Vaunuja vedetään jo traktoreilla!!!

Hesan steissillä kun jengi lampsii lantsareissa
Oulun junalta niin että siniset kikkareet tipahtelee lattialle.

Terveiset täältä nivalasta!! Taitaa tulla kuiteski hyvät ilmat ku ei oo nyt satanu! Kovasti tuulee ja on lämmintä, joten kyllä se kenttä kuivuu edellisten päivien sateista jos ei uutta tule! Näkemisiin!!

Kuulin tuttavalta, että Maaningallakin joku luultavasti savon puolen mies oli sanonut, että "ei tässä muuten mittään kuhan piä pyssyy pinnalla"!!! :-)

Eiköhän se ole kuitenkin tärkeintä päästä kuulemaan Jumalan sanaa, tapaamaan ystäviä ja nauttimaan kesän kohokohdasta! Nyt kun osaamme vielä varautua Maaningan kokemusten opettamina.

:-)

Jos kuskia väsyttää niin auto sitten vaan tienposkeen ja tutimaan. Ei se yhdestä päivästä kiinni ole.

heh. mieki kuulin kaikellaisii kauhujuttuja et sielä on liejua ja lälliä kauheesti mut ei ees ollu.

ei mittää merkitystä vaikka oliki liejua ja vaikka vainu pitiki laittaa traktorilla paikalleen!! oli niin huiput suvarit että!! parhaimmat mun elämässä tähän mennessä aina nii joo:)

PÄIVÄMIEHESSÄ TÄNÄÄN !
Kirjoittanut: Lukija. 17.1.2007 klo 14.36


   Lahdessa
ILMAINEN LOUNAS
300 ensimmäiselle Lahden ry:llä 27.1.2007
alkaen klo. 15.00!
Tule joukolla nauttimaan ilmainen keittolounas ja viihtymään koko illaksi Ylöjärveläisten järjestämiin HUURREMYYJÄISIIN

MYYJÄISET ALKAVAT KLO. 16:00
-Leivonnaisia, puu-,metalli-ja käsitöitä
-LOIMULOHTA lapinkodasta
- Ice cool-jälkiruokaa, herkullisia kahvileipiä
- Narutuksessa ja arvonnassa mahtavat voitot!
- Paljon oheistoimintaa lapsille, pilkkimistä
- Iltaohjelma alkaa 18:30
- Maittava iltapala!

Ilmainen lapsiparkki

TERVETULOA
Ylöjärven rauhanyhdistys
----------------------------------------------

SRK:n KIELILEIRIMATKA AMERIKKAAN
3-28.7.2007
Alustava matkasuunnitelma:
Detroit-Toronto (kesäseurat)-Hassciblake (kielileiri)- Minnesotan seurakuntakierros

Kokonaishinta noin 2000 euroa
Ilmoittautumiset:
Matkanjohtajat
Kaisu ja Pekka Kyllönen (08) 5331 291, 040 5470 781
Tuovi ja Olavi Hyry (08) 5208 140, 040 3443 360
_________________________________________________

Ote Oulun puhujainkokouksesta 29.12.2006 Juhani Alarannan alustuksesta.

- Meistä uskovaisista joskus sanotaan, että me aliarvioimme rukouselämää. Tämäkin syytös johtuu vain siitä, että haluamme asettaa senkin Jumalan sanan mukaiselle paikalle. Paljon opetetaan väärin, että ihminen voisi rukoilemalla yksinäisyydessä, kahden kesken Jumalan kanssa saada syntinsä anteeksi. Kun me tämän harhakäsityksen torjumme, sanotaan, ettemme me arvosta rukousta. Jumalan lapsi tietää kokemuksestakin, mikä arvo rukouksella on. Me käytämme paljon tätä lahjaa elämän eri tilanteissa. Jumala tietää sen. Hän kuulee meidän rukouksemme.
Tämä on muuten hyvä pointti Melperille, joka rukoilee itsekseen synnit anteeksi.
__________________________________________________

KIRKKOHÄIDEN JÄNNITYS

Entisaikaan ei ollut tapana, että kihlapari olisi keskustellut papin kanssa kaavasta ennen vihkitoimitusta. Jos kokemus toisen häissä mukanaolostakin puuttui, parilla ei ollut minkäänlaista käsitystä toimituksesta ja se alkoi jännittää. Jos vihkiminen tapahtui pappilassa tai kotoana, mieli oli rennompi, mutta kirkkohäät olivat jo toinen juttu.

