Hei! Kysyisin teiltä 1-tyyppiä sairastavilta vähän niinkuin galluptyylisesti, että minkä ikäisenä sairastuit, mitkä olivat ensioireet ja kuinka pian niiden ilmenemisestä diabetes todettiin?
Minulla oli viimeraskaudessa raskausdiabetes, ja nyt (synnytyksestä on puoli vuotta) on alkanut tulla seuraavia oireita: Pissalla on käytävä todella tiuhaan, yölläkin 3-5 kertaa, lisäksi jatkuvasti janottaa, pakko saada vettä vähän väliä, ja paljon. Olen myös niin väsynyt, että välillä ihan päätä huimaa, erityisesti ruuan jälkeen. Olen hoikka ja syön terveellisesti, harrastan myös liikuntaa melko säännöllisesti. Diabetesta ei ole suvussa lainkaan. Tiedän, että raskausdiaetes lisää enemmän riskiä sairastua tyyppi 2:een, mutta jostain luin, että myös tyyppi 1:seen. Mahdankohan panikoida turhaan, vai olisiko syytä varata aika hoitajalle..? Voihan jano ainakin johtua myös imetyksestä ja väsymys yöheräilyistä, mutta entä se virtsan määrä....
Minulla oli viimeraskaudessa raskausdiabetes, ja nyt (synnytyksestä on puoli vuotta) on alkanut tulla seuraavia oireita: Pissalla on käytävä todella tiuhaan, yölläkin 3-5 kertaa, lisäksi jatkuvasti janottaa, pakko saada vettä vähän väliä, ja paljon. Olen myös niin väsynyt, että välillä ihan päätä huimaa, erityisesti ruuan jälkeen. Olen hoikka ja syön terveellisesti, harrastan myös liikuntaa melko säännöllisesti. Diabetesta ei ole suvussa lainkaan. Tiedän, että raskausdiaetes lisää enemmän riskiä sairastua tyyppi 2:een, mutta jostain luin, että myös tyyppi 1:seen. Mahdankohan panikoida turhaan, vai olisiko syytä varata aika hoitajalle..? Voihan jano ainakin johtua myös imetyksestä ja väsymys yöheräilyistä, mutta entä se virtsan määrä....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä sairastuin DM1:een 10-vuotiaana.
Ensioireet (jos vielä muistan, aikaa jo yli 45 vuotta) olivat ne perinteiset, todella kova juominen ja vastaavasti vessassa ravaaminen. Ja paino laski, vaikka söin ihan entiseen malliin.
Oireet alkoivat joskus kesällä pahentuen pikkuhiljaa ja lopulta lokaluussa samana vuonna vei äiti lääkäriin => suoraan sairaalaan.
Hei, mieltäsi rauhoitellaksesi voisit käydä vaikka terveysasemalla pyytämässä ihan hoitsulta verensokerin mittauksen pikamittarilla. Ei tarvisi turhaan hermoilla.
Sairastuin 11 -vuotiaana, 26 vuotta sitten. Ensi oireet ne klassiset, eli kusetti, janotti ja nukutti ja laihduin 20 kiloa, ennen kuin homma havaittiin ja pääsin sairaalaan. Olin tosin ollut ennen sairastumista pullukka, etten ihan kokonaan kuihtunut. Verensokerit oli aamulla 16:ta pinnassa, aamupuuron jälkeen.
Haimatulehduksen jälkioperoinnin yhteydessä sain jonkun bakteerin ja lievän haimatulehduksen joka tuhosi saarekesolut. Olin 44v. ja vuosi 2009.
Minäkin olin kymmenvuotias kun sairastuin diabetekseen 21 vuotta sitten.
Ensin kävin lääkärillä kauan kestäneen väsymyksen ja yleisen vetämättömyyden vuoksi, mutta mitään kokeita ei otettu, väsymys leimattiin koulu- ja muuksi stressiksi ja puhuttiin liirumlaarumia terveistä elämäntavoista. Siitä muutaman viikon kuluttua äiti vei minut sitten päivystykseen, kun olin laihtunut hurjasti enkä jaksanut kunnolla pystyssä pysyä. Verensokeri oli reilusti yli kolmenkympin, ja ollut korkealla jo todennäköisesti kauan. Ihmettelivät että taju oli tallella. Muistan myös sen älyttömän janon, varsinkin illalla meni monta lasia juomaa ennen nukkumaanmenoa ja päivällä söin appelsiineja, joihin tulin melkein riippuvaiseksi;)
Sinun kannattaisi käydä vaikka terveydenhoitajalla mittauttamassa tuo verensokeriarvo, niin ei tarvitse turhia pähkäillä.
Mä olin sillon 10-vuotiaana kuulemma kummajainen lääkärin mielestä. Mulla oli verensokeri sillon 44 mmol/l ja lekuri ei meinannut millään uskoa, että olin vielä edellisenä päivänä kuten koko syksyn kulkenut koulumatkat, yhteensä 11km pyörällä/jalkaisin. Mutta tosiaan se juominen oli jotain valtavaa. Itse muista, että esim. ennen sitä 5,5km pyörämatkaa piti juoda rutkasti ja matkalla sitten oli pakko päästä "pissalle" ja juomaan lisää. Ja kotona sitten... no tietysti vessaan ja juomaan. Öisinkin oli melkoista rallia, kun piti käydä vuorotellen vessassa ja juomassa...
t. "mitäs me kymppiläiset" :)
6-vuotiaana sairastuin ja samat oireet oli kuin aikaisemmillakin. Olimme juuri automatkalla Norjassa joten kesti jonkin aikaa ennenkuin pääsimme terveyskeskukseen ja silloin oli jo sen verran paha olo että hyvä kun pystyssä pysyi. Lekuri totesi että minulla on flunssa ja jos ei parissa päivässä lähde niin tuokaa uudelleen mutta onneksi vanhemmat soitti ambulanssin sairaalaan kun eivät lääkäriä uskoneet ja kyseinen lääkäri sai kovat nuhteet :)
Itse olin 15-vuotias, eli varsin myöhään sairastuin ykköstyyppiin. Aika perinteiset oireet minullakin, jano ja vessahätä, tuli vedettyä maitoa litra kerralla ja muuta vastaavaa. Painoa putosi 20 kiloa, mikä oli melko näkyvää kun ihan normaalipainoinen olin. Olin jotenkin ihan huuruissa monta kuukautta, ajatus ei kulkenut selvästi. Ei itsekkään tajunnut että joku oli vikana. Lopussa rupesin oksentamaan, ja olin todella huonossa kunnossa, ennenkuin lääkäriin selvisin. Sokerit olikin reilusti yli 40 ja pari päivää tuli vietettyä teho-osastolla. Mutta sitten se elämä helpottikin kun sai kunnon lääkityksen :)
Muistan senkin että juuri ennen oireiden alkua olin sairastanut korvatulehduksen, liekö ollut sitten laukaiseva tekijä diabetekselle.