Toivoisin apua ihmisiltä, joilla on ollut sama ongelma ja he ovat selvinneet siitä, tai joltakulta joka tietää mistä puhuu.
Olen 16-vuotias tyttö, joka sairastui viime syksynä anoreksiaan. Sitä ennen olin jo laihtunut pienellä vauhdilla. Painoin 8 luokalla "pahimmillani" 70kg ja olen 174cm pitkä.
Kuin sairastuin anoreksiaan, treenasin samaan aikaan mielettömästi. Silmissäni kiilsi kuvia sopivasti lihaksikkaista naisista, jotka olivat samalla hyvin kiinteitä ja kauniin laihoja. Söin päivässä alle 1200kcal, vältin kaikkea rasvaista (en syönyt edes tavallista rasvatonta jogurttia, vaan maustamatonta, koska siinä ei ollut sokeria joka lihottaa) ja treenasin kuin mielipuoli. Saatoin aamulla juosta kovaa n. 30 min. illalla sama lenkki ja punttitreeniä yli tunti/päivä. En saanut nukutuksi ja saatoin herätä neljältä aamulla ja olla täysin pirteä lähtemään lenkille. Välillä kun juoksi, tuntui että oksennan.
Sain apua sairauteeni, ja painan nykyään yli 70kg. n.20kg on tullut 5 kk.
Treenaaminen ei enää innosta, ja kiloja kertyy jatkuvasti lisää. Olen koukussa "kiellettyihin" ruokiin mm. karkkiin, suklaaseen ja kaikkeean rasvaiseen. Haluaisin nut pudottaa painoani järkevästi ja turvallisesti ja alkaa hallita elämääni sekä syödä elääkseni, enkä elää syödäkseni.
Kiitos kun jaksoit lukea pitkän kertomukseni, tietoisuus siitäkin auttaa jo paljon!
Olen 16-vuotias tyttö, joka sairastui viime syksynä anoreksiaan. Sitä ennen olin jo laihtunut pienellä vauhdilla. Painoin 8 luokalla "pahimmillani" 70kg ja olen 174cm pitkä.
Kuin sairastuin anoreksiaan, treenasin samaan aikaan mielettömästi. Silmissäni kiilsi kuvia sopivasti lihaksikkaista naisista, jotka olivat samalla hyvin kiinteitä ja kauniin laihoja. Söin päivässä alle 1200kcal, vältin kaikkea rasvaista (en syönyt edes tavallista rasvatonta jogurttia, vaan maustamatonta, koska siinä ei ollut sokeria joka lihottaa) ja treenasin kuin mielipuoli. Saatoin aamulla juosta kovaa n. 30 min. illalla sama lenkki ja punttitreeniä yli tunti/päivä. En saanut nukutuksi ja saatoin herätä neljältä aamulla ja olla täysin pirteä lähtemään lenkille. Välillä kun juoksi, tuntui että oksennan.
Sain apua sairauteeni, ja painan nykyään yli 70kg. n.20kg on tullut 5 kk.
Treenaaminen ei enää innosta, ja kiloja kertyy jatkuvasti lisää. Olen koukussa "kiellettyihin" ruokiin mm. karkkiin, suklaaseen ja kaikkeean rasvaiseen. Haluaisin nut pudottaa painoani järkevästi ja turvallisesti ja alkaa hallita elämääni sekä syödä elääkseni, enkä elää syödäkseni.
Kiitos kun jaksoit lukea pitkän kertomukseni, tietoisuus siitäkin auttaa jo paljon!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi kun niin tuttua oli tuo mitä kirjoitit. Minulla on paljon syömishäiriöisiä ystäviä, ja tuo on enemmän sääntö kuin poikkeus anoreksian jälkeen.
Itsekin olen entinen anorektikko, nykyinen bulimikko. Olin anorektikko aika pitkään, noin 4 vuotta. Sitten alkoi bulimia, hitaasti ja salakavalasti minun tapauksessa. Pahimmillani mitat oli 172/42, eli todella halusinkin lihoa ja parantua, mutta pelkäsi aivan kauheasti että pullahdan.
Pitkään pysyin todella hoikkana, alipainoisenakin, vaikka aloin herkutella säännöllisesti. Kun lihoin, saatoin palata anaan hetkeksi ja laihtua kaiken pois. Kunnes lopulta ahmiminen otti vallan täysin. Aloin syödä pelkästään ns. kiellettyjä juttuja. Jos jokin oli kevyttä ja terveellistä, oli seurauksena yöks-reaktio. Kun anorektikkona olin inhonnut sokeria ja rasvaa, nyt himoitsin sitä yli kaiken tässä maailmassa. Olin valmis mihin tahansa, että saisin ahmia. Lihoin kymmeniä kiloja nopeassa tahdissa. Laihdutin kaikki pois. Taas ahmiminen otti vallan ja lihoin kaiken takaisin korkojen kera.
