Ei Suomella pitäisi olla hätää, mitä tulee velkaongelmiin. Meillähän on Ahvenanmaa, jolla Suomelle ei ole oikeastaan mitään taloudellista, eikä muutakaan arvoa ja joka aina voidaan myydä esim. Ruotsille, joka ottaisi sen varmaan mielellään. Ruotsikin on kuitenkin köyhä maa, eikä maksaisi siitä paljonkaan. Heillä on homoja omastakin takaa. Sen sijaan Venäjä, joka ei monien mielestä ole enää minkäänlainen uhka Suomelle, maksaisi Ahvenanmaasta varmaan pari sataa miljardiakin, joka olisi noin kolme kertaa Suomen valtion vuosibudjetti. Sillä summalla saisi valtion velat kummasti maksetuksi ja hyvinvointi olisi turvattu vuosiksi eteenpäin.
Maailmasta löytyy lisäksi monia miljardöörejä, jotka varmaan maksaisivat Ahvenanmaasta vieläkin enemmän. Tämä olisi tilaisuus Suomelle, jonka arvoa ei tajuta. Ahvenanmaa on lisäksi meille vain taloudellinen taakka.
Toisena vaihtoehtona olisi Ahvenanmaan vaihto venäläisten kanssa Karjalaan!
Maailmasta löytyy lisäksi monia miljardöörejä, jotka varmaan maksaisivat Ahvenanmaasta vieläkin enemmän. Tämä olisi tilaisuus Suomelle, jonka arvoa ei tajuta. Ahvenanmaa on lisäksi meille vain taloudellinen taakka.
Toisena vaihtoehtona olisi Ahvenanmaan vaihto venäläisten kanssa Karjalaan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tyypillistä tietämättömyyttä.Åland on osa Suomea ja hyvinvoivaa osaa vielä.Mikäli mantereellakin olisi esim.työttömyys pystytty hoitamaan kuten Ahvenanmaalla maassa ei olisi hätäpäivää.Ahvenanmaalaiset ovat ryhdikästä porukkaa joka oikeutetusti pitää huolta omasta identiteetistä.Samoin kuin toimittaisiin mannersuomessakin,niin asiat olisivat huomattavasti paremmin.Sitten tuo käsittämätön ehdotus vaihtaa Åland karjalaan.Eihän oman valtion alueita vaihdeta omaan alueeseen,vaikka Karjala ja käsivarsi ovatkin tällä hetkellä rosvon hallinnassa.Ethän sinäkään vaihda autoasi sinulta aiemmin ryöstettyyn autoon ryöstäjän kanssa.Mikäli vaihdat,ett kyllä kulje täysillä valoilla tässä yhteiskunnassa.
"Åland on osa Suomea ja hyvinvoivaa osaa vielä."
Kiitos kuuluu Aleksanteri I:lle, joka veti Suomen suuriruhtinaskunnan länsirajan strategisten seikkojen eikä kielirajojen mukaan. Ahvenanmaa on yksi Venäjän monista lahjoista Suomelle. Mutta jos Suomi välttämättä tahtoo Ahvenanmaasta eroon, Suomi voi vaikkapa tarjota sitä Venäjälle kohtuullista korvausta vastaan - vastineeksi Ahvenanmaan saaristosta Venäjä luovuttaisi alueita Suomen aikoinaan menettämästä Venäjän Karjalasta. Venäläinen on kauppamies, aina valmis neuvottelemaan, puhumaan konkreettista asiaa palveluksista ja vastapalveluksista.
"Sitten tuo käsittämätön ehdotus vaihtaa Åland karjalaan."
Kuten sanottu, eihän siinä ole mitään käsittämätöntä. Valtiot ovat tehneet keskenään aluevaihtoja maailman sivu. Neuvostoliitto ehdotti Suomelle syksyllä 1939 yhtä sellaista. Suomalaisten olisi kannata harkita suostumista järkevään tarjoukseen. Sitä mieltä olivat Mannerheim ja Paasikivi. Valitettavasti Suomen hallitus ei kyennyt samanlaiseen realismiin, ja Suomi joutui häviöön päättyneeseen sotaan. Revanssin hakeminen ja uusista valloituksista haaveileminen v. 1941 johti toiseen häviöön, joka jätti Suomen käytännössä Neuvostoliiton armoille. Suomen antautuminen se oli, ei torjuntavoitto. Idän jättiläinen kuitenkin armahti Suomea ja jätti Suomen miehittämättä, koska Suomi kiltisti kielsi fasistiset järjestöt, tuomitsi sotasyylliset, maksoi sotakorvaukset ja muutenkin hyväksyi uuden tilanteen, tunnusti tosiasiat, aloitti Paasikiven johdolla naapurisovun ja luottamuksen politiikan.
"Eihän oman valtion alueita vaihdeta omaan alueeseen,vaikka Karjala ja käsivarsi ovatkin tällä hetkellä rosvon hallinnassa."
Karjalan kysymys on ratkaistu valtiosopimuksin kauan, kauan sitten. Kyllä 60-70 vuotta riittää vakiinnuttamaan rajan kuin rajan muuten kuin pahimpien revansistien ja fanaatikkojen silmissä. "Karjalan palauttamista" vaativat suomalaiset ovat Suomen vastine Žirinovskille. Onhan Venäjällä ihan sama "oikeus" vaatia takaisin vanhoja alueitaan, mm. koko Suomea. Muualla Euroopassa ei toisen maailmansodan jälkeisiin rajajärjestetyihin ole liioimmin kajottu. Siitä voisi alkaa vaarallinen ketjureaktio, loputon riitely. Balkanin tapahtumat 1990-luvulla osoittivat, ettei Pandoran lipasta kannata avata.
