jatkuva ahdistus.

ahdistuneisuus voi aiheuttaa juuri näitä.Kannattaa toki vaikka edes soittaa päivystykseen ja kysyä neuvoa.Minulle auttoi kun sain jutella jonkun lääketiedettä ymmärtävän kanssa,ja kun huomasin että siinä jutellessa oireet lieveni niin se sai minut pikkuhiljaa hyväksymään että ahdistusta tämä vain on.
Kun ahdistut niin jännität myös niskoja ja selkää koko ajan joten jo se yksistään aiheuttaa epämukavaa oloa ja huimausta.Tälläkin hetkellä minua huippaa ja rintaa välillä puristaa mutta tiedän nyt että se johtuu lapaluiden välisestä jännitystilasta.Tunnen että siellä kiristää ja kohta kun menen sohvalle rentoutumaan niin tiedän että se helpottaa..olen kyllä käynyt myös osteopaatilla,hierojalla,akupunktiossa ja näistä on ollut apua.

Onko kellään pulssi ollut seisoessa nopea jatkuvasti 90 mutta laskee istuessa ja makuultaan. jatkuvaa tykytystuntemusta ja hengenahdistusta jatkuvasti. jännittynyt olo rinnassa. vasemmanpuolen lavan särkyä.hengenahdistus on pahinta juuri seisoessa kun syke nousee.kävin tänään ekg joka oli normaali.saturaatio 99.eli happea ainakin saan.onkohan nämä jotain autonomisen hermoston aktiivisuutta juuri ahdistuksessa. mutta kun tuo hengenahdistus on pahinta.alan liikaa vielä lisäksi miettimään tuota hengenahdistusta ja tarkkailemaan itseäni ja ahdistus pahenee ja huimaus.kierteestä ei meinaa päästä eroon. ihan sumussa pää.kaiken lisäksi pelkäään jatkuvasti että kohta saan sydänkohtauksen tai minulla on keuhkoveritulppa.tai eteisvärinää että pian minulla on hyytymä sydämessä joka menee aivoihin ja kuolen. olen muutenkin alkanut pelkäämään erilaisia vakavia kuolemaan johtavia sairauksia lasten syntymän jälkeen.pelottaa että jos kuolen ja en nää lasteni varttuvan ja kasvavan.sain soittoajan psykiatrian lääkärillekkin.kuinka kauan teillä on hengenahdistus jatkunut.onko se jatkuvaa samoinkuin sydäntuntemukset?

Mites kun ulkoilet, käyt asioilla. Nouset ylämäkeä tai rappusia niin onko silloin noita oireita tai paheneeko silloin. Onko pakkasella mitään vaikutusta. Entä aika ennen tuota kun ne alkoi siis viikko sitten niin oletko ollut täysin oireeton. Millainen yleiskunto sulla muuten on.
Mulla on ollut muljahtelua ja huimausta jo vuosia muttei siihen ole kuulunut hengenahdistusta. Jos on mielenterveystaustaa niin helosti näitä pidetään henkisen puolen aiheuttamina. Mutten meinaa itse kuitenkaan koskaan uskoa.

Hei AP! Jotkut oireista ovat samoja mitä sinulla. Mutta kuukauden jo pelkästään kotona! Haluaisin jutella ihmisten kanssa joilla löytyy näitä oireita. Ahdistunut olo jo yli kuukauden.... Nyt saa kyllä loppua nämä! PISTE. Niin, voisitteko lähettää minulle jotain sähkäriä vaikka, jotta voitaisiin jubskailla... Ja vielä, itse olen 18 nuori ''mies''. sähkäri: [email protected]

HEi mulla kaikki samat oireet, lapsen syntymän jälkeen alkoi tämä kierre. Oireet tulee, niitä tutkitaan, lääkäri toteaa että olen täysin teve, maksan ison lääkärilaskun ja palaan jonkun ihme oireen kanssa 3-6kk päästä uudestaan.

Pelot, ahdistus, paniikkihäiriö, niskajumitus, purentalihasten jumitus -> huimaus, yhdistettynä herkkään mieleen tekevät minusta luulosairaan. Onneksi olen pikkuhiljaa alkanut tajuta tämän asian ja pystyn "tyynnyttämään" itseni kun ahdistus iskee. Mieheni on paljon työmatkoilla ja pelot iskee usein kun menen vanhemmilleni kylään tai olen yksin kotona lapsen kanssa. Pelkään että menetän kontrollin vanhempieni edessä, tai että menetän tajuntani ja vanhempani joutuvat huolehtimaan minusta. Lapsen kanssa ollessa pelkään että saan jonkun kohtauksen enkä pysty huolehtimaan hänestä.

Rakastan läheisiäni todella paljon ja luon itselleni hirvittävät paineet äitinä, vaimona ja tyttärenä olosta. Myöskään ystävänä en koskaan ole mielestäni riittävän hyvä ja koska teen luovaa yksityisyrittäjän työtä, en muka koskaan ole tehnyt tarpeeksi töitä ja ollut ahkera. Vaikka olisin istunut 14h tietokoneen ääressä työtä tehden. Usein ilman ruokataukoja. Teen töitä kotona enkä juuri näe muita ihmisiä vaikka olen aiemmin ollut hyvinkin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Nykyinen työni on tehny minusta sisäänpäinkääntyneemmän ja olen alkanut ahdistua toisten seurassa ja pelkään mitä muut ihmiset ajattelevat minusta ja pelkään sosiaalisia tilanteita.
(Voi kuinka vapauttavalta minusta tuntuu kirjoittaa tätä)

En "ehdi" harrastaa liikuntaa, koska koen sen olevan omaa aikaa, ja tavallaan ylimääräistä omaa kivaa joka aika minun pitäisi tietenkin mieluummin käyttää lapseni ja mieheni kanssa olemiseen, muuten en ole hyvä äiti ja vaimo.