Kerrotaan juttua sulhasesta, jota jännitti kovasti. Hän kysyi asiaa tuntevilta kavereilta, miten papin edessä on käyttäydyttävä. "Yhdessä kohdassa sinun pitää toistaa, mitä pappi sanoo", kaverit neuvoivat tarkoittaen vannotusta. Heiltä jäi kertomatta, että joka paikassa ei tarvitse toistaa. "Muista toistaa, muista toistaa", takoi sulhasen päässä, kun hän käveli morsiamensa vierellä alttarille.
Kun pappi kysyi:"Tahdotko sinä ottaa tämän Matilda Kekäläisen?", sulhanen toisti: "Tahdotko sinä ottaa tämän Matilda Kekäläisen?" "En minä vaan sinä", sanoi pappi."En minä vaan sinä", sanoi sulhanen, "Odotappa, kun minä sinulle sanon, yritti pappi, "Odotapa, kun minä sinulle sanon", toisti sulhanen. Nyt morsianta alkoi jännittää, kummalle hän joutuu.
__________________________________________________

OULUN RAUHANYHDISTYS
Professorintie 7 p.
www.oulunrauhanyhdistys.fi

l

1


   Ranuan opistoseuroissa moni puhuja kertoi tulleensa palvelustehtävään monissa suurissa epäilyksissä ja kiusauksissa pyytäen niitä seurakansalta anteeksi.
Miksi näin? Tavallisesti auktoriteettisessa asemassa oleva puhuja korostaa vahvuuksiaan, ei heikkouksiaan. Ymmärrän kyllä, ettei lestadioloaisuudessa saa julkinen henkilö varsinkaan seurapuheen pitäjä korostaa vahvuuksiaan, vaan hänen on tunnettava itsensä kelvottomaksi, ja jos ei nyt niin huono olekkaan, niin varmuuden vuoksi kuitenkin kuulutettava kuulijakunnalle, että tässä mennään nyt tutun kaavan mukaan sekä oman, että seurakansan kelvottomuutta korostaen.

Puhuja sanoi, ettei meistä koskaan tulekkaan mitään hyviä uskovaisia, ei parempia, vaan huonompia. Mahtoiko hänellä vähän lipsahtaa, sillä eikai meistä voi huonompia tulla, jos ahkeroitsemme seuroissa käydä.

Minusta seurapuhuja on kuin entisaikoina korkeaa kunnioitusta arvostettavat opettajat, lääkärit, poliisit ja papit.
Odotan puhujan olevan korkeaa moraalia ja säntillistä elämää noudattava auktoriteeti, joka ei ainakaan epäile omaa julistamaansa uskoaan.
Kiusauksia hänellä tietysti on, niinkuin meillä jokaisella, mutta miksi hän silti epäilee?
Tarkoittaako hän sanoillaan epäilevänsä lestadiolaista uskoa, vai mitä hän oikein epäilee, kun hän usein saarnassaan kertoo onnistuneensa huonosti ja epäilevänsä.

Kuuuntelen tarkasti tuota puhetta, jossa lisäksi puhuja mainitsee internetin keskustelupalstojen olevan uskovaiselle sopimattomia.
Me emme mene maailman mukaisiin rientoihin ja siksi kartamme tällaisia keskustelupalstoja.

Koska puhuja ei julista synniksi tätä palstaa, käsitän tämän olevan vain pahan tavan tupakan tapaan, joka ei kadota elävästä uskosta ja niinpä uskallan tänne kirjoittaa.

