Ihan järkyttyneenä äsken luin jotain palstan viestiketjua, jossa aloittaja oli kertonut kuinka kissa oli hyökännyt hänen kasvoihinsa. Aloittajan viestiä en ihmetellyt tai kummastellut, sillä yhtälailla vaikka koira tai mikä tahansa muu lemmikki voi saada kohtauksen ja hyökätä esim. jalkaan kiinni jos aivoissa on jotain häikkää. Syy miksi edes eksyin koko kissat -palstalle oli se, että tahdoin tietää kissojen käyttäytymisestä leikin aikana enemmän.
Ystävälläni on pieni kissanpentu, joka tuntuu olevan aika villinluonteinen. Nyt viime viikkojen aikana mitä olen kissaa nähnyt, on se muuttunut ihan hirveästi. Kesken leikkiä siihen ei voi koskeakkaan ellei halua repiä kissan kynsiä irti nahastaan ja jos se sille tietylle päälle sattuu, ei tarvitse kuin istua paikallaan samassa huoneessa ja kissa on kiinni kädessä.
Meillä ei ole koskaan kissoja ollut, joten en tiedä miten tuohon suhtautua, kuuluuko se kissan omaan leikkimistyyliin? Koiriin tätä vois soveltaa hampailulla. Koirien "hampailulla" tarkotan pentukoirien leikkisää ja ystävällisen oloista hampailla esim. käden koittamista leikin yhteydessä. Se ei ole vihaista tai agressiivista eikä edes mitenkään sattuvaa, mutta ei myöskään missään tapauksessa sallittua. Ystäväni perhe yrittää kieltää kissaa puremasta suihkepullon avulla, mutta jos sitä ei ole lähistöllä, on puremista ihan mahdoton lopettaa. Se siis hyökkää käteen kiinni hampailla ja kynsillä. Kissan ilme eikä olotila vaikuta mitenkään ystävälliseltä tai leikkimieliseltä, vaan pikemminkin todella agressiiviselta ja vihamieliseltä. Ja se todellakin sattuu ihan hirvittävästi, sekä kynnet että hampaat.
Luin siis viestiketjua eteenpäin, ja ehkä muutamassa viestissä noin 70:stä viestistä luki, että omasta kokemuksesta kirjoittaja ei voi sanoa mikä oli hyökkäyksen syy, sillä oma kissa ei pure tai raavi ym. Muutamassa viestissä taas luki, että kissa hyökkää kimppuun säännöllisesti, esim. jalkaan kävellessä tai korottaessa ääntä. Kaikki tällaiset viestin kirjoittajat kuitenkin lopussa kirjoittivat jotain tyyliin, että asiaan täytyy tottua ja kissaan ei todellakaan saa koskea tai melkeinpä edes katsoa kun huomaa sen ilmeessä agressiivisuutta.
Loput viestit sitten sisälsivät sitä, että kirjoittaja on kokenut kissan puremiset ym., mutta kissa on ajan myötä rauhoittunut ja muuttunut leppoisaksi.
Järkytyin siis siitä, että koiran hyökätessä tai purressa edes kerran, moni lopettaa koiran välittömästi sen jälkeen, tai viimeistään silloin kun puremista tapahtuu toisen kerran. Ja niinhän suositeltaisi jopa tehtävän. Kissoilla ainakin viestiketjun mukaan hyökkäily, raapiminen, pureminen ym. on ihan normaalia, eikä siihen puututa muuten, kuin yritetään arvioida ja lukea kissan mielialaa ja ilmeitä hyökkäysten estämiseksi jos tätä tapahtuu kissan ollessa jo aikuinen!
Sain viestiketjun mukaan sellaisen käsityksen, että kissat ovat yleisesti luonteeltaan suht arvaamattomia. Taino eihän mistään eläimestä voi olla 100% varma, mutta kissoista ei tämän mukaan erityisesti.
