja sitä seuraava jälleensyntymä ovat hyvin monitahoisia asioita. Minuus syntyy ja kuolee hetki hetkeltä uudelleen. Toisessa ääripäässä harhaiset ajatustottumukset välittyvät perisyntinä sukupolvelta toisille. Tällä hetkellä subjektiiviseen kokemukseesi osaltaan vaikuttava asia saattaa välittyä huomenna minun tietoisuuteeni. Jne.

Lue lisää

"Koko jälleensyntymän luonnetta on pohdittava uudestaan."

Jos sitä ylipäätään pohtii, niin olen täysin samaa mieltä. Olisin jopa taipuvainen ajattelemaan niin, että jälleensyntymä viittaa enemmänkin vain elämän biologiseen kiertokulkuun, jossa "elämänvoima" siirtyy kuoleman jälkeen seuraavalle yksilölle.

Jos ihminen on elänyt hyvän elämän ja saanut paljon hyvää karmaa, hänellä on ehkä monta lasta, jotka saavat hyvän alun elämäänsä, tai hän on tehnyt paljon hyviä tekoja ja auttanut monia kanssaihmisiään. Nämä teot ovat omiaan lisäämään muiden hyvää karmaa ja siten ehkä onnellisuuden määrä maailmassa lisääntyy.

Jos taas ihminen on elänyt huonon elämän, saattaa olla, ettei hänestä jää muuta kuin kasa multaa, josta kasvaa heinää. Tällöin tuon ihmisen mahdollisuus poistaa maailmasta kärsimystä on huonosti käytetty ja tuloksena on vain heinää.

Pitää muistaa että buddhalaisuuden idologinen päämäärä on kaiken kärsimyksen poistaminen, ei mikään superkorkea elämänmuoto sinänsä. Tästä vinkkelistä tähän päämäärään voi päästä ihan yhtä hyvin opettamalla ja auttamalla muita ja siirtämällä "hyvää karmaa" jo tässä elämässä kuin odottamalla parempaa elämää seuraavaksi.

Tämä siis vain oma "tieteellinen" selitykseni jällleensyntymälle.

Jonttu3710 kirjoitti:

Mitä Buddha mielestäsi sitten tarkoitti jälleensyntymällä?

Olen jonkun verran suttia lukenut, mutta en ole koskaan nähnyt mainintaa minuuden syntymisestä hetki hetkeltä uudestaan, enkä myöskään sukupolvelta toiselle siirtyvistä perisynneistä. Toisaalta useassa paikassa on tullut vastaan jotakin tämän tapaista: "Kuoleman jälkeen, ruumiin hajottua, hän ilmestyy paikkaan X", missä X voi olla esim. eläinten tai devojen joukko.

Lue lisää

Mielestäni buddha tarkoitti sitä kuinka ihminen hetki toisensa jälkeen ottaa osaa tähän karmiseen leikkiin, jossa hän elää valtavan määrän "mikroelämiä" eri asioiden ympärillä. Tai voisiko sanoa kaikkien näiden asioiden elävän ihmisen elämää. Ehkä nämä Lennonin sanat antavat hieman saman suuntaista perspektiiviä: Life is what happens to us while we are making other plans.

Kertomukset eläimistä, devoista yms. näen vertauskuvina, mutta olisi tietenkin mukava tutustua paremmin suttiin, jotka haastavat näkemykseni siitä, että buddha ei olisi puhunut jälleensyntymästä niin kirjaimellisessa mielessä kuin yleisesti oletetaan. Jos sinulle tai muille tulee mieleen sellaisia suttia, niin otan mielelläni tiedon niistä vastaan.

123nimimerkki kirjoitti:

Dependent co-arising tulkitaan usein koskemaan tapahtuvaksi sekä elämien tasolla että yksittäisten hetkien tasolla. Koko Buddhan opetuksen pointti on poistaa "bhavana" eli tuleminen joka on yksi osa tuossa ketjussa.

Tässä Bhikkhu Bodhin varhaisiin lähteisiin perustuva tulkinta opetuksen päämäärästä. En nyt oikein ole kykenevä arvioimaan miten hyvin tuo vastaa suttien opetusta.

http://video.google.com/videoplay?docid=4722670810243154488

Minusta tuo oleellisempaa on perus maallikolle se miten hän voi opetella elämään onnellisemmin, myötätuntoisemmin ja tasapainoisemmin. Nuo nibbanat, jälleensyntymiset jne ovat aika kaukaisia ja abstrakteja. Ne voivat muodostaa jonkinlaisen taustan sille perusharjoitukselle eli hyvään pyrkimiselle ja pahan välttämiseksi, mutta ei niihin nyt kannata jäädä kiinni. Ne avautuvat sitten ajan kanssa jos sikseen.

Lue lisää

Depedent arising kuvaa kyllä miten jälleensyntymä tapahtuu yksittäisten hetkien tasolla, mutta se että tämä kuvaisi myös karman hyppäämistä vastasyntyneeseen olentoon kuoleman jälkeen, tuntuu melko korkealentoiselta ja löyhästi perustellulta sopiakseen Gautaman tyyliin. Olisi mukava tietää mistä buddhan sanoista tämä oletus on Dependent arisingin suhteen vedetty.

Gautaman oppeja on harjoitettu vuosituhansia, minä aikana lukuisat valaistuneet buddhat ovat omin sanoin syventäneet laajalti meidän ymmärrystä, perusasioista aina nirvaan asti, mutta edelleenkään kukaan ei tunnu oivaltaneen jälleensyntymää sellaisena kuten Gautaman väitetään sen oivaltaneen ja opettaneen, sillä kukaan ei mitä ilmeisimmin ole pystynyt antamaan omia sanojaan ja valoaan tähän asiaan.

