Vihdoin se leimaava 112 merkintä poistuu Kela-kortista! OLEN TERVE!
Jo vuoden olen koittanut vakuuttaa diagnoosin olevan väärä. Mutta enhän minä mitään tiedä, olen muka niin sairas etten tunne sairaudentunnetta.
Kyllä, olen viettänyt villiä elämää nuorena, on ollut paljon ylilyöntejä.
Kyllä, olen elänyt yli varojeni ja ollut todella veloissani.
Ja kyllä, masennuin tästä kaikesta pahoin.
Kyllä, jouduin suljetulle osastolle kolmeksi viikoksi.
Ja tämän perusteella: zombie-lääkitys ja elinikäinen 1. tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö -diagnoosi.
Olen kuitenkin viettänyt hyvinkin tasapainoista elämää, kunhan ensin 1,5v sitten lopetin lääkkeet vastoin määräyksiä. Olen selvinnyt veloista, löytänyt miehen, mennyt naimisiin, muuttanut omistusasuntoon, perustanut perheen...
Lääkärit ja hoitajat olivat hoitokokouksessa päättäneet purkaa diagnoosin.
Luulin menneeni kontrollikäynnille, mutta ai että mitä uutisia!
En todellakaan usko olevani ainoa väärän diagnoosin saanut. Muoti-ilmiö jossain määrin tämä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Liian helposti normaalit elämän ylä- ja alamäet tulkitaan sairaudeksi. Ja vielä minun tapauksessa vakavaksi sellaiseksi.
Jo vuoden olen koittanut vakuuttaa diagnoosin olevan väärä. Mutta enhän minä mitään tiedä, olen muka niin sairas etten tunne sairaudentunnetta.
Kyllä, olen viettänyt villiä elämää nuorena, on ollut paljon ylilyöntejä.
Kyllä, olen elänyt yli varojeni ja ollut todella veloissani.
Ja kyllä, masennuin tästä kaikesta pahoin.
Kyllä, jouduin suljetulle osastolle kolmeksi viikoksi.
Ja tämän perusteella: zombie-lääkitys ja elinikäinen 1. tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö -diagnoosi.
Olen kuitenkin viettänyt hyvinkin tasapainoista elämää, kunhan ensin 1,5v sitten lopetin lääkkeet vastoin määräyksiä. Olen selvinnyt veloista, löytänyt miehen, mennyt naimisiin, muuttanut omistusasuntoon, perustanut perheen...
Lääkärit ja hoitajat olivat hoitokokouksessa päättäneet purkaa diagnoosin.
Luulin menneeni kontrollikäynnille, mutta ai että mitä uutisia!
En todellakaan usko olevani ainoa väärän diagnoosin saanut. Muoti-ilmiö jossain määrin tämä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Liian helposti normaalit elämän ylä- ja alamäet tulkitaan sairaudeksi. Ja vielä minun tapauksessa vakavaksi sellaiseksi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä niitä diagnooseja vääriäkin on. Itselläni palloteltiin epävakaan persoonallisuushäiriön ja II-tyypin bipon välillä. Epävakaan oireet eivät sovi minuun ollenkaan, joten se otettiin pois ja bipokin on vähän siinä ja siinä, tai sitten se on todella lievä minun kohdallani. Muutenkin tuo diagnoosin tekeminen julkisella puolella on vaikeaa, kun ei pääse tarpeeksi juttelemaan lääkärin kanssa. Viimeksi pääsin puoli vuotta sitten, ja silloinkin puhuimme lääkityksestä. Eli tuntuu etten pääse ollenkaan puhumaan näistä diagnoosi-asioista.
ootahan vain, muutama vuosi ja sitten saatta sulla taas karata mopo käsistä.
sen jälkeen uus masis ja ehkä itsemurha.
siinä menee perhe rikki ja lastenelämät piloille.