Musta tuntuisi ihan hirveältä, jos joka kerta kun kosken tai kuljen meidän koiran ohi, joutuisin arvelemaan ja lukemaan sen kehonkielestä ja silmistä voinko kulkea sen ohi tai koskea siihen ilman että se hyökkää jalkaan kiinni, vai saanko sen sijasta iloisen tervehdyksen tehdessäni niin.
Luulin, että kissat ovat yhtä rapsuteltavissa ja turvallisesti leikitettävissä kuin koiratkin. Tätä ystäväni kissaa ei voi kesken leluhiirellä leikin edes koskea, tai tuloksena on tämä kädessä hampailla ja kynsillä roikkuva kissanpentu. Vielä ihan pikkuisena, kun se tuli heille, saattoi sen helposti vaikka napata syliin ja helliä ja rapsutella kesken lelun vaanimisen. Ja se oli iloisesti rapsutettavana ja usein vielä nukahti syliinkin. Mutta nyt muutaman viikon myöhemmin kissa on kuin vaihtunut toiseen.
Onko tää siis ihan normaalia vai kertokaa mulle pliis että ei todellakaan ole?
Ystävälläni on pieni kissanpentu, joka tuntuu olevan aika villinluonteinen. Nyt viime viikkojen aikana mitä olen kissaa nähnyt, on se muuttunut ihan hirveästi. Kesken leikkiä siihen ei voi koskeakkaan ellei halua repiä kissan kynsiä irti nahastaan ja jos se sille tietylle päälle sattuu, ei tarvitse kuin istua paikallaan samassa huoneessa ja kissa on kiinni kädessä.
Meillä ei ole koskaan kissoja ollut, joten en tiedä miten tuohon suhtautua, kuuluuko se kissan omaan leikkimistyyliin? Koiriin tätä vois soveltaa hampailulla. Koirien "hampailulla" tarkotan pentukoirien leikkisää ja ystävällisen oloista hampailla esim. käden koittamista leikin yhteydessä. Se ei ole vihaista tai agressiivista eikä edes mitenkään sattuvaa, mutta ei myöskään missään tapauksessa sallittua. Ystäväni perhe yrittää kieltää kissaa puremasta suihkepullon avulla, mutta jos sitä ei ole lähistöllä, on puremista ihan mahdoton lopettaa. Se siis hyökkää käteen kiinni hampailla ja kynsillä. Kissan ilme eikä olotila vaikuta mitenkään ystävälliseltä tai leikkimieliseltä, vaan pikemminkin todella agressiiviselta ja vihamieliseltä. Ja se todellakin sattuu ihan hirvittävästi, sekä kynnet että hampaat.
Luin siis viestiketjua eteenpäin, ja ehkä muutamassa viestissä noin 70:stä viestistä luki, että omasta kokemuksesta kirjoittaja ei voi sanoa mikä oli hyökkäyksen syy, sillä oma kissa ei pure tai raavi ym. Muutamassa viestissä taas luki, että kissa hyökkää kimppuun säännöllisesti, esim. jalkaan kävellessä tai korottaessa ääntä. Kaikki tällaiset viestin kirjoittajat kuitenkin lopussa kirjoittivat jotain tyyliin, että asiaan täytyy tottua ja kissaan ei todellakaan saa koskea tai melkeinpä edes katsoa kun huomaa sen ilmeessä agressiivisuutta.
Loput viestit sitten sisälsivät sitä, että kirjoittaja on kokenut kissan puremiset ym., mutta kissa on ajan myötä rauhoittunut ja muuttunut leppoisaksi.
Järkytyin siis siitä, että koiran hyökätessä tai purressa edes kerran, moni lopettaa koiran välittömästi sen jälkeen, tai viimeistään silloin kun puremista tapahtuu toisen kerran. Ja niinhän suositeltaisi jopa tehtävän. Kissoilla ainakin viestiketjun mukaan hyökkäily, raapiminen, pureminen ym. on ihan normaalia, eikä siihen puututa muuten, kuin yritetään arvioida ja lukea kissan mielialaa ja ilmeitä hyökkäysten estämiseksi jos tätä tapahtuu kissan ollessa jo aikuinen!