Tupakasta puhujat eivät yhdessäkään saarnassaan mainitse halastua sanaa, mutta kaikista muista paheista kylläkin.
Seurakentän myymälässä ei ole tupakan myyntiä, mikä on ilahduttava piirre. Tupakkaa vedetään silti voimallisesti niiden keskuudessa, jotka ovat totuuneet sitä vetämään kestääkseen elämän kovuutta. Seura-alueella näkyy pystytetyn natsapisteitä, johon tupakin jämät saa laitta, mutta siitä huolimatta natsoja ja muuta roskaa näkyy joka puolella.
Istuessani ulkona penkillä katsahdan maahan ja minua kummastuttaa natsojen lukematon määrä jalkojeni sijoilla. Tupakka on edelleen osalle seuraväestä se välttämätön paha, jota ilman ei voi seuroissakaan pärjätä hetkeäkään.
Tunnen inhottavaa tupakin lemua kaikkialla. Nuoret äidit, tytöt, isät, vanhemmat ukot ja keski-ikäiset vetää kuin korsteenit.
Seurapuhuja ei halua häiritä heidän mielenrauhaansa muistuttamalla, että myös tupakoinhti on maailmallinen paha tama ja kuinka meidän ei tule vaeltaa ja elää maailmallisen turmiollisen tavan orjuudessa ja himoissa sekä pahassa menossa. Koska tupakista ei tule humalaan, se ei lestadioloaisuudessa voi olla pahaa menoa.
Voimakas sadekuuro yllättää seuramenon ja se saa kinttuihin vipinää. Katselen, kuinka monella jää atriointi avonaisissa pöydissä puolitiehen ja kummastelen, miksi ei panosteta ruokailutiloja katoksiin, rahakysymys se ei voi olla. Halutaanko kenties tätä ihanaa perinnettä vaalia tulevaisuudessakin, jottei seuravieras voi tuntea oloaan liian hyväksi.
Seurapuhujilla, vanhuksilla ja muilla silmää tekevillä on kyllä mukavat olot ruokailla opiston siipien suojassa.
Kuulutus: Rakkaat seuravieraat, työvoimapulan vuoksi emme voi kerätä kenttämaksuja, vaan toivomme, että kävisitte itse maksamassa kenttämaksunne, joita on edeelleen runsaasti suorittamatta.
Mikä suuri kiusaus onkaan jättää kenttämaksu maksamatta, jos sitä ei tulla perimään.
Kaikki ei maksa, se on ihan varma. Me olemme tällaisia ketkuja pohjimmiltaan.

Satun paikalle, kun vessan lokakaivoa tyhjennetään. Varsinkin pikkupojat ja tytöt ovat kovin kiinnostuneita siitä, mitä siellä kaivossa oikein on. Lokakaivon ääressä vartioi nuori mies tyhjennystä ja kehoittelee pysymään kauempana.
Yksi pikkupoika kysyy: MItä siellä oikein on?
Sitä ihtejään, mitä tuonne vessan pyttyihin ite kukanenkin käys tekemässä, vastaa nuori mies.

Ranuan opistoseuroissa oli taas yleisöennätys. Joka paikka on täynnä aina meijeriä myöten ja kauimmaiset saa kävellä usean kilometrin matkan päästäkseen seura-alueelle.
Uuta pysäköintitilaa on raivattu ja työn alla.
Kenttämaksuja kuulutettaessa mainitaan, että niillä rahoitetaan tulevia majoitusalueita, koska maakikset Ranualla kasvaa joka vuosi.

Kaikesta huolimatta kansa jaksaa tulla seuroihin, vaikka oma usko ei niin hääppöinen olekkaan.
Mutta seurapuheiden perusteella sillä kelvottomalla uskonelämällä ei ole merkitystä, kunhan jaksaa vaan tulla seuroihin ja uskoa omat epäilyksensä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä.
Vaunumme naapurissa kirmailee iso lapsijoukko ja tietysti vanhemmat vetää hartaasti tupakkaa, jolloin lapset joutuu passiiviselle typakinmyrkylle alttiiksi. Äiti on odottamassa uutta vauvaa ja silti vetää myrkkyä.
Suljen silmäni, jotka kostuvat murheesta. Minulla haluttaisi ottaa nuo lapset huostaani tuollaiselta perheeltä pois.
Tukahdutan tunteeni, sillä minulle on sanottu, että pitää pitää mölyt mahassaan ja ajatella vaan itseään. Kuulen kaijuttimesta saarnamiehen sanovan.
Kuinka ihanaa ja suloista onkaan tämä Jumalan valtakunta, kuin liljankukka, jonka keskellä me tällä hetkellä saamme olla.
Pistän silmäni taas kiinni ja kuvittelen näkeväni edessäni olevassa naapurin vaunussa valkopukuisen joukon, raikkaana kukkatarhana hivelevine tuoksuineen.
Kun taas avaan saviset silmäni, näky katoaa ja näen vaan tuon savustavan nuoren pariskunnan, joka ärähtelee lapsilleen, kun muutamat heistä rämpivät mutaisessa pellon ojassa yltä päältä ravassa. Tenavat ovat niin hassun näköisiä tarvottuaan ravassa, että minulta pääsee nauru.

Seurapuhe loppuu ja alkaa väliaika. Kävellessäni seurateltalle minuun osuu kenkä, jota pikkupoijat heittelevät ajankulukseeen. Otan kengän maasta käteeni ja sanon pojille: Kattokaapa, kuinka maailmanmestari heittää kenkää!
Otan kengän ja viskaan sen kauas. Hätkähdän, kenkä osuu nyt vuorostaan liikenteen ohjaajaa selkään ja samassa kääntyy. Kävelen muina miehinä, eikä vartiomies tiedä, kuka kengällä häntä viskasi.