-jee,jee.....tällä 7.2 päivämäärällä v-64 aloitti Beatles ekan USA:n vierailun,soittivat muutaman keikan,ja olivat mm. Ed Sullivan-showssa,katsojaluvuiksi kerrottiin n. 73 miljoonaa...jopa rikolliset poliisin mukaan eivät tehneet hommia,vaan katselivat fab fouria....sellasta se on,rock on rajaton riemu tjn.... :)
Tahdon Pitää Sinua Kädestä
Roll Over Beethoven
1466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...................
siitä se vasta alkoi.
usa ei olut entisensä. vaikutusta voi verrata kennedyn murhaan
JFK:n murhapäivänä ilmestyi With the Beatles.
Juuri tällä tavalla toimii Beatles-fanin pää. On totta että rock on rajaton riemu. Miten voi väittää ettei klassinen olisi? Lisäksi; klassinen on kiistatta musiikillisesti rikkaampaa ja kekseliäämpää. Ero vain täytyy kuulla!
Kappaleet joilla Beatles nousi listojen kärkeen olivat melko kevyttä kamaa. Parhaat beatleskappaleet (joiden loistavuus on sekin kuitenkin suhteellista chopin-mittakaavassa), olivat vasta edessä.
Beatlesfani ajattelee iloiten miten kaikki amerikkalaiset menivät sekaisin - ja se iloisuus tulee siitä, että itsekin beatlesfani tykkää beatlesista. Tajuatteko että samaan aikaan joku hyvin musiikillisesti arviointikykyinen kuunteli Chopinia ja nautti suunnattomasti ja ei olisi voinut ottaa tosissaan she loves youta (joka muuten ehkä on beatlesin parhaita sävellyksiä vieläpä!).
Laadullisesti tasoero on olemassa.
Beatles-faniudessa on jotai naiivia. Tykätään eikä katsota asioita monipuolisesti. Eletään kuplassa. Ei tunneta muuta. Se jos mikä on noloa - tai ehkä nolompaa että vastaukse toimivat aina käänteislogiikalla ja ilman asiaa eli "vielä nolompaa on yksikorvainen klasarihimofanitus".
Jälleen kaikki kerrottu on mennyt ohi.
Klassisen harmoniat - vaivautukaa miettimään, kuinka tärkeä elementti harmonia on - ja sitten - sitten avatkaa silmänne.
Beatles-fanin pää sentään toimii. Sä olet latvatapaus, joka aiheutat harmia kaikille, jotka kohdalle sattuu.
Muttakun Beatles -fanin pää tai korvat eivät toimi.
Täällä heitetään puhtaalta fiilispohjalta, että KAIKKI musiikillinen ilmaisu taidemusiikin ulkopuolellakin olisi taidetta.
NO....
http://www.liveleak.com/view?i=49ff6_4407&comments=1
Näinollen pitää myös kyseisen videon esitystä pitää taiteena, eikö totta?
Jos joku on asiasta eri mieltä, kertokoon perustelut sille miksi hänen mielestään videon esitys ei ole taidetta.
Samaan hengen vetoon on kysyttävä onko Beatlesin esiintyminen "arvokkaampaa" tai jollain tavoin "laadukkaampaa" tekemistä kuin videon esitys?
Jos, niin millä tavoin?
Siinä tapauksessa kyllä Beatlesfanin pään toimivuuden kriteerit ovat aivan eri (alkeis)sarjassa: toistaiseksi yhtään substanssiin viittavaa asiakommentointia ei ole eri otsikoiden alla Beatlesfaneilta tullut.
Voisi olettaa, että tietämyksen puutteen (siis aivan dramaattisen vajavaisuuden) asetelmassa järki astuisi esiin, mutta jostain syystä ei sitten kuitenkaan...
Ja sen päivän jälkeen USA:ssa mikään ei ollut entisensä. Se yhteiskunnallinen muutos, joka tapauhtui vuosina 64-68 oli valtava.
Sanoo henkilö, joka arvioi kaikkia ilmiöitä Beatles -silmälaseilla. Olisiko aika ottaa jo realismi käyttöön ja todeta Beatlesin edustaneen innovatiivista ja kehittyvää poppia. Rockin puolellakin sentään tapahtui 1960 -luvulla - lähinnä loppupuolella - uusiakin kehitysaskeleita, joiden osalta Beatles oli korkeintaan yksi alullepanijoista.
1970 -luvulle tultaessa progressiivinen lohkokin omi ensisijaisesti vaikutteita länsimaisesta taidemusiikista, jolle se onkin lienee ainoana ns. populaarimusiikin lohkona selkeästi sukua. Beatlesia voidaan tietysti tituuleerata progressiiviseksi, mutta varsinaiseen progressiiviseen ilmaisuun sillä ei olisi rahkeita riittänyt. Tämä lienee selviö niin instrumentaalisesti (Beatles alle keskitason) kuin sävellyksellisestikin (Beatlesin omat sankarit simppelin rytmimusiikin rock & rollin ja rhythm 'n' bluesin puolelta).
Kaikki vaikutteet siis tulivat Beatlesille uuden maailman 'kevyestä kehdosta'; ei siis ihme, että heidän ilmaisunsakin perustui aina tuohon viihteellisyyteen. Tämä fakta on saanut näköjään Beatlesihailijoissakin vallan: yhtyeen ylivertaista merkittävyyttä yritetään täällä jo perustella uuden maailman valloituksella ja sen oletetuilla seurauksilla siellä. Ikään kuin sillä, mitä uudessa maailmassa on tapahtunut ja tapahtuu olisi jotenkin suurempi voima myös muiden kulttuurien ja niiden arvostusperusteiden ohjaavana tekijänä.
