Svenska Ylen uusi johtaja raportoi Ruotsiin Suomen keväiset

Jos Ruotsissa olisi 5% vähemmistö, joka poliitikot voitelemalla pakottaisi jokaisen ruotsalaisen opiskelemaan pakolla tätä tarpeetonta kieltään, niin mitenköhän tämän kielen puhujieen suhtauduttaisiin "Tukholman yössä"?

"Kysymys kuuluukin, että onko tämäntyyppinen henkilö OIKEA henkilö johtamaan Svenska Yleä?"

RKP:läisen mielestä on, mutta ei oikean suomalaisen.

Eikö tällaisessa tilanteessa pitäisi lähteä RKP:n kiireesti korjaamaan politiikkaansa eli sitä ainoaa asiaa jota he ajavat pakkoruotsia ja muita etuisuuksia ruotsinkielisille. Mutta eivät he tajua..syyttelevät vain suomenkielisiä siitä, että täällä alkaa tulla mitta täyteen..ja onko ihme?

Pakkosuomi opetellaan nakkikiskan kautta.

On suorastaan koomista, miten surusvekot valittavat tilannetta, mutta eivät muka osaa tehdä sitä ainoaa oikeata johtopäätöstä.

Jos päättäjät eivät suostu kuulemaan kansan mielipidettä, niin kansa AINA vastaa jollain tavoin.

Kuten olen ennenkin sanonut: Tavallisten surujen suurin vihollinen on RKP:n kiihkolinja ja surueliitti.

"Sitä niittää, mitä kylvää"

Absolut rätt person,en människa som vågar berätta hur vardagen på vissa orter ser ut för oss finlandssvenskar är ett bra val.

Ei meidän tarvitse ottaa todesta kaikkea, mitä toimittajat puhuvat ja krijoittavat. Eivät he anna tosiasioiden pilata hyvää juttua.

"Yksi työkaveri kertoo, että hänen kaksi teini-ikäistä poikaansa tietävät, että eivät voi puhua ruotsia nakkikioskin jonossa."

"Kaikki nuoret jotka liikkuvat öisin Helsingissä tietävät, että he eivät voi puhua ruotsia kaupungilla."

Hyvä jos noin on, niin kauan kuin Suomessa on pakkoruotsi. Onnetonta on se, etteivät surut suostu myöntämään, että syynä edelliseen on pakkoruotsi. Miksi eivät? On kaksi mahdollisuutta. Joko em. sitaatit ovat valheitta tai sitten pakkoruotsi on suruille tärkeämpää kuin se, mitä suomenkieliset ajattelevat heistä.

Svenska Ylen kyselyn mukaa 40 % suruista kannattaa pakkoruotsia siitäkin huolimatta, että pakkoruotsi herättää aggressioita suruja kohtaan. Iso osa suruista on siis niin ylimielisiä, että he eivät välitä, mitä suomenkieliset heistä ajattelevat, lisäksi vielä niin rasistisia, että ajavat pakkoruotsia ja lisäksi vielä niin röyhkeitä, että menevät ulkomaille esittämään, että suruja vihataan ja että vika on suomenkielisissä, vaikka asia on päinvastoin, eli syy on suruissa itsesssään ts. pakkoruotsin ajamisessa.

Surut voivat jopa esittää ulkomaille, että suruja syrjitään Suomessa - tai verrrata itseään jopa juutalaisiin natsi-Saksassa - vaikka asia on päinvastoin, eli suruilla on tilastofaktojen mukaan kaikki asiat paremmin, kuin suomenkielisillä ja myös enemmän rahaa käytössään.

Mutta eivät surut itsekritiikkiä harjoita mistään edellisestä huolimatta, vaan päinvastoin vielä kaiken edellisen päälle tulevat nettiinsoittamaan suutaan ja hyppimään suomenkielisten silmille tyyliin "vain tyhmät luuserit vastustavat meidän kielemme pakottamista" jne. Siis vähemmistö puhuttelee enemistöä näin?! Suruilla ei röyhkeyden raja näköjään mene missään.

Te surut ette uskalla puhua ruotsia yleisillä paikoilla, niinkö? Olkaa onnellisia, jos näin on, sillä monessa muussa maassa moni suru olisi varmasti jo tapettu samanlaisella asenteella, eli väitän että missään muussa länsidemokraattisessa maassa ei pieni vähemmistö voisi omata näin röyhkeään asennetta, ilman että tapahtuisi jotain paljon vakavampaa, kuin vain se, ettei uskalla puhua omaa kieltään joka paikassa.