Hetki hetkeltä tapahtuva jälleensyntymä sen sijaan on oivallettavissa oleva asia ja siitä osataan puhua myös omin sanoin, mitä Bhikkhu Bodhikin teki videolla valtaosan ajasta. Vasta viimeiset 10min Bhikkhu Bodhi keskittyi ruumiin kuolemaa seuraavaan jälleensyntymään, eikä edes hän, joka varmasti on oivaltanut yhtä sun toista ja kuullut kaikki puoliksikaan merkittävät näkemykset aiheesta kuin aiheesta, kyennyt antamaan parempaa esitystä asiasta kuin sen saman (mielestäni virheellisen) tulkinnan Gautaman opetuksista, joka jättää kuulijansa aina kerta toisensa jälkeen yhtä kylmäksi.

Lainaus Wikipedian Dependent arisingia koskevasta artikkelista: "Contemporary teachers often teach that it can also be seen as a daily cycle occurring from moment to moment throughout each day. There is scriptural support for this as an explanation in the Abhidharmakosa of Vasubandhu, insofar as Vasubandu states that on occasion "the twelve parts are realized in one and the same moment".[33]"

..... kirjoitti:

Depedent arising kuvaa kyllä miten jälleensyntymä tapahtuu yksittäisten hetkien tasolla, mutta se että tämä kuvaisi myös karman hyppäämistä vastasyntyneeseen olentoon kuoleman jälkeen, tuntuu melko korkealentoiselta ja löyhästi perustellulta sopiakseen Gautaman tyyliin. Olisi mukava tietää mistä buddhan sanoista tämä oletus on Dependent arisingin suhteen vedetty.

Gautaman oppeja on harjoitettu vuosituhansia, minä aikana lukuisat valaistuneet buddhat ovat omin sanoin syventäneet laajalti meidän ymmärrystä, perusasioista aina nirvaan asti, mutta edelleenkään kukaan ei tunnu oivaltaneen jälleensyntymää sellaisena kuten Gautaman väitetään sen oivaltaneen ja opettaneen, sillä kukaan ei mitä ilmeisimmin ole pystynyt antamaan omia sanojaan ja valoaan tähän asiaan.

Hetki hetkeltä tapahtuva jälleensyntymä sen sijaan on oivallettavissa oleva asia ja siitä osataan puhua myös omin sanoin, mitä Bhikkhu Bodhikin teki videolla valtaosan ajasta. Vasta viimeiset 10min Bhikkhu Bodhi keskittyi ruumiin kuolemaa seuraavaan jälleensyntymään, eikä edes hän, joka varmasti on oivaltanut yhtä sun toista ja kuullut kaikki puoliksikaan merkittävät näkemykset aiheesta kuin aiheesta, kyennyt antamaan parempaa esitystä asiasta kuin sen saman (mielestäni virheellisen) tulkinnan Gautaman opetuksista, joka jättää kuulijansa aina kerta toisensa jälkeen yhtä kylmäksi.

Lainaus Wikipedian Dependent arisingia koskevasta artikkelista: "Contemporary teachers often teach that it can also be seen as a daily cycle occurring from moment to moment throughout each day. There is scriptural support for this as an explanation in the Abhidharmakosa of Vasubandhu, insofar as Vasubandu states that on occasion "the twelve parts are realized in one and the same moment".[33]"

Lue lisää

Tämä lienee hieman poliittisesti epäkorrekti kysymys, mutta mikä todistaa buddhan olleen joka asiassa oikeassa? Tai Jeesuksen? Se, että heidän seuraajat tekivät juuri heidän näkemyksistään uskonnon?

Minusta on siis olemassa sekin vaihtoehto, että (mikään) oppi ei ole täydellinen. Ja ehkäpä juuri tähän Buddha viittaa sanomalla että häntä ei pidä sokeasti uskoa, vaan asiat pitää kokea itse. Tällöin vältytään niiltä harhoilta, jotka ihmisten (ml. Gautama-buddha) opettamat, kirjoittamat ja tulkitsemat opit aiheuttavat ja pysytään asian ytimessä.

Buddhalaisuudessa tämä (väärin)tulkintaongelma on tosin aika pieni toisin kuin vaikkapa kristinuskossa. Se, että ymmärrämmekö jälleensyntymän mekanismin järjellä, uskommeko siihen tai emme, on oikeasti aika yhdentekevää buddhalaisten ihanteiden kannalta, ja ne kai ne lopulta ratkaisevat.

..... kirjoitti:

Depedent arising kuvaa kyllä miten jälleensyntymä tapahtuu yksittäisten hetkien tasolla, mutta se että tämä kuvaisi myös karman hyppäämistä vastasyntyneeseen olentoon kuoleman jälkeen, tuntuu melko korkealentoiselta ja löyhästi perustellulta sopiakseen Gautaman tyyliin. Olisi mukava tietää mistä buddhan sanoista tämä oletus on Dependent arisingin suhteen vedetty.

Gautaman oppeja on harjoitettu vuosituhansia, minä aikana lukuisat valaistuneet buddhat ovat omin sanoin syventäneet laajalti meidän ymmärrystä, perusasioista aina nirvaan asti, mutta edelleenkään kukaan ei tunnu oivaltaneen jälleensyntymää sellaisena kuten Gautaman väitetään sen oivaltaneen ja opettaneen, sillä kukaan ei mitä ilmeisimmin ole pystynyt antamaan omia sanojaan ja valoaan tähän asiaan.