Ei ihme että mieli on sekaisin. Kiitos että sain "oksentaa" tämän kaiken tähän, pelkkä kirjoittaminen jo helpotti ja auttoi ymmärtämään miksi minun on paha olla.

Pitää relata! Nauttia! Rakastaa terveesti, elää hetkessä. Luopua kontrollista. Olla kiitollinen tästä hetkestä. Olla läsnä. Kuunnella kehoa. Kuunnella sydäntä. Ja jos ei voi rakastaa itseään ja olla hyvä itselleen, ni miten voisi rakastaa täydesti toisiakaan? Paperilla tämän ymmärrän muitta mutkitta mutta miksi se toteuttaminen on niin pirun vaikeaa.

"Antakaa, niin te saatte" ... jos keskittyisi välillä rakastamaan ja antamaan itselleenkin niin pystyisi terveemmin rakastamaan muita.

Ei tod. ole naurun asia. Itse saan kärsiä kivuista kokoajan. Tiedän jo lilman lääkärin diagnoosia, että kärsin vaikeasta ahdistuneisuushäiriöstä, eli ahdistus on mennyt liian pitkälle ja se on jatkuvaa. Rinta-, selkä-, niska-,kylki-, leuka- ja vatsakivut, päänsärky, käsien puutuminen ja pakotus sekä jonkunlaiset näköhäiriöt ''pilaavat'' elämääni. Pahinta on hetket, jolloin lepäilen tai rupean nukkumaan, kun kivut iskee ja silloinhan niitä alkaa miettimään ja siksi esiintyy univaikeuksia, koska jo viikon rämpyttänyt puhelinta nukahtamiseen asti.

Onhan nuita mielialan laskujakin päivittäin. Heti kipujen alettua alkaa ''masennusmainen'' olo, eli ei oikeen mikään kiinnostaisi. Pelkään kuolemaa, mutta siltikin puhun, et kohta tulee lähtö, vaikka en todellakaan sitä toivo.

Vaikka tiedän, että kivut johtuu ahdistuneisuushäiriöstä ja niskojen jumissa olosta, siltikin nuita google-hakuja, joista sitten paniikin saa, kun huomaa esim. niskakivun olevan oire sydäninfarktiin.

Itsetuntokin on nollassa. Olen ylipainoinen, 15vuotias poika, aika yksinäinen, joskus kiusattu, niin pistäähän se itsetuntoa koetukselle. Sekin vielä, että isän isä kuoli sydäriin, isällä sydänsairaus, toinen ukki kuollut pään verisuonen katkeamiseen (jos oikeinmuistan), niin tottakai ajattelen, että itellä jo nyt sydänsairaus. Olen 100% varma, että joskus se minullekkin periytyy.

Olen käynyt terkkarilla, mutta hän teki ''loparit''. Kävin kerran hänen luonaan, ja hän puhui, että selvä ahdistus. Siitä ylihuomenna oli ekaa kertaa miekkari käymäs, joten rehtori lähetti minut sinne. Ihmettelin, et mite ihmees rehtori lähetti, mutta en valittanut, kun osasi auttaa hieman. No sitten ei ole terkkari ollut kuukauteen koululla, koska ollut syitä olla pois, kun kerran viikossa koululla. Täl viikol oli, mutta eipä sitä osannut mennä, ku ei mitään ilmota. Pisti kyllä aika masennukseks, kun oli aika, eikä saapunut paikalle.

Tulihan tuossa viimeviikol isompikin ongelma esille. Olen valinnaisessa teknisent töissä, jossa omassa työssä hion hikkori-puuta sorvilla. Kouluhan on niin köyhä, ettei siel ole mitään hengityssuojia. No tietenkin hioin mahd. paljon joten hion 80 hiomapaperilla. Siitähän seurasi se, että hengitin sitä puupölyä ja se meni keuhkoihin. Oikee keuhko ärsyynty siitä ja oli loppuviikon hengitys yhtä kipua. Loppu kuitenkin, mutta pelotti kyl, kun hikkori on kovapuu, ja kovapuuhan on mainittu vaaralliseksi hengittäessä syövän ja muiden vaarallisten sairauksien takia. Silloinkaan ei ollut terkkarista paljoa apua, joten luotto siihen ihmiseen mennyt.

Tuli taas vuodatettua, mutta no... jospa joku ymmärtäisi.
Oikeest, jos joku psykologi olis valmis keskustelemaan etäisesti sähköpostin kautta, olisin enemmän kuin kiitollinen. Eihän se paljoa tuota, mutta kuitenkin, eihän sielläkään kasvotusten muuta tehä, ku jutella. Ei ole oikeen psykologia lähettyvil, ku korves olevas kyläs asustelen.