Eikä asia vielä lopu edes tähän. Se ettei surut uskalla puhua omaa kieltään, ei pidä paikkansa. Ainakin Pk-seudulla surut aloittavat usein yksityisissä liikkeissä puheen ruotsiksi, vaikka liikkeillä ei ole velvollisuutta palvella ruotsiksi, sekä yleisillä paikoilla puhuvat erittän kovaan ääneen ruotsia. Missä se paikka sitten on, jossa surut eivät uskalla puhua ruotsia? Ei ainkaan Turunmaalla tai Pohjanmaalla. Ei sitä ole.

Mitä sveko tekee nyt, kun hän on lukenut edellisen? Katsoo itseään peiliin, tunnustaa että surujen asenteessa on vikaa ja myöntää, että surujen pitää korjata väärät asenteensa kielipolitiikassa. Ei, vaan suru haukkuu minut vihapuhujaksi, hyökkää minua vastaan, sen sijaan että mensi itseensä. Miksi näin? Siksi että suru voi jatkaa röyhkeää asennettaan ja propagandan levittämistäään, "hyökkäys on paras puolustus".

Ja kaiken tämän päälle: mikä on pakkoruotsin todellinen motiivi? Ei pakkoruotsilla ole mitään tekemistä ruotsinkielisten palveluiden kanssa, jotka ovat pelkkä organisointikysymys (Suomeen voidaan ottaa esim. Kanadan malli), vaan motiivi on se, että surujen pitää saada leikkiä 50 %:n väestönosaa eli 5 %:n vähemmistö vaatii samaa painoarvoa, kuin mikä suomenkielisillä on Suomessa, mutta kun suruja ei ole eikä tule 50 %:a, on ainoa keino saada sama painoarvo aiheuttamalla haittaa suomenkielisille pakkoruotsilla.

Kuinka kauan surut luulette, että voitte hyppiä suomekielisten silmille, ilman että suruja alettaan aivan oikeasti syrjiä Suomessa tai jopa harjoittaa väkivaltaa suruja kohtaan? Luuletteko te, että teillä on jonkinlainen näkymätön suojelusenkeli, joka estää kaikki negatiiviset seuraukset, eli luulette, että voitte loputtomiin hyppiä silmille, harjoittaa rasismia (pakkoruotsi), vaatia pakkoruotsia vaikka olette esteellisiä asiassa, levittää propagandaa ja valehdella ulkomaille tilanteestanne Suomessa, ilman että mitään negatiivista seuraa?

No, tehkää mitä teette, mutta muistakaa: "Sitä niittää, mitä kylvää." Jos joku nettifenno (en minä mutta joku) saa joskus tarpeekseen kaikesta ja tekee esim. pommi-iskun tms (muistakaa Myyrmanni, Kauhajoki, Jokela) suruja kohtaan, niin ketä silloin syytätte tapahtuneesta. Edelleenkö jatkatte samaa asenentta, vaikka se ei kuolleita pelasta eikä estä mitään tulevaa?j Syytättekö suomenkielisiä, nettifennoja ja persuja? Kyllä se oikea osoite syyttävälle sormelle olette te itse ja RKP.

Aikuisilla ihmisillä pitäisi olla halu järkeviin ratkaisuihin, halu sopimiseen ja halu kunnioittaa demokratiaa ja periaatteita, mutta ovat joko hiljaa kielipolitiikasta tai sitten vaativat, haukkuvat, valehtelevat ja levittävät propagandaa.

Mitä korkeamalla olette, sitä kovempaa putoatte, kun sen aika tulee. Nyt on vielä mahdollisuus järkeviin ja demokraattisiin ratkaisuihin, mutta jos 10 vuoden kuluttua surulla on edelleen sama asenne, samaan aikaan kuin suomenkieliset tiedostavat koko ajan paremmin muiden vieraiden kielten tarpeen, ei surujen asiattaida kovin hyvin olla tässä maassa ettekä palvelua saa ruotsiksi käytännön tasolla, luki laissa mitä hyvänsä. Suomenkieliset kun ovat enemmistö eikä enemmistö tosiasiass voida pakottaa mihinkään vasten tahtoa.

Mitä tehdään surut? Jatketaanko haukkumista puolin ja toisin ja annetaan asioiden eskaloitua, vai ollsiko teidän aika jo alkaa opetella sellaista asiaa, kuin itsekritiikki ja asenteiden muuttaminen?