Tavallaan tunnen mielihyvää saamastani huomiosta jota jaat mulle, ne tihkuu vihjailuja yhteiseen hyvään, joskus jopa suorasukaisesti peittelemättä jaat ajatuksiasi. Tiedät mun suovan sulle ajatuksesi, kosketuksen tai suudelman. Tai puhutaan ennemmin menneessä muodossa, lue kaikki edellinen menneessä muodossa. Niin, asiat ovat nyt niin.
Aikansa kutakin eikö? Sitähän sä halusit, olla se saalistaja ja olla askeleen edellä kaikessa. Kun mikään ei mene sun suunnitelmien mukaan, alat hankalaksi, olet etäinen, menetät kiinnostuksesi, niinhän?
Mä oikeasti koitin saada kommunikoitua sun kanssasi. Mutta jos sä koet sen huonona asiana, olet kyllästynyt niin kyllä tämäkin vaan sopii. En jaksa enää kuluttaa energiaani tähän enkä suhun. Ei käsitellä mitään asioita, jätetään tämä tähän.
Ai niin, mutta etpä sä siihenkään pysty, ethän? Pakko vaan saada härnätä, tökkiä ja kiusata. No, mä annan sulle aikaa jotta saat todeta asioiden olevan oikeasti ja ikuisesti tässä. Sä oot ilmeisestikin jäänyt lapsen tasolle myös henkisesti, olet kykenemätön käsittelemään aikuisten isoja asioita. Mitään asioita ei ratkota puhumattomuudella tai mökömökö tai nyt ei vaan huvita -asenteella. Olisin niin halunnut saattaa tän päätökseen aikuisten oikeasti, kaveri asenteella, oikeasti!
En tiedä mitä ajatella susta enää mutta sen tiedän ettet ole mun arvoinen ja tiedän tämän surkuhupaisan toiminnan päättyneen osaltani tähän. Voin kertoa ettei yksikään mies ole minua ikinä sinun tavallasi kohdellut. Ehkäpä se sussa kiehtoikin, erilaisuus joka olikin vain tavallinen luonteenvika.
Miksi tänne kirjoitan, koska kyseinen ihminen ei halua kuunnella. En tiedä käykö täälläkään, en minkään käy tämän enempää mutta jonnekin tuntuu hyvältä saada kirjoitettua tämä asia. Pois päästäni.
Aikansa kutakin eikö? Sitähän sä halusit, olla se saalistaja ja olla askeleen edellä kaikessa. Kun mikään ei mene sun suunnitelmien mukaan, alat hankalaksi, olet etäinen, menetät kiinnostuksesi, niinhän?
Mä oikeasti koitin saada kommunikoitua sun kanssasi. Mutta jos sä koet sen huonona asiana, olet kyllästynyt niin kyllä tämäkin vaan sopii. En jaksa enää kuluttaa energiaani tähän enkä suhun. Ei käsitellä mitään asioita, jätetään tämä tähän.
Ai niin, mutta etpä sä siihenkään pysty, ethän? Pakko vaan saada härnätä, tökkiä ja kiusata. No, mä annan sulle aikaa jotta saat todeta asioiden olevan oikeasti ja ikuisesti tässä. Sä oot ilmeisestikin jäänyt lapsen tasolle myös henkisesti, olet kykenemätön käsittelemään aikuisten isoja asioita. Mitään asioita ei ratkota puhumattomuudella tai mökömökö tai nyt ei vaan huvita -asenteella. Olisin niin halunnut saattaa tän päätökseen aikuisten oikeasti, kaveri asenteella, oikeasti!
En tiedä mitä ajatella susta enää mutta sen tiedän ettet ole mun arvoinen ja tiedän tämän surkuhupaisan toiminnan päättyneen osaltani tähän. Voin kertoa ettei yksikään mies ole minua ikinä sinun tavallasi kohdellut. Ehkäpä se sussa kiehtoikin, erilaisuus joka olikin vain tavallinen luonteenvika.
Miksi tänne kirjoitan, koska kyseinen ihminen ei halua kuunnella. En tiedä käykö täälläkään, en minkään käy tämän enempää mutta jonnekin tuntuu hyvältä saada kirjoitettua tämä asia. Pois päästäni.
Vastaukset 20
Vanhimmat
senverran minnepäin viestisi meni ?
02 suuntaan
No entäs sä? Aikuisten oikeesti hei, tää vois ol mulleki. Mut mä en odota ees mittään. Jatkan elämääni, rakennamme unelmien omakotitalon, teemme kolme lasta lisää.
Luulen et puhut nyt tarpeeks asiaa, joten mustakin on kiva kuulla että ajattelet asiasta noin.
Hauska että puhutaan asian ratkomisesta aikuisten oikeasti ja sitten kirjoitetaan siitä tänne.