Älä vittu puhu muoti-ilmiöstä kun tyttöni tappoi itsensä ja oli oikein diagnosoitu sairaus monta vuotta kesti ja sitten oli aivan loppu
Miksi otat itseesi tuolla tavalla tuon asian? Kyllä kaksisuuntaisen diagnoosi on esim. USA:ssa muoti-ilmiö. Se ei tarkoita sitä, etteikö oikeita diagnooseja olisi paljon. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa. Yhtälailla narsismi on tullut muoti-ilmiöksi. Jokainen muka tuntee jonkun, joka on narsisti ja diagnosoidaan tyyliin netin kautta narsismia. Silti kaikki tietää, että narsisteja on olemassa. Tämä on vaan tämän hetkinen muoti-ilmiö. Lehdessä oli julkaisu, jonka mukaan kaksisuuntaisen diagnoosi on haluttua tavaraa, koska aina oletetaan, että kaksisuuntaiset ovat luovia ihmisiä.
Ounou mitä hevon shittiä! Jos nyky tietämyksen mukaan joka 10. suomalainen on jonkunsuuntanen bipo ja diagnosointi on PARANTUNUT asiahan on HYVÄ! Mistä tulee tällainen muoti-ilmiö??????? MITÄÄÄH? Ei kukaan , ei kukaan halua olla kaks suuntanen suomessa eikä muualla! Se on totisen tosi!
Kuka, ketkä tänä päivänä tunnustaa olevansa maanisdepresiivinen? Se idols laulaja ainoa joka tule mieleen, Tapani Kansa myönsi ja sitten maniassa kielsi...
Tavis bipokansalainen ei ikinä maailmassa tunnusta sairauttaan, korkeintaan on masentunut/böönauttinen. Mania on tabu. Sano mitä sanot. Hyvä vaan jos asiasta puhutaan koska bipous koskee lähes jokaista meikäläistä, se on `kansantauti`, meidän geeneissä.
`Tämä on vaan tämän hetkinen muoti-ilmiö.` Et totisesti tiedä mistä puhut.. :(
Ihan karmivaa, kaameeta, junttimaista, perämehtäläistä asennetta täydellisimmillään.
Uskon etttä sinunkin kohdallasi toimii karman laki. Hyvää jatkoa!
Mikä helvetin auvautuminen tuo nyt sitten oli? Ihan kuin olisin jotain pahaa tarkoittanut tuolla teksilläni. Minkä ihmeen minä sille voin, jos luin jostain lehdestä tuon jutun, että Usa:ssa tuo sairaus on mennyt muoti-ilmiöksi? Ihan turhaa siitä minulle itket. Soita sinne lehteen tai Amerikkaan ja valita sinne asiasta. Minä en sille mitään mahda. Näemmä jotkut vaan haluavat olla kaksisuuntaisia. Tuollaiset ihmiset eivät tajua, mitä tuo sairaus on ja siksi kai siitä haluaisivat jonkin merkinnän. Kyllä tunnen aika montakin bipoa, jotka tunnustavat sairauden. Joten kyllä tosiaan tiedän, mistä minä puhun. Missään kohti en sanonut, että nuo asiat olisivat MINUN MIELIPITEITÄNI asiasta. Tajuatko? Sairasta muuten heittää tuollaista, että ansaitsen pahan karman perääni. Taidat olla hieman kieroutunut ihminen.
Ja tunnen muuten muutamia epävakaita persoonallisuuksia, jotka yrittävät väen väkisin muuttaa diagnoosiaan kaksisuuntaiseksi, vaikka heidän oireensa on ihan tyypillistä epävakautta eikä kaksisuuntaisuutta. Taidat itse olla tosiaan melko juntti, kun et tajua näitä asioita. Mahdatko edes tuntea ainuttakaan bipoa, kun selität moista moskaa?
Toi tyyppi taitaa olla taas se sama tapaus, joka mesoaa täällä vähän väliä. OIet se sama sekopää, joka aina selittää tuosta, ettei maniasta puhuta. Oikeasti hei, mene jo muualle provoamaan täältä. Et taida tosiaan olla ihan täysissä sielunvoimissa. Toivottavasti karma iskee teikäläisen kimppuun. Tosin on tainnut jo iskeä, kun järki on lähtenyt kävelemään. Huh huh, kaikkea kanssa. Mitä se muuten on sinun ongelmasi, jos maniasta ei puhuta?
Olen mitääääh:O kirjoittajan kera pitkälle samalla linjalla. Tuollaiset muotipuheet ovat takapakkia koskien tietoutta tästä sairaudesta ja sen hyväksyttävyyttä.
