Pohdin sellaista, onko minun pakko työnhakutilanteessa kertoa mahdolliselle tulevalle pomolleni, että sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä? Kyseessä on opettajan työ, johon vaaditaan terveystodistus - tuleekohan siihen väkisin maininta bipodiagnoosista? Olen voinut jo pitkään todella "normaalisti", tasaisesti lääkityksen ansiosta, ja kokisin jaksavani opettajan työssä hyvin. Pidän työstä kovasti, sen pitkähkötkin sijaisuudet ovat osoittaneet. Mutta leimaako tuo bipo minut työnhaussa?
Kokemuksia, näkemyksiä? Kaikenlaiset asialliset kommentit ovat tervetulleita.
Kokemuksia, näkemyksiä? Kaikenlaiset asialliset kommentit ovat tervetulleita.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei ole kokemuksia, mutta suhtautuisin asiaan suurella varauksella. Jos asiaa ei ole pakko jonkun säännöksen nojalla kertoa, niin kertoisin vasta koeajan jälkeen ja sittenkin esim. sähköpostilla, josta jää kirjallinen todiste.
Jos sinut irtisanotaan sen jälkeen kun olet asiast kertonut, voinet osoittaa että se on työsyrjintää, jos ao. sairaus ei ole millään tavoin vaikuttanut työhösi koeaikana.
Toisaalta jos sairaus ei sinun työtäsi haittaa, niin voisi myös olla hyvä vaihtoehto ettei kerro ollenkaan. Kertoo vaikka vasta sitten jos joutuu jäämään sairaslomalle tms. aihetta ilmenee.
Aika kova riski kertoa suoraan hakutilanteessa, kun ihmisten ennakkoluulot on mitä on...
Ei oo kyse ennakkoluuloista, vaan todellisesta asiasta bipon suhteen. Ennakkoluuloa ei saisi sanana edes käyttää, sillä biposairaus on vakava asia. Nukkumaija ll.
Älä missään nimessä erehdy tekemään sitä! Tulet leimatuksi välittömästi. Tietämättömyys ja ennakkoluulot asiaa kohtaan ovat valitettavasti yleensä ottaen vieläkin liian suuret. Ainakin kohdallani näin, sillä kokemusta on!
Nää on niit harvoja asioita ( tästä sairaudesta kertominen työhaastattelusssa)
jolla rehellisyydellä et voita etkä saavuta mitään.
Älä kerro.
Kiitos asiallisista vastauksista! Kallistunen itsekin sille kannalle, etten kerro asiasta ellei se tuossa terveystodistuksessa väkisin tule ilmi - ennakkoluulut kun ovat niin suuria.
Lisää näkemyksiä otetaan vastaan!
Ei sun tarvi esimiehelle siitä kertoa. Se nousee esiin sitten siinä työterveyden tarkastuksessa lääkityksen yms. yhteydessä. Hoitaja arvioi oletko terveydellisesti sopiva siihen työhön. Mä sain vaan paperin, jossa kävi ilmi, että olen terveydellisesti sopiva, koska lääkitys ja muu hoito ok eikä oireita. Selvitin sille terkalle kaikki yksityiskohdat sairaudestani. Ja työterveys on vaitiolovelvollinen.
Minulla sama diagnoosi ja se selvisi pomolle sairaslomakoodini yhteydessä. Hän suhtautui asiaan hyvin, tosin olen nyt tarkemman seulan alaisena. Aika suuri osa työnantajista on selvillä, että bipo ei hoidettuna sairautena häiritse työtä. En ole kokenut sen johdosta mitään muutoksia työtavoissani tai ympäristössäni. Olen myös tasainen bipo ja olen pärjännyt ihan hyvin töissä, varsinkin kun masennus on saatu hallintaan.
Kiva kuulla, että on teitäkin bipoja, jotka olette sinnitelleet - tai ei sen varmasti aina tarvitse olla edes sinnittelyä - työelämässä hyvin!
Älä vaa kerro!
Mitään hyvää ei siitä voi seurata, ei sitten mitään!