Argumentointi noudattelee muutoinkin aina vain sitä samaa epälogiikkaa: esitetetään väittämiä, joita ei kyetä edes alkeellisesti perustelemaan. Musiikin osalta näin on ollut tällä palstalla kaiken aikaa, mutta nyt siihen on sotkeutunut jo yhteiskunnallinenkin taso. Sitä, miten jokin yhteiskunta on mahdollisesti muuttunut vaikka Beatlemanian seurauksena pitäisi voida jotenkin osoittaa. Edes noista "suurista muutoksista" ei osata sanoa yhtään mitään, saatikka sitten osoittaa niiden aiheutumista Beatlesin maihinnoususta hittisingleineen.
Beatles-silmälaseilla katsottuna vihreä on oranssi.
vain motzart vetää vertoa beatlepojile melodian hallitsijoina.
Rakenteelliset ja harmoniset linjat merkitsevät enemmän - paitsi yksiulotteisessa Beatles-musiikissa.
Kun kirjoittaa "Beatles1", tarkoittaako silloin yleensä sitä että Beatles on paras VAI sitä että Beatles on yksiulotteista ykköshittipoppia?
Katsoessaan esimerkiksi wikipedian kirjoituksia poplauluista, huomaa kyllä kaupallisen ulottuvuuden merkityksen: listaykkönen on aina joku meriitti. Beatleseillakin on keskeistä, mitkä biisit menestyivät - musiikkiko toissijaista?
Vaikkei Beatlesin musiikki kepeydestään huolimatta ole sentään aivan tolkutonta ripulia, niin Mozartia, Haydnia, Händeliä, Nielsenia ja Gesualdoa arvioidaan taidemusiikin kriteerein - Beatlesia ei voi, koska se on vain viihdettä.
Gesualdo? Who the fu*k is Gesualdo?
Ja voi hyvänen aika. Jos ja kun muuan Alice tai Tom meni Britanniassa levykauppaan vuonna 1963 sillä mielellä että otanpa ja ostan itselleni äänilevyn, ja sitten palasivat sieltä kotiin mukaanaan Beatlesin silloinen uusin single She love you, niin entä sitten?
Olihan siellä levykaupassa varmaankin myös tarjolla levy jossa olisi ollut Beethovenin 5.sinfonia ja oli Haydniltäkin jotain Sinatrasta nyt puhumatikaan, ja kuka tietää vaikka Gesualdoakin olisi ollut tyrkyn, ja Alicella ja Tomilla oli 100% vapaus valita kaikkien niiden väliltä että mikä nyt otetaan tai jopa jättää ihan kokonaan ottamattakin, mutta Beatles ja She loves you se sitten ostettiin ja Beethovenin ja Haydnin ja Sinatran levy monien muiden lisäksi jäi sillä kertaa sitten ihan ostamatta.
Niin että kenessä ja missä sitten nyt olikaan vikaa? Ja oliko siinä ylipäätään mitään vikaa? Ja jos oli niin Beatlesissako? She loves you laulussako? Beethovenissako? Levy-yhtiössäkö? levykaupassako? Vaiko Allicessa yhtäällä ja/tai Tomissa toisaalla?
Sitä meidän tulisi ehkä pohtia, siis kysymystä vapaasta tahdosta ja She loves you singlestä. Aika moni vapaasti tahtoi tuon singlen ostaa vaikka joillain perustein ehkä parempaakin olisi vapaasti ollut tarjolla. Miksi?
En tosiaan tiedä, paitsi että rock on rajaton riemu ja She loves you on hyvä rokki, joten ehkä se sitten oli ja on erityisen rajaton riemu.
Ja She loves you, se ei ole taidetta se on viihdettä väitetään. No taide, mitäs se on se semmonen taide. No taide oisko se semmoinen asia eli jonkinsortin aineellinen tai aineeton objekti joka antaa jonkin taide-elämykseksi koetun sille objektin kohtaajalle. Jos Alice ja/tai Tom She loves you singleä kuunnellessaan koki saavansa siitä jonkin tarkemmin määrittelemättömän taide-elämyksen niin silloin se She loves you oli taidetta ja lajissaan jopa oikein hyvääkin taidetta, viihteestä nyt puhumatikaan.
Joten Beatlesia voi aivan hyvin arvioida myös taidemusiikin kriteerein, nimittäin rockmusiikkitaiteen kriteerein, ja niillä kriteereillä se on pääosin hyvin korkeatasoista taidetta. Esim Beethovenin 5.sinfonia on rockmusiikkitaiteen kriteerein aika kökkö teos sinällään, mutta She loves you voisi olla jopa parasta A-ryhmää. Varmaankin jonkin muunmusiikin taidekriteerein tilanne kääntyy aivan päinvastaiseksi, mutta se on silloin tuon muun taidemusiikin ongelma jos nimittäin on ongelma ollakseen, vaan se tosiaankaan ei ole ongelma rockmusiikkitaiteelle.
ei ole syntynyt taiteeksi, vaan kaupalliseksi viihteeksi.
Olen sitä mieltä että lähtöasetelma ei määrittele täysin koko "genreä", mutta kyllä rockin kohdalla voidaan todeta se että se on ollut kaupallista viihdettä aluksi ja on sitä vielä enemmän nyt.
Rockmusiikkitaidetta ei ole olemassakaan. Se on viihdettä.