Jo, kun Haavisto ensimmäisen kerran kampanjassaan puhui suomalaisesta kiusaamiskulttuurista, tunsin hänestä kumpuavan sellaista napakkuutta, laajakatseisuutta ja oikeudenmukaisuutta, mitä Suomi tarvitsee arvojohtajassaan. Esimerkiksi työpaikkakiusaaminen on Suomessa kaksi kertaa yleisempää kuin Euroopassa keskimäärin; viidesosa suomalaisista on joutunut työpaikkakiusaamisen uhriksi. Minun äitini on yksi heistä.
Työpaikkakiusaaminen romahduttaa koko perheen elämän. Sen jatkuessa pitkään riskinä voi olla kiusatun henkisen ja fyysisen terveyden murtuminen ja sosiaalisen eristäytyminen - pahimmillaan itsemurhariski. Tämä on taakka kannettavana koko perheelle. Pienten lasten voi olla vaikea käsittää, miksi äiti itkee, ja huoli toisen surusta muuttuu omaksi suruksi jo varhain. Isommilla perheessä vallitseva ahdistus voi vaikuttaa koulunkäyntiin. Meillä vuosien rajun kiusaamisen jälkeen äiti ei itsekunnioituksensa vuoksi enää voinut jäädä työpaikalleen, mutta keski-ikäisenä naisena ei löytänyt uuttakaan työtä. Tämä johti yksinhuoltajaperheen talouden kaatumiseen, ja siihen, että lapset joutuivat kantamaan kortensa kekoon rahallisesti silloin, kun muissa perheissa vanhemmat auttoivat nuoria opiskeluvarojen kartoittamisessa.
Myös koulukiusaaminen on todellinen ongelma Suomessa: joka kymmenes lapsi kärsii jatkuvasta koulukiusaamisesta, ja uhrien määrä on noussut 2000-luvulla. Koulukiusaaminen jättää useimpiin uhreihin ikuiset arvet ja jo lapsena romuttuneen itetunnon. Maa, jossa itsemurhaluvut ovat maailman kärkitilastoja, tarvitsee presidentikseen Pekka Haaviston, joka on ehdokkaista ainoana ottanut toistuvasti ja tiukasti esille kiusaamisen välittömän puuttumisen tärkeyden. Pekka Haavisto tarttuu kiusaamiseen aidosti. Tehdään hänestä presidentti, maamme arvojohtaja.
www.siksipekka.fi
Työpaikkakiusaaminen romahduttaa koko perheen elämän. Sen jatkuessa pitkään riskinä voi olla kiusatun henkisen ja fyysisen terveyden murtuminen ja sosiaalisen eristäytyminen - pahimmillaan itsemurhariski. Tämä on taakka kannettavana koko perheelle. Pienten lasten voi olla vaikea käsittää, miksi äiti itkee, ja huoli toisen surusta muuttuu omaksi suruksi jo varhain. Isommilla perheessä vallitseva ahdistus voi vaikuttaa koulunkäyntiin. Meillä vuosien rajun kiusaamisen jälkeen äiti ei itsekunnioituksensa vuoksi enää voinut jäädä työpaikalleen, mutta keski-ikäisenä naisena ei löytänyt uuttakaan työtä. Tämä johti yksinhuoltajaperheen talouden kaatumiseen, ja siihen, että lapset joutuivat kantamaan kortensa kekoon rahallisesti silloin, kun muissa perheissa vanhemmat auttoivat nuoria opiskeluvarojen kartoittamisessa.
Myös koulukiusaaminen on todellinen ongelma Suomessa: joka kymmenes lapsi kärsii jatkuvasta koulukiusaamisesta, ja uhrien määrä on noussut 2000-luvulla. Koulukiusaaminen jättää useimpiin uhreihin ikuiset arvet ja jo lapsena romuttuneen itetunnon. Maa, jossa itsemurhaluvut ovat maailman kärkitilastoja, tarvitsee presidentikseen Pekka Haaviston, joka on ehdokkaista ainoana ottanut toistuvasti ja tiukasti esille kiusaamisen välittömän puuttumisen tärkeyden. Pekka Haavisto tarttuu kiusaamiseen aidosti. Tehdään hänestä presidentti, maamme arvojohtaja.
www.siksipekka.fi
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kiusaaminen on todellinen ongelma mutta sitä vastustaakseen ei suinkaan tarvitse äänestää Haavistoa.
Mitä Haavisto voisi kiusattujen hyväksi tehdä? Käskeä ihmisiä olemaan kiusaamatta toisiaan?
Kyllä minä luulen, että mitä kiusaamiseen kouluissa ja työpaikoilla tulee on aivan sama kuka on presidentti. Presidentti ei sitä ongelmaa pysty ratkaisemaan.
5 5, olen eri mieltä, Haavisto voisi painottaa kiusaamiseen puuttumisen ehdotonta tärkeyttä, ja presidentin arvovallallaan voisi käynnistää yhteiskunnallisen keskustelun, ideariihen, millä keinoilla kiusaamiseen voi puuttua. Sitten koulut ja työpaikat voisivat innostua taistelemaan kiusaamista vastaan voimakkaammin, kun itse tasavallan presidentti arvojohtajana siihen kehottaisi ja yhteiskunta ympärillä kohisisi asiasta.