Sain viestiketjun mukaan sellaisen käsityksen, että kissat ovat yleisesti luonteeltaan suht arvaamattomia. Taino eihän mistään eläimestä voi olla 100% varma, mutta kissoista ei tämän mukaan erityisesti.
Musta tuntuisi ihan hirveältä, jos joka kerta kun kosken tai kuljen meidän koiran ohi, joutuisin arvelemaan ja lukemaan sen kehonkielestä ja silmistä voinko kulkea sen ohi tai koskea siihen ilman että se hyökkää jalkaan kiinni, vai saanko sen sijasta iloisen tervehdyksen tehdessäni niin.
Luulin, että kissat ovat yhtä rapsuteltavissa ja turvallisesti leikitettävissä kuin koiratkin. Tätä ystäväni kissaa ei voi kesken leluhiirellä leikin edes koskea, tai tuloksena on tämä kädessä hampailla ja kynsillä roikkuva kissanpentu. Vielä ihan pikkuisena, kun se tuli heille, saattoi sen helposti vaikka napata syliin ja helliä ja rapsutella kesken lelun vaanimisen. Ja se oli iloisesti rapsutettavana ja usein vielä nukahti syliinkin. Mutta nyt muutaman viikon myöhemmin kissa on kuin vaihtunut toiseen.
Onko tää siis ihan normaalia vai kertokaa mulle pliis että ei todellakaan ole?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tekstisi oli liian pitkä ymmärsin kysymyksesi kuitenkin miksi kissat käyvät hyökkäävät kiinni.Vastaus on se on kissojen tapa.Kissoja on myös eri luonteisia toiset tykkää raapia ja purra useastikkin suuttuessa,leikkiessä.Kissat ovat vain rapsuteltavissa niiden sitä halutessa.Kissat ovat varmasti hampaat ja kynnet kädessä kiinni välittömästi mikäli eivät dikkaa silityksestä yms.
Arvaamattomuus ei ole kissalle normaalia. Omia kissojani (3kpl) luen kuin avointa kirjaa, eikä agressiivisuutta terveellä ja tasapainoisella kissalla pitäisi esiintyä. Nuo omani, niinkuin kaikki tuntemani tasapainoiset kissat, on pennun syntymästä asti sosialistettu ja saaneet paljon ihmisten käsittelyä osakseen jo ensimmäisinä elinviikkoinaan:) Ja kyllä niitä saa rapsuttaa ja pussata melkein missä ja milloin vaan, kehräyksen saa palkaksi;) Tosin tuntemattomia kohtaan nuo ovat aluksi useimpien kissojen tapaan pidättyväisiä, ihmisen täytyy voittaa kissan luottamus ennen kuin kosketellaan!
Toisaalta noin nuori energinen pentu kokeilee rajojaan. Pentujen leikit on hurjia, oletko katsellut kahden kissanpennun keskisiä taisteluja? Oikea tapa reagoida pennun puremiseen tai muuhun sattuvaan on hurja kirkaisu. Kun pennut leikkivät keskenään ja hakevat rajojaan, ja toista sattuu, se huutaa kuin mikä, liioitellun kimeästi! Siitä toinen kissa oppii missä menee "raja". Samalla tavalla toimii kissan kasvattaja.
Kesken leikinhän on vähän hölmöäkin mennä silittelemään, leikkiessään nuori kissanalku keskittyy siihen olennaiseen ja hioo taitojaan, eikä ole rauhallisella rapsuttelutuulella. Ethän sinäkään kesken treenien halua rentoutua!;)
Tuo hyökkiminen (saalistus) ja kaikenlainen hurjastelu kuuluu kyllä jossain määrin kissan nuoruuteen, kynsiä ja hampaita kuuluu kokeilla, mieluiten kiipeilypuihin ja sopiviin leluihin, pureksimisinto laantuu maitohampaiden vaihduttua, niinkuin koiranpennuillakin.
