Leijonat kertokaahan minulle

Tervehdys kaikille leijonaihmisille ja myös niille, joilla on lähipiirissään leijonia. En varmastikaan ole ainoa, jolla on suhdeongelmia leijonamiehen kanssa ja siksi pyydänkin teiltä, leijonat ja leijonan omistajat, tulkinta-apua leijonamiehen käytökseen.
Kerron teille muunnellun tarinan meidän (minun ja leijonan) suhteen vaiheista. En tahdo, että hän hoksaisi lukiessaan, että ''tämähän kertoo aivan meidän elämästä''. Tarinamme alkoi vuosi sitten, kun tapasimme ensimmäisen kerran. En ollut koskaan eläessäni nähny niin komeaa ja miehekästä miestä. Yllätyin näkiessäni hänenlaisen miehen ja tuijotin vain häntä ihmispaljoudessa. Hän myös tuijotti minua. Se oli sitä ns. rakkautta ensisilmäyksellä. Samantien tulimme toistemme puheille ja aloimme tutustua. Hän oli todella ''rakastunut'' minuun, koska kokoajan tahtoi olla kanssani, kokoajan laittoi viestiä minulle. Aloimme tapailla siitä päivästä eteenpäin. Tapailimme, kävimme syömässä, treffeillä, vietimme aikaa paljon yhdessä. Emme kuitenkaan päätyneet rakastelemaan, kuin vasta monta kuukautta ensitapaamisen jälkeen. Hän kyllä olisi tahtonut todella paljon, mutta itse arkana ihmisenä en antautunut hänelle. Toki suutelimme ja olimme kiinni toisissamme paljon, koskettelimme toisiamme. Kuitenki melko nopeaa tämän ''alkuhuuman'' jälkeen häneltä ei löytynyt enää aikaa minulle. Hänellä on todella paljon töitä ja ollessaan suosittu ihminen, paljon ystäviä, joita tapailla. Silloin juttumme loppui hetkeksi minun päätöksestäni.

Muutama kuukausi siitä, tapasimme uudelleen. Hänellä oli toinen nainen hänen kanssaan siinä hetkessä, mutta hän ei saanut silmiään irti minusta koko aikana mitä olimme samassa tilassa. Heidän tarinansa loppui melko lyhyeen siihen, nimittäin leijona alkoi jälleen piirittää minua. Tiesin koko sen ajan, minkälainen naistenmies hän on ja yritin pitää itseni kylmänä ja tunteet hallinnassa. En mahtanut mitään, rakastuin. Olin kokoajan rakastunut häneen. Alkupiiritysaika oli todella törkeää minua kohtaan, sillä saadessaan huomioni itselleen ja kun itse aloin ikään kuin jahdata häntä, hänellä lopahtikin kiinostus. Olin vain hetken huumaa hänelle. Ensimmäisen kerran rakastellessamme, hän ei edes katsonut minua, luultavasti ajattelinkin jotain toista. Sitten tajusin sen ''jujun'', millä saan hänen huomionsa itselleni. Aloin toteuttaa tätä ''taktiikkaa'' häneen. Tiedän miten häntä tulee kohdella.

Hän ainakin ihastui minuun, olin kaikkea sitä mitä hän halusi. Kuitenkaan hän ei tahtonut sitoutua minuun. Hänellä on ollut koko meidän suhteen ajan muita naisia myös. Löytäessään uuden kiehtovan naisen, hän menee, tutustuu ja tapailee. Silloin hän vetäytyy pois luotani hetkeksi, mutta aina kuitenkin ''uuden tuttavuuden'' osoittautuessa julmasti sanottuna yhtä tylsäksi kuin kaikki muutkin, hän palaa luokseni.

Hän on myöntänyt minulle tunteensa minua kohtaan ja kaikki hetkemme ovat kuulemma ikimuistoisia. Seksimme on mahtavaa. Kaksi intohimoista sielua kohdannut toisensa. Suurta mustasukkaisuutta on elämässämme ollut. Minun tulee hyväksyä hänen naisseikkailunsa, mutta minä olen vain hänen omaisuuttaan. Asumme eri kaupungeissa ja siksi tapaamme noin kaksi kertaa kuukaudessa. Tapaamisemme ovat aina tunteikkaita ja olemme kokoajan kiinni toisissamme. Hän silittelee minua, pitää hyvänä, suutelee. Olemme usein yhteyksissä sähköpostien ja messengerin kautta, keskutelemme lähes päivittäin normaalikuulumisia yms. Hän ei puhu tunteistaan, hän yleensä vain näyttää tunteensa kehonkielellä, juuri aina silloin kun kohtaamme. Itse olen tunteeni hänelle sanonut ja sen, kuinka paljon hän minulle merkitsee.

Kysymys siis kuuluukin, mitä tämä yksilö ajattelee. Onko hänellä aitoja tunteita minua kohtaan. Onko tällainen käytös normaalia jellonille? Missä tein väärin hänen kohdallaan, että ansaitsen tällaista kohtelua? Mitä minun kannattaisi tehdä, jäädä tuleen makaamaan, vai koota luuni ja jatkaa matkaa.