Toisin kuin useimmilla, Haavistolla oli rohkeutta puuttua kiusaamiseen jo lapsena. Kertoo paljon luonteenlujuudesta ja oikeudentunnosta:
"'Sokkee, polkee, puolsokkee!' Lasten pilkkalaulu kuuluu pihalta Helsingin Munkkivuoressa kesällä 1964. Täytän tänään yhdeksän ja ne laulavat minulle. Että pitikin ruveta riitelemään sen pojan kanssa, joka talutti minut, lähes sokean kaverin tahallaan likaojaan. Jos vain olisin tiennyt, että hän on kulman Kongo, kova jätkä gimmojenkin mielestä.
Pilkkalaulu kaikuu yhä korvissani, kun vetäydyn autotallin oven taa itkemään. Mutta hei, nyt sieltä kuuluu uusi ääni. Tunnistan kaverin Pekaksi. Naapuritalossa asuva rehtori Haaviston poika käskee laulajia lopettamaan.
’Ei se kenenkään oma vika oo, jos ei nää kunnolla’, sanoo tuo Pekka. Huutelu katkeaa kuin seinään. Kingikään ei ivaa enää. Minä kuivaan kyyneleet ja mieleen juolahtaa: Pekasta varmaan tulee vielä jotakin.
Tytön ääni oven takaa: ’Pekka, sä oot pihan pressa.’"
- Hannes Tiira on sokea tietokirjailija ja pastori, joka on ollut SDP:n ehdokas kunnallis- ja eduskuntavaaleissa
Keskustelu kiusaamisesta on kyllä tärkeää mutta sitä voidaan käydä ilman presidenttiäkin.
Suoraan sanottuna homous olisi minusta kenelle tahansa este toimia presidenttinä. Ja näin enemmistö asian näkee. Haaviston kauniit ajatukset, sikäli kuin hänellä sellaisia on, kaatuvat viime kädessä homouteen.
Itse äänestän ihmistä en sukupuolisuuntauneisuutta. Haavisto on maanläheisempi ja enemmän perillä ihmisten arjesta. Esim eduskunnassa hän on tehnyt paljon aloitteita nuorten aseman parantamiseksi. Ihmisellä on oikeus olla sitä mitä on. Jos ajattelee sen estävän vaikkapa jonkun tehtävän hoitoa on se osa kiusauskulttuuria mielestäni. Mutta äänestyspäätöksen kukin tehköön millä kriteereillä haluaa. Jotenkin toivoisin ettei homous vaikuta siihen puolesta eikä vastaan.
Minusta on surullista, että Niinsitö, joka itse on persoonana tosi kalsea, on niin monen suomalaisen suosikki. Niinistö edustaa vanhaa 70- ja 80-luvun poliittista kulttuuria, jolloin ihmiset toimi paljolti puoluepamppujen mukaan. Oli kokoomuksen satakunta ja taistolaisten sinipaidat.
Tällaisnen maailmankuva on yhä Niinistöllä, joka itse on kyylännyt ja kytännyt Salossa jopa puistotyöntekijöitä... Kiusaamista se oli... on ollut, kyllä se tiedettiin.
No oli miten oli. Homosetää puppelipoikineen me EMME VOI laittaa presidentiksi. Se olisi kuin nostaisi homouden kansakunnan kaapin päälle.
Hyvähän se on jos palstan kaappihomot alkavat vihdoin toteuttaa itseään, eikö?
Ajattelehan: Sinustakin voi tulla onnellisempi.
Niinkös? On se vain ihmeellistä unelmointia, että homot kuvittelevat kaikkien olevan pohjimmiltaan homoja. Siinä ei kyllä hissi mene ihan ylös asti, niin sanoakseni.
Kiusaamista on yritetty kitkeä vuosikausia mm. työpaikoilta ja kouluista,
onnistumatta siinä, miten joku nössö haavisto sen pystyisi simsalapim kitkemään,
vai onko sillä ihmeitä tekevä taikasauva, jota kellään muulla ei ole?!!
Kunhan keksi käyttää sitä vaalikikkana, saadakseen sinut hyväuskoisena uskomaan ihmeellisyyteensä ja äänestämään itseään.
Nythän on kyse siitä että Niinistö on itse kiusaajan maineessa, eikä hän tästä syystä halua puhua kiusaamisesta julkisuudessa. Aina kun asiasta tulee puhe, Niinistö vaihtaa puheenaihetta.
Toivotaan sitten, että presidenttinä Niinistö kiusaa oikeita ihmisiä.
Juu, näin on että toinen vain todellisuudessa yrittää estää mm syrjäytymistä, toisella se on vain sanan helinää :
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=71453:heikki-hursti-sauli-niinistoe-tehnyt-arvokasta-tyoetae&catid=6:politiikka-paeaeuutinen-&Itemid=30