Hetki hetkeltä tapahtuva jälleensyntymä sen sijaan on oivallettavissa oleva asia ja siitä osataan puhua myös omin sanoin, mitä Bhikkhu Bodhikin teki videolla valtaosan ajasta. Vasta viimeiset 10min Bhikkhu Bodhi keskittyi ruumiin kuolemaa seuraavaan jälleensyntymään, eikä edes hän, joka varmasti on oivaltanut yhtä sun toista ja kuullut kaikki puoliksikaan merkittävät näkemykset aiheesta kuin aiheesta, kyennyt antamaan parempaa esitystä asiasta kuin sen saman (mielestäni virheellisen) tulkinnan Gautaman opetuksista, joka jättää kuulijansa aina kerta toisensa jälkeen yhtä kylmäksi.

Lainaus Wikipedian Dependent arisingia koskevasta artikkelista: "Contemporary teachers often teach that it can also be seen as a daily cycle occurring from moment to moment throughout each day. There is scriptural support for this as an explanation in the Abhidharmakosa of Vasubandhu, insofar as Vasubandu states that on occasion "the twelve parts are realized in one and the same moment".[33]"

Lue lisää

Hm. Olen kyllä muutamasta kohdasta vähän eri mieltä. Kyllä tuo dependent co-arising on suttissa kuvattu siten että on aika selvä että se kuvaa jälleensyntymää myös eri elämien välillä. Myös ihan neljässä jalossa totuudess nimetään "syntymä" tuskalliseksi ja se luvataan saattaa päätökseen. Toisaalla buddha kuvaa virheelliseksi käsityksen että kaikki karma toteutuisi tämän elämän aikana. Toisaalla Gautama kiinnittää oppilaidensa huomion valtameriin ja sanoo että nämä ovat tämän maailman vuoksi yhtä paljon kyyneliä vuodattaneet. Nämä nyt mitä ekana tulee mieleen. Suttien viesti on hyvin selkeä ja tarvitaan melkoista itsepetosta tai muuta kikkailua että tämä asia saadaan hämäräksi niiden valossa. Tämä nyt koskee lähinnä Stephen Batcheloria jonka päättelyssä on isoja väärinymmärryksiä tai tahallista harhauttamista esim jälleensyntymän asemasta tuon ajan uskonnollisessa ajattelussa. Buddha artikuloi oman käsityksensä joka poikkesi tuon ajan muista malleista merkittävästi. Samanaikaisesti oli olemssa myös materialistisia oppirakennelmia eli jos hän olisi halunnut argumentoida niiden puolesta niin ne eivät olisi olleet kuulijoille niin outoja kuin Batchelor jne väittävät.

Nykyopettajat toki painottavat välitöntä kokemusta sillä se on kuulijoiden skeema ja nämä hyötyvät tästä eniten. Harva onnistuu "ihan oikeasti" uskomaan jälleensyntymään, moni toki yrittää ihan vaan koska se on niin vieras tapa ajatella länsimaalaiselle. Itse pidän vähän kummallisena pyrkimystä laittaa oma maailmankuva Buddhan suuhun vaan enemmän pitäisin järkevänä lähestymistapana pyrkiä sulkeistamaan mahdollisuuksien mukaan omat ajatukset ja katsoa mitä Buddha sanoo ja sen jälkeen miettiä miten suhtautua siihen. Ei siihen jälleensyntymään uskominen ole mikään kynnyskysymys, siihen voi ihan vapaasti muodostaa oman suhteensa ja se on tiellä harjoitukselle vain jos siitä tekee esteen. Moni länsimaalainen sanoutuu myös selkeästi irti jälleensyntymästä ja ihan kiva niinkin.

Thanissaro on englanninkielisistä ehkä parhaiten tutustunut suttiin ja hänen näkemyksensä aiheesta voi lukea tästä pitkähköstä esseestä, joka kulkee tällä nimellä ja löytyy varmasti googlella:

The Truth of Rebirth: And Why It Matters for Buddhist Practice

Minusta nirvanan oivaltaja on arahat. Syvemissä jhana tiloihissa aikaansa viettävät usein raportoivat eläviä "muistumia" edellisistä elämistään eli mieli- ja muistikuvia, jotka olemukseltaan muistuttavat muita muistoja, mutta jotka sisällöltään eivät voi olla tästä elämästä lähtöisin. Vastaavia muistumista raportoi myös Stanislav Grof LSD -terapiasessioiden aikana. Se on selvä että näistä muistikuvasta on aika hankala siirtyä siihen että ne ovat totta, mutta sitä se tarkoittaa että monet raportoivat Gautaman mallin mukaisia ilmiöitä. Niiden alkuperä on toistaiseksi tuntematon. Ymmärtääkseni Arahat myös muistaa vastaavia eli ison joukon menneitä elämiään taaksepäin. Enemmän olen kuullut argumenttia että Arahatit eivät vapautuessaan yleensä ainakaan kiistä jälleensyntymää vaan opettavan perinteen mukaan.

yks zeniläinen kirjoitti:

Tämä lienee hieman poliittisesti epäkorrekti kysymys, mutta mikä todistaa buddhan olleen joka asiassa oikeassa? Tai Jeesuksen? Se, että heidän seuraajat tekivät juuri heidän näkemyksistään uskonnon?

Minusta on siis olemassa sekin vaihtoehto, että (mikään) oppi ei ole täydellinen. Ja ehkäpä juuri tähän Buddha viittaa sanomalla että häntä ei pidä sokeasti uskoa, vaan asiat pitää kokea itse. Tällöin vältytään niiltä harhoilta, jotka ihmisten (ml. Gautama-buddha) opettamat, kirjoittamat ja tulkitsemat opit aiheuttavat ja pysytään asian ytimessä.

Buddhalaisuudessa tämä (väärin)tulkintaongelma on tosin aika pieni toisin kuin vaikkapa kristinuskossa. Se, että ymmärrämmekö jälleensyntymän mekanismin järjellä, uskommeko siihen tai emme, on oikeasti aika yhdentekevää buddhalaisten ihanteiden kannalta, ja ne kai ne lopulta ratkaisevat.