En tietenkään tarkoita, että kissaa mennään taputtelemaan ja sörkkimään kesken leikin ihan vain huvikseen, mutta kyllä mun mielestä niinkin pitäisi voida tehdä ilman että sitä ollaan kynnet ja hampaat ojossa. Kesken rankan treenin joku voi kyllä tulla taputtelemaan muakin selkään ja yhtäkkiä vaikka kysyä kuulumisia vaikka näkee että selvästi on jokin rankka ponnistus meneillään, mutten silti hyökkää kimppuun nyrkkien kanssa ja aloita tappelua.
Tuon hampaiden vaihtumisen ymmärrän, mutta sellainen kutituspureksiminen on ihan erityylistä. Silloin eläin jäystää hampailla vähän mitä eteen vain sattuu, ja joskus se voi olla käsikin. Mutta tää hyökkäily eroaa ihan selvästi siitä, kissa agressiivisesti hyökkää juuri käden kimppuun kuin yrittäen saada sen tapetuksi. Tuo kutituspureskelu on sellasta rauhallista vähän joka paikkaan ja huonekaluun kohdistuvaa narskuttelua.
Kyllä minä nään milloin kissani on aggressiivinen/ärsyyntynyt/leikkisä, ja jos silloin menen sitä silittelemään, tuijottelemaan tai ärsyttämään, niin totta kai se saattaa tarrata kiinni vaikka kädestäni. Silloin se on minun oma syyni, enkä siitä voi valittaa..
Silloin kun kissa on täysin rauhallinen ja itse tulee pyytämään silitystä, niin ei se silloin ala raapimaan...
Jos itse ei tunnista kissansa "olotilaa" niin silloin voi joutua tahtomattaan kissan "uhriksi". Kissa ei siis ole mitenkään arvaamaton, jos vain tuntee oman kissansa.
Minua kissa siis kyllä satunnaisesti raapii, mutta silloin se on ollut omaa syytäni, kun olen esim. nostanut toisen syliin.
Oikein kasvatetut kissat ovat todella leppoisia, kun niitä ei ala häiritsemään :)
Saahan kissalle kirkua menee kuin kuuroille korville kirkuminen.Kunolle räpäytys reilusti eiköhän tokene.Kissan kasvatus on lähinnä ruuasta,siisteydestä huolehtimista.Opetus on niin ja näin vaikka mitä kuvittelisi.
Kyllä mäkin tunnen erittäin hyvin oman koirani ja näen ja vaistoan sen tunnetilat herkästi, mutten ikinä joudu arvailemaan ja katselemaan onko se agressiivisella päällä jotta voisin tehdä sille jotain, tai katsoa edes sitä. En koskaan, enkä sellaista lemmikkiä kovin pitkään edes pitäisi, jos huomaisin sen luonteessa sellaista käytöstä, että purraan ja näytellään hampaita joka tilanteessa.
Toisaalta soveltaen tota "Jos itse ei tunnista kissansa "olotilaa" niin silloin voi joutua tahtomattaan kissan "uhriksi". Kissa ei siis ole mitenkään arvaamaton, jos vain tuntee oman kissansa" joka kerta kun tulee esiin näitä "koira runteli lapsen/aikuisen verille" -ym. tapauksia, voisi omistaja perustella asian sillä, että omapahan oli lapsen/aikuisen vika kun ei katsonut millä päällä koira oli kun sen ohi kulki. Kyllä lemmikin luonteessa on musta vikaa, jos hyökätään päälle siitä, että istuu sen viereen tai kulkee siitä ohi. Ja todellakin siitä pitää pystyä kulkemaan ohi tai vähintään edes tuijottamaan vaikka kuinka olisi tappopäällä, sillä eikös se mene niin, että mennään omistajan eikä lemmikin ehdoilla.
Luulen, että tässä on joku sellainen juttu, että kissoilla tollanen hyökkäily, pureminen, agressiivisuus ym. koetaan ihan tavalliseksi jutuksi sillä se laitetaan aina hyökkäyksen kohteeksi joutuneen syyksi. Ihminen silitti tai tuijotti tai käveli ohi kissasta kun se oli väärällä päällä niin tottakai se hyökkää. Koiralta tollasta käytöstä ei hyväksytä missään tapauksessa.
