Mikähän saa ihmiset pysymään avioliitossa syrjähypyn jälkeen? Se puhdas rakkaushan on ainakin kadoksissa. Onko syynä se sääli toista kohtaan vai oma häpeä asian paljastuttaua ulkopuolisille, naapureille ja työkavereille? Onko syy taloudellisen aseman tai asunnon menettäminen? Entä muuttuuko liitto ulkokultaisen avoiliiton näyttelemiseksi siksi, että niillä lapsilla olisi onnellisempi tai turvatumpi elämä?
Eikö syrjähypyn tapahduttua ihmiselle/ihmisille kerry niin paljon saastaa ja pahaa mieltä ajatuksiin, että siitä olisi päästävä eroon? Kuka jaksaa mietiskellä likaisia ajatuksia koko elämänsä? Minkälainen ihminen jättää asiat selvittelemättä? Selvittelemättä asiat saattavat paljastua ja tulla esille vuosienkin päästä. Olenpa kuullut juttua, että oma lapsi on alkanut kysellä äidiltään/isältään tapahtuneesta vuosikausien jälkeen. Siinä saattaa lapsen ja aikuisen mieli taas olla koetuksella, kun selvittämättömiä asioita aletaan puimaan.
Selvitelkää siis ne hyppelynne ei vain sen saman katon alla asuvan oman puolison kanssa, vaan myös sen toisen osapuolen kanssa. Jo yhteydenottopyyntö esim. sähköpostitse voi olla se alku vapauttavalle sovinnolle. Samansuuntaisia sovinnon ajatuksiahan voi löytyä myös sieltä toiselta. Pienemmällä höykytyksellä selviätte ja se mahdollinen elämänilokin voi hiipiä taas mieleen ja näyttely loppuu. Eihän ole kyse sen suuremmasta asiasta, kuin ihmiselämä, oma ja useiden muidenkin.
Eikö syrjähypyn tapahduttua ihmiselle/ihmisille kerry niin paljon saastaa ja pahaa mieltä ajatuksiin, että siitä olisi päästävä eroon? Kuka jaksaa mietiskellä likaisia ajatuksia koko elämänsä? Minkälainen ihminen jättää asiat selvittelemättä? Selvittelemättä asiat saattavat paljastua ja tulla esille vuosienkin päästä. Olenpa kuullut juttua, että oma lapsi on alkanut kysellä äidiltään/isältään tapahtuneesta vuosikausien jälkeen. Siinä saattaa lapsen ja aikuisen mieli taas olla koetuksella, kun selvittämättömiä asioita aletaan puimaan.
Selvitelkää siis ne hyppelynne ei vain sen saman katon alla asuvan oman puolison kanssa, vaan myös sen toisen osapuolen kanssa. Jo yhteydenottopyyntö esim. sähköpostitse voi olla se alku vapauttavalle sovinnolle. Samansuuntaisia sovinnon ajatuksiahan voi löytyä myös sieltä toiselta. Pienemmällä höykytyksellä selviätte ja se mahdollinen elämänilokin voi hiipiä taas mieleen ja näyttely loppuu. Eihän ole kyse sen suuremmasta asiasta, kuin ihmiselämä, oma ja useiden muidenkin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joskus se yhteiselo voikin jatkua ihan vain siksi, että loukattu osapuoli odottaa sopivaa hetkeä.
Kuvittelehan tilanne jossa esim. vaimo on hypännyt aidan yli ja sitten jäänyt kiinni.
Tilannetta on selvitelty ja nyt ollaan, ah niin auvoisessa liitossa.
Vaimo pitää miestään ehkä vähän tyhmänä, luulee olevansa ovelampi ja tekee saman uudelleen, kuvitellen, ettei tällä kertaa jää kiinni.
Mies ei ole tyhmä, kiltti kylläkin.
Mies tajuaa tapahtuneen, mutta päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Miehen ns. toinen luonne tulee pintaan.
Hän ei millään tavoin paljasta vaimolle tietävänsä tämän touhuista.
