Toivotan tosi mukavia suviseuroja kaikille niille, jotka ovat sinne menossa!!!! =)
Mukavia suviseuroja
vl:nen
5811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se mukavuus on kiinni suurimmaksi osaksi ilmoista. Tässä jo seurataan sään kehitystä sydän pamppaillen, tuleeko sadekelejä ja sitä myöten saviseurat, jotka ainakin pilaavat minun seurahaluni lähes täysin.
Se on sellainen pyhiinvaellusmatka joka kesä. Itselleni riittäisi, että kävisi vain joka toinen kesä, mutta muu perheväki haluaa mennä vaikka tulis kaatosadeseurat.
Itse koen suviseurat työlääksi ja rasittavaksi.
Ensin pitää tehdä hirveästi valmisteluja ja pakata. Sitte se ajomatka ruuhkassa. Sitte perillä alkaa hirveä laittautumishomma pressuineen ja telttoineen.
Hirveä hiki ja stressi on päällä matkan jälkeen.
Sitte odottaa vielä työvuorot. Levätä ei ehdi ollenkaan. Koko ajan pitää olla menossa jonnekkin.
Tuttuja pitää pysähtyä ehtimiseen jututtamaan ja tervehtimään ja samat asiat ja kuulumiset vaihtaa lukemattomoia kertoja päivien aikana.
Majapaikalle eksyy päivän mittaan ehtimiseen joku tuttava tai sukulaisperhe ja ala taas ahtaissa tiloissa tarjoilemaan ja porinoimaan. Rauhaa ei itellä ole milloinkaan.
Litramyynnissä pitää juosta ja jonottaa, vessoihin pitää kantaa likavesiä. Ehtoolliselle pitää jonottaa, vaikka useimmiten etuilen, enkä jää seisomaan kilometrin pitusen jonon päähän.
Yöllä tietysti on aikaa levätä ja hiljentyä, mutta joskus käy niin että naapurivaunulla valvoo nuoriso äänekkäästi ja röökiä vedellen, mikä on masentavaa katseltavaa varsinkin silloin, kun kysymyksessä on aivan lapsia.
Mieluusti loikoilen vaunullani kaiken aikaa. Riittää, kun kerran käy kävelemässä ja katastamassa vessat, kojut, ison teltan, ruokailukatoksen ja koko alueen nähdäkseen, minkälaisia ja kuinka hienoja asuntovaunuja ja autoja ihmisillä on.
On mukavaa nähdä myös nostalgisia kulkupelejä, joita on vaikka minkä mallisia ja erikoisia.
Jos sataa ja maa on kuravelliä, ei huvita kierrellä missää. Omalla vaunulla vaan sisällä kaiken aikaa. Penskat tietysti vajeltaa kaiken päivää ja yötä. Niistä on hauskaa läntöstää kurassa. Toivottavasti en satu suoraan kaijuttimen alle, sillä ääni on liian voimakas ja ei kuulosta hyvältä, oli kuinka hieno saarna tahansa. Minä olen tällainen pessimismi luonne.
Joku muu voi kertoilla, kuinka hän kokee kaiken tämän vain pelkästään positiiviseksi iloksi.
Kyllä minustakin on hauska loiskutella kuravellissä kunnon varusteissa, vaikken ihan lapsi enää ole.. No, okei, aina auringonpaiste kurakelin voittaa.
Suviseuroissa kuuluu jonottaa. Siinä seisoskellessa näkee mukavasti tuttuja, ja jono onkin aika lyhyt. Sadekelillä on kurja jonottaa, kun ihmisillä on sateenvarjot. Suosittelen kaikille läpinäkyviä varjoja, niin kaverit löytyvät sateestakin. Vessajono on varmin paikka tavata, jostain kumman syystä.
Mutta muistakaa nyt ottaa saappaat ja kurahousut mukaan! Ei se haittaa, jos ne on turhaan mukana, mutta jos ne puuttuu, se onkin suurempi harmi!
Hei,
kannattaa tosissaan varmaan miettiä lähtemistä, jos turmelus on jo valmiiksi mukana. Asennetta kehiin... itse olen menossa telttaan, eikä tunnu yhtään pahalta.
Katoppa kuule vaimoas silmiin (ymmärsin että olet mies) ja ajattele miten ihana perhe sulla on, pääsette suviseuroihin eikä tarvii jäädä kotiin kuten monen muun. Eikö sekin jo tuo hymyn huuleen?
:-) Tsemppiä!
Kuulin, että kuraista on ja vaunuja pitää vetää.
Lippas kengissä ei voi nyt kulkea. Minä päätin, ettemme leiriydy sinne kurapelloille, vaan jätämme autot ja vaunut seura-alueen ulkopuolelle ja menemme talsimaan jalkaisin.
Minkä sille mahtaa, että on huonot hermot. Pitää elää ja toimia niin, ettei hermot rasitu liikaa, koska kaali keittää.
votuksista!