Kokemuksia sairaalahoidosta?

Itse en päivää pitempää kestänyt olla hoidossa. Yksinkertaisesti kaikki ne lukitut wc ovet, kännykän takavarikoinnit, tv-katselua vasta klo 16 jälkeen, kokonaan ilman tietokonetta, ulkona käymisen rajoitukset, tekemisen puute jne.. Ei kiitos, paranen mielummin kotona :)

Viestini tarkoitus ei ole sinua säikäyttää tämä on vain minun kokemus,yksi tuhansien joukossa.Olin marraskuussa viikonlopun psykiatrisessa sairaalassa ja kokemus oli kammottava.Päivystävä lääkäri joka otti minut sisälle oli erittäin fiksu,mutta siihen se jäi.Ruokailussa joku hoitaja saattoi jotain sanoa,jos halusit jutella hoitajilla oli korkeintaan10 min aikaa.Lääkkeitä ainoastaan ja ma aamuna jo ehdoteltiin kotia lähtöä,sanoin olevani järkyttynyt surkeasta hoidosta tulin hakemaan apua.....Eivät ne minusta välittäneet. Nyt olen huonossa kunnossa ja saikulla kerran kuussa mttk psykologi mutta mitäpä teen kärsin kotona.Yksityiselle minulla ei ole varaa.Minulla on tuttu joka työskentelee psykiatrisella ja sanoi et tätä se on eli tuli olo et itsemurhako tai yritys on ainut keino saada apua.Minä en enää heidän pizzan syönti hetkiä häiritse. Tämä kaikki tapahtui Jyväskylässä.

Älä suotta pelkää läheistesi reaktioita! He varmasti ymmärtävät, kunhan asian vakavuus ja laatu selviää heille kunnolla.
Sinun ei kannata nyt ajatella muiden reaktioita, vaan itsesi hyvinvointia.

Olen jo itsekkäästi sairastanut vuoden mawsennusta, vaikka uusi psykiatri tokaisikin, että kyllähän "yhdestä masennuksesta" lyhyemmässäkin ajassa toipuu.
"Ei tätä sairaslomaa voi loputtomiin kirjoitella":

Mulla on vähän kaksjakonen fiilis sairaalasta.. Toisaalta sairaalajaksot joita mulla on useita ovat auttaneet sen hetkiseen tilanteeseen ja olen päässyt yli itsetuhoisista ajatuksista eroon turvallisissa oloissa. Mutta toisaalta..: sairaalaan en ihan heti enää mee. Lahessa ainaki osa hoitajista on niin mulkkuja ettei mitään rajaa.. Ja sit riippuu et mille osastolle joutuu. Vastaanotto-osastoilla on kaiken maailman "hihhuleita", eli sairaita ihmisiä (suurin osa psykoosissa olevia). Mutta sen ku tiedostaa et niit on siellä ni ei ole paha sopeutua sinne. Kaikkien näiden kauhukuvien jälkeen suosittelen silti että menet sairaalasn jos psykologisi suosittelee sitä. Olet sillon varmasti vaaraksi itselles.

Olin savossa psyk.sairaalassa ja kokemus oli pääasiassa myönteinen, vaikka pakkopäätöksellä sinne jouduin. Minulla oli mukavat omahoitajat ja tuntui hyvältä, että oli ihmisiä, jotka halusivat oikeasti auttaa minua.
Oli mukava tutustua myös muihin potilaisiin. Moni siellä sai kyllä apua itselleen.
Sai myös luvan kanssa levätä ja syödä hyvin ja ohjelmaakin oli aina välillä.
Ihmisiä oli tosiaan hoidossa hyvin erilaisista syistä. esim. läheisen kuoleman tai masennuksen tai uupumuksen, psykoosin jne. takia.
Tsemppiä ap. Mene vain avoimin mielin hakemaan apua. Pääsethän sä poi jos siltä tuntuu.