Yhteiselo jatkuu, vaimo ei kadu, mutta unohtaa tekonsa ja haluaakin pitää miehensä. Hän suunnittelee kaikenlaista yhteistä kivaa.
Mies ei unohda. Häntä on loukattu ja hänelle on naurettu päin naamaa.
Tapahtuneesta on kuusi vuotta ja on tulossa vaimon 50 v juhlat. Sukua ja tuttuja on tulossa kymmenittäin.
H-hetki on viikon kuluttua lauantaina.
Torstai-iltana mies pakkaa välttämättömimpiä tavaroitaan ja ilmoittaa muuttavansa omaan asuntoon (jonka hän on hankkinut vaimoltaan salaa).
Maailma vaimon ympäriltä hajoaa miljooniin sirpaleisiin.
Kannattiko?
Mies sanoo - kyllä. Vaimo ei sano mitään, koska hän on mielisairaalassa.
Kosto on suloinen - NIIiiiiiin suloinen.
... ja ajattelun aihetta antoi Alphonsé.
Joo, kyllähän se niin taitaa olla, että sitä vaikka mieluimmin hautoo sitä henkilökohtaista kostoaan vuosikausia, kuin että ottaisi asian esille ja puhuisi ongelmat selviksi. Harvassapa taitavat olla ne ihmiset, jotka osaavat käsitellä ongelmiaan inhimillisesti ja kypsästi.
Suloisen toki voi saadakin, mutta siihenkö se sitten loppuu? Ottaako vastapuoli välttämättä sen koston rakentavana kritiikkinä? Voihan olla, että se kostaja jää puolestaan odottelemaan, mitä vastavetoa mistäkin asiasta voi tulla. Tuleeko nahkatakkimiehiä Nivalla pihaan vai löytyykö joku aamu auto ilman ikkunoita.
Kannattaisi kehittää vielä sitä keskustelutaitoa ja unohtaa vaikka aluksi se sana ´minä´ ja kuunnella sitä toistakin.
Noooh...?
Mites on? Joko nautinnossa kylvetään?
Kyseessä on sairaus. Se paranee vasta haudassa.
ensi lauantaina?
Mistä tiedät vaimosi joutuvan mielisairaalaan?
Mikään ei ole niin inhottavampaa, kuin menettää kasvonsa (vaikkakin sen posliinisen)muitten ihmisten edessä. Voihan joku tosiaankin elellä liitossa vain sen aikaa, että ne lapsukaiset pääsevät maailmalle ja sitten ikäänkuin kasvetaan erilleen.
Yksi tapa on toki tuokin, että otetaan se petolinnun perse-ilme naamalle ja vihataan koko maailmaa, ainakin samaa sukupuolta olevia. Katsellaan ihmisiä kurtistettujen kulmien alta, jos nyt katsekontaksiin ryhdytään. Toinen vaihtoehto on katsoa ohi ja olla, kuin toinen olisi ilmaa. Kypsää, tosi kypsää.
Mutta tuo saastan kantaminen sisällä kuulostaa todella karmealta. Lapsille varmaankin opetetaan käytöstapoja ja käyttäytymistä ongelmatilanteissa, mutta oma napa onkin toinen juttu. Mielen ja sielun siivoaminen ei taida onnistua edes siivousalan ammattilaiselta.
Tuli mieleeni, että jospa onkin niin, että nämä norsun-x:t kaipaavatkin jonkun vihamiehen, että omat ongelmat voisi jättää taka-alalle. Vihamiehistä saa ikäänkuin voimaa elämäänsä. Tiedän eräänkin kurttunaaman, joka on ottanut erään naapurinsa silmätikukseen ja voi hertsuma sitä ropostelun määrää, jota tämä frouva suoltaa ilmoille tästä ihmisestä. Mikään henkilön tekeminen tai toiminta ei tälle frouvalle kelpaa ja tämä ankeus ja mustamaalaaminen oikein saa tämän naisen hohtamaan. Joku siivousalan ammattilainen voisi neuvoa hyvän aineen tai puhdistuskeinon, jolla tämä nainen saisi mielensä puhdistettua.
Desinfektioaine
Miten neuvot ko. aineen käytön?