"Eihän oman valtion alueita vaihdeta omaan alueeseen,vaikka Karjala ja käsivarsi ovatkin tällä hetkellä rosvon hallinnassa."
Kysymys on vain siitä, kuinka kauaksi menneisyyteen katse ulotetaan. Miksi v:n 1920 raja, joka oli voimassa ainoastaan 20 vuotta, olisi jotenkin kaikkein pyhin ja ainoa oikea? Vain siksikö, että se sattui olemaan Suomen kannalta edullisin - tai liian edullinen alun perinkin, niin kuin Tarton neuvotteluja Suomen puolelta johtanut Paasikivi myöhemmin viisaasti totesi. Ei olisi kannattanut vetää kahden erillisen valtakunnan välistä rajaa aivan Pietarin edustalle. Se mikä sopi kahden Venäjän osan väliseksi rajaksi oli Venäjästä erillisen Suomen rajaksi sopimaton. Suomi keinotteli v. 1920 itselleen liian edullisen sopimuksen Venäjän tilapäistä heikkoutta lyhytnäköisesti hyväksi käyttäen. Se oli huono pohja Suomen ja sen itänaapurin välisten suhteiden luottamuksellisen kehittämisen kannalta. Suhteiden parantaminen alkoi vasta Moskovan välirauhan, Pariisin rauhan ja YYA-sopimuksen myötä.
Aivan tässä Ahvenanmaan ratkaisu.
Mielestäni meidän pitää tarjota Ahvenanmaalle maksullista itsenäisyyttä. Heille tarjotaan itsenäisyyttä jos he ensin maksavat kaikki tukiaiset takaisin 30-50 viime vuoden ajalta. Tällöin heillä on mahdollisuuus saada kauan kaipaama itsenäisyys tai lopettaa itsenäisyydestä kitiseminen.
Suomesta sanottaisiin että "TURPA TUKKOON JA MAKSA VELKASI TAKAISIN NIIN SAATTE ITSENÄISYYDEN "
Saataisiin nähdä miten heidän suunsa menisi. Jos ei rahaa löytyisi niin niin turvat olisivat kyllä kiinni. Ruotsi voisi sitten tulla hätiin ja lunastaa Ahvenamaan pois Suomen niskoilta - ja hyvä niin.
Ei hassumpi idea. Voitaisiin vaihtaa pohjoisen öljykenttiin tai Ruotsin haltuun,niin ei tarttis loukkaantua jos Suomen rajaveneet tekee pikku vierailun.Oma maa ja puolustus.
Urho Kekkonen oli 1960-kuvulla valmis luovuttamaan Neuvostoliitolle osan Lappia hankkiakseen sitä vastaan Suomelle takaisin Viipurin. Kekkonen oli Viipurin vuoksi valmis menemään hyvinkin pitkälle, jopa horjuttamaan koko Pohjolan voimatasapainoa Neuvostoliiton eduksi ja Naton tappioksi. Neuvostoliitto ei kuitenkaan lähtenyt aluevaihtojen tielle. Kenties rajojen muuttaminen olisi merkinnyt vaarallisen ennakkotapauksen luomista, kuten tuolla edempänä totesin. Neuvostoliiton sotilaspiirit kannattivat jo syksyllä 1939 nk. Pietari Suuren rajaa. Neuvostoliiton poliittinen johto suhtautui Suomeen ymmärtäväisemmin, mutta tätä eivät suomalaiset Moskovan neuvotteluissa osanneet käyttää hyväkseen. Paasikivi ja Kekkonen eivät kuitenkaan myöhemmin unohtaneet toisen maailmansodan opetuksia. Kekkonen loi tiiviit yhteytensä NKP:n ja KGB:n edustajien kanssa nimenomaan estääkseen sotilaita sekaantumasta Suomen ja Neuvostoliiton välisiin asioihin. Kekkosen luottamukselliset suhteet venäläisiin eivät olleet maanpetturuutta vaan aktiivista isänmaallista toimintaa joka turvasi ja tuotti Suomelle elintärkeitä etuja. Vain Viipurin palautus, Kekkosen "suuri asia", jäi toteutumatta. Mutta ehkä se oli vain hyväksi. Kuten sanoin, parempi olla avaamatta toisen maailmansodan jälkeisten rajojen tarkistamisen Pandoran lipasta. Ahvenanmaakaan tuskin riittäisi Venäjälle Viipurin hinnaksi. Mutta ehkä Laatokan Karjalasta voitaisiin keskustella, tai Repolasta ja Porajärvestä.
Miten surkeasti Suomen ulkopolitiikan hoitamisen taito onkaan rappeutunut sitten Kekkosen päivien. Vain Paavo Väyrynen edustaa vanhoja YYA-ajan perinteitä, mutta hänen poliittinen comebackinsa näyttää nyt saaneen tylyn, jopa nöyryyttävän lopun. Keskustapuolue ei ymmärrä omaa parastaan. Väyrysen tappio on menetys koko Suomen kannalta. Väyrysen osaaminen ja kyvyt jäävät yhä pahemmin käyttämättä. Onko Suomella siihen varaa? Keskustalla ei ainakaan.
Myös miehisen tajunnan omistava Paavo Väyrynen joutaa jo eläkkeelle. Ei kukaan normaali-ihminen jaksa kuunnella hänen poroporvarillisia (Lenin huom.) kepuvitsejä.