Ei hän pääse koskaan koneeltaan mihinkään ja sitten syyttää toista ettei muka voinut keskustella.Miettisi omaa toimintaansa ennenkuin syyttelee ketään.
Tuossahan tuli selvästi ilmi ettei ap ole päässyt aikuisten oikeasti juttusille sen hemmon kanssa vaikka on koittanut ja lopussa sanoo vaan purkavansa tuntojaan pois päästään, ei ratkonut mun silmiin tässä mitään.
Huomenta. Ihan totta, en mäkään odota yhtään mitään. Tää on mulle vain ajanvietettä. Muutuin lihaksi silmissäsi yllättäen, etkä pystynyt kohtaamaan sitä olentoa, joka oli kaiken toimintasi vastaanottaja. Kuten sanoit, kiellät kaiken ja näin se tulee olemaan. Aikuisten isot asiat ovat sinulle lihanhimoa, joista ei pitäisi edes keskustella, vaan antaa tunteen viedä. Niin, sellaista se aikuisten maailma on. Sinä olet se lapsi, joka on jäänyt ilman karkkia ja kiukuttelee nyt. Ei saa palkintoa tuhmasta käytöksestä.Ainakaan meillä.
Entäpä jos se toinen olisikin kaivannut sulta oikeaa kohtaamista ei mitään nettileikkejä sitä ihan oikeaa aikuisten lihallistakin läheisyyttä, juttelua, ei mitään pilvilinnojen rakentelua. Tai karkkia. Toisen ihmisen kaipuu on ihan inhimillistä.
Kun tapasimme aikoinaan viihdyimme vierekkäin heti muutaman päivan.
Inhimillistä oli ja ihaninta mitä olen kokenut.
Joskus vain toinen tekee jo alun jälkeen selväksi, ettei yhteistä arkea tule, mutta koskea saa kunnes hän löytää sen jonka kanssa arjen tahtoo jakaa. Silloin ei leikitä karkki vai kepponen leikkejä, vaan torjuja tahtoo muuttaa toisen aidon rakkauden pelkäksi lihanhimoksi. Vastuu siitä kuinka asia sitten etenee on molempien, ei vain toisen. Elämä on. :)
Joo, juuri näin. "Varalla" on koko ajan oma mies, toinen nainen ja vieras mies ja sit vielä mä siinä keikkumassa. näin kävi mulle, elämä on todellakin.
Tosta sun vastineesta ei saa mitään tolkkua.
Ei se mitään, ei minusta saa muutenkaan. =) Karkki vai kepponen oli tuonne "pidä tunkkisi" kommenttiin liittyvää. Lihanhimoon viittasit aiemmin itse ja niihän se ikävä toisen lähelle ja tarve saada koskea toista tulee tulkituksi, kun tavoitetta yhteiseen tulevaan ei anneta mahdolliseksi. Aikuinen päättää jääkö siihen vai lähtee ja kantaa vastuun päätöksestään. Niinpä nyt itsellä jäljellä enää rakkaus ja suuri ikävä.
Mistä sinä "varalla olosta" tiedät?ehkä jotkut jää ystäviksi, btw.et ole tainnut seukata viimeksi kuin teininä?taitaa olla vian huono itsetunto sinulla ressukalla ja tekemättömät asiat painaa sielläkin.......
Ottipa moni tästä "herneen nenäänsä", kirjoitus ei mennyt varatulle eikä nettitutulle, luulin täällä voivani vain purkaa tuntojani "ei kenellekään", kiitos kovasti, tarpeettomat syyttelynne tilanteestani mistä ette mitään tiedä eivät ainakaan helpottaneet tätä harmin oloani.
Mikähän ihmisiä on pistänyt ihan sama tuossa toisessa " toivottavasti " - ketjussa
siinä samalla lailla aloittaja lynkattiin pahemman kerran.
Ihmiset on pahoja nykyään.
Mä ainakin käytin tekstiäsi käänteisesti hänen kirjoittamaksi ja purin niinikään tuntojani tänne.Hänen neuvoistaan viisastuneena :) Eihän sitä koskaan tiedä kuka näitä kirjoittelee tai lukee.
Niin on. Jokainen on omalta osaltaan siihen vaikuttamassa. Jollain toisella palstalla sitä on vielä enemmän. Pitäkää silti kiinni kaikesta hyvästä ja toisesta välittämisestä. Uskonnot palstoilla, jossa kirjoitetaan toisesta ihmiselle tärkeästä aiheesta uskosta. Lynkkaus meno on uskomattoman hurjaa.
Käykää lukemassa kirjoituksia siellä ja varsinkin profetiat-palstalla. Niin tiedätte missä mennään tai paremminkin sitä ajatusta, että tietää, ravistellaan kovasti.
olla 02 - aluetta ei oo kyllä havaintoo.
Erota viha ja rakkaus toisistaan...
minkälainen ihminen vihaa toista?etenkin jos toinen on kiinnostunut?