Lue lisää

Se että pitää Buddhaa auktoriteettina tietyissä asioissa on mielestäni uskonnollinen valinta tai ihan vain sitoumus. Pimeään astumistahan se on sillä vasta kokiessaan ensimmäisen kerran nirvanan ihminen voi tietää että se mitä hän puhuu on totta. Sitä ennen on uskoa joka perustuu enemmänkin uskonnolliseen (sokeaan) uskoon. Tuon kokemuksen jälkeen on kyse jo suorasta tiedosta. Eikai siinäkään hetkessä nyt jälleensyntymät kaikkineen käy selväksi, mutta noin perusskeema touhusta kuulemma kuitenkin. Tällöin epäily tippuu pois, tämänkaltainen suora näkeminen vapauttaa ihmisen, mutta sinne päsemiseen tarvitaan uskoa. Uskosta tullut tosin nykyaikana paha sana joissakin piireissä ja tätä koitetaan hämmentää monien taholta. Joka helvetin päivä harjoituksen tekeminen vaatii joka tapauksessa jonkinlaista uskoa siitä että touhussa on mieli, että ihminen hyötyy tästä.

Jälleensyntymiseen uskominen ei sinänsä tee ketään autuaaksi, mutta uskomuksilla on osansa myös toiminnassa. Jos uskomme että kaikilla intentioillamme on seuraus, jos nyt ei tässä elämässä niin myöhemmässä niin suhde niihin muuttuu. Jos pahat teot kääntyvät aivan varmasti omaksi vahingoksi niin suhde niihin muuttuu. Samalla tavalla aistinautinnoissa rypeminen ja harjoituksen tekeminen ei olekaan enää makukysymys vaan ihan aidosti omasta hyvinvointia koskeva valinta. Emotionaalinen maisema suhteessa omaan elämään on erilainen jos kaikki voi loppua koska tahansa ja omien tekojen kausaalisuhteet jäävät siihen. Usko jällleensyntymään tukee tällä tavalla harjoitusta ja on siten hyödyllinen.

Jokainen voi kyllä järkeillä näiden kanssa ihan miten tykkää ja monenlaiset järkeilyt toimivat varmaan ihan hyvin toiminnan perustana.

yks zeniläinen kirjoitti:

"Koko jälleensyntymän luonnetta on pohdittava uudestaan."

Jos sitä ylipäätään pohtii, niin olen täysin samaa mieltä. Olisin jopa taipuvainen ajattelemaan niin, että jälleensyntymä viittaa enemmänkin vain elämän biologiseen kiertokulkuun, jossa "elämänvoima" siirtyy kuoleman jälkeen seuraavalle yksilölle.

Jos ihminen on elänyt hyvän elämän ja saanut paljon hyvää karmaa, hänellä on ehkä monta lasta, jotka saavat hyvän alun elämäänsä, tai hän on tehnyt paljon hyviä tekoja ja auttanut monia kanssaihmisiään. Nämä teot ovat omiaan lisäämään muiden hyvää karmaa ja siten ehkä onnellisuuden määrä maailmassa lisääntyy.

Jos taas ihminen on elänyt huonon elämän, saattaa olla, ettei hänestä jää muuta kuin kasa multaa, josta kasvaa heinää. Tällöin tuon ihmisen mahdollisuus poistaa maailmasta kärsimystä on huonosti käytetty ja tuloksena on vain heinää.

Pitää muistaa että buddhalaisuuden idologinen päämäärä on kaiken kärsimyksen poistaminen, ei mikään superkorkea elämänmuoto sinänsä. Tästä vinkkelistä tähän päämäärään voi päästä ihan yhtä hyvin opettamalla ja auttamalla muita ja siirtämällä "hyvää karmaa" jo tässä elämässä kuin odottamalla parempaa elämää seuraavaksi.

Tämä siis vain oma "tieteellinen" selitykseni jällleensyntymälle.

Lue lisää

Jos nyt vaikka leikittäisiin buddhan tarkoittaneen jälleensyntymällä pelkästään sitä miten illuusiot syntyvät ja kuolevat hetki hetkeltä (olkoot hetki sekunti tai vuosikymmen) ja kuinka ihmiset lapsesta lähtien oppivat toisiltaan illuusioita muodostavaa karmaa sukupolvi toisensa jälkeen, alkaa tässä valossa jälleensyntymä näyttämään hyvin arkipäiväiseltä, järkeenkäyvältä ja ennen kaikkea relevantilta, mikä sopii linjaan buddhan muiden opetuksien pragmaattisuuden kanssa. Palaset loksahtelevat iloisesti yhteen, kun unohdetaan elämän mystifiointi. Pidetään nibbanakin vain mielentilana. Karma alitajunnassa vaikuttavana muistin sisältönä.

Vaikka karma ei ruumiin kuoltua hyppäisikään uuteen vastasyntyneeseen olentoon, ihminen jättää itsestään jäljen maailmaan monella eri taholla kuten sanoit. Ruumiin kuoltua myös mentaalipuolesta jää jälki vaikuttamaan muihin ihmisiin. Tuli mieleen kuinka eräs Carl Jungin lapsenlapsista kertoi, että vaikka hän ei itse ollut edes syntynyt isoisänsä vielä eläessä, on hän tuntenut koko ikänsä Carlin läsnäolon painostavan voimakkaana, muiden perheenjäsenten tavoin.