Tiedä sitten että mistä se johtuu. Ehkä siitä, että kissojen omistajat ovat yleensäkin tottuneet olemaan niitä kissalle omistautujia (kissojen ollessa aika itsenäisiä yleensä), kun taas koiranomistajat ovat tottuneet siihen, että koira omistautuu heille. Tai siitä, että kissa koetaan pienemmäksi ja harmittomammaksi eläimeksi kuin koira, vaikka kyllä kissakin saa aikamoista jälkeä aikaan. Ja onpa niitä kissan kokoisia koiriakin :DD
Myös koiran omistaneena koiran voi sentään opettaa.Kissaa voi kieltää tai kiittää ei opettaa paljo.
Siis en ymmärrä nyt yhtään tätä sinun vertailuasi. Siis kaikkihan tietävät, että kissa on omistaa oman mielen ja koirat taas kulkevat ihmisen mukaan. Itse olen omistanut molempia, ja onhan se selkeää, että kissa toimii miten haluaa ja koira seuraaa kouluttajaa.
Tällöin jokainen joka ottaa kissan, tyytyy siihen, että hän ei pysty alistamaan kissaansa samalla tavalla, kuin koiria alistetaan. Eli siis silloinhan se on tietoinen valinta.
Minua ei ainakaan kissan satunnainen raapiminen häiritse pätkääkään. Se kun oikeasti ei jätä mitään pysyviä vammoja..
Oletko kertaakaan lukenut uutisista, että kissa olisi raapinut/purenut jonkun ihmisen kuoliaaksi/todella pahaan kuntoon? Niin ei ole varmaan koskaan käynyt. Toki kissa voi mennä esim. lapsen rattaisiin, jolloin kuolemia voi tapahtua, mutta raadellut kissa ei varmaan koksaan ole ketään hengiltä.
Koira taas kun puree, niin voi tulla todella pahoja vammoja jopa kuolemia. Tämän takia koiran puremista ei hyväksytä.
Kai sen järkikin sanoo, että on eri asia pureeko ihmistä hamsteri vai suden omainen husky?
Onko sinusta tiikerien ja kotikissojen kouluttaminen samanlaista ja vaatisitko sinä niiltä samanalista käyttäytymistä. Tai vaikka kilpikonnan ja akvaariokalan? Ihme vertailua..
Itselläni on pian kaksi vuotta täyttävä poikakissa. Maatiainen, ei siis mikään rotukissa. Poika on luonteeltaan ollut aina hyvin villi ja itsepäinen. Kiusaa mm. 4 vuotta vanhempaa tyttökissaani mennen tullen ja palatessa.. Tyttökissani kun sattuu olemaan todella lempeä luonteeltaan eikä se ole koskaan poikaa komentanut tai ns. näyttänyt sille olevansa pomo..poika on ottanut pomon paikan.
Niin, siitä pojasta: Kun se nyt sattuu luonteeltaan olemaan kovin villi, ei sitä auta kieltää mistään..jos sen teen, sehän suuttuu ja käy koipeen kiinni ja varmasti puree ja kynsii jos siitä silloin kiinni ottaa.
Toisinaan (suurimman osan ajasta) se kyllä on erittäin kiltti ja kaipaa hellittelyjä, eikä silloin koskaan käy käteen kiinni jos itse tulee hellyyttä hakemaan. Kisut on vähän sellaisia oman latunsa kulkijoita, eivätkä välttämättä usko jos niitä komentaa..
Ilmeisesti olen niin tottunut koirien käytökseen, että mua vain ihmetyttää tää siksi.
