Pitäisikö kertoa vanhemmille tästä? He eivät ymmärrä yhtään, huutavat vaan kun olen niin laiska... Koulusta suoriutuminen on kamalaa ja yritän joka päivä vain tehdä parhaani jotta pääsen nukkumaan. Pitäisi mennä kesätöihin mutta se ahdistaa kun en halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Näyttäytyminekin kaupungilla saa minut häpeämään itseäni. Olen kamala ruma läski ja huono ihminen. Pitäisikö kertoa vanhemmille kun tämä tunne ei ole koko aikaa toisinaan mietin että olen tyhmöä kun edes kuvittelen jonkin levan vialla kun muiden vanhemmat ovat eronneet ja orvot lapsetkin ovat vahvempia jnejne.
Olen yrittänyt mutta vähättely ja se etteivät he ymmärrä ei auta. Terkkaristakaan ei ollut apua. Olen niin mitäänsaamaton etten edes pystynyt puhumaan totta. Vähättelen omat asiat tai suurennan niitä päässä entiedä enää. Enhän edes tiedä olenko masentunut, sillä tavalla oikeasti, sairastunut siihen...eihän kukaan sitä sairastava tällasta mieti? kaiketi olen vaan laiska...
olen vaan väsynyt ja ahdistunut. anteeksi sekava teksti. kysykmyshän piti olla miten kertoa vanhemmille kun suoraan päin naamaa ja lapulle kirjoittaminen ei ole minun heiniä, että asiat ei oo niin hyvin?
Olen yrittänyt mutta vähättely ja se etteivät he ymmärrä ei auta. Terkkaristakaan ei ollut apua. Olen niin mitäänsaamaton etten edes pystynyt puhumaan totta. Vähättelen omat asiat tai suurennan niitä päässä entiedä enää. Enhän edes tiedä olenko masentunut, sillä tavalla oikeasti, sairastunut siihen...eihän kukaan sitä sairastava tällasta mieti? kaiketi olen vaan laiska...
olen vaan väsynyt ja ahdistunut. anteeksi sekava teksti. kysykmyshän piti olla miten kertoa vanhemmille kun suoraan päin naamaa ja lapulle kirjoittaminen ei ole minun heiniä, että asiat ei oo niin hyvin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Minkä ikäinen olet, vaikka ei sillä taida olla olennaista merkitystä?
Hyvä, että kirjoitit tänne ja siten tavallaan haet neuvoa, miten menetellä. Mielestäni tämä on tervettä, että tahdot vastakaikua ajatuksillesi, tunteillesi, myös muutosta.
Jos sinun on vaikea puhua vanhemmillesi, niin kirjoita. Hyvinhän sinä tännekin sait ajatuksesi ilmaistua, niin onnistuu se vanhemmillesikin.
Voin kuvitella, että kun mielesi on epätasapainossa, ei täysillä voi panostaa esim. koulussa suoriutumiseen. Sinulla on ilmeisesti vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa, tarvitset tukea myös siihen.
Onko sinulla esim. isovanhempiin läheiset välit? Nuorelle voivat iäkkäämmät ihmiset olla hyvinkin turhista paineista vapauttavia ihmisiä. He kun ovat elämää kokeneita ja siten myös turhista paineista yleensä vapautuneita. Minäkin olen isovanhempi, ja elämää kokenut, aikanaan hyvinkin varauksellinen ihminen. Voin sinulle todeta, että jos voisit vapauttaa mielesi ennakkoasenteista, ja laittaisit tavoitteeksesi vapautuneen mielen, se toteutuu. Media suoltaa mitä erilaisempia ihanteita, mutta omaa sisintä minää kannattaa kuunnella, sillä ulkoisella hypetyksellä ei ihminen saa aitoa sisäistä tyydytystä.
Suosittelen, että jos voit ajatella, olet samalla tavalla osa luontoa, kuin esim. taivaalla pyrähtelevät linnut jopa näin talvella. Ne luottavat siipiensä kantavuuteen, ja kannatteleehan ne. Niin elämäkin kannattelee myös sinua, kun tahdot antaa elämän kannatella. Kuuntele omaa sisintäsi, se kyllä kertoo, miten siihen pääset.
Voit myös ottaa yhteyttä esim. http://www.mll.fi/nuortennetti/ täällä esim. "mistä apua".
Toivon, että löydät apua ja neuvoja, myös rohkeutta keskustella vanhempiesi kanssa. On viisautta hakea apua, eikä toimia ns. päättömästi!
Kaikkea hyvää toivon sinulle nuori elämääsi!
Rakkaudella Santra