Ja tuosta karman laista.. ei kukaan voi toiselle lähettää pahaa karmaa! Karma on jokaisesta itsestä lähtevä, omista sanoista ja teoista. Hyvä tuo hyvää, huono huonoa. Oli kyse sitten teoista tai sanoista.
Ja Oh no: tuo oma viestisi on provoava ja kummallinen, eihän tässä ketjussa kukaan ole maniasta mesonut kuin sinä!
Älä välitä noista valittajista. Ole onnellinen; joskus diagnooseja todella tehdään väärin - tapauksessasi hyvä niin.
Vääriäkin diagnooseja aivan varmasti tehdään, jos omasi oli sellainen, niin onnea sinulle, että saat elää ilman diagnoosia ja sairautta.
Hämmästyttää kyllä tuo kykysi toipua, jos oikein ymmärsin, niin 1,5 vuodessa (lopetettuasi lääkkeet vastoin lääkärin tahtoa) olet selvinnyt veloista, löytänyt miehen, mennyt naimisiin, muuttanut omistusasuntoon ja perustanut perheen... Tuollaiseen saavutukseen kykynee oikeastaan kai vain maanikko tai joku yli-ihminen. Maanikot saavat aikaan mitä vain, sen olen oppinut, mutta meillä ns. normaaleilla asiat vievät aikaa.
No ei tuo kyllä ihan noin mene. Miksi haluat syyllistää toista tuolla tavalla? Aika omituista toimintaa. Tunnen monta paria, jotka ovat vuoden sisällä löytäneet kumppanin, menneet naimisiin, saaneet lapsen ja muuttaneet omaan asuntoon. Kukaan heistä ei kaksisuuntainen ole. Joten ei teillä "normaaleilla" ne asiat sen hitaammin aina mene. Vaikka itse olen bipo, niin en noin nopeasti tekisi elämässä päätöksiäni. Varsinkin kun on kyse noin isoista asioista. Paras ystäväni tapasi pari kertaa nykyisen aviomiehensä ja muuttivat heti yhteen. Muutaman kuukauden päästä menivät naimisiin ja ovat edelleen 10 vuoden jälkeen onnellisia. Niin, ja hänelläkään ei ole kaksisuuntaista. Sinulla on melko vanhanaikainen käsitys ihmisistä.
Tämä on vähän sama, kuin pettäminen heitetään bipojen touhuksi. En ole koskaan pettänyt, mutta tuttava- ja kaveripiirissä ei kovin montaa uskollista ihmistä taida olla, eivätkä he ole bipoja. Ihmeellisiä yleistyksiä tosiaan.
Mä myös 'paranin', kaks vuotta oireetta hyvin pienellä lääkityksellä, sit raskaus, lääkityksen purku eikä mitään ongelmia selvitä normaalista elämästä. Pari vuotta meni ihan kevyesti kunnes sitten yhtenä päivänä tipahdin sekamuotoiseen ahdistukseen, manian ja masennuksen yhtäaikaiseen päälläoloon. Kotikonstein sitä ei saatu talttumaan joten edessä oli elämäni ensimmäinen sairaalareissu psykiatriselle.
Mä olen itse ollut nuorempana ilman lääkkeitä ja hoitoa,kun ei ollut tietoa k.o sairaudesta.Reippaita hypoja ja muutama ihan maniaksi asti päässyt .
Samoin itsariyrityksiä.
Kaameita masiksia myöskin.Huonoja lääkekokeiluja (jotka itse sitten jätin pois).
Välissä monia hyviä vuosia,jolloin koin "parantuneeni".
Tämmönen kaikki pistää miettimään.......mutta toivon todella,että sä et alunperinkään sairastanut bipoa.
Kaikkee hyvää toivotellen
Mitä väliä sillä kela-kortin merkinnällä muka on? Minulla se tarkoittaa halvempia lääkkeitä. Ei voi vähempää kiinnostaa, mitä sitä kela-korttia käsittelevät koodista ajattelevat. Kaksisuuntainen on kuitenkin ihan tavallinen sairaus ja sen hoitaminen on ihan vastuullinen teko. Parempi merkintä diagnoosista ja asiallisesti sairaus hoidettuna kuin ilman diagnoosia hörhöilemässä ympäriinsä..