Tuntuu niin hassulta, että lemmikki onkin se, joka määrää. Ja se, joka saa purra ja kynsiä mikäli syy on hyvä. Tuntuu kuitenkin ikävältä mennä tuonne kaverille kyläilemään, kun joka kerta on uudet naarmut käsissä ihme hyökkäyksistä. Ja jos tuo hyökkiminen sitten on leikkiä, niin luulisi että hyökkäykset kohdistuisivat sitten vain omistajaan ja perheen muihin tuttuihin henkilöihin, sillä eihän koirakaan yleensä vie lelujaan tuntemattomille ihmisille leikkimismielessä.
Räppää kunolle kissaa varmasti häpeää tekojaan ja väistää. Moni Koira vie leluja vieraille tuntemattomillekkin jos annetaan viedä.Oma koiranikin oli aina esittelemässä leikkikalunsa vieraille vaikka koirani ei edes tuntenut vieraita.
Ja jos tuo kissa on alle 2vuotias, niin kyllä se siitä vielä rauhoittuu! Vältä vaikka sitten ystävällesi menemistä tämä aika ja kutsu hänet sinun luoksesi! Ei kaikkien tarvitse tykätä kissoista tai hyväksyä niiden käyttäytymistä.
Itse tosiaan olen omistanu kohta kolme kissaa ja yhden koiran elämäni aikana ja rakastin kyllä koiraani älyttömän paljon, mutta pakko sanoa, että tavallaan pidän kissoista enemmän. Minä rakastan niissä juuri sitä, että niillä on oma mieli ja omat hassut juttunsa mitä ne tekevät. Minä en pidä tuosta asettelusta, että eläin on eläin ja ihminen on sen herra ja määrää. OIen toki samaa mieltä, että ei eläin saa pompotttaa ihmistä, mutta ei minusta toinen ihminenkään saa pompottaa toista ihmistä. En kuitenkaan pidä siitä, että eläimen tulee pelätä omistajaansa ja totella kaikkea mitä se sanoo ja mennä hänen mukaansa ja olla käyttämättä omia aivojaan mihinkään...
Koirien kanssahan tämä on vähän pakko, jotta ei sitten tule noita koirien hyökkäyksiä ym. käytöshäiriöitä. Minusta koirat kuuluisivatkin siis enemmän maatiloille ja vartiointiin, jossa ne saavat käyttäytyä niille ominaisella tavalla.
Siksi en siis enää ota koiraa, ellen muuta maalle, koska minusta tuo liiallinen alistaminen on todella surullista. Eläimet kun kuuluvat luontoon, jossa he ovat herroja eivätkä alaisia.
Mutta tosiaan minullakin on ollut lemmikkejä, eli en ketään tuomitse. Kunhan pohdin asiaa..
Itsekään en hyväksy kasvatusmetodina alistamista ollenkaan. Vain kehumista ja positiivisella tavalla opettamista. Pidän kyllä kissoista ja olen ennenkin ollut niiden kanssa jonkin verran tekemisissä, mutta tämä kyseinen on aika persoonallinen tapaus :D
Koiranhan voi jättää täysin kouluttamatta, muttei se tarkoita, että siitä tulisi silloin käytöshäiriöinen. Kouluttamattomana se vain ei tiedä mitä tarkoittaa, kun käsketään istumaan tai pyydetään tulemaan luokse, tai tietää, mutta ei tottele koulutustavasta tai omistajan laiskuudesta johtuen. Käytöshäiriö tarkoittaa aina jotakin aivoista tms. johtuvaa häiriökäyttäymistä, eikä sillä ole mitään tekemistä koiran kouluttamisen kanssa. Kokenut poliisikoirakin kun voi saada aivoihinsa kasvaimen ja yhtäkkiä alkaa käyttäytymään sellaisella tavalla, miten kukaan ei uskoisi niin hyvin kasvatetun koiran käyttäytyvän.
Ja koirat kun ovat nykään jo aivan eri 'rotu' ja melkeinpä eri eläin kuin susi, joten niillä ei juurikaan ole luontaisia vaistoja joita seurata. Paitsi ne koiran rotukohtaiset vaistot. Mutta nykyään kun esim. harvoja collieitakaan käytetään paimennukseen, vietti ja vaisto vaimenee ja häviää koko ajan ja pikkuhiljaa. Rodustakin siis riippuu, kannattaako koira laittaa vartiointiin pihalle. Pieni coton de tulear ei sinne tuskin sovi, mielummin se varmaan tykkää köllötellä sohvalla perheen parissa.