Sen verran uskovainen olen, etten pidä valaistuneen buddhan ristiriitaisen korkealentoista opetusta jälleensyntymästä pelkästään omituisena, koen sen liian omituiseksi ollakseen totta. Itsepetosta ja opetusten tarkoitusperäistä tulkintaa? Ehkä. Kaikki perustuu ainakin siihen vähään minkä itse olen todeksi kokenut, eikä siihen verrattuna mitä buddhan kerrotaan opettaneen ole siltikään kuin hiuksenhieno ero.

Niin tai näin, vetää hiljaiseksi kun miettii minkälainen on pitänyt olla sen ihmismielen, josta kaikki buddhan opit ovat lähtöisin.

yks zeniläinen kirjoitti:

Tämä lienee hieman poliittisesti epäkorrekti kysymys, mutta mikä todistaa buddhan olleen joka asiassa oikeassa? Tai Jeesuksen? Se, että heidän seuraajat tekivät juuri heidän näkemyksistään uskonnon?

Minusta on siis olemassa sekin vaihtoehto, että (mikään) oppi ei ole täydellinen. Ja ehkäpä juuri tähän Buddha viittaa sanomalla että häntä ei pidä sokeasti uskoa, vaan asiat pitää kokea itse. Tällöin vältytään niiltä harhoilta, jotka ihmisten (ml. Gautama-buddha) opettamat, kirjoittamat ja tulkitsemat opit aiheuttavat ja pysytään asian ytimessä.

Buddhalaisuudessa tämä (väärin)tulkintaongelma on tosin aika pieni toisin kuin vaikkapa kristinuskossa. Se, että ymmärrämmekö jälleensyntymän mekanismin järjellä, uskommeko siihen tai emme, on oikeasti aika yhdentekevää buddhalaisten ihanteiden kannalta, ja ne kai ne lopulta ratkaisevat.

Lue lisää

Helposti tulee ainakin itsellä oletettua, että valaistuneessa mielentilassa itsekritiikki olisi sen verran korkealla tasolla, ettei sano sitä mitä ei varmuudella tiedä todeksi, mutta Gautama tosiaan sanoi sen itse, ettei ole erehtymätön.

Jos en aivan väärin muista, niin Gautaman opetukset välittyivät suullisena perimätietona sukupolvien ajan, ellei peräti 500v, ennen kuin niitä alettiin kirjoittamaan ylös...

Tietenkin on jätettävä sekin pienen pieni mahdollisuus, että kaikki opetukset mukaanlukien jälleensyntymä ovat totta ;)

123nimimerkki kirjoitti:

Se että pitää Buddhaa auktoriteettina tietyissä asioissa on mielestäni uskonnollinen valinta tai ihan vain sitoumus. Pimeään astumistahan se on sillä vasta kokiessaan ensimmäisen kerran nirvanan ihminen voi tietää että se mitä hän puhuu on totta. Sitä ennen on uskoa joka perustuu enemmänkin uskonnolliseen (sokeaan) uskoon. Tuon kokemuksen jälkeen on kyse jo suorasta tiedosta. Eikai siinäkään hetkessä nyt jälleensyntymät kaikkineen käy selväksi, mutta noin perusskeema touhusta kuulemma kuitenkin. Tällöin epäily tippuu pois, tämänkaltainen suora näkeminen vapauttaa ihmisen, mutta sinne päsemiseen tarvitaan uskoa. Uskosta tullut tosin nykyaikana paha sana joissakin piireissä ja tätä koitetaan hämmentää monien taholta. Joka helvetin päivä harjoituksen tekeminen vaatii joka tapauksessa jonkinlaista uskoa siitä että touhussa on mieli, että ihminen hyötyy tästä.

Jälleensyntymiseen uskominen ei sinänsä tee ketään autuaaksi, mutta uskomuksilla on osansa myös toiminnassa. Jos uskomme että kaikilla intentioillamme on seuraus, jos nyt ei tässä elämässä niin myöhemmässä niin suhde niihin muuttuu. Jos pahat teot kääntyvät aivan varmasti omaksi vahingoksi niin suhde niihin muuttuu. Samalla tavalla aistinautinnoissa rypeminen ja harjoituksen tekeminen ei olekaan enää makukysymys vaan ihan aidosti omasta hyvinvointia koskeva valinta. Emotionaalinen maisema suhteessa omaan elämään on erilainen jos kaikki voi loppua koska tahansa ja omien tekojen kausaalisuhteet jäävät siihen. Usko jällleensyntymään tukee tällä tavalla harjoitusta ja on siten hyödyllinen.

Jokainen voi kyllä järkeillä näiden kanssa ihan miten tykkää ja monenlaiset järkeilyt toimivat varmaan ihan hyvin toiminnan perustana.

Lue lisää

"Se että pitää Buddhaa auktoriteettina tietyissä asioissa on mielestäni uskonnollinen valinta tai ihan vain sitoumus. Pimeään astumistahan se on sillä vasta kokiessaan ensimmäisen kerran nirvanan ihminen voi tietää että se mitä hän puhuu on totta. Sitä ennen on uskoa joka perustuu enemmänkin uskonnolliseen (sokeaan) uskoon. Tuon kokemuksen jälkeen on kyse jo suorasta tiedosta."

En olisi lainkaan näin mustavalkoinen. Ihan jo tutustumalla buddhan oppeihin niistä saa varsin loogisen ja arkijärkeen sopivan kuvan, jonka voi ihan perustellusti olettaa toimivan ilman, että on saavuttanut mitään nirvana-tasoa.

Uskon määritelmä on hankala. Aristoteleen (tietoteorian) mukaan tietokin on uskoa, tosin vain hyvin perusteltua sellaista. Laajasti tulkittuna kaikki järjellinen ajattelu on siis uskoa. Itse suosin suppeaa tulkintaa, kun uskosta puhutaan uskontojen yhteydessä. Tällöin usko on uskomista sellaiseen, jota arkijärki (=oma kokemus- ja ymmärrysmaailma) ei vahvista. Siis ikään kuin luottamista jonkin ulkopulisen auktoriteetin sanaan, vaikka oma järki ei tuota viestiä kykenekään varmentamaan.