Tänä keväänä annoin periksi ja aloin oksentaa ahmimisen jälkeen. Loppua bulimialle ei näy, enkä edes jaksaisi taistella vastaan, kun olen joutunut lannistumaan niin monta kertaa. Jos jotain voisin muuttaa elämässäni, olisin jättänyt anoreksian kun siihen vielä oli mahdollisuus!!
Neuvoni sulle: laihduta todellakin JÄRKEVÄSTI ja hitaasti, koska voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että entisellä anorektikolla (ja muillakin) jokainen paasto ja jokainen nälkäkuuri johtaa lopulta ahmimiseen ja himoon herkkuja kohtaan. Mitä kärsivällisempi ole laihduttaessasi, sen parempi! Et kuulosta ollenkaan liian painavalta vielä, suosittelen, että ensin muuttaisit ruokailutottumuksiasi terveellisemmiksi ja katsoisit miten se vaikuttaa painoosi. Mutta yltiöterveellisyydestä ei yleensä ole kuin haittaa, koska jossain vaiheessa tulee "vastareaktio" ja herkut alkavat näyttää liian houkuttelevilta, ja sitten sortuminen on vaan ajan kysymys.
Onnea matkaan :) Toivottavasti en säikäyttänyt sua. Ei sulla varmaan vielä ole bulimiaa, mutta varoitan mihin ahmimisen ja laihduttamisen kierre voi johtaa. Itse olen jo vuosia taistellut anoreksian sijasta ahmimista vastaan...
Kuinkahan monta meitä oikeesti onkaan...Oli meinaan just saman kuulonen tarina kun mitä ite oon käyny läpi, eikä loppua näy. Eli nuorena ylä-asteikäsenä kärsityn anoreksian jälkeen, elämä on ollu pelkkää ahmimista ja oksentamista. On se kumma, miten tuntuu ettei pysty hallitseen vaikka kaikkensa yrittää ja todellakin tietää mikä olis järkevää...
Tietysti uskon siihenkin että jollain konstilla olis mahdollista parantuakin, mut kokeiltu on terapiaa, järkevää ja terveellistä ruokavalioo,ym. On vaan niin kyllästyttävää joka päivä toivoo, et osais elää sen syöden niinku normaalit ihmiset...
Kyllä mun toive vielä toteutuu siitä ettei kaikki asiat elämässä liity syömiseen!!
Tsemppiä oikeesti kaikille samanlaisille kohtalotovereille!!!
...mullakin.
Yläasteiän anoreksian jälkeinen bulimia jatkuu vielä nykyäänkin, 23-vuotiaana.
Olen jo niin turtunut tilanteeseeni, etten pidä enää oksenteluani edes epänormaalina.
Nykyisin saan harvoin varsinaisia ahmimiskohtauksia, usein oksennan "tavallisen" ruokailun jälkeen.
Surullista...pitäisi saada voimaa parantua. Elämä pyörii liikaa syömisen ympärillä. Onneksi sain juuri työpaikan, joka saa ajatukseni edes hetkeksi muualle
Mulla oli bulimia, en ole kuitenkaan oksentanut enää moneen kuukauteen. Nyt paino on paljon enemmän kun ennen ja haluaisin tehdä asialle jotain mutten uskalla. Syön kaikkea mitä eteen tuodaan, nimenomaan karkkia ja muita herkkuja. Nyt vain puuttuu entisenlaiset ahmimiskohtaukset.
Kaikki laihutukseen tai liikuntaan liittyvä ahistaa mua. Pelkään, että jos nyt alan miettiä uudelleen mikä ruoka on terveellistä mikä ei ja mitä voin laittaa suuhuni, sairastun taas. Kaikesta liikunnasta mulle tulee heti ahistuskohtaus. Mä olen huono, surkea, säälittävä ihminen.
Mun on kiellettävä itseltäni kaikki liikunta-painohössötys tai oon kohta kumartumassa vessanpöntölle. Ehkä tää tästä. Nyt on vielä liian aikasta terveelliseen elämäntapaan.
itse sairasta bulimiaa ja olen kai voiton puolella. ajattelen että minulla on lupa syödä kaikkea ja eikä tarvitse liikkua. mutta pääsin "yli". vaikket pidä liikunnasta tai jos pidät älä ylireaogi. tee jotain pientä vaikka kävelyitä. salli itsellesi siloin tällöin joku herkku. ei ehkä mitään parhaita neuvoja, mutta yritän auttaa...