Olen ilmeisesti ajatellut kaikkien lemmikkien olevan samalla lähtölinjalla, mutta näköjään niissä on enemmän eroavaisuuksia kuin kuvittelin. Onneksi kaikki kuitenkin tuovat omalla tavallaan iloa omistajansa elämään :)
Onko kissan sukupuolella väliä?
Itselläni on ollut kaksi tyttökissaa pennusta lähtien. Ensimmäisen kanssa olin niin tarkkana, että heti kun se yritti vähänkin ottaa hampailla kiinni, komensin tiukasti EI. Tämän seurauksena se ei purrut aikuisenakaan, vaikka työnsin sormeni sen suuhun ja yritin sitä ärsyttää. Se vaan käänsi päänsä pois.
Hiljattain minulla oli poikakissa, jonka otin hyvinkin aikuisena. Se välillä hyökkäili. Enimmäkseen otin sen hyökkäilyt merkkinä siitä, että nyt on metsästysvietti päällä. Leikkimällä sen kanssa sain hyökkäilyn siltä kerralta loppumaan. Mutta aina tuli uusia kertoja. Jos en jaksanut ruveta leikkimään, kiljuin kimeällä äänellä, jota kissa ei kestänyt vaan poistui paikalta.
Tuota hyökkäilyä olen nähnyt muiden kissoissa vain urospuolisilla. Se on oikeastaan aika pelottavaa, kun kissaa ei muuten tunne. Tosin nyt en enää pelkää niin paljon, kun itselläni tuo yksi oli. Mutta siis ymmärrän sen pelon kyllä.
Mielestäni kannattaisi yrittää sitä pentua vielä kuitenkin kouluttaa pois siitä hyökkäilystä. Kissojen kouluttaminen ei kyllä koskaan ole helppoa ja turhaa työtäkin voi tehdä pitkät ajat. Mutta yrittää aina voi.
Kissan leikkaaminen yleensä rauhoittaa sitä ja tietysti ikääntyminen. Vaikka aika reippaita otuksia ne tuppaa olemaan vielä 15-vuotiainakin, jos ovat terveitä :)
Taidatte olla vähän tyhmiä? Ei kissaa ja koiraa voi verrata toisiinsa. Koirilla on omistajat ja kissoilla henkilökuntaa!!
Kissojen luonteissa on luonnollisesti yhtä monta tyyppiä kuin löytyy kissaakin :D Tällä hetkellä on kotonani todella rasavillit kaksospojat (kissat) jotka osaavat kyllä kokeilla hermojakin, mutta ovat myös maailman mahtavimmat kehräävät karvapallot kun sitä energiaa on saatu kulutettua taas tunnin verran :D (Kukkaruukut ja koriste-esineet saan poistaa kodistani tänä aikana) Mutta monenlaisia olen elämäni aikana nähnyt ja myös omistanut. Aina kun on ollut useampi yhtaikaa! Kissat oppivat paljon mutta vain jos niillä on kyllin suuri motivaatio asiaan. Kissa on luonteeltaan metsästäjä ja hyökkäily saaliin kimppuun kuuluu asiaan. Ajan mittaan pennut kuitenkin oppivat ettei ihmisten kimppuun saa hyökätä - ellei sitten ihminen ajattelemattomuuttaan pidä yllä tätä hyökkäilyn kiinnostavuutta. Kissa ei häpeä koskaan tekemisiään (miksi tekisikään?) joten tuon erään edellisen neuvoja en kyllä kuuntelisi. Räpsäyttäisin mieluummin tätä henkilöä päin näköä kuin jotain eläintä (vaikka tietysti en tee sitäkään koska väkivalta ei kuulu kasvatusperiaatteisiini)! Rajat täytyy näyttää muutoin kuin lyömällä ja piinaamalla eläintä. Ja jonkin verran täytyy oppia myös kestämään asioita (ja etteivät tavarat aina pysy paikoillaan kun metsästysleikit ovat parhaimmillaan) jos aikoo eläimen elämäänsä hankkia - muuten on parempi jättää hankkimatta! Ja tärkeintä on ottaa selvää asioista etukäteen, niin lukemalla kuin tapaamalla useammantyyppisiä eläimiä ja keskustelemalla niiden omistajien kanssa!