No, tämä on vain minun mielipiteeni ja minulle diagnoosini oli vain helpotus, eikä häpeä missään nimessä!
Aloittaja täällä,
En olettanut, että tästä näin keskustelua syntyisi. (Jos nyt keskusteluksi voi kaikkia viestejä kutsua.)
Sanoin diagnoosin olevan jossain määrin muoti-ilmiö. Tottakai oikeita diagnooseja tehdään paljon, ja onneksi diagnosointi on kehittynyt. Tarkoitin sitä, että minullekin I-tyypin diagnoosi tehtiin hyvinkin kepein perustein. Monilla nuorilla menee välillä liian kovaa, ja sitten masennutaan kun tajutaan sekoilun seuraukset. Näin kävi itsellä, ja lääkärit mielestäni kovin kepeästi tyrkkäsivät diagnoosin. En usko että olen ainoa, jolle näin on käynyt. Se oli pointtini.
112-merkintä Kela-kortin takana tuntuu pieneltä asialta. Tietysti lähes ilmaiset lääkkeet ovat iso juttu. Minä en kuitenkaan niitä lääkkeitä tarvi. On kuitenkin ahdistanut, kun terveyskeskuksessa asiaa on nostettu niin paljon esille. Tuntuu, että monien asenne minua kohtaan on muuttunut aina kun diagnoosi tullut esille. Synnytyssairaalassakin sain pitkän saarnan, koska sairastun kuulemma todennäköisesti synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Muitakin esimerkkejä löytyisi. Minulle merkinnän poistuminen on iso juttu, tuntuipa se jonkun mielestä kuinka tyhmältä tahansa.
Ja naurettavaa, ettei 1,5 vuodessa voisi elämä muuttua. Miehen löytäminen, naimisiin meneminen, omistusasunto ja lapsi onnistuu kyllä lyhyemmässäkin ajassa. Kaikki on tuntunut niin oikealta, etten ole nähnyt syytä odotella pidempään. Velkojen maksua ei hetkessä ilman lottovoittoa onnistukaan, jouduin tekemään paljon töitä.
Diagnoosin purkaminen sai monet lähisukulaiseni ja -tuttavani kyyneliin. Tämä oli kaikille suuri helpotus. He ovat ihmetelleet diagnoosiani, ja myönsivätkin välillä pelänneensä että normaali käytökseni olisi teennäistä. Iloisuuteni tulkittiin varomerkiksi, huonot päivät masennuksen alkuoireiksi.
Oikean diagnoosin kanssa pystyisin elämään. Väärän diagnoosin kanssa on ollut vaikeaa.
Nyt olen myös muiden silmissä se kuka oikeasti olen. Tästä olen iloinen.
Usko pois se pysyy sun merkinnöissäs. Ota vaikka selvää. Ei se sieltä mihinkään poistu vaikak kuinka haluisit. Näin on tämä hemmetin hyväksikäyttävä systeemi määrännyt. Täytyy pistää luottamus kohta ratifioitavaan YK:n vammaisasetukseen ert tulee asiat inhimillisemmiksi. Siunausta!
Pää meni sekaisin kuin haminan kaupunki Helsinkiläisessä byrokratiassa n. 1,5 vuotta sitten. Kävelin sairaalaan ja olin muutamassa viikossa skitsofreenikko. Tänään sitten kuulin puhelimitse psyykkisen kuntoni olevan niin hyvä että kelpaan kurssille minkä työvoimatoimisto järjestää kun siitä omalle hoitsulle puhelin jonkun aikaa. Saan siitä B-lausunnon eli aika lailla terveen paperit. se on siitä kiinni mitä tekee elämässään ja mitä haluaa. Jos osaa oikein antaa ymmärtää niin oikein tulee ymmärrretyksi. Onhan noita mielenterveysseurojen touhotuksia ja niitä jotka tekee töitä Suomen kansantalouden tukipilareina. Oikein on osattava kysyäkin ja todellakin taistelu on kovaa työmarkkinoilla. Töissä nopeat syö hitaat ja vahvat porskuttaa elon tiellä. Tsemppiä valitsemallesi tielle.