Jos tämä nyt onnistuisi. Ei kovin paha kuu, vain 29 päivää. Tosin mulla on viime aikoina alkanut tulla niin pahoja lieveilmiöitä juomisen takia, että en taida enää viinaksia juodakaan. Ongelma on nimittäin se, että kun juon itseni samuksiin, niin mut ryöstetään. Ja niin on tapahtunut nyt monta kertaa jo ihan lähiaikoina. Eikä mulla sitä paitsi ole edes kunnon kavereita ja yksin en halua juoda. Enkä halua enää juoda niitten puliukkokavereitten kanssakaan, vaan tahtoisin löytää parempaa seuraa.
Kuis muilla?
Kuis muilla?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meinaatko ihan koko kuukauden? Se on pitkä aika...
Noo, kyllähän minä olin tuossa taannoinkin kuukauden raittiina, joten ei se mikään ihme ole. Sitä paitsi sitä mukaa kun on kauemmin dokannut, niin on dokaushalut vaan vähentyneet. Eikä ihme, kun sattuu aina kaikkea paskaa. Siihen on nyt tultava muutos.
Täällä kanssa huikaton helmikuu menossa. Aloitin hieman etuajassa jo heti maanantaina.
En usko, että mitään muutosta (ainakaan parempaan) tulee niin kauan kuin ylläpidät haluasi juoda. Pystyt ehkä silloin tällöin olemaan kuukauden juomatta, mutta silloinkin sisintäsi kalvaa alituinen halu juoda. Ei tarvita kuin pieni vastoinkäyminen, ja olet taas kännissä. Ja kännissä eivät juuri enää päde lupaukset ottaa vain mietoja ja kohtuudella. Aikaa kuluu ja kierre pahenee, mutta muutosta parempaan ei vain näy eikä kuulu, vaikka aika ajoin se hieman haaveissa elääkin - kuulostaako tutulta?
Muutosta ei tule ennen kuin oivallat, että halusi juoda, paeta elämää on se ongelma, ei alkoholi sinänsä. Sinun tarvitsee tehdä täysi elämänmuutos, jos meinaat päästä irti alkoholista, pelkkä satunnainen (väkisin)juomattomuus ei juuri auta. Elämäsi pyörii kahden asian - alkoholin tai sen himon - ympärillä, eikä se muutu ennen kuin tuo halu juoda on tapettu. Eikä se kuole sillä, että sulkee vain korkin, vaan vaihtuu vain kurjuudesta toiseksi.
Puhut ihan asiaa. Mulla se suurin ongelma onkin Aspergerin syndrooma. Tajusin sen tuossa joku aika sitten kun lueskelin. Mulla on ihan kaikki aspergerin oireet olleet ihan lapsesta lähtien. Ei epäilystäkään. Joten eipä ihme, että mulla, 28-vuotiaalla kaverilla, ei ole oman ikäisiä kavereita, vaan mun kaikki kaverit on vanhoja(oikeasti vanhoja) spugeja. On mulla kyllä pari oman ikäistäkin kaveria, mutta niitten kanssa ei paljoa yhteistä ole ollut vuosikausiin. On heilläkin omat ongelmansa, tietty, mutta ei päihdeongelmaa. Ja ei mullakaan ole muita päihteitä kuvioissa kun brenkku.
Mun koko elämä on oikeastaan mennyt pilalle tähän asti. Tajusin sen tuossa pari päivää sitten ja aloin miettiä, että mitähän mun pitäisi tehdä. Tuo dokaaminen on vaan se ''lääke'', jonka käytön aloitin 17-vuotiaana ja sen avulla pääsin irti ihmispelosta ja sain uusia ystäviä. Esim. kaikki koulujutut mulla on mennyt päin helvettiä. En aio kyllä enää mihkään kouluihin mennä.
No, nyt olen työttömänä ja kyllä sitä tässä pärjätään, jos ei dokata. Minä kun en tupakoikaan.
Se on jo paljon, kun näet oman tilanteesi noin selvästi. Sinulla on silloin mahdollisuus muutokseen, jos vain halua on.
En tunne Aspergerin syndroomaa googlea enempää, mutta ei ole yleensä hyvä vierittää sytä omasta juomisestaan itsensä ulkopuolelle. Meillä kaikilla on traumamme, sairautemme ja murheemme, joista ammentaa loputtomasti (teko)syitä juomiselle. Todellisia syitä juoda ei juuri ole.
Oikea tie on tutustua itseensä ja hyväksyä itsensä semmoisena kun on. Vain siten voi löytää sisäisen rauhan, joka on edellytys sille, ettei sitä rauhaa (turtumusta) tarvitse hakea alkoholista. jatkuva vertaileminen muihin tai itsenä näkeminen jonkin sairauden uhrina ei tuota kuin katkeruutta ja ylläpitää halua juoda.
Ja kun pystyy hyväksymmän itsensä, pystyy hyväksymään myös muut ja saa uusia ystäviä. Positiivinen kierrekin on mahdollista.
Nyt kun on ollut reilun kuukauden säästöliekillä niin kolme annostakin tuntuu ihan riittävältä tänään, ei tee mieli enempää!! Eli, yksi siideri ja kaksi lasia konjakkia tänään, normaalisti tämä ei olisi yhtään mitään, olen kuitenkin sata kilonen keski ikäinen äijä! Toleranssi on oikeesti muuttunu jo kuukaudessa! Juju tässä on varmaan juuri se että pysyttelee pienissä määrissä eikä vedä mitään pyrstöjä olalle PITKÄÄN AIKAAAAaaaaaaann!
Siitä se lähtee taas toleranssi ja määrät nousemaan.
Heilaton helmikuu, joka kestää heinäkuuhun asti..
ja siitä taas sitten helmikuuhun.
Lieköhän Maroolofilla normaali lyhyempi helmikuu?