Kissan hyökkäilylle on aina syy, kissa ei tee sitä (ei mitään muutakaan) ilman syytä. Syyn selville saaminen voikin sitten olla melkoisen vaikeaa. Mutta niitä syitä on paljon, esim. liian nuori luovutusikä jolloin ei ole vielä opittu taitoja. Kissalla voi olla kipuja eli se voi olla sairas, jolloin koskettaminen sattuu ja kissa reagoi kipuun hyökkäämällä. Kissalla voi olla aivoissa jokin vika (kehityshäiriö mm.) joka aiheuttaa äkillisiä muutoksia käytökseen. Kissalla voi olla liian paljon energiaa jota se purkaa rajuna käytöksenä (aktiviteetin puutetta). Pentu on aina aikuista riehakkaampi ja sen leikit voi olla rajujakin kun se opettelee saalistusta (vaikka olisikin sisäkissa). Kissa on voinut syntyä ja olla ihmisen käsittelyn tavoittamattomissa, eli esim. navettakissat/tallikissat ja villiintyneet kissat. Leikkaamattomana kissa on myös ärhäkämpi joten leikkaus vaikuttaa siihen melkoisesti (hormonitoiminta lakkaa).
Harvoin kyse on kuitenkaan luonteesta, vaan enemmänkin siitä että hyökkäämisen laukaisee jokin ulkoinen ärsyke. Mutta osalla se luonnekin on lemmikille vääränlainen.
Luonteeltaan tasaisia kissoja saadaan kun pennut luovutetaan riittävän vanhoina ja kissamaiset taidot oppineena. Annetaan pennuille mahdollisuus opetella sisarusten ja emon kanssa se puremisen ja kynsimisen aiheuttama kipu. Silloin ne myös osaa sitä itsekin välttää aiheuttamasta. Kun pentuja käsitellään paljon syntymästä lähtien, jolloin ne oppivat ihmisen läheisyyteen ja kosketukseen. Annetaan vain terveiden kissojen tehdä pentuja ja pidetään ne pennutkin terveinä. Annetaan pennulle riittävästi aktiviteettia eli tekemistä, jotta se ei tylsisty ja pura energiaansa väärällä tavalla. Leikkautetaan kissat ennen sukukypsyyttä, jolloin vääriä tapoja ei ehdi edes kehittyä. Viimeistään kuitenkin kun sukukypsyys koittaa, se leikkaus tehdään.
Omista kissoista on sanottava se, että yksikään niistä ei ole arvaamaton. Yksi ei näyttelyistä enää aikuisena tykännyt ja ne jätettiin sitten sikseen. Mutta nämä on rotukissoja, joita on kasvatettu ja käsitelty kotona riittävän pitkään. Ne on tutkittu terveiksi jo ennen kuin pentuja on teetetty ja pennut on pidetty terveinä ja sosiaalistettu myös muihin ihmisiin. Jos näillä olisi merkkejä agressiivisuudesta, olisin heti huolissani ja lähtisin etsimään syitä hyvinkin pian. Koska se ei ole näille mitenkään normaalia. Nuori leikkaamaton kolli saa "hellyys" puremiskohtauksia jos rapsuttaa takajalkojen välistä. Silloin mennään sen mielestä liian kriittisille paikoille. Eli kolli toimii kuten se naaraan kanssa tekisi, eli pyrkii "niskaotteeseen" omistajan käteen. Tämän kun tietää, tietää myös sen ettei se ole merkki agressiivisuudesta vaan kuuluu asiaan.