Onko kellään tarinoita kerrottavana sodassa olleiden ja/tai muita tappaneiden nykyisestä mielenterveydestä? Haluaisin jotenkin ymmärtää, miten ihmiset voivat selvitä jostain niin kauheasta, kuin muiden tappamisesta ja sodasta. Olen yrittänyt kysellä isoisältäni, mutta hän kieltäytyy puhumasta aiheesta. Äitinikin sanoi, ettei hän ole ikinä kuullut isänsä sanovan muuta, kuin että menetti rintamalla kaksi veljeänsä.
Keskustelimme aiheesta kaverini kanssa ihan lähiaikoina, ja hän sanoi kuulleensa, että eräs mies laitettiin teloittamaan venäläinen vanki, ja kyseinen venäläinen oli ainut, kenet hän on tappanut sodan aikana. Silti kyseinen mies on nykyisin alkoholisti, koska ei kestä tätä muistoa selvinpäin.
En ole siis mitenkään sairas, ennenkuin kukaan keksii väittää niin. Olen vain kiinnostunut psykologiasta. Vain asiallisia vastauksia, kiitos.
Keskustelimme aiheesta kaverini kanssa ihan lähiaikoina, ja hän sanoi kuulleensa, että eräs mies laitettiin teloittamaan venäläinen vanki, ja kyseinen venäläinen oli ainut, kenet hän on tappanut sodan aikana. Silti kyseinen mies on nykyisin alkoholisti, koska ei kestä tätä muistoa selvinpäin.
En ole siis mitenkään sairas, ennenkuin kukaan keksii väittää niin. Olen vain kiinnostunut psykologiasta. Vain asiallisia vastauksia, kiitos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
TV:stä tuli jokin aika sitten aiheesta hyvä ohjelmasarja, "Isien sota". Ei ikävä kyllä näy enää Arenassa, mutta saattaisi löytyä jostain kirjastosta tallenteena.
http://tv1.yle.fi/ohjelmat/dokumentit/isien-sota
Tuon lisäksi aiheesta lienee kirjoitettu valtavasti USA:ssa, joka on juuri käynyt kaksi raskasta sotaa. Jos englanti taipuu, lähtisin siltä suunnalta etsimään tietoa, koska nykyään asia huomioidaan ja sitä tutkitaan. Suomen sotien aikana siitä kai lähinnä vaiettiin, niin kuin isoisäkin tekee.
Jotain ongelman laajuudesta kertoo tietysti se, että Suomessa oli maailman pahin heroiiniongelma heti sotien jälkeen.