Epilepsian laukeaminen synnytyksen yhteydessä

Hei!
Minulle puhkesi epilepsia kolme viikkoa ennen laskettua aikaa odottaessani ensimmäistä lastani. Aivokäyrässä oli selvä poikkeama ja aloitettiin Deprakine-lääkitys. Kohtauksia on sen jälkeen ollut suunnilleen parin vuoden välein. Nyt lääkitys on vaihdettu Lamictaliksi väsymyksen ja painonnousun vuoksi mikä oli erittäin hyvä ratkaisu, nyt vointi on tosi hyvä.

Kohtauksia on onneksi ollut niin harvoin että ainoastaan lääkkeiden ottaminen muistuttaa koko sairaudesta. Arjessa rassaa eniten kohtauksista seuraava vuoden ajokielto: täällä maaseudulla kun ei pääse edes kauppaan ilman autoa puhumattakaan töissä käymisestä ja lasten kuljettamisesta jne...

Moi!
Mulla on ollut epilepsiadiagnoosi melko lailla tasan kuusi vuotta, tosin yksi yksittäinen kohtaus tuli jo noin 8,5 vuotta sitten. Ensimmäinen kohtaus tuli, kun olimme esikoispoikamme (tuolloin 3,5kk) kanssa lähdössä vauvauintiin aamuvarhaisella. Mies soitti paikalle ambulanssin, mutta olen siinä jälkitokkurassa sanonut ambulanssimiehille, etten halua jatkotutkimuksiin, joten asiaa ei viety eteenpäin.
Seuraava kohtaus tulikin sitten toisen lapsen raskausaikana (viikoilla 23 jotain) ja sen jälkeen aloitettiin tutkimukset ja tehtiin diagnoosi. Lääkitys aloitettiin neljä viikkoa ennen laskettua aikaa Deprakinella, jota yritettiin huonolla menestyksellä vaihtaa sitten vuoden sisään Lamictaliin. Kohtauksia tuli vielä viisi ja sitten olin melkein kolme vuotta kohtaukseton, Deprakine-lääkityksellä.
Nyt olen kolmatta kertaa raskaana viikolla 30 1 ja lääkitystä on jouduttu raskauden aikana nostamaan kahdesti, sillä olen saanut kaksi kouristuskohtausta. Tällä hetkellä 300mg Deprakineä menee annostuksella 3 3, kun annostus raskauden puoliväliin asti oli 2 2... Nyt olen sitten sairaslomalla loppuajan ja pelottaa ihan hirveästi, miten tässä vielä käy. Tai miten selviän synnytyksestä ilman kohtausta...

Heippa!

Mulle epilepsia laukes raskauden viimeisellä kolmanneksella.. Alkuun lääkkeenä oli trileptal joka onneksi vaihdettiin Lamictaliin (mikä sopii myös mulle hyvin).
Mulla paikallisalkuinen. Imetysaikana tuli yksi "isompi" kohtaus (tällöinkin sain auroja ennen kohtausta) --> ambulanssi mutta sekin tuli kun olin ekaa kertaa hikijumpalla raskauden jälkeen (yritin vetää jumpan samoin ku aina ennenki) joten epäilen sillä olevan oma asiansa.

Pelkäsin paljon olla vauvan kanssa kaksin kotona...mutta sain paljon auroja, päivittäin ja aina soitin miehelleni töihin joka oli luurimen päässä aina niin kauan että kohtaus meni ohi (1-5min).. Jos siis olis tullut iso kohtaus niin mies olis soittanut naapurin meille.

Syöttötuolina meillä oli sellainen "taitettava" ja kaksin ollessa syötin aina alempana (jos saan kohtauksen niin lapsi ei tipu korkealta).. lämmitin ruuat mikrossa, en kylvettänyt.. Mut nää oli mun pelkoja.. ja helpotti kun ennalta ehkäisi asioita.. ja puhelin jutut sovin useamman kanssa että jos soitan ja en sano mitään niin tietävät että jotain saattaa olla tapahtunut (pysytyn auroissa toimimaan mutta puhekyky menee)..

Meilläkään ei suvussa ole epilepsiaa ja tuli yllätyksenä.
Lapsi nyt kohta 4v. Mulla kohtaukset (aurat) vähentyneet.. joskus tulee kausia että 1krt/vko ja herään että ainii mulla on epilepsia kun taas saattaa mennä monta kk ilman mitään oireita (hyvä että muistan lääkkeet ottaa :) )
Lääkkeenä Lamictal ja kun se ei yksin vienyt tarpeeksi oireita pois niin rinnalle lisättiin Frisium ja helpotti..

En tiiä vastasko yhtään vastaus mitä hait :D

Tsemppii sulle ja toivottavasti kohtaukset pysyy pois :)

Hei! Minä tässä olen juuri olen epiä sairastanyt 8 vuotta. Mulla epilepsia puhkesi raskausaikana, sain aivotulehduksen, johtuen taas eräästä toisesta sairaudesta joka puhkesi samaan aikaan. Lääkityksenä mulle aloitettiin silloin deprakine ja frisium ja kohtaukset pysyivät poissa, lukuunottamatta yhtä kouristuskohtausta. Sairastuin siis oliko nyt viikolla 12, oireina kova päänsärky, verinen vuoto sekä kova kuume. Silloin kuulema pohdittiin otetaanko lapsi ulos, koska olin niin huonovointinen. Niin vain siitä selvittiin, lääkkeet eivät ole aiheuttanneet lapselle oppimisvaikeuksia ainakaan vielä, oppi lukemaan eskarissa ja nyt ekalla koulussa matikan kokeissa tulee kymppejä. Ainoa asia mitä mietin on lapsen hampaat, oikomishoito on edessä. Vauva-aikana en tehnyt mitään ertyisjärjestelyjä. Mulla epilepsia pysyi hyvin kurissa 4 vuotta, mutta sit sen jälkeen lääkitystä ollaan jouduttu vaihtelemaan, välillä arvot päin p:tä, välillä munuaistulehdus jne... Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

Äidillä puhkesi epilepsia kun olin 2vko ikäinen. Äitini oli 33v. Luin lehdestä vastaavasta tapauksesta, hänkin 33v. Esikoinen kyseessä molemmissa. Kerrotteko missä iässä tämä on tapahtunut, aina esikoisen kohdalla? Aika mielenkiintoista.