Kertokaahan nyt tosissanne niitä kummitusjuttuja Joensuusta, Vainonniemen huvila on käyty katsomassa, ja sisällä paloi yksi valo.
Onttolan hautausmaan ohitse ajettiin monesti ilman auton valoja ja valojen kanssa, valoja eikä tyttöä näkynyt. Tosin katuvalot olivat päällä.
Jos tiedätte muita paikkoja kertokaa ihmeessä.
Onttolan hautausmaan ohitse ajettiin monesti ilman auton valoja ja valojen kanssa, valoja eikä tyttöä näkynyt. Tosin katuvalot olivat päällä.
Jos tiedätte muita paikkoja kertokaa ihmeessä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joku taisi kertoa että valtuuston salissa kummittelee.
Kuulemma aiheuttaa valituksia ja se ei tee hyvää
Valtuusto saleissa koko suomessa kummittelee täällä meilläkin kiuruvedellä.Kertokaapa miten pääsee yhteyksiin Hammaslahteen kun sinne hävin kiva mies minulta tässä kerran.
näkeminen vaatii oikean mielialan ja vilkkaan mielikuvituksen. Kaikki kummitukset ovat siinä samassa hyvin tuuletetussa huvilassa: näkijänsä aivoissa. Herkistele, niin kyllä rupeaa näkymään.
Nimenomaan noin!
Samalla tavoin jotkut näkevät vaikkapa enkeleitä, ja vaikuttaa siltä että ominaisuus olisi perityvä erilaisilla näkyjen näkijöillä.
Sinälläänhän näyn nähneet ei varmasti valehtele, mutta aivot kykenee tuottamaan mitä uskottavimpia havaintoja ilman todellisuuspohjaa.
Ainakin periaatteellisesti tälläisten ilmiöiden synty on selvitetty, ja niistä tietoa haluava voi löytää sitä niin kirjastosta kuin internetistä. Tosin on niin ettei kovinkaan monet näyn nähneet halua luopua luulostaan omasta ainutlaatuisuudestaan, ja pitävät viimeiseen asti kiinni uskostaan.
Vaan tässäpä yksi olematon: http://teatteri.jns.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=29&Itemid=34
Lisäksi samasta aiheesta on ollut jo aikaisemminkin viestiketju "kummittelu" -palstalla, ja ellen aivan väärin muista niin tälläkin sivulla on jotain kirjoiteltu jossain vaiheessa.
tämäkin äsken unohtunut linkki jatkoksi:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2836434
Tätä ei ole kummitus, tämä on todellista.
Meistä vain harvat näkee.
Joskus näkijä näkee talossa kahdenlaista väkeä. Toiset ovat arkivaatteissaan ja toiset taas ovat hohtavassa vaalean sinivihreässä asussaan, molemmat asuu ja vaikuttaa saman katon alla. Välttämättä arkivaateissaan asuva talon arkiasukas ei nää hohtavassa vaalean sinivihreässä asussaan asuvaa, vain näkijä näkee. Näkeminen kestää kauemmin kuin ajatus tai silmänräpäytys, jokainen tapahtuma on erilainen. Näkeminen ei ole pelkkää vilahdusta, usein tuonpuoleinen askaroi ja liikkuu.
Aluksi hohtavan asukkaan näkeminen säpsähdyttää mutta ajan myötä siihen tottuu. Ulkoiselta asultaan ovat hohtavia ja puhtaita, käytökseltään rauhallisia.
Ympäristön mielenrauhalle on paljon parempi ettei näistä toisenmaailman vieraista kerrota mutta niitten olemassa olo on tosiasia.
Se kenelle näkeminen on suotu hänen ei tarvitse herkistellä ja siihen ei tarvita mielikuvitusta, toisille toinen maailma avautuu, se avataan. Näkemiset tapahtuu päiväsaikaan ja odottamatta. Jokainen näky on yllätys ja pysäyttävä. Jokaisessa kohtaamisessa on yhteys.
tarkoitin. Siis aivoissa pitää olla sellainen hieno kummituslokero. Siellä se kummitus on, jota kukaan muu ei pysty näkemään.
Ehdotan että muutama kieros oikeaan ja sitten saman verran vasempaan, otsa seinään, niin kaikenlaista näkyy.
Näin kirjoittaa kummistustalossa asuva.
mielikuvitusta. Niistä voi kuvitella ihan kaikkea mitä haluaa.
Ennen sanottiin että kalmon airue tulee ajallaan jokaiselle .
Kaikki eivät nää sitä mitä toiset näkee!
Kummitus on se joka saa aikaan pelon tunteen.
Tapahtui kerran kun olin intistä tulossa lomille vuonna 2002. Oikasin jamiksenkankaan kautta. oli pimeä ilta ei katuvaloja silloin vielä siinä hautausmaan kohilla. Niin yht äkkiä tapahtuu kummia siinä mäen päällä mutkassa ennenkuin näkymä peltoaukealle avautuu. Silmät sumenee valtavan kirkkaasta valosta. Seuraava muistikuva mäen alta, taustapeilissä ei näy mitään vastassa ei ketään, jotain käsittämätöntä tapahtui. Voisi kuulostaa huvittavalta, mutta vuosia myöhemmin eräs henkilö kertoi sattumalta samanlaisesta tapauksesta samasta paikasta. Olosuhteet samat pimeä ilta ja kiire. Aivan kuin jokin tosiaan olisi halunnut rauhoittaa matkantekoa.