Ja mul on ainakin aina ollu mahollista saada sairauslomat eri diagnoosilla, yleensä masennus dg:l, ettei bibo näkyis. Lääkärit ymmärtää yleensä aika hyvin ja vähä miettii mitä niihi papereihi laittaa.
Voiko tasaista bipoa olla?
Mulla on tuttava, jolla on tuo biposairaus ja ihan oon järkyttynyt kaikesta, mitä lyhyen ajan sisällä sain kokea, kun tutustuin tähän sairaaseen.
Bipo ite tuntee ittensä kait tasaiseksi sillon, kun kaikki ei mene ihan sekaisin elämässä, mutta todellisuudessa nuo kohtaukset mania ja depis iskee niin syvältä, että kohta on kaikki sekaisin. Vuosien varrella tilanne vaan pahenee, vaikka kuinka lääkittäis. Tottakai lääkkeistä on apua, mutta se mitä oon vuoden aikana sivusta seurannut niin työnantajien tulisi kyllä olla varuillaan bipojen suhteen, sillä myöskin psykoosiin he menevät silloin tällöin ja sotkevat elmäänsä jos ei kokonaan niin ainakin osittain melko pahasti.
Bipoilla ei ole pitkän aikavälin tähtäimele mitään onnistuneita elämänsuunnitelmia, vaan yhtäkkiä kaikki on bänks.
Usein oli tuttavani ottamassa vuoden aikana avioeroa, syytteli miestään ja taasen oli ihan hyvä kaveri miehensä kanssa. Ja raha-asiat ihan päin seiniä samoin kuin seksiasiat. Hups vaan ja vieraisiin ja jälleen itte ottamassa avioeroa jonka sitten perui, vaikka oli jo paprut allekirjoittanut.
Jne jne.
Kyllä kait nykymaailmassa pomot kaikki tietää mistä bopolaarisuudessa on kysymys. Maniavaiheessa kaikki on niin niiiin ihanaa ja asiat kuitenkin sekaisin. Masennus menee syvälle ja sitten vaan makaa petissä.
Melkeenpä se menee niin, että jossakin vaiheessa työpaikallasi se tulee ilmi, jos bipo-diagnoosin oot kerran saanut, niin se on ja pysyy. Se johtuu aivoista ja on aivosairaus. Ei parane, mutta kunnon lääkityksellä pysyy jonkinlaisessa kunnossa.
Sairasloma diagnoosistani 3 pv. selvisi toimitusjohtajalle sairauteni. Syytti minua valehtelusta sun muusta, koska en ollut asiasta kertonut. Samalla sanoi että minä en voi tuossa hommassani jatkaa. Olin ICT-päällikkönä ja muuten kaikki meni hyvin.
Seurauksena yhtiön työhönottoterveystarkastus muuttui kovastikin.
Minulla on myös opettajan koulutus ja toiminut olen rehtorinakin, mutta kun sain diagnoosin, uskoin että se ei enää mahdollista sellaista terveystodistusta, joka opettajalta vaaditaan.
Minusta ei pitäisikään, jos lasten opettamisesta on kysymys.
Oma aloitteisesti älä ota koskaan asiaa puheeksi, Onnea kun sinulla on homma hoidossa. Lääkärilläkin on varmasti omat mielipiteet, kun todistusta kirjoittaa. Itse menetin kaiken kun venäläinen lääkäri kirjoitti 3 päivän sairasloman, tosin niistä yksi päivä suljetullaosastolla.
Kiitos taas vastauksista. Ja kyllä, itse tiedän pari "tasaista bipoa", jotka ovat oikean lääkityksen löytymisen johdosta olleet todella pitkään oireettomana. Toinen heistä työskentelee jopa niinkin vastuullisessa työssä kuin lääkärinä. Toivon, että itsellänikin oireeton, tasainen jakso jatkuu pitkään (aiemmin olen ollut manian vuoksi jopa sairaalahoidossa, joten kyse ei ole mistään kuvitellusta sairaudesta).