Buddhan opetuksiin ei tästä vinkkelistä juurikaan tarvitse uskoa. Jo pieni omakohtainen kokemus siitä, että esim. negatiivisten ajatusten vähentäminen parantaa selvästi omaa henkistä oloa, on myös pieni todiste buddhalaisen logiikan voimasta.

Kun Buddhan oppeihin perehtyy hieman enemmän, vaikka vain ihan lukemalla, käy yhä ilmeisemmäksi, että ne ovat varsin hyvässä sopusoinnussa oman arkijärkemme kanssa. Näin ollen buddhalainen "usko" ei sisällä juuri lainkaan tuota mainitsemaasi "sokeaa uskoa" vaan on olemukseltaan varsin "selväjärkistä uskoa".

Mielestäni juuri tuossa "selväjärkisessä uskossa" on buddhalaisuuden voima. Siksi siihen liitetty oppi jälleensyntymästä ei sovi lainkaan kuvioon. Se menee tuon "sokean uskon" kategoriaan ja on ikään kuin loogisesti ihan eri maailmaa. Tämä on se syy, miksi oletan sen olevan joko jäänne Gautaman aikaa edeltävistä uskonnoista tai lisäys hänen sanomaansa sen suullisen perimätiedon tai ylöskirjoittamisen aikana.

..... kirjoitti:

Mielestäni buddha tarkoitti sitä kuinka ihminen hetki toisensa jälkeen ottaa osaa tähän karmiseen leikkiin, jossa hän elää valtavan määrän "mikroelämiä" eri asioiden ympärillä. Tai voisiko sanoa kaikkien näiden asioiden elävän ihmisen elämää. Ehkä nämä Lennonin sanat antavat hieman saman suuntaista perspektiiviä: Life is what happens to us while we are making other plans.

Kertomukset eläimistä, devoista yms. näen vertauskuvina, mutta olisi tietenkin mukava tutustua paremmin suttiin, jotka haastavat näkemykseni siitä, että buddha ei olisi puhunut jälleensyntymästä niin kirjaimellisessa mielessä kuin yleisesti oletetaan. Jos sinulle tai muille tulee mieleen sellaisia suttia, niin otan mielelläni tiedon niistä vastaan.

Lue lisää

Yllä esittämäni lauserakenne "break-up of the body, after death", ilmaisee selvästi, että mistään mikroelämistä ei ole kysymys. Jos laitat sen Googleen noiden lainausmerkkien kanssa, niin löydät useita suttia, joissa se esiintyy. Yksi hyvä esimerkki näistä on MN 36, jossa Buddha kuvailee kuinka hän itse näki karman ja jälleensyntymisen valaistuessaan.

Suttissa myös määritellään neljä valaistumisen tasoa sillä perusteella, että kuinka monta syntymää ja missä ulottuvuudessa ne tulevat tapahtumaan. Niitä ei myöskään voi kovin järkevästi taivuttaa hetkittäisiin mikroelämiin.

yks zeniläinen kirjoitti:

"Se että pitää Buddhaa auktoriteettina tietyissä asioissa on mielestäni uskonnollinen valinta tai ihan vain sitoumus. Pimeään astumistahan se on sillä vasta kokiessaan ensimmäisen kerran nirvanan ihminen voi tietää että se mitä hän puhuu on totta. Sitä ennen on uskoa joka perustuu enemmänkin uskonnolliseen (sokeaan) uskoon. Tuon kokemuksen jälkeen on kyse jo suorasta tiedosta."

En olisi lainkaan näin mustavalkoinen. Ihan jo tutustumalla buddhan oppeihin niistä saa varsin loogisen ja arkijärkeen sopivan kuvan, jonka voi ihan perustellusti olettaa toimivan ilman, että on saavuttanut mitään nirvana-tasoa.

Uskon määritelmä on hankala. Aristoteleen (tietoteorian) mukaan tietokin on uskoa, tosin vain hyvin perusteltua sellaista. Laajasti tulkittuna kaikki järjellinen ajattelu on siis uskoa. Itse suosin suppeaa tulkintaa, kun uskosta puhutaan uskontojen yhteydessä. Tällöin usko on uskomista sellaiseen, jota arkijärki (=oma kokemus- ja ymmärrysmaailma) ei vahvista. Siis ikään kuin luottamista jonkin ulkopulisen auktoriteetin sanaan, vaikka oma järki ei tuota viestiä kykenekään varmentamaan.

Buddhan opetuksiin ei tästä vinkkelistä juurikaan tarvitse uskoa. Jo pieni omakohtainen kokemus siitä, että esim. negatiivisten ajatusten vähentäminen parantaa selvästi omaa henkistä oloa, on myös pieni todiste buddhalaisen logiikan voimasta.

Kun Buddhan oppeihin perehtyy hieman enemmän, vaikka vain ihan lukemalla, käy yhä ilmeisemmäksi, että ne ovat varsin hyvässä sopusoinnussa oman arkijärkemme kanssa. Näin ollen buddhalainen "usko" ei sisällä juuri lainkaan tuota mainitsemaasi "sokeaa uskoa" vaan on olemukseltaan varsin "selväjärkistä uskoa".

Mielestäni juuri tuossa "selväjärkisessä uskossa" on buddhalaisuuden voima. Siksi siihen liitetty oppi jälleensyntymästä ei sovi lainkaan kuvioon. Se menee tuon "sokean uskon" kategoriaan ja on ikään kuin loogisesti ihan eri maailmaa. Tämä on se syy, miksi oletan sen olevan joko jäänne Gautaman aikaa edeltävistä uskonnoista tai lisäys hänen sanomaansa sen suullisen perimätiedon tai ylöskirjoittamisen aikana.

