Miten sotilaat nukkuivat talvi- ja jatkosodassa teltoissa ja korsuissa? Oliko makuupusseja vai peitto päällä?
Sotilaiden nukkumistavat talvi- ja jatkosodassa
tutupommi
91810
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niillä oli Naton lahjoittamia kemiallisia makuupussin lämmittäjiä. Ensin keitettiin kenttäkeittiöllä rokkaa jota syötettin ja illalla kemikaalit lämmittivät pehmeillä tussahduksilla miesten Joutsen merkkisiä untuvamakuupusseja.
Sisäkkäin ne nukkuivat. Homomarsalkkakin uhosi ettei pistä vehjettään piiloon ennen kuin anus on valloitettu.
Päivällä majoitustilat olivat kylmiä, koska tulta ei voitu tehdä. Savu olisi paljastanut kohteen vihollislentäjille.
Jos sää oli lentämisen kannalta liian huono, sai tulen tehdä päivälläkin.
Nykyään ei tulta voi tehdä edes yöllä, koska lämpöhakuiset aseet tekisivät selvää hetkessä.
Etsi Googlella tai kirjoista valokuvia...
Puolijoukkueteltoissa nukkuivat. Lunta potkittiin tai lapioitiin pois teltan paikan alta ja kuusista riivittiin havuja alle. Tyynyksi reppu. Kamina lämpöisenä kuivatti lumesta kostuneet saappaat ja jalkarätit sekä syylingit (villasukat).
Talvisodassa ainakin oltiin korsuissa aika paljon, mutta siis oliko makuupusseja vai vaan ihan mantteli peittona?
Makuupusseja ei oltu oikein vielä tuolloin keksitty tavallisen sotilaan käyttöön. Niitä ei ollut kyllä vielä Suomen puolustusvoimissa 1980-luvullakaan.
Periaatteessa ulkovaatteilla voi nukkua teltassa, jossa on kamiinassa jatkuva tuli. Tärkeää on vain se, että kuivattaa saappaat lähellä kamiinaa kuitenkin siten, että ne eivät papa koppuraksi, lumipukua kuivaksi jossain narussa kaminan lähellä ja että villasukat eli syylingit tulevat kuivaiksi.
Se ero, mikä oli 1980-luvulla ja 1940-luvulla, on se, että vielä 1960- ja 1970-luvulla saatettiin karsia kuusesta oksia alusiksi telttaan, kun taas 1980-luvulla alkoi olla niin, että se oli ympäristörikos. Jokaisella 1980-luvulla vielä olikin oma puukko vyöllä metsäretkellä. Sillä saattoi katkoa oksia tai leikata lenkkiä.
1980-luvulla käytettiin maata vasten telttapatjaa, joka oli joko mallia "haitari", itse hankittu polyunertaannen ja rullattava tai sitten tätä vanhempi vihreä kelvoton kapenva suorakaide, jota kutsuttiin "apinannahaksi".
Vakinaisilla leirialueilla oli puisia segmenttejä, jotka laitettiin telttaan maata vasten telttapatjan alle.
Voisitte pojjaat lukea vaikka Kalle Päätalon kirjoja, jotka kertovat sota-ajoista... Ei ollut makuupusseja, vaan leiriydyttäessä laitettiin alle paksu havukerros. Eipä sitten muuta makuualustaakaan. Päälle vedettiin mantteli tai huopapeite, jos sellainen oli jaettu. Kipinämikon tehtävä oli sitten huolehtia, että teltassa oli riittävän lämmintä.
Että silleen... Miltä tuntuisi yöpyä tuollaisissa olosuhteissa? Tulisiko äidinpojille itku? Itse olin armeijassa Sodankylässä 70-luvun alkupuolella. Silloin alkeellinen telttapatja jaettiin kaikille, koska puista ei yleensä kenttäolosuhteissa saanut oksia katkoa. Makuupusseja ei yleisessä jaossa ollut, mutta kun pakkanen oli kylmempi kuin -25, harjoituksiin lähdettäessä joukolle jaettiin Savotan tekemät makuupussit, jotka kerättiin harjoituksen jälkeen pois. Reservin aliupseeristoon ja upseeristoon koulutettaville ne annettiin kuittausta vastaan jokaiselle käyttöön koko talveksi.
Hmm.. näyttäisi siltä, ettei täällä tunneta varaavaa makuusijaa, tai ei ole mahdollista sellaista käyttää. Kaivetaan maahan pieni loivennus makuusijaksi, poltetaan oksia paikassa, heitetään kiviä sekaan, sitten hiekkaa päälle, se on siinä. Nukkua voi vaikka ilman vaatteita, jos ei tuule. Mutta tämä ei taida olla mahdollista armeijassa etenkään pohjoisessa.
Ei tarvinnut olla kuin ohut peitto kun päällä oli ilmava monikerrospuku. Vaatetus oli huippuluokkaa, sen puolesta oli hyvä olla.