Lue lisää

No tuossa se tarkotitaa lähinnä ihan tavallista arkikielen merkitystä. Koska uskon että se on minulle hyväksi käyn punttisalilla tai juoksulenkeillä. Minulla ei voi olla varmaa tietoa siitä että uskomukseni sisältö vastaa toimintani seurauksia, mutta hyviä syitä uskoa näin. Jonkin ajan lajia harrastettua saan suoraa kokemusta siitä miten laji minulle sopii ja miten se vaikuttaa kuntotasooni ja yleiseen hyvinvointiini. En voi tietää omalta kohdaltani. Astun tietyssä määrin pimeyteen.

Pitkälle samalla tavalla harjoituksen kanssa. Opetus sisältää elementtejä joihin minulla ei ole kosketusta, mutta harjoitusta tehdessäni saan tietoa (suoraa kokemusta) jotka koskevat jotain kohtaa siitä. Jokin askel pimeyteen on otettava, otettava etäisyyttä muihin uskomuksiin jotka sitä ennen ohjasivat toimintaani.

Tuo sokea usko on osa erottelua, jossa erotellaan järjellä koeteltu usko ja tieto, sekä suora kokemus. Tuossa liikuntaesimerkissä koeteltu usko voisi tarkoittaa vaikka että vietän googlen ääressä illan ja katson millaisia kokemuksi ja tutkimuksia lajista on. Suora kokemus tulee vuosien harjoituksen jälkeen kun kokemus lajista on lihallista. Vaikka olisin kuitenkin harrastanut lajia kauan niin jotkut minua kokeneemmat voivat puhua asioista jotka eivät ole minulle suorasta kokemuksesta vielä tuttuja. Voin kuitenkin valita uskovani niihin toistaiseksi, jos mitään niitä vastustavia todistusaineistoja ei tule vastaan.

Koskettaessaan nibbanaa ihminen tietää että kyseessä on reaalinen ilmiö, eikä hänen tarvitse enää siitä speukuloida tai itseään kielellisellä tasolla vakuutella. Tällöin hän tietää että tie vapauteen ja rauhaan ei kulje aistinautintojen vaan harjoituksen kautta.

Minusta tuo erottelu on ihan järkevä ja mielekäs. Siitä en ole kauhean vakuuttunut että se nyt kovin selkeästi tuossa ilmaistu. Just nyt en tiedä onko tuon "sokea" käyttäminen tuossa yhteydessä nyt suomen kielessä niin järkevää kun se tosiaan saa vähän hassuja merkityksiä helposti. Luottamus on ihan yhtä hyvä sana, vakaumuskin vähän sinne päin sillä se korostaa ihmisen tietoista aktia omaksua jokin käsitys. Jos mieli jää epäilyn tilaan, epäilee sitä onko harjoitusta mahdollista tehdä, ovatko opettajat päteviä ja kykeneekö itse siihen niin energia suuntautuu tuohon epäilyyn harjoituksen sijaan ja johonkin ihan muuhun. Tuollainen epäily on taas eri asia kuin systemaattinen järjenkäyttö ja koettelu.

http://en.wikipedia.org/wiki/Faith_in_Buddhism

yks zeniläinen kirjoitti:

"Se että pitää Buddhaa auktoriteettina tietyissä asioissa on mielestäni uskonnollinen valinta tai ihan vain sitoumus. Pimeään astumistahan se on sillä vasta kokiessaan ensimmäisen kerran nirvanan ihminen voi tietää että se mitä hän puhuu on totta. Sitä ennen on uskoa joka perustuu enemmänkin uskonnolliseen (sokeaan) uskoon. Tuon kokemuksen jälkeen on kyse jo suorasta tiedosta."

En olisi lainkaan näin mustavalkoinen. Ihan jo tutustumalla buddhan oppeihin niistä saa varsin loogisen ja arkijärkeen sopivan kuvan, jonka voi ihan perustellusti olettaa toimivan ilman, että on saavuttanut mitään nirvana-tasoa.

Uskon määritelmä on hankala. Aristoteleen (tietoteorian) mukaan tietokin on uskoa, tosin vain hyvin perusteltua sellaista. Laajasti tulkittuna kaikki järjellinen ajattelu on siis uskoa. Itse suosin suppeaa tulkintaa, kun uskosta puhutaan uskontojen yhteydessä. Tällöin usko on uskomista sellaiseen, jota arkijärki (=oma kokemus- ja ymmärrysmaailma) ei vahvista. Siis ikään kuin luottamista jonkin ulkopulisen auktoriteetin sanaan, vaikka oma järki ei tuota viestiä kykenekään varmentamaan.

Buddhan opetuksiin ei tästä vinkkelistä juurikaan tarvitse uskoa. Jo pieni omakohtainen kokemus siitä, että esim. negatiivisten ajatusten vähentäminen parantaa selvästi omaa henkistä oloa, on myös pieni todiste buddhalaisen logiikan voimasta.

Kun Buddhan oppeihin perehtyy hieman enemmän, vaikka vain ihan lukemalla, käy yhä ilmeisemmäksi, että ne ovat varsin hyvässä sopusoinnussa oman arkijärkemme kanssa. Näin ollen buddhalainen "usko" ei sisällä juuri lainkaan tuota mainitsemaasi "sokeaa uskoa" vaan on olemukseltaan varsin "selväjärkistä uskoa".

Mielestäni juuri tuossa "selväjärkisessä uskossa" on buddhalaisuuden voima. Siksi siihen liitetty oppi jälleensyntymästä ei sovi lainkaan kuvioon. Se menee tuon "sokean uskon" kategoriaan ja on ikään kuin loogisesti ihan eri maailmaa. Tämä on se syy, miksi oletan sen olevan joko jäänne Gautaman aikaa edeltävistä uskonnoista tai lisäys hänen sanomaansa sen suullisen perimätiedon tai ylöskirjoittamisen aikana.

Lue lisää

Aamupostaus niin koitan vähän perään korjailla. Toki muita hyötyjä tulee näkyviin aikaisemminkin. Aika nopeasti ihminen oppii että kirkas ja rauhallinen mieli on nautinnollinen ja onnea tuottava. Samoin hän oppii siitä miten erilaiset asenteet vaikuttavat hänen hyvinvointiinsa. Tämä on suoraa tietoa koskien joitain harjoituksen alueita. Kun tämän kaltaista suoraa kokemusta on kertynyt jonkin verran niin monelle tulee kiusaus omaksua myös joitain ei-suoraan kokemiaan osia opetuksesta, koska muut osat ovat kestäneet omaa koettelua ja skeptisyyttä.

Nibbanan koskettaminen nyt saa näkyviin lopullisen päämäärän.

Tuossa ekassa liikunta-analogiassa oli ajatus että ennen kuin harjoitan jotain lajia.

Jonttu1116 kirjoitti:

Yllä esittämäni lauserakenne "break-up of the body, after death", ilmaisee selvästi, että mistään mikroelämistä ei ole kysymys. Jos laitat sen Googleen noiden lainausmerkkien kanssa, niin löydät useita suttia, joissa se esiintyy. Yksi hyvä esimerkki näistä on MN 36, jossa Buddha kuvailee kuinka hän itse näki karman ja jälleensyntymisen valaistuessaan.

Suttissa myös määritellään neljä valaistumisen tasoa sillä perusteella, että kuinka monta syntymää ja missä ulottuvuudessa ne tulevat tapahtumaan. Niitä ei myöskään voi kovin järkevästi taivuttaa hetkittäisiin mikroelämiin.

Lue lisää

Siitä tarkoittiko buddha jälleensyntymällä mikroelämiä ei ole epäilystäkään, mutta puhuiko hän myös jostain kosmisesta linkistä, joka siirtäisi mikroelämien samsarisen jatkumon kuolleesta ruumiista vastasyntyneeseen on toinen asia. Kysymys on voivatko samsaran aiheuttaneet karmiset muistijäljet siirtyä kuolevista aivoista vastasyntyneen aivoihin? Telepatialla? Epäilen. Karma välittyy opittuna perimätietona.

Mikroelämät ovat juuri se taistelukenttä, jossa karman kahleet katkaistaan. Karman alaisen toiminnan taakse jättäminen ei edellytä minkäänlaista mystiikkaa. Se, ettei ihminen enää ole karman vietävissä voi avata alitajunnasta kumpuavia ehdollisa impulsseja hänelle täysin uudessa valossa: palauttaa mieleen ehdollisen käytöksen taustalla olevia mikroelämiä tai vaihtoehtoisesti heijastaa unenkaltaisia epätodellisia mielikuvia, joiden tunnesisältö kattaa kuitenkin samaa informaatiota mikroelämien kanssa, joiden pohjalta ne kumpuavat. Toki, jos on olemassa jokin kosminen linkki niin olisi mahdollista, että mikroelämien ketju lähtee purkautumaan samaan tapaan kaikkien kokonaisten elämien ajalta. Buddhan edellisistä elämistä kertovat Jataka-tarinat kuvaavat kuitenkin vain mikroelämiä ...ovat läpinäkyviä vertauskuvia erilaisista pikkutilanteista mitä elämän aikana sattuu ja tapahtuu.

"break-up of the body, after death" - En väitä mitään, mutta tämä voi viitata vaikka ihmisen jättämään vaikutukseen kollektiivisessa tajunnassa. Kaukaa haettu, mutta kollektiivinen tajunta olisi melko ratkaiseva tekijä ihmisten mielenmaisemien muokaajana kokonaan sivuutettavaksi aiheeksi. Itseasiassa, devoillahan buddha kuvaa tietyn tyyppisiä karmisia mielentiloja, jotka ovat ihmiskunnan kulttuurista perintöä kollektiivisessa tajunnassa. Jungin arkkityyppien tapaan. Arkkityypeinä on vain käsitelty hieman eri asioita.

Kollektiivisesta tajunnasta puheen ollen. Pätkä Mahanama suttasta AN 11.12:
"Whatever conviction they were endowed with that — when falling away from this life — they re-arose there, the same sort of conviction is present in me as well. Whatever virtue they were endowed with that — when falling away from this life — they re-arose there, the same sort of virtue is present in me as well. Whatever learning they were endowed with that — when falling away from this life — they re-arose there, the same sort of learning is present in me as well. Whatever generosity they were endowed with that — when falling away from this life — they re-arose there, the same sort of generosity is present in me as well. Whatever discernment they were endowed with that — when falling away from this life — they re-arose there, the same sort of discernment is present in me as well."

Neljä valaistumisen tasoa kuvaavat kuinka ihmismieli alkaa asteittain vapautumaan kymmenestä sitä kahlitsevasta piirteestä. Nämä piirteet määräävät ihmisen subjektiivisen maailman luonteen, joka valaistumisen kullakin tasolla on erilainen. Toisin sanoen ihminen elää joka tasolla erilaista elämää. Elämää, joka on sille tasolle tyypillistä. Mitään psykologista estettä ei ole, etteikö kaikista kahleista voi oppia yhden ihmiselämän aikana pois. Tämä on selvä esimerkki siitä kuinka buddha käytti vertauskuvia.